Posts

Innostuin keittelemään pussinpohjan kikherneitä, ennen kuin oikein ajattelin, mitä niistä tekisi. Herneiden unohduttua ensin pariksi päiväksi jääkaappiin, sain lopulta aikaan jotain hummuksen tapaista, samoja makuja mutta vain osittain, ja aika karkeantukevassa muodossa (tai mitä sanotte tahinin korvaamisella seesamiöljyllä?). Ihan syötävää tavaraa kuitenkin, maistui mainiolta kanankoipien lisukkeena :) Melkein-hummus n. 150g kikherneitä (kuiva paino) 1 limetin mehu 2 rkl seesamiöljyä 1/2 dl öliiviöljyä 1/2 tlk kermaviiliä nippu korianteria karkeasti silputtuna 1 rkl hunajaa chilihiutaleita suolaa ...

Kesä, grillikausi ja ribsit. En ole ihan päättänyt, pitääkö meillä grilliruuan kuninkuutta entrecote, kassler vai ribsit, mutta viimeksimainitut ovat kyllä ihan ehdottomia. Ribsejä tulee tehtyä myös talvella, viimeksi helmikuiseen viimeinen ateria -ruokahaasteeseen. Teen yleensä suurin piirtein saman marinadin sekä uuniin että grilliin, mutta näin kesällä tulee varioitua enemmän, koska syöntitiheyskin kasvaa. Tällä kertaa jääkaapista löytyi inkivääriä, korianteria ja chiliä, joten marinadi vei Aasian suuntaan. Mutta mitä kävi grillaamiselle? Vietettyämme ison osan eilisestä sadepäivästä ulkona, alkoi grillaamisen viehätys muuttua vähän valjuksi ja lämpimässä sohvalla köllöttäminen houkutella enemmän. Ribsimme menivät siis tälläkin kertaa uuniin, mutta jos olisimme ne grillanneet, ne olisivat saaneet olla hyvin kuumassa grillissä sen aikaa, että ottavat kauniin paistopinnan. ...

Vaatimaton nimi, eikö? Resepti on sattumoisin samaisen naapurinrouvan, jonka eilen mainitsin tomaattisen salaatinkastikkeen yhteydessä, ja kulkeutunut minulle äitini kautta. Parasta silliä on valmistettu perheeni joulupöytään varmaan kauemmin kuin mitä olen edes ollut olemassa, ja nykyisin sitä syödään omassa joulupöydässä. Kesäruuaksi se sopii myös ihanien uusien perunoiden kanssa. Nimi on tullut alkuperäisen reseptin mukana. Parhaus on tietysti hyvin subjektiivista, mutta minun suosikkisillini tämä on - ja jos katsotaan helppouden, maun ja edullisuuden suhdetta, en ole ainakaan parempaan silliin vielä törmännyt :) ...

Taas kotona odotti iso kasa edellisellä viikolla ostettuja tomaatteja, kun tulin kaupasta kotiin uuden tomaattipussukan kanssa. Ja taas piti keksiä niille vanhemmille yksilöille jokin loppusijoituspaikka. Jäiköhän hävikkiteema vähän päälle? Mieleen pulpahti kantakotini entisen naapurinrouvan tomaattinen salaatinkastike, jonka reseptistä ei ollut harmainta aavistusta. Ja taisin olla yksitoista, kun viimeksi kastiketta söin. Olin kuitenkin jo kaivellut toista käyttötarkoitusta varten monitoimikoneen esiin, joten miksikä en samalla vaivalla olisi kokeillut kastikettakin. Vaivalla ihan kirjaimellisesti, koska monitoimikone on nähnyt parempiakin päiviä ja siihen pitää aina yksi murtunut pala kikkailla jotenkin epämääräisesti paikoilleen, muuten koko laite ei käynnisty. Unohtamatta puuttuvaa kannenpalaa, joka takaa, että ruokaa päätyy myös pitkin seiniä. Mutta ei siinä muuten ole mitään vikaa, sanoo nainen, joka joskus käytti useamman vuoden viinipulloa kaulimena - eikä siinäkään mitään vikaa ollut ;) ...

Tämä kirjoitus ei sisällä reseptiikkaa, vaan sponsoroimatonta ruokakauppahuutelua. Olen nimittäin ilmeisesti ollut ihan uutispimennossa viimeiset kuukaudet ja missannut Espoon Olariin maaliskuussa avatun Schönberg’s -kaupan, josta nettisivujen mukaan löytyy palvelun lisäksi kattava valikoima luomua ja lähiruokaa. Jos jollain muullakin on mennyt sama asia ohi, niin ylläolevasta linkistä pääsee kurkkimaan, mistä on kyse. Kävin arkipäivänä tekemässä pikaisen testikierroksen, ja valikoima näytti tosiaan laajalta, varsinkin palvelutiski teki vaikutuksen. Kalaa oli ymmärrettävistä syistä vain muutamaa lajia, mutta lihatiskin puoli oli hyvinkin runsas. Ehkä vähän jäin kaipaamaan kaupan sivuilla mainittuja unohdettuja raaka-aineita ainakin lihatiskistä, tarjonta näytti painottuvan ns. parempiin paloihin ja leikkeleisiin. Tai no, mikä nyt sitten tänä päivänä onkaan unohdettua, kun sisäelimet ja edullisemmat ruhonosat ovat suuressa huudossa. Niitä olisin mieluusti nähnyt joka tapauksessa enemmän. Plussaa lihatiski sai hyvännäköisistä ribseistä. Liha- ja kalatiskin lisäksi tuorepuoleen oli panostettu muutenkin mukavasti, vihanneksia oli hyllykaupalla, ja kylmä- ja pakastekaapeissa jos jonkinlaisia herkkuja. Leipätiskikin löytyi, ja edellispäivän leipomotuotteita sai ostaa puoleen hintaan. Muutoin hintataso on marketteja korkeampi, mutta hintakilpailu ei varmasti olekaan se, millä Schönberg’s haluaa erottua. Kaiken kaikkiaan, positiivinen kokemus ja mukavaa saada uutta ruokakauppatarjontaa varsinkin tänne markettipainotteisiin länsilähiöihin! Vaikka edulliset ketjumarketit kattavat meidän(kin) perheen ruokahuollon suurimmalta osin myös jatkossa, on tällainen kauppa omiaan niitä hetkiä varten, kun ajatus kilometreittäin jatkuvilla markettikäytävillä ravaamisesta ei houkuttele, vaan haluaisi hakea jotain tuoretta hyvää syötävää yksittäiselle aterialle. Ja onhan se nyt kivaa muutenkin käydä vaan pällistelemässä pienen, romanttisen ruokakaupan tarjontaa. Testikierroksellakaan mitään varsinaista ostostarvetta ei ollut, mutta poistuin muutaman tuotteen kanssa kuitenkin :)

Vastoin suunnitelmia en selviytynytkään eilen ruokabloggaajien piknikille, mutta hellan ääreen raahauduin kuitenkin edes vähäksi aikaa. Ei nimittäin vaadittu kovia ponnistuksia huomata, että vaikka hävikkikuukausi loppui, potentiaalista hävikkiä kasvaa edelleen jääkaapin lokeroissa. Kaivoin esiin muutaman omenan, jotka näyttivät ihan syötäviltä, mutta pussien kyljestä selvisivät karut ostopäivämäärät: omput oli ostettu helmi- ja maaliskuussa! Kieltäydyin ajattelemasta, mitä kaikkia omenoihin on laitettu jos ne kolme-neljä kuukautta ostopäivämäärän jälkeen edelleen odottavat nahistumattomana syöjäänsä, mutta raakana en kuitenkaan halunnut laittaa niitä lautaselleni. Sen sijaan keittelin niistä tulisen chutneyn, jonka arvelin sopivan ainakin pulled porkin kanssa, tai miksei juustojenkin kylkiäisenä. ...

Nyt niitä taas saa, uusia perunoita nimittäin! Tätä olen odottanut jo melkein joulusta saakka, ja tänään pääsin pottuja höyryttämään melkein maaninen hymy naamallani :) Ok, vuoden ekat uudet perunat olivat jälleen kerran ruotsalaisia, mutta pinna ei ole niin pitkä, että kestäisin odottaa kotimaisten perunoiden 1) saapuvan jokaiseen markettiin ja 2) alkavan olla siedettävissä hinnoissa. Siispä varaslähtö ruotsalaisilla, tilli ja voi paikatkoon mahdolliset matkan aikana kadonneet maut! Perjantai-illan helpotukseksi otin lähinnä valmista kalaa perunoille, kylmäsavulohta, sinappisilliä, tomaattisilliä ja jonkin sortin maustesilliä. Halusin kuitenkin jotenkin juhlistaa kauden ensimmäisiä uusia perunoita, joten mukaan tarttui kalatiskiltä hyvännäköinen, ihanan tuore kuhafile, jonka pilkoin cevicheksi - tai joksikin sensuuntaiseksi, koska mukaan nakkelin vähän mitä sattuu, muunmuassa inkivääriä. Lopputulos oli erittäin raikas ja erilaisista makumaailmoista huolimatta yllättävän hyvin perunan kanssa maistuva ceviche. Tähteeksi ei jäänyt kuin pieni nokare, ja sekin menee aamulla leivän päälle, jollei jopa hiukopalaksi ennen nukkumaanmenoa :) ...

Vesimeloni on niin ihanan kesäistä! Ja toimii loistavasti salaatissa fetan kanssa, varsinkin helteellä grilliruokien raikkaana kylkiäisenä. Alkujaan asia valkeni minulle työpaikan virkistystilaisuudessa, jonka tarjoiluihin kuului vesimelonista, fetasta, katkaravuista ja saaristolaisleipäkrutongeista tehty salaatti. Tilaisuudesta on jo vuosia, mutta salaatin feta-meloniyhdistelmä on jäänyt mieleen ja sitä on tehty sittemmin muutamia kertoja. Neljästä kuuteen hengen lisukesalaattiin tarvitset noin 1/4 vesimelonia ja 200-300g. Loppu onkin sitten jääkaapin sisällön soveltamista. Katkaravut ja saaristolaisleivän olen korvannut milloin milläkin asialla, joskus käyttänyt tuoreita yrttejä ja yksinkertaisimmillaan laittanut salaattiin pelkkää fetaa ja melonia. Tämänpäiväinen versio oli yksinkertaisemmasta päästä, melonia, fetaa ja kurkkua. Melonin mehevyys pitää huolen, että kastiketta ei varsinaisesti tarvitse, mutta sitruunaa tai limettiä voi hieman tirauttaa päälle.

Surkuhupaisa kuva, kännykkäkameralla räpsäistyt melkein syödyt alkupalat… Hifistelijöiden ei ehkä kannata lukea tämän pidemmälle, nimittäin nyt vieraillaan ketjuravintolan tunnelmissa :) Viikinkiravintola Harald on niitä harvoja ravintolaketjuja, joita olemme isännän kanssa tykänneet silloin tällöin tukea; meille juuri sopivan juntti viikinkiteemoineen, mutta ketjupaikaksi hyvää ruokaa tarjoava. Varsinkin Kuopion Haraldista on mukavia muistoja taukopaikkana matkalla mökkireissuille. Nyt kun Helsinkiinkin saatiin Harald, säntäsimme oitis kokeilemaan - tai no, kyllähän me jo tiesimme, mitä saamme. ...

Sain hiljattain Millibaarilta 11 kysymyksen haasteen, kiitokset siitä! Täältä pesee vastauksia: 1. Oletko valittaja vai se positiivisen hengen luoja? Toivottavasti en ainakaan se valittaja! Toisinaan tunnustan muuttuvani sarkasmin sanansaattajaksi, mutta yleensä jos jotain valittamista on, yritän ennemmin tehdä asialle jotain kuin märistä. 2. Ikähaitarisi? <20 / 20-25 / lähempänä kolmeakymppiä / yli kolmikymppinen / vuosia ei enää lasketa? Luultavasti yli kolmekymppinen, en ole laskenut kovin tarkasti :) 3. Lähi- vai kaukomatkailu? Miksi? Tykkään matkailla sekä lähelle että kauas, mutta nykyään painotus taitaa olla lähimatkailussa seisojan saavuttua perheeseen reilu vuosi sitten. Lähimatkailun ihana puoli on ex-tempore -matkustus, suunnitelmia ei tarvitse aina päättää etukäteen vaan voi lähteä reissuun päiväseltään sopivan aurinkoisen kelin sattuessa. 4. Mikä on lempiarkiruokasi? Vihreä curry. Siinä täytyy olla jotain addiktiivisia aineosia. ...