Posts

Talvella monessa blogissa tehtiin vetopossua eli pulled porkia, ja helmikuussa kokeiltiin sitä meidänkin keittiössä. Käytin kokeiluun kassleria hitaasti uunissa kypsytellen, ja hyvää siitä tuli, mutta ei se ollut vetopossua nähnytkään. Uusintakokeilu jäi vähän unohduksiin, kunnes vähän aikaa sitten huomasin, että karppaus.infosta oli linkitetty Kärähtäneisiin. Uteliaana kävin heti urkkimassa, mistä on kyse, mutta valitettavasti en löytänyt linkkiä (toivottavasti en ollut varoittava esimerkki ;). Joka tapauksessa, törmäsin samalla reissulla tähän pulled pork -reseptiin, jossa possu ensin keitettiin ja vasta sen jälkeen pantiin uuniin, ja siitä jäi mieliteko uuteen kokeiluun. ...

Joskus jää pihviäkin tähteeksi. Se ei oikeastaan kerro siitä, ettemme söisi paljon, vaan siitä, että mopo on karannut taas vaihteeksi kaupassa käsistä. Tällä kertaa olin ostanut kahden hengen grillitarpeiksi noin kilon entrecotea, josta ison osan grilliin veistettyäni totesin, että jotain taitaa jäädä vielä jääkaappiinkin. Seuraavana päivänä pihvinjämän ja hampurilaishimon risteytyksestä kuoriutui ajatus steak sandwicheistä - onkohan niille muuten oikeaa suomenkielistä käännöstä, kenties “pihvileipä”? Laiskana ostin kaupasta paistovalmiit ciabattat, mutta muuten leipiin sai hyvin upotettua kaikenlaisia kanttuja, jämiä ja pullonpohjia. Mainiota ja nopeaa perjantairuokaa, mutta kehitysajatuksena, ensi kerralla näen sen verran vaivaa, että teen itse jonkun chutney-tyyppisen soosin. Ja sitä seuraavalla kerralla ehkä leivätkin itse. Laitan alle listan tämänkertaisista aineksistani, mutta joka kodista löytyy varmasti omat sovelluksensa jääkaapin perukoilta :) Loppuun varoitus, annoskoko on ohjeessa valtava! ...

Missasin huhtikuun kurkkuhaasteen, mutta inkiväärihaasteen ohi en kulje. Inkivääri on vakiovieras wokeissa ja salaateissa, mutta nyt halusin keksiä haasteeseen jotain muuta kuin wokkiin pilkotun inkiväärin. Lopulta taivuin kuitenkin tähän inkiväärivinaigretteen, se kun vaan maistui niin hyvältä aasialaishenkisessä salaatissa grillatun lohen ja fenkolin kaverina. Lohi ehti hieman kypsähtää kuumassa grillissä yli, mausteet ja inkiväärisoosi pelastivat sen. Annoksesta riittää kahdelle, mutta meillä olisi kyllä syöty enemmänkin. :) Grillilohisalaatti ja inkiväärivinaigrette 300g lohifilettä 1 fenkoli 1/2 kurkku nippu kevätsipulia tai 2-3 uuden sadon sipulia varsineen 1/2 paprika nippu korianteria silputtuna ...

Kiitos ja anteeksi anoppi, varastin kesämökkisi pihalta kaksi korvasientä :) Lähdimme pitämään seisojalle uimakoulua anopin mökkirantaan, ja samalle reissulle nappasin mukaan sienikorin, jos matkan varrella olisi hyvännäköisiä korvasienipaikkoja. Pysähdyimme parillakin erilaisella hakkuualueella (kuivemmalla, kosteammalla, uudemmalla ja vanhemmalla hakkuulla), mutta en löytänyt sienen sientä. Myönnän tosin, olen aiemmin ollut vain syyssienihullu ja löysin korvasienten keruun vasta viime keväänä, joten voi hyvin olla, etten vain osaa katsoa oikeista paikoista. Perillä mökkipihassa kuitenkin tärppäsi, löysin kaksi komeaa korvasientä - tai oikeastaan puolitoista, koska seisoja innostui kaivamaan toisen sienen ulos kuopastaan ja tärveli sen prosessissa pieniksi paloiksi. Puolitoista sientä on aika vähän, mutta en millään raaskinut jättää niitä pilaantumaankaan. Varsinkaan, kun bongasin kotipihalta huhtasieniä, joilla saatoin korvasieniä jatkaa - illan hämärtyessä vältin naapureiden katseet ja kävin nyppimässä huhtasienet talteen ;) ...

Eilen en tehnyt mitään ruokaa. Sen sijaan suhasin rautakaupassa, lemmikkieläintarvikeliikkeessä, kahdessa puutarhaliikeessä, tuin ravintolapäivää (lounastin Parsalaiturilla kelpo parsa-entrecote -setin, harmi, että kamera unohtui matkasta!), kaivelin pihamaata ja vein koiran kahdesti pitkälle lenkille. Ja tilasin pitsaa, kun en jaksanut enää lähteä etsimään ravintolapäivän puitteissa iltasyötävää keskustasta, lähiseudun pop-up ravintolat ehtivät lopettaa tarjoilunsa ennen illallisaikaani. Toissapäivänä kannoin kuitenkin korteni kekoon hävikistä herkuksi -hengessä, ja tyhjensin jääkaapista kasan jämiä perunasalaattiin. Tällä kertaa sangen perinteiseen kermaviilipohjaiseen. Yleensä komponentit ovat peruna, omena, maustekurkku, purjo tai punasipuli ja kaprikset, sekä sinappinen kermaviilikastike. Nyt vaihdoin jääkaapin tarjonnan pohjalta maustekurkun tuorekurkkuun, ja paistoin sekaan vielä pari siivua jämäpekonia. Hauskaa oli, että kaikki käytetyt aineet olivat tähteitä (ok, kermaviili oli avaamaton, mutta olin unohtanut käyttää sen toiseen ruokaan). Kunnollista valokuvaa en salaatista valitettavasti saanut otettua, mutta voi tuollainen epämääräisen näköinen mössökin maistua ihan hyvältä! ...

Välillä jotain muutakin kuin grilliruokaa, aamupalaakin on päivittäin syötävä. Eipä sillä, olemme kyllä joskus testanneet, miten onnistuu aamupalan teko alusta loppuun grillissä, ja ihan hyvin onnistui. Ehkä joskus vielä kokeillaan aamukahvinkin keittoa pallon yllä ;) Anyway, asiaan. Smoothieissa ei sinänsä ole varsinaisesti ohjeistettavaa - eikös ohje ole se, että summamutikassa otetaan marjoja, maitotuotteita, makeutusta ja mitä muuta haluaakaan, ja surautetaan sauva- tai tehosekoittimella pirtelöksi? Tässä smoothiessa on kuitenkin jujuna maapähkinävoi, joka antaa täyteläisyyttä makuun, ja rasvaa ja proteiinia sitä kaipaaville. Ohje on hyvin summittainen edellämainitun ohjeperiaatteen mukaisesti ;) ...

Välillä tulee olo, että voisin tehdä blogia varten tekstitemplaten, johon jättää vaan tyhjät kohdat muuttujille. Sitten vaan kirjoittaessani täyttäisin päivän ruokalajiin sopivat sanat. Template alkaisi: “maistoin (täytä paikan/ravintolan nimi) joku aika sitten (täytä ruokalajin nimi), ja olihan sitä pakko päästä kokeilemaan kotonakin”. No ei nyt sentään :) Mutta kuinkas kävikään, maistoin seisojan pentutapaamisessa viime syksynä mainiota savustettua poron sydäntä, ja yllätys, yllätys, olihan mun päästävä jotain sydänjuttua tekemään kotonakin, olkoonkin, että aikaa ehti vierähtää toinenkin tovi. Kun vihdoin ryhdyin tuumasta toimeen, tein sen niin hetken mielijohteesta, että jouduin tyytymään lähimarketin antimiin. Poron sydäntä en edes kuvitellut löytäväni, mutta ajattelin, että testataan possua, sen sydämiä löytyy yleensä vakuumistakin - jos ei muuta yhteistä poron kanssa, niin ainakin molemmat alkavat p:llä ;) ...

Sain hiljattain reissussa nenäni eteen ihanan perunalisukkeen, josta juontui mieleen, että miksipä ei kotonakin tekisi samanlaista. Meillä tehdään sekä perunasalaattia että paistettuja perunoita silloin tällöin, mutta yrttiöljyllä, rucolalla ja aurinkokuivatuilla tomaateilla höystetyt uudet potut olivat kuitenkin jotain, mitä ei vaan jostain syystä ole tullut mieleen laittaa omaan pöytään. Myönnettäköön kuitenkin, matkan alkupuolella syöty lisuke ei enää viikko kotiinpaluun jälkeen ollut ihan tarkassa muistissa. Oliko se kylmää vai lämmintä? Oliko perunat paistettu vai höyrytetty? Koska muisti ei ihan pelannut ja oli lisäksi ristiriidassa isännän muistin kanssa, tein uusintaversion eri muistikuvia yhdistellen. Lopputulokseksi sain ihan kelpo yhdistelmän paistettua perunaa ja lämmintä perunasalaattia. Kotitekoisia kuivattuja tomaatteja ei ollut tällä kertaa varastossa, joten oikaisin käyttämällä kaupan puolikuivattuja (Ridderheimin muistaakseni) tomaatteja parmesan-pestoöljyssä, sain siitä tomaatin lisäksi myös yrttiöljyn. ...

Isäntä oli pitkin hampain luvannut syödä, jos teen silakkapihvejä - ja vaikkei nyt taidakaan olla ihan silakkasesonki, oli kaupan (usein aneemisessa) kalatiskissä vadillinen ihanan tuoreita silakkafileitä. Kokonaisista oli valitettavasti turha haaveilla, mutta fileet näyttivät niin hyviltä, että pulitin niistä pyydetyn 7,95 euron kilohinnan. Vähän irvistäen tosin, kitupiikki mikä kitupiikki. Silakkafileiden matkustettua jääkaappiin asti piti laatia jonkinlainen sotasuunnitelma, jotta saisin isännälle niin mieluisia silakkapihvejä, että ne pääsisivät jatkossakin ruokalistalle. Ensimmäinen taktinen valinta oli paistaa pihvit pannussa; rapea voi-korppujauho yhdistelmä varmasti uppoaisi, jollei itse silakka niin miellytä. Seuraava valinta oli tehdä houkutteleva täyte; perinteisen tillin (jamitämuutasinnenytmeneekään) sijaan laitoin pihvien väliin tomaattista tuorejuustotahnaa, jonka maustoin basilikalla. Valmistusmetodiin lunttasin ohjetta vielä täältä, joskin maut sovelsin tilanteeseen sopiviksi. Loppu kokkaaminen olikin lähinnä toivomista, että kaikki onnistuisi hyvin. ...

Olen varmaan jo maininnut useaan otteeseen, että 1) kun grillikausi on aluillaan, on pakko päästä grillaamaan koko ajan, ja 2) grillimme ei ole sellainen hieno kaasulla toimiva kesäkeittiö, vaan ihan tavallinen peruspallo. Haluan kuitenkin ajatella, ettei se rajoita ruuanlaittoa, vaan päinvastoin antaa uusia haasteita kekseliäisyydelle, jos mahdollisimman suuri osa ateriasta halutaan saada tehtyä takapihalla. Tämä helppo lisäkesalaatti syntyi grillauksen sivutuotteena, kun kanankoipien lisäksi ritilälle päätyi myös kasvisviipaleita. Munat voi myös keittää jo aiemmin, ja tuoresalaattipohjan voi tehdä jo pikaisesti etukäteen tai sekoittaa ulkosalla grillattavien valmistuessa. Loppusalaatin kasaaminen onnistuu vaikka ruokapöydässä. Ei ehkä mikään kekseliäisyyden riemuvoitto (ja sellaisia meikäläiseltä ehkä turha odottaakin ;), mutta nopea, helppo ja herkullinen lisuke, joka on samalla tarpeeksi täyttävä perunankeiton poisjättämiseksi. Ja ihan yllättävän nättikin siitä tuli. ...