Posts

Täyte jäi valitettavasti kuvasta, tässä näkyy vain päätypaloja. Pääsiäisruokailu ei muuttunut kohtuullisemmaksi loppua kohden, vaan sunnuntaina jatkettiin lammastelua täytetyllä paistilla, jonka idean näin alun perin Siskot kokkaa -blogissa. Paistin halusin kypsentää hitaasti pienellä lämmöllä ylikypsän mureaksi. Tunnustan heti kärkeen, että ajatus kaunis, toteutus ontuva. Seitsemän tuntia uunissa asustanut paisti oli kyllä hyvinkin kypsä, muttei sellainen hajoavan murea kuin toivoin. Keksin muutamankin asian, mikä toteutuksessa saattoi mennä pieleen: 1) kun paistomittarissa ei enää lämpötila noussut 75 asteesta pitkään aikaan, minulla meni hermo ja otin paistin ulos 2) käytin kypsennyksessä liian vähän nestettä ja paisti pääsi kuivahtamaan ja 3) paisti ei vaan ollut paras mahdollinen pala ylikypsentämiseen. Ehkä olisi ollut viisaampaa vaan jättää paisti tuttuun tapaan roseeksi sisältä, allaoleva ohje on muokattu sillä ajatuksella. ...

Lankalauantaina puuhattiin lähinnä kaikkea muuta kuin ruokaa, korjattiin polkupyöriä, kasattiin huonekaluja ja laitettiin vähän yrttipenkin tulevia taimia itämään, saa nähdä, mitä niille käy. Olen valitettavasti enemmän poro- kuin viherpeukalo ;) Illalla tuli kuitenkin kokeiltua yhtä ruokajuttua, hollandaisekastiketta, ihan ensimmäistä kertaa. Olin napannut jo ahneuksissani parsaa marketista (en edes uskalla arvata, mistä kaukaa se oli vihannesosastolle lennätetty), ja isäntä sattui vinkkaamaan hollandaisekastikkeen suuntaan, mikä sai minut tajuamaan, etten ole koskaan syönyt hollandaisea kuin pussista tulleena. Tykötarpeetkin löytyivät jääkaapista, joten epäterve uteliaisuus pakotti heti kokeilemaan ...

Pitkänäperjantaina teimme lampaankaretta isännän lohkoperunoiden, paistettujen kirsikkatomaattien ja tujakan salsa verden kera. Lampaan ohjeen laitan jakoon vähän myöhemmin, mutta ennakkona jaan jo tämän salsa verden ohjeen, koska se ansaitsee oman otsikkonsa :) Salsa verdestä on nimittäin tullut yksi meidän suosikkisooseista, se toimii niin paistetun kuin grillatunkin ruuan kanssa, riippumatta siitä onko kyseessä liha, kala vai kasvis. Annoksesta riittää teoriassa neljälle, mutta me ahnehdittiin se kaksin. Alun perin olen tainnut käyttää salsa verdeen pastanjauhajien ohjetta, eilinen vihersalsa syntyi puolestaan näin: ...

Monessa blogitaloudessa (ja tietysti muissakin huusholleissa) on tehty karitsan tai lampaan karetta pääsiäisenä. Laumasieluja oltiin meilläkin, pyöräytin lampaankaretta, isännän lohkoperunoita, salsa verdeä ja paistettuja kirsikkatomaatteja, hyvin samantyyppisen setin kuin mistä Campasimpukka raportoi omassa blogissaan. Ja ilokseni minunkin viritelmäni onnistui :) Eikä edes ollut vaikeata, laitoin uuniin ensin potut ja lampaan hieman myöhemmin (laskin siinä kohtaa hieman lämpötilaa), salsa verden tein lampaan ollessa uunissa ja tomaatit lampaan vetäytyessä paiston jälkeen. Koska kohtuullisuus ei ole hyveeni, on pääsiäisen loppupäiville tiedossa vielä kunnon lammasöveri, valmistustaan marinadissa odottelee vielä lampaan paisti. Sen valmistustapa on vielä hieman arvonnassa, mutta suuntana todennäköisimmin joku tuntikausia uunissa asustava, ylikypsä juttu. ...

…Pakkohan se oli päästä kerran sanomaan täälläkin, vanhat vitsit ovat aina parhaita ;) Viimeiset hässäkäntäyteiset viikot näkyvät myös täällä blogissa, arki-iltojen ruokiin ei ole uhrattu montaa ajatusta eikä kirjoituskelpoisia aterioita ole sen seurauksena juurikaan päässyt syntymään. Oikoteitä valmistetusta vihreästä currysta wokkivihanneksilla kun ei vaan riitä kauheasti asiaa, ainakaan montaa kertaa viikossa. Mutta nyt pääsee rentoutumaan useammaksi päiväksi ja mikä parasta, kokkaamaan ihan rauhassa! Pääsiäisvapaat avattiin otsikon mukaan munarikkaasti, Noble Pigistä löytyi nimittäin inspiraatio tehdä uunimunia söpössä sämpyläpesässä. Ihana ajatus, miten se ei ole koskaan tullut aiemmin mieleen? Katin kontit muuten kaupoissa mitään munapulaa oli ainakaan meilläpäin, marketin hyllyyn ladattiin laatikkokaupalla jos jonkinlaista munasorttia. Vai ehtikö se pula loppua jo? Ehkä olen vain lukenut uutisia silmät ummessa ;) ...

Tajusin mm. Siskot kokkaa-blogin ihania lammasreseptejä katsellessa, että en ole ehtinyt kokkaamaan lammasta kuin kerran blogin olemassaoloaikana, tai ainakaan muilla kerroilla en ole kirjoittanut siitä. Ja viime pääsiäisenä elin neljä päivää pizzan ja kaljan voimalla. Tai oikeastaan niin olen tehnyt aika monena pääsiäisenä, jos lampaanjalka on jäänyt kauppaan, mutta viime vuonna pääsiäiskokkailun puute johtui muutosta. Onneksi revanssin mahdollisuus on joka vuosi ;) Tämä ei kyllä liittynyt mitenkään siihen caesar-salaattiin, josta aioin kirjoittaa. Vaikkei pääsiäisruokia ole vielä tänä vuonna kokkailtu, kaikkea vihreämpää on alkanut tehdä mieli. Caesar-salaattia meillä tehdään kerran-pari kuussa, viimeksi viime viikolla. Laiskaan arkiversioon olen tunkenut Hellmansia itsetehdyn majoneesin sijaan, ja rajansa on vihreän himollakin - salaattiin sopii aina pekoni, vaikkei se ihan oikeaan caesariin kuulukaan. Määrät ovat melko summittaisia, tätä ruokaa en ole koskaan tehnyt melko tarkasti mittaamalla. ...

…tai guacamole palasina muutamalla lisäosalla. Kaupasta taisi tulla otettua avokadoja vähän isommalla kädellä, joten tällä viikolla niitä sitten tarjoillaan ties minkä kanssa. Tästä raikkaan limettisestä salaatista ei tullut nälkäisenä otettua yhtään edustavaa kuvaa, mutta se maistui siitä huolimatta perjantainachojen kaverina. Jostain syystä olen myös tykästynyt ituihin avokadon kanssa (ei hajuakaan miksi), niitä piti päästä tunkemaa salaattiin myös :) Seuraavaksi pitääkin ruveta kantamaan kaupasta hullun lailla kurkkuja, huhtikuun ruokahaaste on nimittäin selvinnyt ;) Onnittelut maaliskuun ruokahaasteen voitosta siis Viva Ciabatta -blogille! ...

.JPG) Eilisille vieraille (nyt pääsimme viettämään seisojan synttäreiden jatko-osaa) tein kahvin kanssa guinness-suklaakakkua, jonka reseptiä olen kuolannut Viivin ja Wagnerin keittokirjasta jo pidemmän aikaa. Vieraita meillä nimittäin käy aika harvoin ja ihan niin ahne en vielä ole, että kehtaisin leipoa kakkuja vaan minulle ja isännälle, jolleivät tekosyyt ole kunnossa ;) Kakku oli helppo, mutta ohjeeseen oli tainnut iskeä painovirhepaholainen. Sokeri puuttui ohjeen raaka-ainelistalta kokonaan, mutta löytyi kyllä valmistusohjeesta, joten lisäsin sitä summamutikassa desin verran itse. Lisäksi kuuden desin jauhomäärä teki kakusta hieman turhan jauhoisen, neljällä-viidellä desillä lopputulos olisi varmaan aika passeli. Jälkiviisaanan googlasin vielä, miten guinness-kakkua on muualla leivottu; ainakin Amalfin sitruunojen ohjeessa jauhoa tosiaan oli vähemmän. Niin tai näin, ei lopputulos nytkään maistunut pahalta. ...

Kaukaa viisaasti (jei, kerrankin!) pyysin isäntää tuomaan kaupasta jotain oluen päälle sopivaa nopeaa syötävää eilisillaksi, koska tiesin poikkeavani töiden jälkeen kollegan synttäriolusilla, ja kotiin päästessä olisi aivan kirkuva nälkä. Isäntä nappasi marketista ainekset nachos supreme -tyyppiseen (sanon “tyyppisen”, koska en ole perehtynyt siihen mitä kyseiseen ruokalajiin oikeasti kuuluisi) annokseen, jauhelihaa, jalapenoja, cheddaria, avokadoja ja ranskankermaa. Niistä syntyivät maukkaat ja yllättävän täyttävät perjantainachot, joiden kylkeen tein avokadoista tällä kertaa salaatin guacamolen sijaan; reseptin laitan erikseen toisen kerran jakoon. Jalapenot unohtuivat nälän keskellä lopullisesta annoksesta, mutta laitan ne kuitenkin ohjeeseen, jos ensi kerralla muistaisin paremmin. ...

Me yritetään käydä kaupassa vain noin kerran viikossa. Välillä se jää ihan vaan yrittämiseksi, mutta silloin kun onnistuu, se asettaa haasteita syömisen suunnittelulle - tai oikeastaan haaste on se, että pitää ylipäänsä vähän suunnitella. Suunnitelmat tuppaavat usein muuttumaan, mutta onneksi muutoksista poikii usein ihan mukavia yllätyksiä :) Niin kävi eilen, kun olin ajatellut tehdä pasta puttanescaa Ghetto Gourmetin useammassa blogissa testatulla - ja kehutulla - reseptillä. Anjovista oli edellispäivän caesar-salaatista vielä vajaa purkki ja kapriksiakin piti sopivasti olla tartar-pihvin jäljiltä. Mutta ei ollutkaan. En halunnut testata reseptiä vajailla aineksilla, mutta halusin toisaalta kuitenkin hyödyntää anjovikset, eli ilmassa alkoi olla hyviä keittiökriisin aineksia ;) Paniikinomaisen kaappien kaivelun jälkeen päädyin käyttämään ylähyllyltä löytyneen tonnikalapurkin ja vaihtamaan reseptikokeilut suosiolla merelliseen arkipastaan. Ja kannatti, lautaselle päätyi supersimppeli, nopea ja valehtelematta (oikeesti) herkullinen pasta! Tunnustan, etten ole koskaan laittanut anjovista pastaan, mutta jatkossa teen niin useamminkin. ...