Posts

En varmastikaan ihan ensimmäistä kertaa kerro, että aasialaiset maut ovat pikaisina arkiruokina suosikkejani. Vuosien varrella olen tähän kategoriaan meneviä ruokia kirjannut blogiinkin lähes pilvin pimein. Nyt testasin, taipuuko perinteinen siskonmakkara aasialaisvaikutteiseen ruokaan ja kokeilin sitä aina luotettavaan nuudelikeittoon. On tavallinenkin siskonmakkarakeitto hyvää, mutta tämä on ehkä vielä hiukan enemmän omaan makuuni. Soppa oli lämmittävä tuttavuus. Limellä ja kalakastikkeella maustettu liemi ei peittänyt siskonmakkaran ominaismakua, mutta toisaalta maku ei mitenkään sotinut kokonaisuuden kanssa. Keveyttä keittoon toivat lehti- ja kiinankaali. Ohjeen määristä riittäisi luultavimmin neljälle aikuiselle, nyt minä ja kolme lasta söimme setistä kaikki kahdesti. Jos tekisin keiton aikuisille, lisäisin tulisuutta reilusti tuoreen chilin muodossa, nyt tyydyin töräyttämään omalle lautaselleni kukkokastiketta. ...

Ihan pian koittaa se hetki, kun kaikki lapsemme siirtyvät kotihoidosta päivähoidon hellään huomaan ja me vanhemmat yritämme keksiä, miten selvitä uudenlaisesta arjesta. Tuntuu samaan aikaan hyvältä, haikealta ja kaoottiselta, vaikka olen jo saanut porrastaa shokkia aloittamalla uudessa työpaikassa jokunen kuukausi sitten. Nyt ovat kuitenkin miehenkin isyysvapaapäivät luetut, joten sieltä ne ruuhkavuodet tulevat ihan oikeasti, täysillä päin. Ajatukset heittelevät laidasta laitaan; kuka tästedes hoitaa yöherätykset? Kuoppaammeko haaveet harrastuksista? Kuka ehtii tehdä ruokaa? Entä käydä kaupassa? Kuolemmeko nälkään? Paniikki! Pientä lohtua sain kuitenkin, kun vietin pari vapaapäivää kotona lasten kanssa. Kun rutiiniin pääsi, asiat kummasti lutviutuivat ja homma olikin oikeastaan helpompaa kuin muistin. Se valoi luottamusta myös tulevaan - ne uudetkin rutiinit ihan varmasti löytyvät, joten kyllä me hengissä selvitään. Tai ainakin luulen niin. ...

Kyselin tuttuun tapaan mieheltäni toivomuksia viikonlopun ruokalistalle, ja jossain ruokasovelluksessa piipahdettuaan hän ehdotti enchiladoja. Mielessäni oli joltiseenkin ajatus siitä, mistä on kyse, mutta yllätys yllätys, hakutermillä “beef enchiladas” löytyivät varmasti kaikki tortillalettujen olomuodot. Minua jäi vaivaamaan, miten enchiladat eroavat esimerkiksi burritoista, joten tein vielä hieman lisäkaivelua. Lukemissani resepteissä suurin yhteinen nimittäjä enchiladoille vaikutti kuitenkin oleva enchilada-kastike, joten siihen lähdin itsekin etsimään ohjetta. Opin, että olemassa on lukuisia erinimisiä variaatioita, jotka muokkaavat enchiladat ihan omiksi alalajeikseen, esimerkiksi tomaattikastikkeella päällystettyjä versioita kutsutaan entomatadasiksi. Lisäksi opin, että ihan perinteinen enchiladakastike ei saakaan punaista väriään tomaatista vaan ainoastaan chilistä. ...

Kotimaisten retiisien sesonki alkaa olla jo hiipumassa, mutta jos saat vielä nipun käsiisi, kokeile vaihteeksi laittaa retiisit etikkaan. Meillä näin pääsi käymään hieman vahingossa, kun avomaankurkuille tarkoitettu säilöntäliemi oli jo keitetty, mutta kurkut hävinneet parempiin suihin jääkaapista. Retiisit ovat kuitenkin ihan loistavaa säilöttävää, niissä on rapsahtava purutuntuma ja ne tuovat makeanpippurisen säväyksen salaatteihin ja liharuokien rinnalle. Vaihtelu virkistää, vaikka sitten vahingossa! Säilöntäliemen tein perinteisellä 3-2-1 mittasuhteella ja lisäsin pohjaan sitten suolaan. Näin liemestä tuli melko mieto ja makea. Retiisit säilyvät ainakin viikon-pari normaalisti tiskatuissa (eli desinfioimattomissa) purkeissa, jollet ennätä syömään niitä nopeammin. ...

Ihan sattumalta, jotain aivan muuta hakiessani, törmäsin tähän mehevään sitruunapalaohjeeseen. Pidän leipomuksissa eniten raikkaista, jopa happamista mauista ja suosikkitäytekakkuni on sitruunakakku, joten halusin kokeilla ohjetta, vaikken olekaan kova leipomaan. Kyseessä on eräänlainen keikausleivonnainen, jonka jujuna on kostuttaa ensin koko kakku mehevällä sitruunatahnalla, antaa sen jäähtyä ja hieman jähmettyä, ja sitten kääntää kakku tarjoiltavaksi, jolloin kakun läpi pohjalle valunut tahna muuttuukin päällikerrokseksi. Minä toteutin sitruunapalat pyöreänä kakkuna, mutta alkuperäisohjeessa se on tehty levynä mokkapalojen tapaan. ...

Monipuolisten, herkullisten, terveellisten, edullisten, helppojen ja nopeiden arkiruokien etsiminen on ikuisuusprojekti. Olen varmasti ennenkin sanonut, että niin hyvää ruokaa kuin jauheliha-makaroonimössö onkin, tulen saamaan siitä elämänmittaisen kiintiön täyteen siihen mennessä, kun lapset saavuttavat kouluiän. Niinpä muita vaihtoehtoja testataan mahdollisimman paljon, vaihtelevin lopputuloksin. Yksi viimeaikojen onnistuneimpia uusia arkiruokakokeiluja on pastaruoka, johon tein punaisen pestotyylisen kastikkeen cashewpähkinöistä ja aurinkokuivatuista tomaateista. Ruoka oli helppo ja valmistui kirjaimellisesti siinä ajassa, kun keitin spagetin. Tykötarpeet kaivelin kaapista jo valmiiksi löytyvistä, hävikkiuhan alla olevista tuotteista, joten kustannuksetkin jäivät pieniksi. Oikeastaan ainut uutena ostettu raaka-aine oli tuore basilika, jota ripsin valmiiseen annokseen väriä ja lisämakua tuomaan. Sitäkään ei siis varsinaisesti tarvinnut itse kastikkeeseen. Pari päivää myöhemmin tein toisen nopean pastan, jonka kastikkeeseen jatkoin pestonjämiä vielä tomaattimurskalla. Hyvältä maistui sekin. Voisiko arkiruoalta paljon muuta toivoa? ...

Kukkakaalikin on nyt sesongissa. Pidän kaikista kaaleista (uskotteko, että pari viikkoa sitten lastasin ostoskärryyni kuutta erilaista variaatiota?), mutta kukkis on ihan siellä kärkipäässä. Olen ennenkin sanonut, että parasta se on minusta yksinkertaisesti höyrytettynä ja voin kanssa syötynä, mutta tällä kertaa tämä tämä nopea ja yksinkertainen lisuke tuli tehtyä kesäiseen kalapöytään, kun mieli teki vaihteeksi jotain muuta kuin sitä höyrytettyä kestosuosikkiversiota. Saattaa myös olla, että lieden päällä koreili sellainen pino likaisia kattiloita, ettei siihen olisi mitään mahtunut höyryttämäänkään. Niin tai näin, tämä oli superhelppoa ja herkullista, ja ainakin omasta mielestäni vielä kaunistakin vielä. ...

Nyt se on taas, paras satokausi. Juoksen kaupassa lähes maanisena ja tuskailen, kun aika ja vatsa eivät millään anna myöten syödä kaikkea, mitä kärryihini haluaisin kerätä. Moni talvella valjulta maistuva kasvis herää henkiin aivan eri tavalla, kun siitä saa nauttia mahdollisimman tuoreena, parhaan satokauden aikana. Edellämainittuun kategoriaan kuuluu myös perinteinen jäävuorisalaatti, jota jokainen lienee nähnyt nahistumassa lounasruokaloiden salaattilaareissa aivan riittämiin. Nyt kesällä, kun kotimaista jäävuorisalaattia on saatavilla ja se oikeasti on parhaimmillaan, kannattaa sille kuitenkin antaa tilaisuus. Hyvä jäävuorisalaattikerä on paitsi rapea, myös kevyt ja ilmava, toisin kuin saattaisi kuvitella. Jäävuorisalaatti rakastaa majoneesia ja on ehkä parhaimmillaan silputtuna majoneesilla höystetyn leivän väliin; ajatelkaapa vaikka klassista BLT:tä. ...

Kanansiivet maistuvat meillä naposteltavana tai iltapalana lähes milloin vain. Kelpuutan mukisematta myös tietyt teolliset variaatiot, mutta mielelläni teen siipiä itsekin. Siinä missä valmissiivet syödään yleensä salaa lasten käytyä nukkumaan, kestävät kotitekoiset hieman paremmin päivänvaloa. Nyt tein niitä viikonloppulounaaksi korealaisella gochujang-chilitahnalla maustettuna. Mukaan vihannestikkuja sekä pari dippiä, ja kasassa oli sormiruokaa koko perheelle! Gochujangia on viime aikoina näkynyt resepteissä melkein kyllästymiseen saakka, mutta hyvin koukuttava tuo happaman ja tulisen yhdistävä tahna on. Sen ilmestyttyä suomalaistenkin markettien hyllyihin on sitä löytynyt myös minun jääkaapistani. Viikolla jäi valokuvausteknisten haasteiden vuoksi julkaisematta toinenkin resepti, jossa gochujang on oleellisessa osassa. Erityisen ihanaa tahnassa on mielestäni se, että se tarjoaa oikomismahdollisuuksia, kun vaikkapa mieliteko saada kimchiä iskee (täysin mahdollinen skenaario). Tulisuus ei ole ylenpalttinen, mutta lapsille sekoitin pikaisesti kuitenkin oman, lempeämmän marinadiversion, johon tuli mm. hunajaa ja seesamiöljyä. Yllätyksekseni kaksi kolmasosaa talouden lapsista söi kuitenkin myös mausteisempia siipiä hyvällä ruokahalulla. Se on onnistuminen, sanon minä. ...

Kesään, varsinkin hellesäihin, sopivat kaikenlaiset kylmät keitot. Ikisuosikkini gazpachon lisäksi tulee välillä tehtyä muitakin kokeiluja, nyt sain loputtomalta tekemättömien ruokien listaltani ruksittua yli ajo blanco -mantelikeiton. Koska kylmät keitot eivät varsinaisesti herätä ihastusta muussa perheessä, valitsin koekaniinijoukokseni bloggaajia ja tein ämpärillisen soppaa oululaisten ruokabloggaajien perinteiselle piknikille, jolle minun oli ilo osallistua ensimmäistä kertaa. Tällä kertaa piknik oli muuntunut puutarhajuhlaksi, jota emännöi Kokit ja Potit -blogin Hannele kauniilla pihamaallaan. Kiitokset emännälle sekä kanssabloggaajille Pastanjauhantaa-, Kokkeillaan-, Makuja kotoa, Muista syödä välillä sekä Aina nälkä -blogeista, seura oli hilpeää ja ruoka herkullista (kyllä, söin liikaa)! ...