Posts

“Rustiikkinen” on sana, jolla kuvataan paljon kivoja, maanläheisiä asioita, mutta joka on myös aikamoisen ylikäytetty kuvaamaan kaikkea ei-niin-viimeisen-päälle-siistinnäköistä. Jälkimmäinen sopii ehkä minun kattilaleipääni, siitä tuli ulkonäöltään rustiikkinen ;) Mutta pirun hyvää siitä tuli myös möykkyisestä ulkomuodostaan huolimatta. Kattilaleivästä on saatu lukea eri blogeissa vaikka kuinka, joten olihan sitä kokeiltava minunkin. Leipä, josta tulee kuohkea ja rapeakuorinen ilman vaivaamista vaan kuulosti liian hyvältä ollakseen totta: sen jälkeen, kun puolisen vuotta sitten päätin ryhtyä leipomaan enemmän - koska kaupan paperipussileivän 3-4 euron hinta syletti - olen oppinut tekemään ruislimpuista juuri mieleisiäni, mutta vaalea leipä takkuilee vielä. Voisiko sellaista leipää olla, joka onnistuisi noin helposti? ...

Olen pitkään jo hingunnut järjestelmäkameraa, ja vihdoin saimme sellaisen hankittua, ihanaa! Se ei tietenkään valokuvaajaa paranna, mutta mahdollistaa kuvien ottamisen vähän hankalammissa olosuhteissa. Jokainen digipokkarin käyttäjä tietää esimerkiksi, miten hankalaa on talviaikaan saada riittäviä valo-olosuhteita ruokakuviin. Ruuan lisäksi kuvaan paljon seisojaa touhuissaan, jolloin mukana on paljon vauhtia, liikettä ja pitkiä etäisyyksiä, tehden pokkarikuvaamisen melko hankalaksi. Kameraksi valikoitui Canon EOS 600D, joka jäi mieleeni ainakin Sitruunaruohon kehuista alkuvuodesta. Minua veti Canonissa puoleensa lisäksi sen tuttuus (olen digipokkareissakin ollut canonisti), sekä se, että kuulemani mukaan Canoniin pystyy (ilmeisesti) yhdistelemään geneerisiä filttereitä sun muita kikkuloita melko helposti, mikä sopii kitupiikin kukkarolle, kun lisärompetta pitää varmaan jossain kohtaa hankkia. Objektiiveja ei ole kuin vasta kamerapaketin mukana tullut 18-55 IS II, mutta jo sen kanssa on niiiin kiva kuvata! ...

Salaatti ennen nuijimista. Toivon asiaan paremmin paneutuneita hifistelijöitä sulkemaan nyt joko silmänsä tai ainakin katsomaan ohjetta sormien läpi, tässä reseptissä oiotaan sekä pää-raaka-aineen että vähän muunkin kanssa. Tämän varoituksen jaettuani haluan aloittaa kertomalla, että enemmän tai vähemmän autenttinen thairuoka on yksi taloutemme heikkouksista (olen kyllä varmaan jakanut tämän breaking newsin monesti ennenkin ;). Pakottava himo thairavintolaan iskee säännöllisin väliajoin, ja monesti kyseistä himoa lääkitään kotioloissakin. Erilaisten curryjen lisäksi olemme hurahtaneet thai-tyyppisiin keittoihin ja salaatteihin, joita nähdään joko aterian päätähtenä tai milloin minkäkin proteiinin lisäkkeenä. Papaijasalaatin löysin vuosia sitten thairuokakurssilla, mutta salaatin ongelmana kotioloissa on vihreän papaijan hankala saatavuus muualta kuin aasialaiseen ruokaan erikoistuneista kaupoista. Silloin tällöin teemme raaka-aine retken Hakaniemen ja Kallion puoteihin, mutta niistäkään ei aina tärppää, joten pääosin salaattia tehdään niin, että papaijan tilalle vaihdetaan iki-ihana supisuomalainen raaka-aine: kaali. Muista korvike-som tameista eri pääraaka-aineilla ovat bloganneet ainakin Ankerias Vipunen ja Pieni Vispiläkauppa. Mainioita ja minun versiotani huolellisempia ohjeita! ...

Rakkauspihvien kanssa tehtiin näitä lohkoperunoita, joiden reseptin lupasin jakaa jälkikäteen. Nämä eivät mitään rakettitiedettä ole, mutta uskoisin, että isännän lisäksi on muitakin, jotka eivät jaksa syödä pottujaan (keitettyinä) pottuina, joten ei perunamuunnelmia koskaan voi liikaa olla. Ja sattuneesta perunanirsoudesta johtuen, nämä rapsakat lohkopotut ovat perinteisesti päätyneet olemaan isännän käsialaa. Lohkoperunat isännän tapaan (kahdelle) 6 jauhoista perunaa, esim. rosamunda marinadi 1 rkl balsamiviinietikkaa 1 rkl kuivattua valkosipulia jauhettuna 1 rkl kuivattua oreganoa 1 tl jauhettua cayennepippuria 1/2 dl oliiviöljyä suolaa mustapippuria ...

Seisoja täyttää ensi viikolla vuoden, ja parin viikon päästä viikonloppuna juhlitaan synttärikahveilla. Myönnetään, olemme niitä höperöperheitä, joissa vietetään koirien synttäreitä, ihmisten ei niinkään :) Ihmisvieraiden tarjoilujen suhteen halusin jo viime lauantaina tehdä vähän etukäteistestailuja, koska juhlijoiden joukossa on gluteenitonta ruokavaliota, ja gluteenittomien jauhojen käyttö ei ole mennyt minulla aina ihan - köh - sujuvasti. Sitäpaitsi ostin elämäni ensimmäisen kakkuvuoan, joten nyt leivotaan, meni syteen tai saveen! Testattavaksi valikoitui sitruuna-marenkitorttu. Ainakin Tee ite parempaa -blogin ja Kinuskikissan reseptit toimivat vakoilukierroksella inspiraation lähteinä, mutta lopullinen versio oli hybridi Pirkan piirakkaohjetta kopioituna ja isoäitini sitruunatahnaohjetta. Tahna kuuluu alun perin ehkä parhaaseen maistamaani täytekakkuun. Mikään selaamistani ohjeista ei ollut gluteeniton isoäidin sitruunatahnaa lukuunottamatta, mutta koska kyseessä oli ihan vain testikierros, päätin katsoa mitä tapahtuu, jos vain korvaan ohjeen torttupohjan vehnäjauhon gluteenittomalla. ...

Simpukoita meillä tehdään nykyisin verrattain usein niiden ollessa sesongissa, eli niinä kuukausina, joiden nimessä on r-kirjain. Enkuksi siis, suomeksi laskiessa kausi olisi ihan liian lyhyt ;) Konseptitasolla ihastuin tuoreisiin simpukoihin reilu kymmenen vuotta sitten Irlannissa, missä kiinnitin kaupassa huomion tämän hienompana pitämäni herkun edulliseen kilohintaan; 1 kg pussin hinnaksi tuli vaivaiset 3-4 euroa. En kuitenkaan tuolloin uskaltautunut/innostunut simpukoita kokkaamaan, vaan tein ensimmäiset omat simpukkakokeiluni vasta vuosia myöhemmin Suomessa. Suomessa hinta on tänä vuonna ollut n. kympin kieppeillä kilolta, eli ei mitään älyttömän edullista huomioiden, että painossa on paljon kuorta mukana. Toisaalta, ei niin hirveän kallistakaan koska 800g riittää reilusti ruokkimaan kaksi henkeä, ja simpukoiden ostamiseen kuuluu palveluna se, että myyjä käy pyytämäsi satsin läpi ja poistaa kuolleet yksilöt, jotta niistä ei joutuisi maksamaan ja sitten heittämään kotona pois. Joissain kaupoissa on näkynyt kahta hinnoittelua niin, että simpukkansa saa edullisemmin ilman tätä palvelua, mutta itselleni se tuntuu hieman huijaukselta, en halua maksaa yhtäkkiä ylimääräistä jostain, mikä on aina kuulunut palveluun. Toisin sanoen, tämä kitupiikki on jättänyt simpukat tiskiin kahden hinnan kaupoissa ;) ...

Helmikuun mentyä viimeistä ateriaa pohdiskellessa, olen vähän mietiskellyt myös ensimmäisiä aterioita. Tarkemmin ottaen, isännän ja minun ensimmäistä yhteistä ateriaa, mikä onkin sikäli ajankohtaista, että vuosipäivä on pian taas ovella. Tsihihii, hyi miten ällöpyllyromanttista! Tai sitten vähän vähemmän romanttista, ensimmäiset viisi (mikä saattaa olla reilusti alakanttiin arvioitu määrä) yhteistä ateriaamme taisivat nimittäin tarjota lähiseudun pizzakuppilat kotiinkuljetettuna. Ilmeisesti sen jälkeen iski pizzakyllästys, koska kerran sitten sovimme tärskyt kauppaan ja keräsimme koriin pihviaterian ainekset. Perusturvallista, mutta toisaalta sellaista, mitä on helppo tehdä sellaisellekin ihmiselle, tai sellaisen ihmisen kanssa, jonka lempiruokia ei vielä täysin tunne - olkoonkin, että tiesin isännän olevan melko kaikkiruokainen ja tykkäävän chilistä. ...

Taas etenen vähän epäkronologisessa järjestyksessä kirjoitusteni kanssa, ja täysin sinisilmäisesti myös tunnustan asian :) Linssisalaattia tehtiin nimittäin jo sunnuntaina tuorejuustolla täytetyn broilerin rintafileen kaveriksi. Ruokahimot menevät meikäläisellä selvästi kausittain ja sitten tulee totaalinen kyllästyminen joksikin aikaa; viime aikoina on ollut linssikausi, olen kovin usein tehnyt niistä kyytipoikia liharuuille peruna/pasta/riisivaihtoehtojen sijaan. Linssit ovat näppäriä, koska eivät vaadi liotusta (ainakaan ne perinteiset oranssit tai nämä vihreät), ja kelpaavat sikäli nopeutta (tai hermoja, jos ruoka ei valmistu riittävän nopeasti ;) vaativaan arkikokkailuun. ...

Helmikuun ruokahaasteen voitti Kulinaarimuruja -blogin Elviksen sydänkohtausleipä huikealla äänimäärällä, onnittelut voittajalle! Itselleni samainen ruokahaaste oli ensimmäinen, osallistuin porsaan ribseillä ja chili-coleslawilla. Oli hauskaa jännittää kisan etenemistä, miettiä eri reseptivaihtoehtoja ja ihastella muiden osallistujien herkkuja. Varsinkin Ahmijan sianpääprojekti oli vaikuttava, täytyy ehdottomasti päästä joskus kokeilemaan. Ensikertalaisen haasteeseenosallistujan sekä bloginoviisin näkökulmasta ehkä ilahduttavinta oli kuitenkin kuulla, että joku - täsmällisemmin Kotona Tehtyä -blogin emäntä - oli ihan oikeasti kokeillut reseptiäni, ja jättänyt vielä kommentin, että hyvin oli toiminut. Voi miten kivaa! Olen nyt ihan ruokahaastekoukussa enkä malta odottaa, että maaliskuun haaste julkistetaan :) ...

Sunnuntai oli siivouspäivä. Isäntä ja seisoja lähtivät koirapuistoon auringonpaisteesta nauttimaan, ja minä jäin puunaamaan kaikenlaista ällöttävää keittiöstä - ei erityisen fiksu työnjako nyt, kun jälkeenpäin asiaa ajattelen ;) Mutta olipahan mukava kokata sunnuntairuuat keittiössä, jossa ei tarvinnut raivata itselleen työskentelynurkkausta pöydillä lojuvien kippojen ja kuppien, koirankarvan ja ties minkä keskelle. Tunnustan, meillä kyllä siivotaan melko ahkerasti mutta sotketaan vielä ahkerammin! Ohjeesta riittää kahdelle kevyen lisäkkeen (meillä linssisalaattia, jonka ohjeen laitan jakoon lähipäivinä) kera, tai kolmelle jollain tuhdimmalla lisäkkeellä, esim. valkosipuliperunat toimivat hyvin. ...