Posts

Keväisempien makujen etsintä jatkuu meidän taloudessa. Tällä kertaa niitä saatiin verigreippi-rucolasalaatista, jonka maut olivat jo keväisen raikkaita vaikka sitrukset varmaan tyypillisimmin talvisesongin hedelmiä. Itseni oli jo pidempään tehnyt mieli tämäntyyppistä salaattia, mutta tiesin isännän vierastavan sitruksia, jolleivät ne ole kiltisti menneet hänen mehulasiinsa :) Jottei salaatti aiheuttaisi kummallekaan syöjälle liian suurta sitrusshokkia, laitoin siihen greipin karvauden vastapainoksi makeaa hunajaa, suolaista pekonia ja lempeitä paistettuja leivänpaloja. Yhdistelmä toimi hienosti ja bonuksena tummanvihreän rucolan ja oranssin greipin kontrasti myös näytti kauniilta (olisin tietysti voinut asetella salaatin johonkin edustavampaan astiaan kuin pyrex-kulhon kanteen, mutta laiskan tiskaajan ei sovi olla nirso ;). Ohjeen mukaisesta määrästä riitti kahdelle broilerinkoipien ainoaksi lisäkkeeksi, mutta yhtään kevyempi pääraaka-aine olisi vaatinut varmaan vähän isomman salaatin. ...

Perjantain paras hetki oli, kun työkaveri ilmestyi huoneeni ovelle kyselemään kaljaseuraa. Koko viikko oli ollut kaoottisen kiireinen, ja tuoppi tuli todella tarpeeseen. Olut ei ole pitkään aikaan maistunut niin hyvälle! Kotimatkalla kaupan kautta poiketessani totesin, etten jaksa alkaa kummemmin kokkailemaan vaan nappasin mukaan valmiita tarpeita jonkin sortin antipastopöydäksi; leipää, parmankinkkua, salamia, piri-piri täytteisiä oliiveja (mulla on ehkä tavattoman huono maku, mutta kyseisen sarjan peltipurkissa myytävät halpisoliivit ovat suosikkejani), vuohenjuustopötkylän, aurinkokuivattuja tomaatteja ja artisokkia. ...

Kirjoitukset eivät nyt kulje ihan kronologisesti, mutta tuskinpa tuolla niin väliä. Aiemmin kirjoitin tarjoussiikafileistä, joita ostin sekä viikonlopun ruokatarpeiksi että graavisiikaa silmälläpitäen. Nyt seuraa sitten se viikonloppuruokailua käsittelevä osa. Siikafileet paistoin voissa pannulla, ja niistä tuli juuri parahultaisia, hieman ruskistuneita, nahastaan rapsakoita ja sopivan, eikä liian, kypsiä. Niiden kanssa tein sitruunaisen tilli-voikastikeen, josta oli tarkoitus kirjoittaa erikseen, mutta taidanpa jättää toiseen kertaan, koska kastikkeesta nappaamani valokuva oli melkoisen luotaantyöntävä, sitä ei pelastanut edes söpö Hackmannin kesä-sarjan kattilani ;D ...

Tulevan viikonlopun ruokatoivomuksia kysellessäni isäntä kiteytti tänään hyvin sen, mikä on ilmeisesti meillä molemmilla ollut ainakin alitajuisesti mielessä: “ei tekis mieli sellaisia raskaita makuja, voitaisko tehdä jotain vähän raikkaampaa?” Kyllähän meillä muutenkin syödään aika tuhdisti ja voi olla, että sikapainotteinen edellisviikonloppukin vaikutti asiaan, mutta jotenkin tuntuu, että haudutettua lihaa ja erilaisia keittoja alkaa tulla välillä korvistakin - olisikohan kohta jo kevään ja uuden ruokasesongin aika saapua? Kevättä odotellessa tein nopeaksi arki-illalliseksi lämpimän salaatin, johon tuli vihreän salaattipohjan lisäksi paistettuja vihanneksia ja juureksia, kanaa (siis broileria) ja hunajalla sipaistua vuohenjuustoa. Talvella salaattien ongelmana ovat usein olleet kelmeät, mauttomat vihannekset, mutta paistoksen muodossa maku piristyi kummasti. Sitruunainen salaatinkastike ja suolaisen vuohenjuuston ja makean hunajan yhdistelmä toivat vielä lisää pirteyttä ja makua kokonaisuuteen. Jälleen hieman kesää talven keskelle, puhumattakaan päivän kasvisannoksista! ...

Sikapainotteinen viikonloppu päättyi yritykseen tehdä pulled porkia eli vedettyä sikaa, jota on useammassa blogissa näkynyt hiljattain. Valitettavasti muistan vain smetana.fi:n kirjoituksen, joten esitän pahoitteluni kaikille muille, joiden ohjeita kävin etukäteen kyttäilemässä (milloinkohan sitä oppisi kirjoittaman asioita ylös?). Pulled porkin ajatuksena on kypsyttää possunpala hitaasti niin mehevän ylikypsäksi, että liha murenee haarukalla vedettäessä suussasulaviksi säikeiksi. Oman yritelmäni kaatoivat kuitenkin nämä sanat: “Oho, paistomittari on rikki. No mut ei se mitään, paistetaan ohjeen mukainen aika niin eiköhän siitä tule riittävän kypsää.” ...

Marketin kalatiskillä törmäsin tarjoushintaiseen mutta erittäin hyvän ja tuoreen näköiseen siikafileeseen, jota innostuin ostamaan sekä viikonlopun ruokatarpeiksi että vielä vähän ylimääräistä graavattavaksi leivän päälle. Olen melko huoleton graavaaja sikäli, että joskus perusperiaatteen äidiltä tai jostain peruskeittokirjasta opittuani olen lähinnä tottunut silmämääräisesti huiskimaan suola-sokeriseoksen, rouhitut valkopippurit ja tillin kalan päälle, ja pitänyt sitä sitten jääkaapissa maustumassa joko painon alla tai ilman suurin piirtein yön yli, joskus vähän enemmän ja joskus vähän vähemmän kalalajista ja fileen koosta riippuen. Sokeria olen yleensä laittanut noin puolet suolan määrästä, mutta mausteet ovat vaihdelleet mieliteon mukaan, esim. chili-korianteri-limegraavaus on tuottanut herkullisia tuloksia. ...

Yritin miettiä, miksi en ole koskaan leiponut pullaa, ja tulin tulokseen, että kyseessä on taas useamman asian summa: toisaalta meillä harvoin käy vieraita (mikä vie ajatukset jälleen siihen ostoslistalla olevaan ruokailuryhmään, nykyisellä kahdella tuolilla ei kamalan montaa henkilöä mahdu istumaan. Äh.), toisaalta taas olemme selvästi enemmän suolaisten kuin makeiden herkkujen ystäviä, ei sillä, että makeatkaan ehtisivät jääkaapissa pilaantumaan. Ja viimeiseksi, kaupoissa on nykyisin jos jonkinlaista uunivalmista leipomusta, joten joskus harvoin vieraiden yllättäessä, laiska emäntä kipaisee Siwaan eikä keittiöön taikinaa alustamaan. ...

Yksi parhaita grilliklassikoita ovat varmasti ihanat, mehevät, tahmaiset ribsit, jotka ovat juuri sen verran ylikypsiä, että liha irtoaa luista. Ribsit ovat loistoruokaa myös uunissa tehtynä, joten miksei niillä fiilistelisi melkein käsillä olevaa grillikautta - tai no, tosimiehet ja -naisethan grillaavat ympäri vuoden - jo helmikuussa. Kaiken muun hyvän lisäksi possun kylkiluurivi on kohtuullisesti hinnoiteltu vaikka kysyntä tuntuu olevan kasvussa, Hakaniemen hallissa kesällä edellisen kerran ostaessani 4,90/kg ja nyt stockalla 7,80/kg, joka sekin vielä sangen kohtuullista. ...

Isäntä ehdotti viikonloppuna röstiperunoiden tekoa blinipannussa. Miksipä ei, pannussa ei sinänsä ole mitään vikaa, mikä tekisi siitä sopimattoman muuhun kuin blinikäyttöön. Jostain syystä se kuitenkin yleensä unohtuu lepäilemään itsekseen blinikauden jälkeen aina seuraavaan talveen asti. Röstiperunat tehtiin fasaanin ja jallukastikkeen lisäkkeeksi. Tekeminen vaatii perunan raastamiseen ja valuttamiseen kuluvan ajan, mutta homma sinänsä on hyvin helppo. Onnistumiseen ei tarvita muita niksejä kuin riittävän pieni paistolämpötila ja riittävän paljon aikaa, jotta röstit ehtivät kypsyä sisältä ennen kuin ne palavat pinnalta - niin, ja riittävän paljon voita :) ...

Minulle tuli yllättäen tilaisuus kokata fasaania, kun seisoja sai viikonlopun treeneissä ensimmäisen saaliinsa hienosti onnistuneen riistatyön päälle. Vaikka emme olleetkaan metsällä, vaan kasvattajan kanssa ihan kontrolloiduissa treeniolosuhteissa fasaanipelloilla, olimme sekä minä, isäntä että erityisesti seisoja haljeta ylpeydestä :) Olen aiemmin tehnyt riistalinnuista vain sorsaa, ja kanalinnuista vain kalkkunaa, helmikanaa ja kanaa, josta suurin osa tietysti broileria. Uuden raaka-aineen kanssa en halunnut lähteä näin ensimmäisellä yrityksellä kikkailemaan, vaan pitää paketin yksinkertaisena tutustumalla sen omaan makuun ja tekstuuriin. Homma oli sikäli tehty minulle helpoksi, että linnusta oli otettu lihat valmiiksi irti ennen sen saapumista keittiöön, joten minun ei tarvinnut puuttua perkaamiseen. ...