Posts

Äiti on tehnyt piparjuurikalaa niin kauan kuin muistan. Kantakodissa kalaan käytettiin ihan tavallista pakasteseitiä, omassa kodissa olen käyttänyt tähän helppoon kalaruokaan pakastekalaa arkena ja tuoretta valkoista kalaa viikonloppuversioihin. Raaka-aineeksi valitsin haukea ajatellen sen voittavan pakasteseitin mennen tullen ja pysyen silti kohtuuhintaisena kalana. Ensimmäinen arvaus meni oikein, mutta hinta yllättikin ostoksen tekijän: en ole vähään aikaan ostanut haukea, mutta kitupiikkinä olen pitänyt sen hinta-laatusuhdetta erinomaisena, hintalapputarkkailun perusteella fileen perushinta on pääkaupunkiseudulla ollut 12,90/kg ja usein sitä on saanut 9,90/kg. Nyt hauesta sai kuitenkin kaivaa kuvetta 17,90/kg. Ei vieläkään yhtä kova hinta kuin monella muulla valkoisella kalalla, mutta melkoinen ero lyhyessä ajassa tuohon 9,90/kg hintaan. Ei siitä nyt niin kauan ole kun olen viimeksi haukifileitä kaupassa katsellut! ...

…Eli kotitekoinen pizza. Tämän ruokalajin oikea valmistustapa tuntuu jakavan vahvasti mielipiteitä: minä olen sitä koulukuntaa, jonka mielestä tämän ruokalajin ei edes kuulu muistuttaa pizzeriasta saatavia lättyjä. Vaikken muista, että kantakodissani olisi juurikaan tehty pizzaa, on tämä herkku minulle silti vahvasti mukavien, kodikkaiden makumuistojen edustama. Näihin sangen pinttyneisiin muistoihin ja tottumuksiin kuuluu, että pohja on pullava ja paksuhko - usein vahingossa, täytettä on runsaasti ja täytteenä vaihtelevat pääosin himispitsaklassikot jauheliha ja tonnikala, höystettynä perinteisillä oliiveilla, herkkusienillä ja paprikalla. ...

Lisään tämän reseptin myötä tunnisteisiin oman kategorian “tähteet”, koska viime aikoina niistä on raavittu kasaan muitakin juttuja monenlaisiin tilanteisiin. Tämä päivä oli kokonaisuudessaan yhtä tilannetta: ensin nukuin makeasti pommiin, minkä seurauksena päätin säästää työmatkoihin kuluvan ajan ja jäädä kotitoimistolle. Aamiainen jäi väliin kuroessa kiinni asioita, joita olin kuvitellut ehtiväni tehdä heti aamun alkajaisiksi (kuuluisia viimeisiä sanoja…). Työpäivä osoittautui kakofoniseksi, ja venähti vielä liian pitkäksikin. Ja mikä pahinta, en ollut etukäteen osannut varata mitään lounasta jääkaappiin! ...

Tein jääkaapin pohjalle unohtuneille punajuurille nopean omenaviinietikka-hunajamarinadin, josta tulikin oikein hyvä yksinkertaisuudestaan huolimatta (tai ehkä juuri sen takia :). Tarkoitushan oli tehdä juurista jo viikonloppuna kasvispäällinen blineille, mutta toisin kävi. Siskoni blinikesteille - yksi ylensyöjän vuoden kohokohdista - lähtiessä juuret olivat edelleen raakana jääkaapissa. Sama pää ja niin edelleen, mutta onneksi toimi näinkin, juuret maistuivat vuohenjuustosalaatin komponenttina. Ja jos jotain jää yli, niin marinoidut punajuuret paranevat vanhetessaan. Hunajamarinoidut punajuuret ...

Tämän kanan kanssa tuli munittua. Hieno tarkoitukseni oli keittää pakkasesta kaivettu broileri, jäähdyttää sen keitinliemi, kuoria rasvat pinnalta ja hyödyntää liemi keiton pohjana. Kaikki sujui mallikkaasti, kunnes tein virhearvion jäähdytysastian ominaisuuksista: “Kyllähän tää pakkasta kestää”, kuuluisia viimeisiä sanoja. Niin halkesi liemikulhoni (ei mikään oikea sellainen, vaan ihan vain normaali kulho, johon olin liemen laittanut) ja liemi lirisi terassilautojen välistä maan ja lumihangen uumeniin. Oho. Jouduin siis korvaamaan kanaliemen teollisella, mutta ihan arkihyvää ja thai-tyylisen happamantulista keitosta tuli kuitenkin. Broileri kannattaa keittää jo edellisenä päivänä, koska liemen jäähtyminen ottaa aikansa. Söin oman annokseni sellaisenaan, mutta isännän lautaselle lisättiin vielä nuudeleita satsia tukevoittamaan. ...

Kun isännältä kysyy, mitä ruokaa hän haluaisi, on vastaus (sikäli kuin vastaus ylipäänsä liittyy ruokaan) yleensä joko lihapullat tai lasagne. Tälläkin kertaa lihapullia tuli tehtyä yleisön pyynnöstä, mutta miksikäs ei, kun yleisö on niin kiitollinen :) Jos diettaat tai olet huolissasi sydän- ja verisuonitautiriskistä, kannattaa tämä resepti jättää lukematta. Ahneen emännän perinteisten lihapullien pitäisi nimittäin varmaan kantaa jonkin sortin terveysriskivaroitusta: kuohukermaa, paistoa voissa, vaaleaa korppujauhoa, kananmunia… mutta kun vain silloin tällöin tekee, niin ei kai se niin justiinsa. Ja näistä vaan tulee niin mehevän hyviä! ...

Aina välillä meillä toimii ruokatehdas ajatuksella “jotain helppoa evästä koko viikoksi”. Silloin tehdään valtava kasa jotain tiettyä ruokalajia, jota sitten jaetaan pakasterasioihin melkein koko viikon edestä. Beef jerkyä eli naudan kuivalihaa on alun perin tullut kokeilluksi joku tämmöinen juttu mielessä, ajatuksena saada siitä jatkuvasti saatavilla olevaa, hetivalmista välipalaa järsittäväksi. Nyt sitä tuli tehtyä ihan muuten vaan, kun pakkasessa oli puolen kilon pala aiemmin tarjouksesta ostettua, ei-niin-kovin-laadukasta naudan ulkofilettä. Olin kirjakaupassa keittokirjoja selaillessa (juu, ihan ostoaikeissa tietysti ;) törmännyt thai-salaattireseptiin, johon käytettiin naudan kuivalihaa ja suunnittelin vähän käyttäväni jerkyä johonkin sentyyppiseen, mutta toisin kävi, jerky hävisi sellaisenaan ahneen emännän ja isännän vatsoja täyttämään. Seisojallekin olisi maistunut :) ...

Blogi on ehtinyt olla jo kuukauden pystyssä! Hassua, miten paljon havaintoja ja ja metaa uuteen harrastukseen liittyen onkin jo ehtinyt kertyä. Säästän kuitenkin lukijoita (moi isäntä) sen verran, etten huutele ruokabloggaamisen syvimmästä olemuksesta huikealla kuukauden kokemuksellani. Päivän ruoka liittyy tosin blogimetaani sikäli, että yksi parhaita juttuja uudessa harrastuksessa tuntuu olevan toisten reseptien bongailu. Mieliteko valkosipulikeittoon syntyi nimenomaan toisten blogipostauksista, joissa kyseinen ruoka on vieraillut ahkerasti parina viime vuotena. Pohjana omaan versiooni käytin mm. Pippurimyllyn käyttämää ja hehkuttamaa Pirkka-reseptiä, josta oma versioni muotoutui kokkaamisen edetessä, suurimpana erona alkuperäiseen ehkä valkosipulin paahtaminen kuullottamisen sijaan, sekä valkoviinin lisääminen. Hassu sattuma on, että hyvästä tarjonnasta huolimatta en ole koskaan ennen syönyt valkosipulikeittoa, vaikka kärsinkin vakavasta valkosipulihulluudesta. Tänään sitä kuitenkin sattui olemaan työpaikan läheisessä lounasruokalassa, joten en tietenkään voinut kävellä vertailuversion ohi. Hyvää oli, mutta omassa sopassa oli kyllä reilusti enemmän makua :) ...

Uuniperunat ja savukalatäyte kuuluisivat oikeastaan kategoriaan “niin helppoa ja niin epäkekseliästä, ettei niistä mitään kehtaa kirjoittaa”, mutta kylläpäs vaan kehtaan. Liian monet broilerisuikale-pakastevihanneswokit (jotka eivät maistu pahalle nekään, mutta meillä vaan toisinaan tehdään niitä vähän liiankin usein) nähneenä en vaan voi mitään ajatukselle, ettei arki-iltojen syömiseen ole koskaan liikaa vinkkejä. Uunipotut taistelevat sikäli arkiruuan kriteerejä vastaan, että ne ottavat uunissa aikansa, tunnista puoleentoista. Ne saavat kuitenkin paljon anteeksi sillä, että sekä pottujen että täytteen valmistelut hoituvat todella nopeasti ja paistumiseen kuluvan ajan voi sitten jokainen käyttää itselleen sopivalla tavalla. Minun piti viedä seisoja lenkille, mutta isäntä vapaaehtoistikin itsensä, joten viikkasin pyykkipinon ja ehdin vielä möllöttää sohvallakin kuolaamassa läppärin ääressä toisten reseptejä :) ...

Tämä voisi taas olla ote jostain kitupiikin päiväkirjasta. Sovittiin perjantain kauppareissulla, että otetaan kassler tai joku edullinen lihanpala ja syödään sen kanssa viimeinen joululta pakastimeen jäänyt perunalaatikonjämä. Palasin lihatiskiltä kuitenkin kasslerin sijaan naudankielen ja koottujen selitysten kanssa. “No kassleria ei ollut ja sitäpaitsi tää oli vielä halvempaa”… Sinänsä iloinen sattuma, että kassler oli loppu, koska kieli on ollut täytyy-yrittää-tätä-kotona -listalla jo pidempään. Ostan kieltä usein leikkeletiskiltä (vaikka hinta on sikamainen tuoreeseen kieleen verrattuna), mutta sen keittely kotioloissa on toistaiseksi jäänyt tekemättä, vaikka saatavuuskin on nykyisin hyvä ja tykkään sisäelimistä ja lihan “cheap cutseista” muutenkin. Ja kieli todellakin oli ilahduttavan hintaista lähtiessään kaupasta alle kuuden euron kilohintaan. ...