Posts

Lauantai, viikon paras päivä, on täällä! Viimeisen seitsemän päivän aikana on tullut syötyä verrattain paljon kala- ja kasviruokia kuten tätä banaaninlehdessä höyrytettyä kalaa, joten viikonlopuksi keräsin kaupasta melko lihaisan satsin lihan himoa lievittämään. Lauantaiksi agendalla oli karitsanpotkaa, jonka tein aika perinteisin maustein - punkulla ja timjamilla - uunissa hauduttamalla. En ole kovin hulluna rosmariiniin, joten timjami on hyvä vaihtoehto lampaan kaveriksi. Potkan seuraksi tein voilla höystettyjä ruusukaaleja sekä sitruunaisen linssilisäkkeen, joka on helppoudessaan makaronin keiton luokkaa, varsinkaan, kun linssejä ei edes tarvitse liottaa etukäteen. Vihreistä linsseistä tehty lisäke ei erityisemmin hivele silmää, mutta tuo annokseen vähän jotain muuta kuin sen perinteisen potun, riisin tai pastan, jotka hyviä tietysti nekin. Linssit sopivat mielestäni erityisen hyvin sellaisiin ruokiin, missä on vähän rasvaisempaa lihaa ja paistolientä (johon olen muuten heikkona), olen esim. monesti laittanut niitä kokonaisena paistetun kanan kera. ...

Mitä pidemmälle viikko etenee, sitä enemmän yleensä muistutan raatoa, joka laahustaa työmaan ja kodin väliä, ja joka iltaisin ei jaksa pitää silmiä auki enää kymmenen jälkeen. Koska perjantaisin väsyttää, pitää myös ruuan olla mahdollisimman nopeaa ja helppoa, muuten nälkä ja väsymys pääsevät ainakin minulla yltymään tulenaraksi yhdistelmäksi. Haastavaa on tietysti, että ruuan pitää olla myös hyvää, tai muuten alkaa kiukuttamaan kuin kolmevuotiasta konsanaan. Kalatiskistä napattu savukala on perjantairuokaa parhaimmillaan, erinomainen pelastus, jonka kylkiäiseksi riittää keitetyt perunat tai hyvä leipä, sekä raikas kermaviilikastike tai vastaava alle kymmenessä minuutissa valmistettava kylkiäinen. ...

Apua, arkisen pastaruuankin saa riittävän tumpelo tärvättyä! En tiedä, miten se on edes mahdollista, mutta olen jostain syystä sössinyt tällä viikolla kaksi pastaa, joiden vaativin valmistusprosessi oli spagetin keitto. Suorituksesta voisi ehkä antaa jonkun palkinnon :) Alkuperäinen ajatus oli kuitenkin hyvä, siksi laitan reseptin jakoon, jos joku on helppoa ruokaideaa vailla. Ja tietysti myös siksi, että olen niin tyhmän rehellinen, etten edes tajua väittää kokkailujeni aina onnistuvan ;D Tarkoitus oli tehdä mahdollisimman yksinkertainen pasta: spagettia, uunissa kuivattuja tomaatteja, tuoreyrttiä, parmesania ja oliiviöljyä - mikä voisi mennä vikaan? Ensimmäisellä kerralla ainakin yrtti, jääkaapissa oli tillinjämä, jonka innostuin laittamaan kokeeksi kasvispastaan. En suosittele, pysyköön tilli pois pastastani jatkossa! Toisella kerralla meni makujen kanssa paremmin, pysyin kaukana tillistä ja laitoin persiljaa sen sijaan. Mehevyyttä pasta jäi kuitenkin hieman kaipaamaan, ensi kerralla ehkä vaihtaisin täysjyväspagetin perinteiseen valkoiseen ja lorottaisin päälle vielä vähän reilummin oliiviöljyä. ...

Kaupan aurinkokuivatut tomaatit ovat kalliita, itse kuivatut tomaatit taas superhelppoja tehdä. Siitä huolimatta ne herättävät yleensä ihailua, “ai sä oot ihan ite tehny nää?”. Need I say more? :) Olen kuivatellut tomaatteja silloin, kun keittiössä tuoreiden tomaattien määrä ei pienene toivotulla nopeudella, ja käyttänyt kuivattuja tuotoksia lähinnä pastaan ja salaatteihin.Kotimaiset tomaatit eivät talvella ole parhaimmillaan (kirsikkatomaatit ja kesäsato antavat paremman lopputuloksen), mutta kuivattuna talvitomaatinkin happamuus hieman taittuu. Reseptiin voisi oikeastaan käyttää mitä tahansa mieleisiä mausteita ja yrttejä, mutta minä olen tykästynyt tähän simppeliin timjami-suola-pippuri -yhdistelmään. ...

Jälkkärit - joita meillä tehdään aika vähän - herättävät minussa pelonsekaista ihailua, ja niiden valmistamiseen tuntuu liittyvän samanlaista magiaa kuin leipomiseenkin. Oli rima sitten henkinen tai todellinen, niin joku hinku on se kuitenkin ylittää ja kokeilla silloin tällöin. Ja täytyyhän jälkkäreitä treenata jos joskus vaikka tulisi vieraita - jos nyt vaan ensin saataisiin uusittua meidän ruokailuryhmä ja kasvatettua ehjien tuolien määrää yli kahden ;) Suklaafondant on ollut kokeilulistalla jo pidempään. Resepti on Gordon Ramsayn ja napattu BBC Good Food -sivustolta. Meillä on vain neljä annosvuokaa, joten puolitin määrän ja säädin lisäksi mittoja osittain grammoista desilitroiksi - vaikka kaiken voi punnita, on kuitenkin vähän helpompaa vaan nakella sokeria ja jauhoja desimitasta taikinakulhoon ilman, että tarvitsee kytätä vaakaa välissä. ...

“Täällä tuoksuu mustikkapiirakalta”, totesi isäntä. Hieman pelottavaa, koska uunissa ei suinkaan kypsynyt mustikkapiirakka, vaan banaaninlehteen kääritty kuha. Tänään oli vähän hankala päivä. Olin luvannut itselleni lauantairetken Hakaniemen halliin ja samalla täydennysreissun lähistön aasialaisia ruokatarpeita myyviin marketteihin. Reissua odotin innoissani koko viikon - arkisin kun halliin ei oikein töiden jälkeen ehdi, ja lounastauollakin voisi tulla kiirus suhata metrolla edestakaisin. Mukavaa retkellä olikin, mutta loppumetreillä iski joku ihme uupumus, ja olin kotiin päästessä aivan naatti. Ihania raaka-aineita (kuin myös bloggausaiheita) oli vaikka muille jakaa, mutta jotenkin en saanut tartuttua mihinkään. Tilannetta ei suinkaan parantanut se, että nälkä oli päässyt hiipimään vatsaani päivällä nautitusta lounaasta huolimatta, ja hetken aikaa vaikuttikin jo, että ensimmäinen minun keittiössäni tänään kärähtävä asia on pinna. ...

…Koska nythän on jo melkein kesä, right? No, ikkunasta katsomalla ei siltä näytä, ja kalenterikin väittää, että vielä olisi neljä ja puoli kuukautta kesäkuun alkuun. Gazpacho, eli kylmä tomaatti-kurkkukeitto, taipuu mielessäni lähinnä hellepäivän lounaaksi, enkä mitenkään saa kuviteltua siitä talviruokaa. Sitä on kuitenkin tehnyt jo useamman viikon mieli, ja koska olen vatsani orja, oli pakko vihdoin antaa periksi ja avata kesäkausi hyvissä ajoin näin tammikuussa. Tällä kertaa en taida kyllä nauttia keittoa terassilla päivänvarjon katveessa, vaan ihan visusti lämpimissä sisätiloissa. Vaikka onhan se talvikin tietysti ihanaa, varsinkin nyt kun se ihan oikeasti tuntuu saapuneen myös tänne maan eteläosiin. Lunta, jee!! ...

Muutamassa blogissa on näkynyt hiljattain herkullisen näköisiä kalapihvejä, kuten esimerkiksi nämä Kokkeillaan-blogin lohikakkuset. Minuun iski annoskateus - lääh, pakko saada kalapihvejä itsekin! Pääraaka-aineen suhteen turvauduin purkkitonnikalaan, tuohon vanhan kunnon ruokakaapin perältä löytyvään hätävaraan. Jääkaapin puolelta löytyi limettiä, chiliä, kalakastiketta ja kananmunia, ja ruokavarastosta vielä nahistunut korianteri, joten yhtälö alkoi olla valmis: pihvien makumaailman kanssa mennään thai-suuntaan. Suomalaisuutta unohtamatta, sillä jatkoin tonnikalaseosta vielä perinteisellä maitoon - äh, myönnetään, kermaan - pehmennetyllä korppujauholla. ...

Tämä epäonninen ruoka onnistui olemaan blogin nimen veroinen. Käyttämäni paistinpannu oli “tavallista” maksakastikepannuani ärhäkämpi, käräytin maksapalat heti alkuunsa, ja sen jälkeen kaikki muu otti maksasta kauniin hiilenharmaan sävyn ja maun, jota tasoittelin sitten lorottamalla kastikkeeseen runsaalla kädellä kermaa. Onneksi isäntä on kiitollinen kohdeyleisö, johon uppoaa vähemmänkin onnistunut sapuska. Seisoja on vielä kiitollisempi, joten tämän emännän ei ilokseen tarvitse huolehtia minkään liharuuan päätymisestä roskikseen. Maksakastike jäi kuitenkin kaivelemaan, koska tykkään maksasta, resepti on äidiltä opittu ja olen vuosien varrella löytänyt oman tapani tehdä soosista hyvää. Siksi en voi olla laittamatta tätäkin reseptiä, niin perusruokaa kuin se onkin, jakoon. ...

Koska ruisleipä on onnistunut jo muutamaan otteeseen, testasin nyt myös vaaleamman leivän tekoa. Kaltaiseni jauhopeukalottoman näkökulmasta leivän leipomiseen liittyy vähintäänkin mystisiä voimia ja jonkin sortin magiaa. Kun sitten vihdoin 1) saa aikaiseksi leipoa ja 2) onnistuu siinä, on koukku valmis ja täytyy päästä yrittämään uudestaan jotain muutakin. Sitäkin suurempi syy leipomisintooni on kuitenkin, että leipä kaupassa on mielestäni ihan hiivatin kallista. Vaikka mopo lähteekin marketissa säännöllisesti käsistä, vanha kitupiikki sisälläni herää kassalla kiroilemaan, kun maksan moninkertaisen hinnan jostain, mitä voi kohtuupienellä vaivalla tehdä itse ja paljon edullisemmin. ...