Posts

Huomenna olemme menossa seisojan kanssa treenaamaan lintujen hätistelyä, joten edessä on monen tunnin ulkoilu odotettavasti hyytävässä pakkasessa. Vastalääkkeeksi paleltuneisiin varpaisiin ja neniin tein jo tänään valmiiksi voimakkaan lämmittävää paprikakeittoa, jonka voi nopeasti kuumentaa hellalla huomenna kotiin tullessa. Vähän oli kyllä pakko koemaistaa jo tänään. Paprikakeiton resepti on kulkeutunut minulle isäni äidiltä (ja hänelle eräältä tuttavaltaan), joka tapasi valmistaa soppaa mökkireissuilla. Siinä missä siskoni ja serkkuni tarinan mukaan kinastelivat siitä, kuka saa syödä sopan minkäkin väriseltä lautaselta, en lapsena en oikeastaan välittänyt paprikakeitosta vaan vierastin sen voimakasta makua. Aikuisena sitä on tullut tehtyä vähintään kerran talvessa, ja sen lämpöisiin, rikkaisiin makuihin tulee himo etenkin näin pakkaskeleillä. Tämä keitto ei ole kevytruokaa, vaan se saa lisäpuhtia pekonista (niin kuin 99% meidän talouden aterioista) ja riisistä. Sopan valmisteluissa joutuu pilkkomaan jonkin verran, mutta siitä suoriuduttua keitto valmistuukin melkein omia aikojaan. ...

Leipähulluutta näyttää olevan nyt bloggaajien keskuudessa liikkeellä. Itse kärsin totaalisesta jauhopeukalon puutteesta, joten isäntä hoitaa meillä yleensä leipomispuuhat. Loppuvuodesta päähäni iskostui kuitenkin romanttinen ajatus itsetehdystä ruislimpuista ja kenties jopa sellaisten antamisesta pahaa-aavistamattomille sukulaisille lahjaksi vuoden lahjontasesongin ollessa käsillä. Olihan siksi ruislimpun tekoa lopulta kokeiltava. Yllätyksekseni puuha olikin yllättävän helppoa, ja lopputulokset sangen palkitsevia! Hapanleivän kaksi osaa, taikinajuuren teko ja varsinainen leipominen, ovat molemmat sinänsä nopeita toimituksia, mutta taikinajuuren valmistumiseen menee vuorokaudesta kahteen. Ensimmäisen kerran tein limput vuorokauden odottaneella taikinajuurella, jolloin lopputuloksena oli oikein hyviä ja hapanlimpuksi tunnistettavia, mutta ei erityisen happamia limppuja. Toisen kokeilujuuren annoin olla kahden yön yli, ja lopputuloksena oli selvästi happamampi leipä. Suosin jatkossa jälkimmäistä vaihtoehtoa. ...

Isännällä on ihmeellinen kyky elää hyvin monotonisella syömisellä. Joka päivä sama aamiainen, lounas, välipala ja päivällinen. Minulla ei ole vastaavaa kykyä. Kun syöminen uhkaa lähteä lapasesta, isäntä tukeutuu suunniteltuun, päivästä toiseen samanlaisena toistuvaan (vaikka ravintoteknisesti ottaen hyvinkin monipuoliseen) ruokavalioon, ja minä säntäilen erityyppisten, vastakohtaisten makujen perässä. Tämä rapu-nuudelisalaatti syntyi tällaisesta säntäilystä, kun mieleni teki raikkaan sitruksista, arki-iltaan sopivan nopeaa salaattia edellisviikkojen ylensyönnin jälkeen. Lisäksi jääkaapissa oleva purkillinen jokiravunpyrstöjä piti käyttää pois. Thairuokahulluna (noh, mihin ruokaan mä nyt en olisi hulluna) kalakastiketta, limettiä ja korianteria kuluu paljon, ja niitä upotin tähänkin annokseen. Jokiravun tilalle voisi hyvin laittaa myös katkarapua, simpukkaa tai miksei vaikka molempia :) ...

Viikon huikealla bloggauskokemuksella voi jättämiensä jälkien perusteella todeta, että meillä taidetaan voida aika tuhdisti! Mutta jatketaan samalla linjalla vielä tänään ja vuodetaan loputkin viikonlopun kokkailuista voineen ja kermoineen. Naurisvuokaa lähdin miettimään Kotona tehtyä -blogin ruokahaasteen luettuani. Tykkään nauriista ihan älyttömästi mutta yleensä ne tulee syötyä raakana suoraan nipusta, kun uusi sato saapuu toreille kesällä. Vaihtelu virkistää, joten hain googlelta apua nauriin syömiseen muuten kuin raakana. Sääli kuvaa ja kehnoa valoa, muistuttaa tuulahdusta 70-luvun kellastuneista aikakausilehdistä. ...

Uunissa paistettuja munia on tehnyt mieli testata, mutta eiliseen asti sopivat astiat puuttuivat. Eilen muistin vihdoin napata kaupasta (tai siis pyytää isäntää nappaamaan) pienet uuninkestävät annosvuoat, jotka sopivat tarkoitukseen. Yritin vähän googlailla reseptiä koska en ollut varma kannattaisiko munia jatkaa esim maidolla, mutta vaihtoehtoja löytyi yllättävän vähän - vika taisi tosin olla etsijässä, en ihan tiennyt millä nimellä kulkevaa ruokaa pitäisi etsiä. Muistin kuitenkin jonkun uunimunareseptin kulkevan käännettynä nimellä munat pesässä, ja sitä hakemalla päädyin käyttämään Delia Smithin reseptiä pekonilla jatkettuna. Huomasin sittemmin myös Hiidenuhman tehneen tänään herkullisen kuuloisia uunimunia, vielä enemmän ruokaisaksi tuunattuna. ...

Papu-pekonipaistos taitaa olla suosittu lisäke monellekin asialle eikä sen valmistaminen todellakaan ole rakettitiedettä, mutta jostain syystä tuoreita vihreitä papuja löytyy yllättävän harvoin jääkaapista. Ostin vihreitä (haricot?) papuja heräteostoksena, kun löysin itseni seisomasta Prisman vihanneosastolta papujen vierestä miettimästä, mitä oikein palasinkaan osastolle hakemaan. Muistini pettää säännöllisesti, kun on väsynyt ja hiukan stressaantunut, ja ennen kaikkea nälkäinen. Muistin lopulta, että etsimäni juttu oli vihreä paprika, mutta siitä huolimatta myös vihreät pavut päätyivät ostoskoriin ja niistä syntyi onnistunut lisäke kokonaisena paistetulle kanalle. ...

Rakastan hurjasti valkosipulia, ja kaikki jotka minut tuntevat ovat varmasti sen jossain kohtaa huomanneet hajuhaittojen kautta. Harva tosin kehtaa asiasta mitään sanoa. Toinen, sosiaalisesti (mutta ei varmaan eettisesti) hyväksyttävämpi ruoka mistä kovasti pidän, on kokonaisena paistettu kana tai broileri, jota meillä tehdään about kerran kuussa. Tipu kypsyy uunissa vaivattomasti, ja valmistelutkin voi tehdä juuri niin helposti tai monimutkaisesti kuin haluaa. Loppiaiseksi marketista tarttui mukaan broileri juuri vaivattomuuden vuoksi. Podimme isännän kanssa huonoa omaatuntoa: vaikka edeltävä työviikko oli päivissä mitattuna normaalia lyhyempi, oli työtunteja tullut kerättyä niin paljon, että seisojaraukka oli saanut pärjätä koko viikon melkein minimihuomiolla ja -ulkoilulla. Vapaapäivän vihdoin koittaessa halusimme maksimoida ulkoiluajan seisojan kanssa, ja antaa ruuanlaiton hoitua ilman pidempiä hellan ääressä hikoiluja. ...

Näiden lihapullien inspiraatio syntyi joulunjälkeisestä himosta ei-jouluisiin makuihin ja johonkin lanttulaatikkoa raikkaampaan, sekä jääkaapin realiteeteista: jauhelihaa ja salaattiaineita löytyi, mutta muut maut tyhjennettiin maustehyllyn jämäpurkeista. Olin jo unohtanut ostaneeni pari kuukautta aiemmin kaksikin purkkia makean tulista harissaa, josta inspiroiduin tekemään lihapullista vähän mummon pullista poikkeavat. Lihapullista tuli maultaan ihanan mausteiset ja koostumuskin oli miellyttävä, vaikka kananmunia en jaksanutkaan lähteä kaupasta hakemaan. Varmaan kaikki se öljy ja voi, muuten olisi tullut jo liian raikasta ;) ...

Keitto valmistui jo muutama päivä sitten mutta blogin saamisessa kirjoituskuntoon vierähti tämän vuoden puolelle (minullako kesti? Ei kai… :) Haluan kuitenkin aloittaa kirjoittamiseni tällä perinteisellä kinkunjämien käyttöruualla, joka sopii hyvin kitupiikin arkibudjettiini ja venyy useamman päivän ruuaksi ja vielä pakastimeenkin. Tähteiden ulkopuolelta tämän keittosatsin hinnaksi taisi tulla korkeintaan kaksi euroa, kun sipulit, porkkanat ja maustepippuritkin köllöttivät jo valmiina keittiössä ja ainut tarvittava ostos olivat kuivatut herneet. Minun taidoillani ei hernekeitosta vielä saa kaunista kuvaa, ehkä ensi vuonna sitten… Mutta hyvältä se maistui, oikeesti! ...