Posts

Kananmuna ja sriracha, täydellinen pari. Mausteinen ja aavistuksen karvas kastike komppaa juuri sopivasti täyteläistä kananmunaa, jonka keltuainen on jätetty keskeltä hieman valuvaksi. Ainekset löytyvät kaapeistani aina, myös silloin, kun tuntuu, ettei ole mitään syötävää. Muna-srirachaleivät ovat viime aikoina pelastaneet useita iltoja, kun vapaa-ajanongelmia on ollut taas normaalia vähemmän. Pari viikkoa sitten tavaramme siirtyivät uuteen kotiin, ja heti muuttolaatikoiden keskeltä lähdimme kevätlomailemaan, palataksemme viikkoa myöhemmin takaisin laatikoiden keskelle. Äitienpäiväbrunssi nautittiin kotimatkalla huoltoasemalla. Purkamista riittää edelleen, mutta nyt ei onneksi ole enää kiire. Normaaliarjen eläminen tekee kaiken - sinänsä mukavan - erikoisohjelman jälkeen hyvää koko perheelle. ...

Nielaisin kuuluvasti saadessani viestin Snellmannin All Natural -makkarakampanjaan liittyen. Sinulle on arvottu Snellmannin All Natural -lenkki 400g. Olin aiemmin tarttunut kutsuun kehittää resepti jostain yrityksen hiljattain lanseeraamasta, lisäaineettomasta All Natural -tuoteperheen makkarasta, ja innolla tarttunutkin, koska lisäaineeton makkara pelaa hyvin omaan arvomaailmaani, mitä ruokaan tulee. Vaikken ole terveysintoilija, tiedän mielelläni, mitä syön, ja erityisesti, mitä syötän lapsilleni. Lenkkimakkara on kuitenkin kompastuskiveni - en ylenkatso sitä millään tapaa, mutta tunnustan sen olevan keittiömme alihyödynnetyimpiä raaka-aineita, jota popsin lähinnä kylmänä suoraan paketista. Tavallaan sekin käyttötapa tekee kunniaa lenkin kaltaiselle suomalaiselle instituutiolle, mutta oikeastaan juuri vähäinen kokemukseni lenkkimakkaran valmistuksesta oli syynä siihen, että oli hauska tarttua haasteeseen. Kyseessä on kuitenkin ihanan suoraviivainen, konstailematon tuote, joten ei voi olla vaikeaa valmistaa siitä ruokaa. ...

Vaput ovat muutamina viime vuosina menneet itseltäni hieman ohi. Viime vuonna pakkasin muuttolaatikoita ja tänä vuonna toivottavasti puran niitä - en siis niitä samoja, ainakaan suurimmaksi osaksi, vaan muutamien viime viikkojen aikana pakattuja, kun muuttohommat kutsuvat taas kuunvaihteessa. Tällä kertaa en onneksi muuta jättituplamahan kanssa eikä matkaakaan ole kuin muutama kilometri, mutta tekemistä riittää silti sen verran, että vapun juhlinta jää minimiin. Teille, jotka ennätätte brunsseille ja piknikeille itseäni paremmin, suosittelen evääksi tätä lohipiirakkaa, joka on ruokaisa ja helposti syötävä eväs vapun turuille ja toreille. Tosi perinteinen peltilohipiirakka, mutta ah niin hyvää! Itse tein piirakkaa muuttoevääksi, mutta sen kesäinen savukalan ja tillin tuoksu houkutteli minut jo syömään kuormasta palasen tai kaksi tai kolme. ...

Jos tahnat ovat keittiöni toinen kevään merkki, palkokasvipitoiset salaatit ovat se toinen. Kikhernesalaattia olen varioinut pöytäämme monesti tänäkin vuonna - joka kerta siihen tulee sitruunaa, valkosipulia ja oliiviöljyä, mutta muut ainekset vaihtelevat sen mukaan, mitä kaapissa milloinkin sattuu olemaan. Mitä kaapissa milloinkin sattuu olemaan. Siinäpä syy, miksi rakastan salaattien valmistusta, ne ovat yleensä tuoretta, nopeaa ja ruokaisaa arkisyötävää sekä erinomaista hävikintorjuntaa. Salaatin maustoi tällä kertaa rapeaksi paahdettu chorizo, joka tuo mukaan pientä happamuutta ja mausteisuutta. Rouskuvaa raikkautta ja pientä makean häivähdystä antavat puolestaan retiisit ja omena. Yrteistä mukaan valitsin minttua sekä ehkä hieman yllättäen tilliä, joka kuitenkin toimii kokonaisuudessa ihan älyttömän hyvin. Löyhänä inspiraationa tähän toimi Ottolenghin kikhernesalaatti, jota jo alkujaan tein aika tavalla muokattuna. Tämä versio muistuttaa alkuperäisestä enää korkeintaan hiukan kastikkeensa kautta - tuskin herra enää omakseen tuntisi. ...

Kirjoitin jo aiemmin munakoisotahnasta, jota tein pääsiäisenä. Samaan pöytään valmistin toisenkin tahnan, vihreän paprikatahnan, josta tuli mielestäni todella onnistunut. Ajatuksissani oli jotain muhammara-tahnan tai paprika-fetatahnan kaltaista, mutta en kumpaankaan ehtinyt vilkaista erikseen reseptiä, joten säveltelin tämänkin ruoan sitten ulkomuistin ja senhetkisten mielitekojen mukaan. Jonkinlainen välimallin ratkaisu siis; paahdettua paprikaa, hunajaa, kanelia, fetaa, saksanpähkinöitä ja lehtipersiljaa. Ja reippaasti oliiviöljyä ja sitruunaa. Yleensä välimallin ratkaisut eivät oikein ota tuulta alleen, mutta tämä tahna hupeni viimeiseen pisaraan. ...

Perjantai-iltana tyhjensin lapsen päiväkotikassin, täytin sen vaihtovaatekerralla ja hammasharjalla (hiusharjan unohdin) ja otin myöhäisillan lennon Helsinkiin, suuntana What’s Cooking Helsinki -ruokakarnevaali. Ensimmäistä kertaa järjestetyssä tapahtumassa ruokabloggaajat pääsivät tapaamaan toisiaan, oppimaan uutta ja kokkaamaan estradille yleisön eteen. Heti kärkeen suuri kiitos tapahtuman järjestäjille ja kanssaosallistujille, homma toimi hienosti ja oli ilo päästä mukaan! Minua oli arpaonni suosinut näytöskeittiöpaikalla yhdessä Mama Gastron kanssa. Sydänmerkin sponssaamaan, maustamisaiheiseen keittiöön valmistimme teemaan sopivia salaatteja. Jujuna oli, että kolmen salaattimme salaattipohjissa käytettiin lähes samoja raaka-aineita, mutta erilaisilla maustamistavoilla ja valmistusmetodeilla niistä syntyi toisistaan paljonkin poikkeavia makuelämyksiä. Kasvispainotteiset salaatit olivat myös terveellisiä - kapinoimme lähinnä mausteena käytettyjen chorizon ja parmesanin verran, mutta niitä kului annoksiin vain pieni määrä ja chorizostakin oli isoimmat rasvat paahdettu pois. Kokemuksena näytöskeittiö oli superhauska: kokkaus vieraassa keittiössä aikarajoitteineen tuntui hieman kaoottiselta ja kolmen eri kokonaisuuden valmistaminen kunnianhimoiselta, mutta saimme kaiken tehtyä ja ainakin itse olin tosi tyytyväinen makuihin, jotka lautasille päätyivät. Sen sanottuani, en voi kuin ihailla sitä seesteistä toimintatapaa, jolla moni muu bloggaaja hoiti näytöskeittiönsä. Toiset ne osaavat jopa puhua muuta kuin sekavia! ...

Reilut pari kuukautta sitten, kiinalaisen uudenvuoden kieppeillä, silmiini sattui tämä hesarin kalaruokaresepti. Tulisen ruuan ystävänä innostuin siitä kovasti, mutta meni pitkään, ennen kuin lopulta tulin ruokaa valmistaneeksi ja vielä pidempään, ennen kuin resepti ehti blogiin saakka. Tässä se nyt kuitenkin on, kalaa Shuizu Yu eli “puuduttava kala”. Arvaatte varmaan, mistä kutsumanimi tulee? Itselläni oli pieniä vastoinkäymisiä matkassa ohjeen toteutuksen kanssa, vaikkei se vaikea olekaan. En ehtinyt aasialaisia elintarvikkeita myyvään kauppaan fermentoidun papu-chilitahnan perässä, vaan korvasin sen korealaisella fermentoidulla gochujang-chilitahnalla. Arvelen tahnanvaihdoksen olleen syynä siihen, että kastikkeen maku meinasikin jäädä hieman valjuksi. Tulisuutta löytyi toki, mutta kaipasin makuihin tasapainoa - yksinkertainen soijakastike ja pieni määrä fariinisokeria paikkasivat tilannetta hyvin. Myöhemmin selvisi, että reseptiin alkujaan tarkoitettu tahna olisikin huomattavasti gochujangia suolaisempi. Tarinan opetus lienee, että ruuan saa tehtyä tavallisesta kaupasta löytyvällä korvaavalla tuotteella, mutta silloin se vaatii hieman omaa tuunausta. ...

Melkein joka kevät innostun valmistamaan erilaisia kasvistahnoja sekä pavuilla höystettyjä salaatteja. Miksi juuri keväisin, en tiedä. Mutta tuttuun tapaan pääsiäisenä oli pöydässä sekä tahnoja että salaattia, jossa tällä kertaa tähtenä toimivat kikherneet. Salaattiin palaan vielä tuonnempana erikseen, mutta aloitetaan tällä kertaa munakoisotahnasta. Munakoisosta on viimeinkin tullut ystäväni. Olen sitä aina syönyt ja silloin tällöin valmistanutkin, mutta jotenkin olen aina pitänyt sitä hieman pliisuna ja tunkkaisena. Vasta viimeisen vuoden aikana munakoiso on hiljalleen noussut suosikkeihini muutaman ihanan reseptin myötä, enää se ei ole vain yksi komponentti muiden joukossa. Pääsiäisenä tein munakoisosta baba ganoush -tyylistä tahnaa, joka toimi muutaman muun tahnan ohella kastikkeena lampaanpaistille. Olin ajatellut tehdä tahnan jotain reseptiä käyttäen, baba ganoush on kuitenkin klassikko, mutta itselleni tyypilliseen tapaan olin ruuanlaittohetkellä sen verran kiireinen, etten ennättänyt tutkimaan reseptejä. Niinpä tein tahnan osin ulkomuistista ja osin sen mukaan, mikä tuntui hyvältä, eikä lopputulokseen tarvinnut pettyä, tahnasta tuli samaan aikaan pehmeä, mausteinen ja raikas. Minä käytin pienen savuisuuden hakemiseen savupaprikaa, mutta jos olet viitseliäs, voi munakoison kypsentää uunin sijaan grillissä, jolloin se saa savuisuutta myös itseensä. ...

Keskimäärin suomalainen kuluttaa ruokaan noin kaksisataa euroa kuukaudessa. Helmikuussa Suolaa & hunajaa -blogin Jonna keräsi talteen ruokamenonsa oman taloutensa ruokakulujen selvittämiseksi, ja samalla ideasta innostui moni muukin bloggaaja. Itse hyppäsin mukaan vähän jälkijunassa ja päädyin aloittamaan keräilyn helmikuun toisella viikolla ja vastaavasti lopettamaan sen maaliskuun toisella viikolla, mutta tässä ne nyt vihdoin ovat, kuukauden ruokakulumme. Työssäkäyvälle aikuiselle kaksisataa kuulostaa mielestäni yllättävän vähältä, jos mukaan lasketaan myös ulkona syöminen ja työpaikkalounaat. Vaikka työpaikkalounaasta selviäisi viitosella (ruokaliput tai lounassetelit maksavat yleensä enemmän, mutta omien eväiden käyttö voi laskea kustannuksia), olisi kulu kuukausitasolla noin sata euroa, mikä on jo puolet keskimääräisestä kulutuksesta. Toisaalta, kaksisataa euroa per henkilö on iso raha pienituloiselle, ja monihenkisessä perheessä jokaisesta parisatasesta kertyy suuri summa. Keskiarvon mukaan mentäessä meidän viisihenkinen perheemme söisi tuhannella eurolla kuussa. ...

Hain postista oman kopioni Suupaloja-kirjasta myöhäisiltapäivänä, joka jätti monella tapaa toivomisen varaa. Olin edellisen vuorokauden aikana nukkunut hyvin vähän ja syönyt vielä vähemmän, päätä särki, vatsaa väänsi, selkä oli jumissa ja silmät olivat painua umpeen. Sopivasti oli alkanut myös sataa räntää. Kirjan avaaminen oli kuitenkin auringonpilkahdus harmaana päivänä; sen sivuilta paistoi odottamieni oivaltavien reseptien ja kauniiden kuvien lisäksi myös tekemisen ilo, joka ei voinut olla tarttumatta lukijaan. Jo samana iltana kahlasin kirjan läpi, saaden uutta virtaa ja inspiraatiota sen hyväntuulisesta tunnelmasta. ...