Posts

Ensitapaamiseni härkäpapurouheen kanssa ei ollut kaksinen. Avatessani rouhepaketin muistuttivat sisällä olevat kuivat rakeet mielestäni jotain, millä ruokitaan lemmikkijyrsijöitä, ja muutaman rakeen laajuinen makutesti lähinnä vahvisti mielikuvaa. Tämän huikean myyntipuheen jälkeen lienee reilua kertoa, että vasta sitten ryhdyin tekemään tuotteelle maustamistestejä, ja sen positiiviset ominaisuudet alkoivat tulla paremmin esille. Nyt olemme rouheen kanssa jo ystäviä; sen valmistus on yhtä helppoa kuin pussinuudeleiden mutta huikean 47% proteiinipitoisuutensa ansiosta se pitää nälkää huomattavasti paremmin. Se on ansainnut vakituisen paikkansa kuivakaapissa muutenkin kuin pikaisena hätävarana. ...

Jo nurkan takana kolkutteleva pääsiäinen on aikaisen ajankohtansa vuoksi päässyt tänä vuonna yllättämään ainakin minut. Normaalisti mietin jo ennen juhannusta, mitä jouluna syötäisiin ja aloitan vappuruokien ajattelun heti vuodenvaihteen jälkeen (joo, syömisen lisäksi tykkään myös ajatella ruokia…) , mutta nyt ei menusta ole tietoakaan. Tosin pakastimessa odottaa jo syksyn lammassesongin aikaan hankitusta karitsanpuolikkaasta säästetty viulu, joka pääsee luultavimmin pääsiäispöytään yhdessä erilaisten kasvistahnojen ja salaattien kanssa. Useimmiten ainakin meillä pääsiäisen maut taittuvat hieman itäisen välimeren ja Lähi-idän suuntaan. ...

Olen kukkakaalin suhteen sikäli ronkeli, etten mielelläni osta kuin kotimaisia kesäsesongin kukkakaaleja, joiden maku on minusta ihan vertaansa vailla. Yleensä valmistan ne hyvin yksinkertaisesti höyryttämällä ja syön voinokareen kera uusien perunoiden kyljessä, mieluiten osana kesäistä kalapöytää. Kukkakaalin paahtaminen uunissa on aina kuulostanut minusta helpolta ja kiinnostavalta, mutta en ole tullut sitä kokeilleeksi, koska kesällä vältän uunin käyttämistä kuin ruttoa ja talvisin en ole juuri kukkakaalia ostellut. Poikkeuksellisesti sitä on kuitenkin tänä talvena löytynyt säännöllisesti jääkaapistamme, koska kaksosten ruvettua syömään kiinteää ruokaa olen opettelun nimissä ostanut heille myös sellaisia kasviksia, jotka eivät juuri nyt ole sesongissa. Ja koska vaihtelu virkistää, ovat kukkakaalit vihdoin päässeet uuniinkin. ...

Iso osa lähipiiristäni elää nyt ruuhkavuosien pyörteessä. Koska perheessämme on vauvakaksoset, reilu parivuotias esikoinen sekä kolme energistä koiraa, en itsekään erityisemmin joudu istumaan käsieni päällä vaikka olenkin vielä jonkin aikaa vanhempainvapaalla. Lasten hieman kasvaessa ja työelämän kutsuessa meno epäilemättä vain kiihtyy. Niinpä facebookissakin taannoin kysytty, ruuanlaittoon ja bloggaamiseen liittynyt kysymys mietityttää minuakin: miten sulla riittää aikaa? Pari vakiovastausta kysymykseen toki löytyy: toinen on, että puhutaan asiasta, joka on minulle tärkeä henkireikä. Nautin kokkaamisesta, nautin hyvästä ruuasta ja erityisesti nautin siitä, kun itse onnistun valmistamaan hyvää ruokaa. Parasta on, kun oppii uutta ja huomaa tulevansa paremmaksi ruuanlaittajaksi. Nautin myös kirjoittamisesta ja löydän usein itseni tapailemasta ääneen lauseita, joilla aion kertoa tietystä ruuasta - usein samaan aikaan, kun kyseistä ruokaa valmistan. Tylsien ruokien valmistus ja syöminen saavat minut huonolle tuulelle. ja tarve päästä lieden ja blogin äärelle on lähes pakonomainen. Toisinaan varaan itselleni erikseen “harrastusaikaa”, mutta useimmiten joudun optimoimaan ruuanlaiton ja kirjoittamisen muun arjen keskelle. Itselläni harrastus ohjailee osaltaan tekemistä, mutta koetun ajanpuutteen kanssa en varmasti paini yksin. Niinpä kasasin alle muutamat vinkit, jotka mahdollistavat omalta osaltani sen, että hyvää ruokaa valmistuu myös kiireessä - toivottavasti niistä on iloa muillekin! ...

Ahven on raikkaan makuinen kala, jota itseni tulee syötyä aivan liian harvoin. Välillä kaupassa näkee kuitenkin ns. pannuahvenia, eli (yleensä pieniä) päättömiä, perattuja ja suomustettuja kaloja, jotka ovat kilohinnaltaan reilusti filetavaraa edullisempia. Pannuahvenet vaativat syödessä hieman näpertelyä, koska pienissä kaloissa on verrattain paljon ruotoja, mutta toisaalta, sormin syöminen on hauskaa. Nyt ahvenista valmistui raikkaan keväinen ateria, jossa yksinkertaisesti pannulla paistetut kalat saivat leivityksen sijaan seurakseen yrteillä ja sitruunankuorella höystettyä hapanleipämurua. Muru on maukasta kuin mikä ja siitä näppärää, että sen voi valmistaa etukäteen ja silputa vain yrtit mukaan juuri ennen h-hetkeä. Jos jotain jää yli, voi jämät käyttää muutaman päivänä sisällä vaikkapa leivitykseen. Murun raaka-aineeksi käytin vuokaleivän reunoja, jotka olin sullonut pakastimeen ylijäämänä jostain loppusyksyn voileipäkakkuprojektista (ai miten niin kitupiikki?), mutta yhtä hyvin voi käyttää hieman kuivahtaneita leipäviipaleita. Hapankorppukin käy, jos haluaa päästä vielä helpommalla ja jättää uunitusvaiheen väliin. ...

Vaikka mieli halajaa jo keväisempää ruokaa, on raskaammillekin virityksille vielä pakkaspäivinä tilaa, varsinkin kun pakastimessa odottaa muutama haudutushommiin houkutteleva lihakimpale. Viime syksyn hirviarpajaisissa meitä onnisti muiden kappaleiden ohella niskapalan verran, ja syksyinen hirvi-pho -kokeiluni jätti ajatuksen, että niskasta saisi ihan mainiota nyhtölihaa. Tuolloin ilahduin kovasti, kun lihasta ei tarpeeksi hitaasti keiteltäessä tullut alkuunkaan kuivaa, kun aiempi, ravintolassa maisteltu hirvenniska oli jättänyt mielikuvan mureasta mutta kuivahkosta palasta. Niinpä valitsin nyhtölihankin valmistusmetodiksi pitkän liedellä hauduttelun yhdistettynä loppukypsennyksen maustekastikkeessa. ...

Pitaleivän sisään paketoitu kebab kaikilla salaateilla ja sörsseleillä on yksi pikaruokasuosikkejani, ja pelasti joskus kotiinkuljetettuna moniakin iltoja, kun ruokaa ei vaan jaksanut tehdä. Nykyisin emme - ehkä onneksi - asu yhdenkään pikaruokapaikan kotiinkuljetusalueella, joten kynnys lähteä hakemaan vastaavaa settiä on suurempi, kun sama se on sitten ryhtyä ruuanlaittoon, jos vaivaa täytyy kuitenkin nähdä. Mieltymys kyseiseen ruokalajiin ei ole kuitenkaan hävinnyt minnekään, joten välillä sitä on mukava tehdä itse, vaikka silloin ei kebabilla ole enää mitään tekemistä pikaruuan kanssa. Mikä sen parempaa sunnuntailounasta, kuin itse tehdyt pitaleivät, joiden väliin jokainen ruokailija voi lapata mieleisensä täytteet? ...

Minulta kysyttiin facebookissa hiljattain, millä ihmeen ajalla loihdin kaikkia näitä blogiherkkuja. Tyhjentävä vastaus olisi niin pitkä, että se vaatisi oman postauksensa (ja aion muuten kirjoittaa sellaisen, koska aihe herätti paljon ajatuksia), mutta sitä odotellessa kuitenkin yksi perheenäidin ihanneruoka, nopeasti ja vähällä vaivalla valmistuva lihapullapannu, johon olen viime aikoina kovasti ihastunut. Ruuassa on oikeastaan kaksi jujua: ensimmäinen on pullien kypsennys uuninkestävällä pannulla ensin liedellä ruskistaen ja sitten uunissa loppukypsentäen, ja toinen on kasvisten tuuppaaminen samalle pannulle uuniin. Itse olen kypsentänyt toistaiseksi ainakin kirsikkatomaatteja, erilaisia paprikoita, sieniä, sipulia ja parsakaalia, mutta oikeastaan mitkä tahansa nopeahkosti kypsyvät kasvikset käyvät. Tiskin määrä pysyy maltillisena ja ruuanvalmistuksen voi tarvittaessa osittaa niin, että sekoittelee taikinan vaikka muutaman tunnin etukäteen ja h-hetkellä vain paistaa pullat, pilkkoo kasvikset ja heittää komeuden uuniin. Ja mainitsinko jo, ettei pullista tarvitse väkertää pieniä, isotkin kypsyvät hyvin uunissa? Pullien kypsyessä voi sitten vaikka korjata pöydällä vielä rehottavat lasten aamiaistiskit sivummalle tai vaihtaa tarvittaessa vaipan jos toisenkin. ...

Isäntä ei noin päällisin puolin vaikuta henkilöltä, joka ei söisi lihaa. Eikä hän sellainen olekaan, mutta silti vieraille ja monille tutummillekin saattaa tulla yllätyksenä, että suurimman osan viikosta hän syö kasvisruokaa. Reilusti proteiinipitoista on ruuan kuitenkin oltava, joten erilaisia kasvikunnasta peräisin olevia proteiininlähteitä käytetään keittiössämme ahkerasti. Harvemmin kuitenkaan niistä mitään kirjoitan, koska aihealue ei varsinaisesti kuulu omiin vahvuuksiini. Isännän tekemiin, helposti valmistuviin seitanpihveihin olen kuitenkin tykästynyt niin, että haluan laittaa niiden ohjeen tännekin. ...

Näitä kanansiipien kasviskorvikkeita on näkynyt varsinkin ulkomaisissa blogeissa jo pidempään ja niinikään pidempään on minunkin jo ollut ajatus niitä kokeilla. Sinänsä vierastan hieman ajatusta lihan_korvikkeista;_ liha on hyvää ja kasvikset ovat hyviä enkä näe syytä miksi kasvisten pitäisi muuttua lihaksi tai toisinpäin. Jostain syystä en tällä kertaa kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta, oli syynä sitten se, että kukkakaali maistuu aina, tai se, että halusin vain saada olla oikeassa (koska eihän se kukkakaali nyt oikeasti voi olla kuin lihaa!). ...