Ruusukaalikimchi Suupaloja-kirjasta

Hain postista oman kopioni Suupaloja-kirjasta myöhäisiltapäivänä, joka jätti monella tapaa toivomisen varaa. Olin edellisen vuorokauden aikana nukkunut hyvin vähän ja syönyt vielä vähemmän, päätä särki, vatsaa väänsi, selkä oli jumissa ja silmät olivat painua umpeen. Sopivasti oli alkanut myös sataa räntää. Kirjan avaaminen oli kuitenkin auringonpilkahdus harmaana päivänä; sen sivuilta paistoi odottamieni oivaltavien reseptien ja kauniiden kuvien lisäksi myös tekemisen ilo, joka ei voinut olla tarttumatta lukijaan. Jo samana iltana kahlasin kirjan läpi, saaden uutta virtaa ja inspiraatiota sen hyväntuulisesta tunnelmasta.

Kokit ja Potit -ruokablogista tutun oululaisen Hannele Hyvärisen ja valokuvaaja Johanna Myllymäen esikoisteos tarjoaa lukijalle makumatkan maailman ympäri erilaisten pikkusyötävien, suupalojen, muodossa. Jos olette lukeneet yhdenkin kirjaa käsittelevän artikkelin, tiedätte jo, että reseptit ovat oivaltavia ja yksinkertaisia ja lähes kaikki niiden raaka-aineet saatavilla lähikaupoistakin. Lisäisin kehurimpsuun osaltani, että kirjan hyvin mietityt ohjeet ja tarjoiluvinkit ovat mielestäni aloittelijallekin helposti lähestyttäviä mutta antavat silti roppakaupalla virikkeitä myös enemmän kokkaaville. Siinä missä monet keittokirjat ovat joko tai, Suupaloja onnistuu olemaan sekä että.

Kirjaa selaillessani tarttui kokeilulistalle useampikin ohje, mutta ruusukaalikimchin kohdalla tiesin, että sitä on kokeiltava ensimmäisenä. Tai heti. Olen jo niin monta kertaa todennut olevani milloinmikäkinruokahullu, että toistan varmasti itseäni ilmoittautuessani myös kimchihulluksi, mutta mitä sitä peittelemään. Kimchiä on saatava säännöllisesti, eikä sitä ole koskaan liikaa. Kotona tehdessä käytän siihen yleensä yhtä ja samaa luotto-ohjetta, mutta pikaisemmat ja helpot variaatiot ovat aina tervetulleita. Ja sanoinko jo, että ruusukaaliinkin olen vähän hulluna?

Kirja lunasti ennakko-odotukset ohjeen helppoudessa ja selkeydessä, montaa minuuttia ei tekemisen kanssa tarvinnut vanheta. Myös maku oli onnistunut; ruusukaalikimchi oli lempeämpää kuin normaalisti tekemäni, mutta lievitti samalla juuri sopivasti kimchihampaani kolotusta. Paahdetun ruusukaalin käyttö perinteisen kiinankaalin sijaan taas oli hauska ja yllättävän toimiva oivallus. Kirjassa kimchi on tarkoitettu osaksi kokonaisuutta, salaatinlehdelle nyhtöpossun kera, mutta minusta pienet ruusukaalinpuoliskot ovat oivia suupaloja ihan sellaisenaankin. Mieheltä tuli kuitenkin palautetta annokseen liittyen; kimchiä oli kuulemma liian vähän.

Ruusukaalikimchi

400 g ruusukaalia
2 rkl oliivi- tai rypsiöljyä
1/2 tl suolaa

kastike:

1 rkl vettä
1 rkl riisietikkaa
1 rkl kalakastiketta (tai soijakastiketta)
1 rkl gochujang-chilitahnaa
2 valkosipulin kynttä
1 tl tuoretta inkivääriä hienonnettuna
1 tl hunajaa

1. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Poista ruusukaaleista kannat sekä huonot lehdet. Puolita ruusukaalit ja laita ne leivinpaperille uunipellin päälle. Ripottele pintaan hieman suolaa ja öljyä. Paahda ruusukaaleja uunissa 10-13 minuuttia. Ruusukaalit saavat jäädä napakoiksi.

2. Ruusukaalien paahtuessa valmista kastike. Raasta inkivääri ja purista valkosipulin kynnet. Sekoita kastikkeen kaikki ainekset tasaiseksi.

3. Ota ruusukaalit uunista ja sekoita niihin kastike. Anna maustua vähintään tunnin ajan, mielellään seuraavaan päivään.