Se kauan odotettu, ensimmäinen kypsä tomaatti :)

Ihan ensimmäisenä, anteeksi pitkästä radiohiljaisuudesta! Kauhistuneena tajusin, ettei blogi ole päivittynyt yli kuukauteen (no, mitenkä se itse itseään päivittäisikään ;). Koottuja selityksiä kuitenkin löytyy. Ensinnäkin elokuu oli meidän taloudessamme huippukiireinen. Toki kaikilla on kiire about aina ja ainakin itselläni kesä on melkeinpä kiireisintä työaikaa, mutta tämän vuoden elokuu räjäytti kyllä pankin; kellon ympäri kestävät työpäivät sekä itselläni että isännällä, erilaisten (sinänsä ihanien) rientojen lyhentämät viikonlopun hengähdystauot ja kolme karvakuonoa pitivät huolta, ettei vapaa-ajan ongelmia jäänyt.

Toinen kirjoittamiseen vaikuttanut asia on, että Kärähtäneiden talouteen on tulossa kohtuullisen lyhyellä aikavälillä perheenlisäystä, enkä tällä kertaa puhu sellaisesta karvaisesta sortista :) Raskaus on alusta asti vaikuttanut suhteeseeni ruokaan jollain tavoin; kuvittelin, että minusta tulisi vielä normaaliakin hullumpi suursyömäri, mutta toisin kävi - oikeastaan koko raskausajan ruokahalu on ollut normaalia vähäisempi ja kunnon kokkausinspiraatio harvassa. Toki ruokaa on tullut jatkuvasti tehtyä ja joskus jopa projektikokkailtua sitä sun tätä, mutta päässä ei ole ollut riittävästi ajatuksia eikä naisessa energiaa tuoda reseptejä normaalilla tiheydellä koherenteiksi blogiteksteiksi. Toisinaan taas hyvänkään aterian äärellä ei ole vain jaksanut kaivaa kameraa esiin, ja joskus taas veto on vain ollut liian loppu, jotta jaksaisi syödä muuta kuin eineskinkkukiusausta tai edes harkita kirjoittavansa muuta kuin viikonloppuisin. Isäntä on toisenkin kerran raapinut päätään ja luullut minun olevan sairas, kun on saanut vastauksen “ihan sama” kysyessään, mitä syötäisiin ;)

Nyt ovat kuitenkin työviikkojen ja erityisesti loppukesän ruljanssit takana päin ja nautin ansaitusta vuosilomasta pohjoisessa ja pian jo mammalomastakin. Tuntuu, että hiljalleen alkaa olla levänneempi olo ja päähän mahtuu myös ajatuksia ruuasta ja siitä kirjoittamisesta. Ihanaa pitää vaihteeksi hyvin rajallisia yhteyksiä ulkomaailmaan ja saada vähän hengähdystaukoa ennen vauva-arjen alkamista! Valitettavasti valaankaltainen olemukseni ja neuvolatädin tiukka käsky rauhoittaa menoa estävät minua osallistumasta loman pääteemaan eli kanalintujen jahtaamiseen, mutta puolukoita olen sentään jahdannut, sekä päässyt kokkaamaan isännän saaliita (joista lisää myöhemmin).

Muissa uutisissa ennen lomia, sadonkorjuukausi jatkui vaihtelevalla menestyksellä. Parista asiasta haluan kuitenkin vähän repostella. Ensinnäkin, heinäkuun lopulla ihmettelemäni tomaatit (eivätkö ne ikinä kypsy?) onnistuivat yli odotusten ja neljästä pienestä taimestani olen saanut jo kymmeniä tomaatteja huolimatta siitä, että suurin taimien saama hoito oli epäsäännöllinen kastelu. Ne kypsyivät sittenkin, ja lisää on vielä tulossa! Toivottavasti myös Iituntiltulla, joka kanssani tuskasteli tomaattien vihreyttä. Ja toisena onnistumisena, ämpäriperunoistani tuli kuin tulikin perunoita! Ensimmäisen saavin tyhjensin ennen aikojaan ja perunat jäivät miniatyyreiksi, mutta toinen saavi olikin jo ihan oikean perunan näköistä. Suurin peruna oli n. 10 cm halkaisijaltaan ja noin kaksi kolmasosaa saavillisesta sellaista, jota olisi kehdannut myydä uutena perunana kaupassa. Ehkä kahteen ateriaan riittävästä perunaämpäristä ei tarvitsisi olla niin kovin polleana, mutta minulle viherpeukalo keskellä kämmentä olevalle kyseessä on suuri saavutus :)

Huh, siinä hieman päällimmäisiä kuulumisia. Tarkoitukseni oli, että olisin ympännyt tähän tekstiin vielä hihassa odotelleen reseptinkin, mutta sen verran venähti pelkkä turina, että taidan tehdä sitten seuraavan ruokapäivityksen ihan erillisenä. Mutta teen sen pian, sen lupaan!