Browsing Tag

arkiruoka

Muut mietteet Reseptit

Isojen, pienten ja vielä pienempien ruokailua

toukokuu 16, 2016
savulohi-avokadopasta

Mietin jossain kohtaa, jos kirjoittaisin jatkoa parin vuoden takaiseen vauvan ja vanhemman ruokailua käsittelevään tekstiin. Varmastihan nuorempien lasten kiinteisiin siirtymisen myötä syntyisi myös uusia, kivoja, koko perheen ruokaideoita jaettavaksi. Syntyisihän? Valitettava totuus on kuitenkin, että siinä missä esikoisen vauvavuonna ruokailuun suhtautui tutkimusmatkan kaltaisesti ja innoissaan, en ole kaksosten kanssa kyennyt samaan. Toki he ovat saaneet opetella kiinteän ruoan syömistä samaan tapaan kuin isoveljensäkin eikä raaka-ainerepertuaarikaan varmasti ole huonompi, mutta itselleni vaihe kiinteiden aloituksesta jonnekin sinne yhden vuoden kieppeille, kun koko perhe pääsee syömään samoja ruokia, on ollut ja on edelleen pakkopullaa. Samalla kun tiedän, että monipuolinen, ajatuksella toteutettu ruokavalio on vauvoille arvokas ja petaa tulevaisuuden ruokailutottumuksia ja hyvinvointia, en voi olla ajattelematta, että jokainen soseutus ja ylimääräinen mutka eri ruokien valmistamisessa eri perheenjäsenille, on pois siitä, että söisimme koko perhe hyvää ruokaa.

Parempi minäni tietää kuitenkin, että kyseessä on itselleni ohikiitävän lyhyt ajanjakso, jolla on suuri merkitys perheen pienimmille, ja sillä ajatuksella jaksankin niellä jupinani ja miettiä päivästä toiseen, missä raaka-aineissa niitä nitraatteja taas olikaan. Kuten esikoisenkin kanssa, yritän päästä mahdollisimman helpolla: enimmäkseen pyrin tekemään ruokia, jotka joko sopivat sellaisenaan koko perheelle tai joista voi sopivassa valmistusvaiheessa eristää vauvaystävällisen osan ennen loppujen ainesten lisäämistä. Metodeissakin olen joustava, kaksoset saavat sekä soseita että sormiruokaa, vaikka tätä kirjoittaessani huomaan, että jälkimmäinen on vallannut alaa enkä ole enää aikoihin kaivanut sauvasekoitinta kaapista. Sormiruokailun puolesta on todettava, että se helpottaa huomattavasti omaa syömistä samalla aterialla, varsinkin jos pöydän ääressä ei ole yksi vaan kaksi vauvaa, sekä sokerina pohjalla taapero, joka syö kyllä itse mutta saattaa toisinaan tarvita apuakin. Joskus, varsinkin matkustaessa, turvaudun pienimpien kanssa myös valmiisiin lastenruokiin.

Taapero heittää omat kierrepallonsa ruokailuun. Olen sikäli erittäin onnekas, että ainakaan esikoisemme ei ole toistaiseksi osoittanut merkkejä ruoka-aineherkkyyksistä, ja hän myös syö monipuolisesti, usein hyvinkin rohkeasti kokeillen. Älkää silti erehtykö kuvittelemaan, että meillä asuisi täydellinen ruokailija; lapsella on kyllä nirsoilunsa, mutta ne eivät noudata mitään ennakoitavaa kaavaa. Luulen toisinaan valmistavani lapseni mieliruokia havaitakseni hetkeä myöhemmin vain, ettei vaikkapa kalakeitto nyt sitten ollutkaan mieleen juuri tänään. Samaan tapaan saattavat jonkin ruoan raaka-aineet maistua kaikki lapselle sellaisenaan, mutta sekoitapa ne yhteen, niin pikkuvanha ääni antaa palautetta, ”äiti, tämä ei ole syötävää”.

Savukala-avokadopasta(salaatti) – ah, mikä nimikehirviö – on ruoka, joka tuntuu uppoavan suurin piirtein kaikille ja jota voi muokata ja osittaa ruokailijoiden iän ja tottumusten mukaan. Salaatin käsite on tässä väljähkö ja ruokaa voi yhtä hyvin kutsua pastaksi. Idea on kuitenkin, ettei ruoka ole lämmin muttei kylmäkään, parhaimmillaan se on huoneenlämpöisenä. Pasta on helppo ja nopea tehdä, sopii etukäteen valmistettavaksi ja tarvittaessa sormisyötäväksi, eikä aiheuta hirveitä tunnontuskia terveellisyytensäkään puolesta, kunhan kylkeen jaksaa pilkkoa vielä ne perinteiset, pikaiset tuorekurkut ja -tomaatit. Tätäkin ruokaa tehdessä otan vauvaystävällisen annoksen syrjään tietyssä kohtaa ja lisään vasta sitten voimakkaimmat mausteet ja suolan. Lopuksi maustamisen huono puoli on, etteivät mausteet ehdi kunnolla välttämättä imeytyä eikä maku näin ole parhaimmillaan, mutta arkikäytössä tapa on minusta riittävän hyvä kompromissi. Alle 1-vuotiaan ruokaan ei suositella lisättäväksi suolaa, joten savulohen voi tarvittaessa korvata vaikkapa suolattomalla uunilohella, esimerkiksi edellispäivän uunikalan tähteillä. Jos tarvittavat välineet löytyvät kotoa, voi kalan savustaa itse ilman suolaa, kuten minä tein tällä kertaa. Ohjeen annos on  neljälle aikuiselle, itselleni ja kolmelle pienelle lapselle pastasalaatista riittää useammalle istumalle.

P.S. Toinen suosikkini lasten kanssa arkisyötäväksi on laab gai -kanasalaatti höyrytetyn riisin kera. Jos valmistusjärjestystä muokkaa hieman, voi pienimmille ottaa kanat ja kasvikset erilleen ennen kalakastikkeen (suolaisuuden) lisäämistä. Isomman lapsen lautaselle salaatti menee muuten ihan sellaisenaan, mutta tulisuus jätetään siitä pois ja chilit ripotellaan vasta aikuisten lautasille. Jos riisijauhetta ei ole valmiiksi tehtynä, voi sen jättää pikaversiosta poiskin. Voisin syödä salaattia melkein joka päivä!

Lohi-avokadopasta

250g (kuiva paino) täysjyväpastaa
3 avokadoa
1  pieni valkosipulinkynsi
2 limetin mehu
600g (suolatonta) savulohta tai muuta kypsennettyä lohta
2 limen mehu
rouhaisu mustapippuria
3 rkl oliiviöljyä
1 dl parmesanraastetta (väljästi mitattuna)
muutama hyppysellinen suolaa
muutama hyppysellinen chilihiutaleita

  1. Keitä ja valuta pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Jätä hetkeksi syrjään jäähtymään. Koverra avokadoista hedelmäliha ja muussaa se lulhossa karkeasti haarukalla. Purista joukkoon valkosipulinkynsi.
  2. Riivi lohi käsin pienemmiksi paloiksi ja lisää kulhoon avokadon kanssa. Purista joukkoon limen mehu. Sekoita mukaan pasta ja oliiviöljy ja rouhaise mukaan hieman mustapippuria. Jos teet ruokaa vauvaikäiselle, ota vauvan annos syrjään tässä kohtaa.
  3. Lisää ruokaan parmesanraaste sekä suola. Tarkista maku ja lisää suolaa vielä tarvittaessa. Annostele ja ripottele annosten pintaan vielä chilihiutaleita niille ruokailijoille, joille ne sopivat.
Reseptit

Hunajaiset lenkki-ruusukaalipaketit

toukokuu 2, 2016
makkarapaketit

Nielaisin kuuluvasti saadessani viestin Snellmannin All Natural -makkarakampanjaan liittyen. Sinulle on arvottu Snellmannin All Natural -lenkki 400g. Olin aiemmin tarttunut kutsuun kehittää resepti jostain yrityksen hiljattain lanseeraamasta, lisäaineettomasta All Natural -tuoteperheen makkarasta, ja innolla tarttunutkin, koska lisäaineeton makkara pelaa hyvin omaan arvomaailmaani, mitä ruokaan tulee. Vaikken ole terveysintoilija, tiedän mielelläni, mitä syön, ja erityisesti, mitä syötän lapsilleni. Lenkkimakkara on kuitenkin kompastuskiveni – en ylenkatso sitä millään tapaa, mutta tunnustan sen olevan keittiömme alihyödynnetyimpiä raaka-aineita, jota popsin lähinnä kylmänä suoraan paketista. Tavallaan sekin käyttötapa tekee kunniaa lenkin kaltaiselle suomalaiselle instituutiolle, mutta oikeastaan juuri vähäinen kokemukseni lenkkimakkaran valmistuksesta oli syynä siihen, että oli hauska tarttua haasteeseen. Kyseessä on kuitenkin ihanan suoraviivainen, konstailematon tuote, joten ei voi olla vaikeaa valmistaa siitä  ruokaa.

Suurempi kikkailu lenkin kaltaisen tuotteen kanssa on mielestäni päälleliimattua, ruoka saa olla yhtä tuttua, suoraviivaista ja konstailematonta kuin itse tuotekin. Makkara rakastaa erilaisia kaaleja sekä tietysti sinappia, joten niitä on valittu tähänkin ohjeeseen. Nyt käytin ruusukaaleja, mutta kesäaikaan esimerkiksi varhaiskaali on erinomainen vaihtoehto. Lisukkeet kääräistään makkaran kanssa hunajaiseen leivinpaperipakettiin, joka pitää maut tallessa. Valmiin annoksen voi avata pöydässä kokonaan tai syödä paperistaan hampurilaistyyliin. Herkkua!

Hunajaiset lenkki-ruusukaalipaketit (4:lle)

400 g All Natural -lenkkimakkara
2 pienehköä porkkanaa
15 cm pätkä purjoa
300 g ruusukaaleja
1 valkosipulinkynsi
2 tl rypsiöljyä paistamiseen
2 tl hunajaa
1 -2 tl kokojyväsinappia
1/2 tl kuivattua rakuunaa
pieni rouhaisu mustapippuria myllystä
pieni ripaus suolaa

lisäksi tarvitset kaksi arkkia leivinpaperia

  1. Leikkaa lenkki neljään palaan ja leikkaa jokainen pala vielä pitkittäin neljäksi siivuksi. Kuori ja suikaloi purjo ja porkkanat. Poista ruusukaaleista kannat ja mahdolliset huonot päällilehdet ja puolita ne. Kuori ja hienonna valkosipuli.
  2. Lämmitä öljytilkka paistinpannulla. Lisää porkkana, purjo, ruusukaalit ja valkosipuli ja kuullota keskilämmöllä muutama minuutti. Kasvikset saavat jäädä rapeiksi. Sammuta sitten levy, lisää hunaja, sinappi ja mausteet ja sekoittele.
  3. Leikkaa leivinpaperiarkit puoliksi niin, että saat yhteensä neljä palaa. Lado jokaiselle palalle kaksi makkarasiivua, jaa sitten kasvissseos siivujen päälle ja peitä jokainen annos vielä kahdella makkarasiivulla. Taita leivinpaperit paketeiksi.
  4. Paista paketteja pannulla keskilämmöllä muutama minuutti molemmin puolin, kunnes paperin läpi näkyy, että makkaran pinta on saanut hieman väriä. Annnostele jokaiselle ruokailijalle yksi paketti. Avaa pöydässä tai nauti hampurilaistyyliin osittain avatusta paperikääreestä.

Tämä kirjoitus on tehty yhteistyössä Snellmannin kanssa. All Natural -tuoteperheeseen kuuluu lenkin lisäksi nakki ja grillimakkara sekä mausteisemmat chorizo, bratwurst, merguez ja provencale -makkarat.

Reseptit

Nopeat yhden pannun pyörykät aasialaisittain

helmikuu 17, 2016
aasialaiset_broileripullat

Minulta kysyttiin facebookissa hiljattain, millä ihmeen ajalla loihdin kaikkia näitä blogiherkkuja. Tyhjentävä vastaus olisi niin pitkä, että se vaatisi oman postauksensa (ja aion muuten kirjoittaa sellaisen, koska aihe herätti paljon ajatuksia), mutta sitä odotellessa kuitenkin yksi perheenäidin ihanneruoka, nopeasti ja vähällä vaivalla valmistuva lihapullapannu, johon olen viime aikoina kovasti ihastunut. Ruuassa on oikeastaan kaksi jujua: ensimmäinen on pullien kypsennys uuninkestävällä pannulla ensin liedellä ruskistaen ja sitten uunissa loppukypsentäen, ja toinen on kasvisten tuuppaaminen samalle pannulle uuniin. Itse olen kypsentänyt toistaiseksi ainakin kirsikkatomaatteja, erilaisia paprikoita, sieniä, sipulia ja parsakaalia, mutta oikeastaan mitkä tahansa nopeahkosti kypsyvät kasvikset käyvät. Tiskin määrä pysyy maltillisena ja ruuanvalmistuksen voi tarvittaessa osittaa niin, että sekoittelee taikinan vaikka muutaman tunnin etukäteen ja h-hetkellä vain paistaa pullat, pilkkoo kasvikset ja heittää komeuden uuniin. Ja mainitsinko jo, ettei pullista tarvitse väkertää pieniä, isotkin kypsyvät hyvin uunissa? Pullien kypsyessä voi sitten vaikka korjata pöydällä vielä rehottavat lasten aamiaistiskit sivummalle tai vaihtaa tarvittaessa vaipan jos toisenkin.

Tämänkertaisesta vedoksesta halusin vähän normilihapullaa raikkaamman ja maustoin pullat aasialaisittain. Käytin broilerin jauhelihaa, possu olisi tähän hyvä vaihtoehto myös. Pullien kaveriksi keitin riisiä, mutta jos jääkaapissa olisi ollut valmiiksi keitettynä edellispäivän riisiä (tai toisenlaiseen pannuun vaikka perunoita tai pastaa), olisin nakannut senkin mukaan. Chiliaddiktina sekoittelin kanapullapannulle vielä nopean maustekastikkeen, joka viimeisteli kokonaisuuden.

Aasialainen broileripyörykkäpannu (2-3 aikuisten annosta)

taikina:

1 dl korppujauhoa (tai pankojauhoa)
2 dl maitoa
1 pieni sipuli silputtuna
2 valkosipulinkynttä silputtuna
2 rkl kalakastiketta
nopankokoinen pala inkivääriä raastettuna
1 rkl seesamiöljyä
400 g broilerin jauhelihaa

pannulle:

1 pienen parsakaalin kukinnot
1/2 paprika
kourallinen herkkusieniä
1/2 punasipuli
1 rkl soijaa
1 dl vettä

maustekastike:

ruukullinen tuoretta korianteria silputtuna
1 punainen chili hienonnettuna
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1 rkl siirappia
1 limetin mehu

  1. Valmista pyörykkätaikina sekoittamalla kaikki aineet keskenään broilerin jauhelihaa lukuunottamatta. Anna turvota hetken ja sekoita sitten mukaan jauheliha. Anna vetäytyä jääkaapissa ainakin puoli tuntia.
  2. Pilko pannulle tulevat kasvikset suupaloiksi.
  3. Ota pyörykkätaikina jääkaapista ja pyöritä reiluiksi pulliksi. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Ruskista pullat liedellä keskikuumalla pannulla välillä kääntäen. Lisää kasvikset, kääntele muutaman kerran ja lisää vielä soija ja vesi. Työnnä pannu kokonaisuudessaan uuniin ja paista n. 10 minuuttia, kunnes pyörykät ovat kypsät. Kääntele aineksia kerran sekaisin paiston aikana.
  4. Pannun ollessa uunissa valmista maustekastike sekoittamalla kaikki sen ainekset keskenään.
Reseptit

Homejuustotäytteiset perunankuoret, muutaman raaka-aineen hävikkiherkku

helmikuu 4, 2016
homejuustoperunat

Silloin kun ruokahävikkiä meillä tulee, se on valitettavan usein perunaa. Usein niitä jää yli juuri sen verran, ettei niistä riitä enää kolmen hengen aterian lisukkeeksi, tai ne ovat jauhoisia, kun pitäisi olla kiinteitä tai toisinpäin. Keväisin idätän hävikkiperunoita siemenperunoiksi, mutta talvella ne on käytettävä jollain muulla tapaa. Tänään jääkaapissa oli muutaman rosamundaperunan lisäksi pieni pala sinihomejuustoa, jolla ei sinänsä ollut pelkoakaan päätyä hävikkiin mutta jonka arvelin sopivan hyvin yhteen pottujen kanssa. Puolitin perunat ja kypsensin ne uunissa, koversin kuoret tyhjiksi, sekoitin perunasta ja homejuustosta täytteen ja uunitin perunoita vielä sen aikaa, että pinta sai hieman väriä. Hyvin vähäisellä vaivalla sain hyvän omantunnon pienemmästä ruokahävikistä, vähemmän huonon omantunnon sinihomejuuston suurkulutuksesta (hei, tämän laitoin sentään johonkin ruokaan enkä suoraan suuhuni!) sekä varsin herkullisen ja ruokaisan lisukkeen.

Ohjeeseen laitoin määrät per peruna, koskaan kun ei tiedä montako hävikkiperunaa siellä jääkaapin perällä lurkkii. Perunoiden määrän mukaan ohjetta on helppo skaalata ylöspäin.

Homejuustotäytteiset perunankuoret 

1 rosamunda-peruna (tai vastaava, jauhoinen peruna) per ruokailija

jokaista perunaa kohden:

1 tl oliiviöljyä
n. 2 rkl sinihomejuustoa
1/2 valkosipulinkynttä puristettuna
nokare voita
ripaus suolaa

1. Huuhtaise ja halkaise perunat ja hieraise niihin oliiviöljyä kaikille pinnoille. Paista 200-asteisessa uunissa n. 30 minuuttia tai kunnes perunat ovat pehmenneet.

2. Koverra perunan sisus lusikalla kuoresta kulhoon. Muussaa mukaan homejuusto ja valkosipuli. Mausta tarvittaessa suolalla, täytä kuoret juustoisella perunamassalla ja nosta pieni voinokare jokaisen perunapuoliskon päälle. Paista 200-asteisessa uunissa, kunnes täyte saa pintaansa hieman väriä.

Reseptit

Sitruunainen kylmäsavulohi-pastasalaatti

tammikuu 20, 2016
kylmäsavulohi-pastasalaatti

Pastasalaatit ovat pettämättömiä arkiruokia. Nopeita valmistaa, hyväksyvät raaka-aineikseen melkein mitä tahansa ja odottavat kiltisti jääkaapissa, jos haluan valmistaa ruuan jo etukäteen tai jos jotain jää yli. Tämänkertaisesta vedoksesta tuli jopa niin hyvää, että kirjoitin ainekset ylös. Yleensä käytän pastasalaatin tyylisiin ruokiin lähinnä jämiä, mutta nyt sinne hupeni myös pala laadukasta kylmäsavulohta. Ei ehkä ensimmäinen valintani arkiruuan raaka-aineeksi (ainakaan, kun merkittävä osa kalasta hupenee lapsen suuhun jo valmistusvaiheessa), mutta voi miten hyvää!

Sitruunainen kylmäsavulohi-pastasalaatti (kahdelle)

250 g hyvää pastaa
300 g kylmäsavulohta palana
1/2 punasipuli
1/2 kurkku
1/2 paprika
1/2 sitruunan kuori ja mehu
3 rkl hyvää oliiviöljyä
1 rkl seesaminsiemeniä
kourallinen tuoreita basilikanlehtiä silputtuna
50 g parmesania raastettuna
pari rouhaisua mustapippuria
suolaa

  1. Keitä pasta suolalla maustetussa vedessä pakkauksen ohjeen mukaan. Jäähdytä valmis pasta lävikössä juoksevan, kylmän veden alla ja jätä valumaan. Pilko kylmäsavulohi, punasipuli ja kurkku salaattiin sopiviksi paloiksi. Silppua basilika ja raasta parmesan.
  2. Purista kulhoon sitruunanmehu ja raasta mukaan kuori. lisää sitten oliiviöljy samalla sekoitellen. Sekoita mukaan muut salaatin ainekset ja mausta mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla (kalassa ja pastassa on sitä jo ennestään).
Reseptit

Hyvänmakuisen arjen minestronekeitto

tammikuu 12, 2016
minestronekeitto

Mikä on sinun mielikuvasi minestronekeitosta? Minä yhdistän sen aina koulu- ja työpaikkaruokaloihin, mieleen tulee sellainen teollisen makuinen oranssi liemi, jossa killuu ylikypsiä makarooneja sekä hieman epämääräisempiä sattumia, jotka kuulemma ovat lihaa. Ei erityisen houkuttelevaa. Silti, minestrone tuli mieleeni kun mietin tässä joku kerta, mitä taaperolle syöttäisi, hän kun pitää kovasti kaikesta pasta- ja tomaattipitoisesta. Vähän kyseenalaisesta kouluruokala-assosiaatiosta huolimatta minestronehan on perusidealtaan oikein passeli, pastaa, kasviksia ja vähän lihaa tomaattisessa liemessä. Innostuin tutkimaan, mitä keittoon pitäisi ihan oikeasti laittaa, ja selvisi, että kyse ei ole mistään kovin spesifistä tieteenlajista; kyseessä on jälleen yksi kiitollinen ruoka, johon jokainen laittaa sitä, mitä on. Sopii minulle!

Omaan soppaani päätyi mm. isoja, valkoisia säilykepapuja, parsakaalin kukintoja ja savukylkeä. Liemen teollinen makuvivahde vältettiin helposti valitsemalla liemeen hyvää kanalientä, vähän valkkaria ja laadukkaita purkkitomaatteja. Tuore basilika ja parmesan viimeistelivät sopan ja muistuttivat, että arkiruokakin saa hyvin pienillä muutoksilla ihan uutta nostetta. Mietin, että myös lehtikaali olisi ollut tähän mainio, kotimainen lisä. Parsakaalikin toimi, mutta se menetti kauneimman värinsä punaisessa liemessä, vaikka rakenne säilyykin rapsakkana.

Minestronekeitto

1 iso sipuli

2 valkosipulinkynttä

2 varsisellerin vartta

1 pienehkön parsakaalin kukinnot

300 g savukylkeä

pieni tilkka öljyä

250-300 g (1 prk) isoja valkoisia papuja

2 hengen annos makaroonia tai muuta sopivanmuotoista pastaa (annostus pakkauksen mukaan)

pieni lasillinen (n. 12 cl) valkoviiniä

400 g tomaattimurskaa

1 l kasvis- tai kanalientä

muutama rouhaisu mustapippuria

(suolaa)

tarjoiluun parmesanlastuja ja silputtua, tuoretta basilikaa

  1. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Viipaloi sellerinvarret ja pilko parsakaali suupaloiksi. Kuutioi savukylki.
  2. Kuullota sipulia ja valkosipulia hetki kattilassa öljytilkassa. Lisää savukylki ja selleri ja kääntele muutaman kerran sekaisin. Lisää valkoviini ja anna kiehahtaa. Lisää sitten kana- tai kasvisliemi sekä tomaattimurska ja kiehauta.
  3. Laske lämpö pienemmäksi ja lisää pavut, makarooni ja pari minuuttia myöhemmin parsakaali. Keitä muutama minuutti ja laita sitten levy pois päältä (parsakaali ja pasta jatkavat vielä kypsymistään). Mausta mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla. Kun pasta on kypsää ja parsakaali pehmennyt, on keitto valmis. Annostele lautasille ja ripottele pintaan parmesanlastuja ja silputtua basilikaa.

 

 

Reseptit

Irlantilainen soodaleipä, se maailman helpoin

marraskuu 23, 2015
soodaleipä
Irlantilaisen soodaleivän makumuisto nuorentaa minua kymmenen-viisitoista vuotta ja vie mielen saarella vietettyihin vuosiin. Leivässä on ihan omanlaisensa maku ja rakenne, ja se on mielestäni myös yksi parhaita vaihtoehtoja suosikkileipääni BLT:hen. Monesti sitä on ollut tarkoitus kokeilla kotona ja muistan äitini napanneen jo vuosia sitten talteen yhden reseptin jostain suomalaisestakin ruokalehdestä. Aina on vaatimaton soodaleipä kuitenkin unohtunut listaltani.
Nyt leipä putkahti taas jostain mieleen – kenties loogisena (?) jatkumona edellisviikonlopun verimakkaroista, ja päätin hetken mielijohteesta kokeilla sitä. Ennakkoymmärrykseni oli, että soodaleipä on helppo valmistaa, mutta olin yllättynyt, kun selvisi, kuinka helppo: ei vaivausta, ei kohotusta, ei muotoilua, ainekset vaan sekaisin ja uuniin puoleksi tunniksi. Tällainen pikaleipä saattaa olla leivontahifistelijän kauhistus, jopa epäleipä, mutta minä voin erittäin hyvin elää sen kanssa. Leipä on alkujaan nimenomaan joka päiväksi leivottu arkileipä, joten silloin se saa ollakin yksinkertainen. Ja tuollaisen leivänhän voi pyöräyttää vaikka aamiaispöytään ilman, että tarvitsee herätä jo aamuyöstä, se on minusta ihan mahtavaa.
Soodaleivän resepti on poimittu The Guardianin ”How to cook the perfect…” -sarjasta, jonka olen varmasti maininnut ennenkin. Sarjassa tutkitaan suosikkiruokien anatomiaa ja haetaan niistä ns. täydellisiä versioita. Koska tein oman leipäni pitkälti hetken mielijohteesta, jouduin korvaamaan siirapin hunajalla ja piimän sitruunamehulla jatketulla maidolla. Leipä onnistui näinkin, mutta taikina kaipasi hieman ohjetta enemmän jauhoja, arvelen sen johtuneen piimää löysemmän maidon käytöstä.
Minun leivästäni tuli hieman vaaleampaa kuin siitä irlantilaisesta soodaleivästä, jota muistan aikanaan ostaneeni, mutta muistelen myös, että leivästä oli sekä ”white soda” että ”brown soda” -versiot, tämä minun hieman rouheinen soodaleipäni oli jotain siltä väliltä. Mutta tärkein, eli se soodaleivän maku löytyi kuitenkin. Leivän tultua uunista piti laittaa isännälle tekstiviesti: ”tarvitsisin yhden Guinnessin. Voisitko tuoda?”
Irlantilainen soodaleipä (yksi limppu)
 
450-550 g jauhoja
50 g kaurahiutaleita
1 tl suolaa
1 tl ruokasoodaa
4,5 dl piimää (tai maitoa, johon on sekoitettu 1 rkl sitruunamehua)
1 rkl hunajaa
1 rkl siirappia (korvasin toisella ruokalusikallisella hunajaa)
n. 1 rkl voita sulatettuna
1. Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Voitele pala leivinpaperia ja aseta uunipellille. Sekoita taikinan kaikki kuivat aineet kulhossa ja tee seoksen keskelle kolo.
2. Sekoita keskenään piimä (tai maito ja sitruunamehu), hunaja ja siirappi. Minä lämmitin maidon kädenlämpöiseksi, jotta hunaja sekoittuisi siihen paremmin. Kaada neste sitten jauhoseoksen keskelle tehtyyn koloon ja sekoita nopeasti käsin taikinaksi. Älä vaivaa. Taikinan tulisi olla niin kiinteää, että se säilyttää joltiseenkin muotonsa uunipellille siirrettäessä.
3. Kumoa taikina uunipellille leivinpaperin päälle ja muotoile se varovasti käsin pyöreähköksi limpuksi. Todennäköisesti leipä asettuu pellille valmiiksi melko pyöreään muotoon. Leikkaa limppuun syvä ristiviilto (matala viilto häviää leivän kohotessa) niin, että se jakautuu ikään kuin neljään osaan. Paista 200-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. Voitele uunista tullut leipä voisulalla ja anna hieman jäähtyä ennen leikkaamista. Syö pian, tämä leipä ei parane vanhetessaan!
Reseptit

Kurpitsa-chorizopasta

lokakuu 30, 2015
kurpitsapasta

Kurpitsaa on nyt kaikkialla. Blogit, ruoka- ja naistenlehdet ovat ohjeita pullollaan ja kaupassakin näkyy ilahduttavasti muunmuassa kotimaisen kurpitsan parantunut saatavuus. Ymmärrän siis hyvin, jos kurpitsa tulee jo ulos korvistakin, mutta suosittelen silti kokeilemaan tätä pastaa, niin hyvää se oli. Rasvaisen ja hieman happamanmausteisen chorizon kanssa paahdettuna makeahko kurpitsa imaisee itseensä mahtavia makuja!

Oikeastaan on vähän jännä, miten koenkin tämän annoksen niin onnistuneeksi. Pasta ja kurpitsa kun eivät kumpikaan ole minun juttujani, vaikken niitä erityisesti inhoakaan. Kurpitsaa ostan kuitenkin aina sen satokaudella, koska olen tällainen wannabe-kurpitsanystävä. Aiemmin olen yrittänyt lähentyä kyseisen kasviksen kanssa tekemällä siitä mm. klassista kurpitsapiirakkaa sekä uunissa paahdettua kurpitsalisuketta.

Tämänkertaisen pastan ohje syntyi useita ajatuksia yhdistämällä: viimeisimmän Glorian Ruoka & Viinin (6/2015) lämpimistä voileivistä löysin kurpitsa-chorizoyhdistelmän, jonka arvelin sopivan hyvin myös pastaan. Kokkeillaan -blogin kurpitsapastasta bongasin puolestaan pastan keitinveden käytön, jota en olisi itse tullut ajatelleeksi. Ja vuohenjuusto, no, se on kurpitsan kanssa hyväksi havaittu makupari ja maistuu muutenkin melkein missä tahansa.

Kurpitsa-chorizo-vuohenjuustopasta (neljälle)

1 keskikokoinen myskikurpitsa (600-700 g kuorittua tavaraa)
200 g tuorechorizoa
loraus oliiviöljyä
pari rouhaisua mustapippuria
hyppysellinen suolaa
1-2 valkosipulinkynttä puristettuna
2 rkl hunajaa + hieman valmiiden annosten päälle

300 g tai paketin ohjeen mukainen neljän hengen annos hyvää pastaa (kuiva paino)
100 g pehmeää vuohenjuustoa (minulla sellainen ”kuoreton” pötkö chevrenappeja)
2 dl pastan keitinvettä
pari kourallista rucolaa

1. Kuori ja kuutioi myskikurpitsa reilun nopan kokoisiksi kuutioiksi, hienonna chorizo ja sekoita kulhossa kurpitsan kanssa. Lisää pieni loraus oliiviöljyä, suolaa ja pippuria (suolaa varovaisesti, chorizo ja vuohenjuusto tuovat itsessään melko paljon suolaa). Levitä seos pellille leivinpaperin päälle ja paahda 225-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia, sekoita ja paista vielä 5-10 minuuttia, kunnes kurpitsakuutiot ovat saaneet hieman väriä pintaansa. Sekoita mukaan hunaja sekä puristettu valkosipuli, ja jätä hetkeksi odottamaan.

2. Keitä pastaa suolalla maustetussa vedessä pari minuuttia vähemmän, kuin pakkauksessa ohjeistetaan. Valuta valmis pasta mutta ota talteen vajaat 2 dl keitinvettä. Sammuta keittolevy mutta nosta kattila levylle jälkilämpöön. Kaada keitinvesi takaisin kattilaan, lisää vuohenjuusto ja sekoittele, kunnes juusto on suurin piirtein sulanut kuumaan veteen. Lisää kattilaan keitetty pasta, rucola ja kurpitsaseos ja anna muhia pari minuuttia samalla varovaisesti käännellen. Halutessasi lisää vielä hieman rucolaa kaunistukseksi ja tarjoile.

Nopeutusta arkeen: jauhelihastifado

lokakuu 26, 2015

Kreikkalainen stifado-pata on helppo klassikko, mutta jonkin verran sen valmistamiseen kuluu aikaa. Niinpä innostuin tekemään padan pitkästä aikaa jauhelihasta, jolloin sen saa tehtyä liedellä ihan arkiruuaksikin. Käytännössä tällöin syntyy vähän kreikkalaisittain taitettu bolognesekastike. Jos ylimääräistä aikaa on, voi kastiketta hauduttaa pidempäänkin – se ehdottomasti pitää siitä – mutta kiireisen päivän iltana ruuan saa tarvittaessa pöytään noin puolessa tunnissa. Lisukkeeksi voi salaatin ohella laittaa oman maun mukaan pastaa, perunaa tai riisiä; minun suosikkini ovat uunissa tehdyt, yrttiset lohkoperunat.

Aiemmilta vuosilta löytyy blogista hirven- ja possunlihasta tehty, uunissa haudutettu stifado.

Jauhelihastifado (neljälle)

500g naudan jauhelihaa
4 salottisipulia
2-3 valkosipulinkynttä
1 kanelitanko
pari laakerinlehteä
2 rkl sokeria
suolaa
pippuria
lasillinen punaviiniä

400g (1 tlk) tomaattimurskaa
öljyä paistamiseen

1. Kuori ja viipaloi salottisipulit ja valkosipulinkynnet. Kuullota sipuleita pannulla hetki öljytilkassa, lisää jauheliha ja paista kypsäksi.

2, Lisää pannulle suola, sokeri, pippuri, laakerinlehdet ja kanelitanko ja sekoita. Kaada mukaan viini, anna kiehahtaa ja lisää sitten tomaattimurska. Sekoita, tarkista maku ja lisää suolaa, sokeria tai pippuria tarvittaessa. Anna hautua vähintään viitisen minuuttia, tai reilusti pidempään jos aikataulusi sen sallii.

Meksikon inspiroima salaatti pitaleivän väliin

lokakuu 4, 2015

Meillä on hieman huono tapa syödä isännän kanssa illallista vasta, kun taapero on nukkumassa (koska sehän ei estä syömästä päivällistä myös lapsen kanssa, right?). Ilta-aterialla syödään usein ne tulisimmat chilit sekä muut pöperöt, jotka eivät alle parivuotiaalle ihan sellaisenaan sovi tai maistu.

Perjantain ilta-ateriaksi valmistui mausteinen, meksikolaisvivahteinen broilerisalaatti, joka päätyi pitaleivän sisään yhdessä srirachamajoneesin kanssa. Ajatus tuli alkuviikon vierailusta ravintola Patronaan, jonka raikkaat tostada- ja tacotäytteet jäivät erityisesti mieleeni. En kuitenkaan lähtenyt hakemaan annoksista toisintoa, vaan tein niistä saamani inspiraation pohjalta nopean ja yksinkertaisen, koti-iltapalaksi sopivan version. Pitaleivänkin tunnustan olevan niitä ydinsotaa kestäviä valmisversioita, joita olen joskus hommannut keittiön kaappiin hätävaraksi. Meksikolaisemman annoksesta saisi vaihtamalla pitaleivän vaikkapa maissitortillaan, tai maistuisi salaatti ihan sellaisenaankin – silloin ruoka olisi jopa terveellinen! Salaattiannoksesta riittää kahdelle kevyeksi lounaaksi tai kolmelle-neljälle pitaleipien väliin.

Meksikolainen broilerisalaatti

1 tomaatti
1 avokado
1 pieni sipuli
3 viipaletta ananasta (tuore parempi, mutta minulla purkitettua)
1 vihreä chilipalko
1 valkosipulinkynsi puristettuna
2 limetin mehu
pieni nippu korianteria silputtuna
muutama hyppysellinen suolaa

400g broilerin jauhelihaa
tilkka öljyä paistamiseen

(pitaleipiä ja srirachalla maustettua majoneesia tarjoiluun)

1. Leikkaa tomaatti, avokado, ananas ja sipuli pieniksi kuutioiksi salaattikulhoon. Viipaloi chili, purista valkosipulinkynsi ja lisää ne seokseen. Sekoita vielä mukaan limettimehu, korianteri ja suola.

2. Paista broilerin jauheliha pannulla kypsäksi ja mausta ripauksella suolaa. Anna jäähtyä hetki, mutta lisää salaattiin vielä lämpimänä. Tarjoile heti.