Browsing Tag

arkiruoka

Arkipilvien kultareunuksia: mustapapu-munasalaatti

syyskuu 22, 2015
Arkiruokahuollossa on varmaan useimmissa talouksissa haasteensa, riippumatta siitä, onko kyseessä monilapsinen perhe, työssäkäyvä tai jotain muuta. Nopeita ja helppoja ruokia tarvitaan aina. Kesän korvilla mietin täällä blogissakin asti sitä, mikä ruoka on helppoa itse kullekin. En edelleenkään ole se ihminen, joka käyttää aikaa – ja tekee tiskiä – valmistaakseen ison annoksen ruokaa pakastimeen, mutta joitain hätävarajuttuja minullakin on niihin hetkiin, kun aika ei riitä edes pastan keittämiseen. 
Yksi hätävara on, että meillä on nykyisin melkein aina jonkinlaista valmistusta kaipaamatonta ruokaa kaapeissa. Keitettyjä kananmunia, rahkaa, purkkipapuja tai kikherneitä, oikein hyvänä päivänä kylmäsavulohta tai savukylkeä. Lisäksi on perustarpeet tuoreita, vähintään omenoita, banaaneja, kurkkuja ja tomaatteja mutta yleensä muutakin. Tarvikkeita, joita voi pahimpaan hätään pistellä sellaisenaan, mutta joista saa viidessä minuutissa pöytään ihan oikean aterian.
Viimeksi hätävarakorttia käyttäessäni oli lopputuloksena syntynyt salaatti niin hyvä, että haluan jakaa sen täälläkin. Kuva on aika rujoa katsottavaa (eli taattua blogirealismia), mutta maut toimivat. Kyseisenä päivänä pääsimme lasten kanssa pihalta sisälle aivan liian myöhään, jotta olisin ehtinyt tekemään ruokaa ennen päiväunia, mutta en halunnut antaa lounaaksi pelkkää voileipääkään. Sekoittelin pikaisesti kaapeista lautaselle keitettyä kananmunaa ja mustapapuja ja pilkoin mukaan vielä jääkaapin uumenista kurkkua, avokadoa sipulia ja tomaattia. Kiikuttaessani annosta taaperon eteen tajusin, että ruokahan näyttää aika hyvältä, minä haluan sitä samaa! Niinpä lapsen syödessä annostaan valmistui äidille toinen, jota jatkoin vielä pekonilla ja yksinkertaisella vinaigretella. Pekonin paistamiseen meni ylimääräinen viisiminuuttinen, mutta ilmankin toki pärjää. Niin tai näin, pikaisesta salaatista sain kultareunuksen muuten kiireiseen arkipäivään! 
Mustapapu-munasalaatti (yhdelle lounaaksi)

1-2 keitettyä kananmunaa
n. 150 g mustapapuja
1 avokado
1/2 punasipuli
1 tomaatti
10 cm pätkä kurkkua
(muutama viipale pekonia)
(tuoretta korianteria silputtuna)
ripaus mustapippuria ja suolaa
kastike:
3 rkl oliiviöljyä
1 rkl balsamiviinietikkaa
1 rkl hunajaa
ripaus mustapippuria ja suolaa
1. Kuori ja pilko keitetyt kananmunat. Kuutioi kurkku, tomaatti ja avokado ja viipaloi sipuli. Sekoita ainekset keskenään.
2. Paista pekoniviipaleet rapeaksi pannulla. Taputtele viipaleet talouspaperilla ja murskaa tai viipaloi ne salaatin sekaan. Sekoita kaikki salaatinkastikkeen ainekset keskenään ja kääntele salaatin sekaan. Viimeistele silputulla korianterilla.
2 Comments

Pähkinäinen mustakaalipasta

elokuu 23, 2015

Onko mustakaali jo tuttu? Viime vuosina huippusuosiota nauttineen lehtikaalin ja savoijinkaalin välimuotoa löytyi meiltä kaupasta lehtikaalin sijaan, enkä voinut vastustaa kokeilua. Sattui  myös mukavasti, että ostin pari päivää myöhemmin ensimmäistä kertaa Lantliv mat & vin -lehden irtonumeron (5/2015). Tykkäsin lehdestä kovasti ja korvamerkkasinkin siitä jo noin puolet resepteistä, mutta sopivasti sivuilta löytyi myös ohje mustakaalipastalle. Pasta on meillä arkiruokaa, johon ei ole tapana käyttää reseptejä, mutta tuollaisen täsmäohjeen tullessa vastaan niin sopivasti, oli sitä kokeiltava. Kolmas mukava sattuma oli se, että pastan kaikki ainekset löytyivät kotoa valmiina. Eli kohtalokin selvästi saneli, että mustakaalin on päädyttävä pastaan.

Ja olihan se kiva kokeilu, joskaan ei nyt ehkä mikään tajunnanräjäyttäjä. Mutta hauskaa vaihtelua eikä pastaa jäänyt kattilan pohjalle happanemaan. Ja voin hyvillä mielin todeta, että mustakaalia saa päätyä ostoskoriin jatkossakin. Jos tykkäät lehtikaalista, pitänet tästäkin, jos taas et, tämä ei ehkä ole sinun juttusi.

Ohjeessa on pieniä, mutta ei erityisen merkittäviä muokkauksia alkuperäiseen; mm. pappardellen korvasin kaapista valmiiksi löytyvällä spagetilla ja lihaa laitoin hiukan enemmän, jotta sain koko paketin käytettyä.

Mustakaalipasta

300 g (tai paketin mukainen neljän hengen annostus) pastaa
250 g musta- tai lehtikaalia
180 g palvikylkeä
2 valkosipulinkynttä
2 dl raastettua parmesania + lisää tarjoiluun
1 dl kuorittuja saksanpähkinöitä
sormisuolaa
mustapippuria
1 (luomu)sitruunan raastettu kuori
hyvää oliiviöljyä
chilihiutaleita

1. Keitä pasta paketin ohjeen mukaisesti. Valuta, mutta säästä pari desiä keitinvedestä tuonnemmaksi.

2. Leikkaa kaalinlehdistä puumainen keskiruoti pois. Suikaloi lehdet ja kiehauta ne kevyesti suolatussa vedessä. Valuta ja painele kuivaksi puhtaalla astiapyyhkeellä.

3. Kuori ja viipaloi valkosipuli ja kuutioi liha. Raasta sitruunankuori ja parmesan jo sivummalle odottamaan. Paahda lihaa kuivalla paistinpannulla hetki (ole varovainen, ainakin minä sain kyljenpalat pomppimaan kuin popcornin!) ja lisää sitten kaali ja valkosipuli. Kuullota pari minuuttia.

4. Sekoita pastakattilassa kaali-lihaseos ja pasta. Lisää parmesan ja hieman keitinvettä samalla, kun lämmität pastan varovaisesti. Lisää vettä tarpeen mukaan, jotta annoksen koostumuksesta tulisi kevyesti kermainen.

5. Sekoita mukaan pähkinät mutta säästä hieman tarjoiluun. Lisää reilusti suolaa ja pippuria. Annostele pasta syville lautasille lorauta päälle hyvää oliiviöljyä. Viimeistele ripottelemalla annosten pinnalle raastettua sitruunankuorta, chilihiutaleita, pähkinöitä sekä parmesania.

0 Comments

Suvun paras resepti: sadonkorjuupata ja yrtti-pähkinäfocaccia

elokuu 15, 2015

Alkukesästä Knorr ja Anna & Ellit heitti hauskalla haasteella, jonka aiheena oli suvun paras resepti Knorrin Fond du Chef -fondeja samalla testaten. Nyt ovat kilpailuun saapuneet reseptit näytillä omalla sivustollaan ja voit äänestää niistä suosikkiasi. Tai minua 🙂

Meidänkin perheestä löytyy jos jonkinlaisia äideiltä tyttärille – valitettavasti vähemmän isiltä pojille – kulkeutuneita reseptejä. Perheen monipuolisimpia ja samalla yksinkertaisimpia suosikkeja taitavat olla erilaiset kaalipitoiset padat, joihin tartuin tälläkin kertaa, koska kaali on myös omia mieliraaka-aineitani. Haasteeseen valmistin herkullisen kaalipitoisen sadonkorjuupadan sekä yrtti-pähkinäfocaccian. Sopivasti tuunattuna arkinen kaalipata ei joudu häpeään viikonloppuruokanakaan, vaan taipuu edulliseksi ateriaksi isollekin porukalle. Talvella pataan sopii esimerkiksi karitsan jauheliha ja hieman tummempi lihafondi, tähän helppoon ja kesäiseen versioon taas laitetaan kepeää kasvisfondia, sadonkorjuuajan tuoreita kasviksia sekä mausteista makkaraa ja papuja tuomaan ruokaisuutta.

Ja mikä olisi tuoretta leipää parempi seuralainen pataruualle? Helppo yrtti-pähkinäfocaccia ottaa inspiraationsa vahvasti isoäitieni antamasta mallista, että kaikki ruoka hyödynnetään – vaikkapa käyttämällä tähteeksi jääneet liemet leivonnassa. Sadonkorjuuaikaan suosin leivässä basilikan ja persiljan kaltaisia kepeämpiä yrttejä, talvella leivässä maistuvat myös klassiset focaccian ystävät timjami ja rosmariini.

Käy kisasivulla kurkistamassa minun sekä muiden sukujen suosikkiohjeet ja äänestä! Yhteystietonsa jättäneiden kesken arvotaan lisäksi kolme kappaletta 206 euron arvoisia Sarpaneva-patoja, jotka sopivat mainiosti muuten myös kaalipadan valmistukseen.



0 Comments

Parmesan-lihapullat tomaattikastikkeessa

elokuu 6, 2015
Lihapullia voi varioida ihan loputtomasti ja meidän perheessä niitä ei voi koskaan tehdä liikaa. Joten vaikka suurimmaksi osaksi en niin välitä tehdä jättisatseja ruokaa, lihapullien kohdalla teen ihan mielelläni poikkeuksen. Tai onko se sitten edes jättisatsi ruokaa, jos sitä ei riitä pakastimeen saakka ja jääkaapistakin se hupenee kahdessa päivässä. Niin tai näin, bravuurini ovat sellaiset mummolatyyliset lihapullat kermakastikkeessa, mutta muitakin – ja mieluusti hieman terveellisempiä – versioita on mukava tehdä.
Jostain syystä sellaisia italialaistyylisiä, yrttisiä ja tomaattikastikkeessa hautuneita pullia tulee harvemmin laiteltua, joten nyt päätin pyöräyttää sellaisen Kaunotar ja Kulkuri -tyylisen setin spagetin kaveriksi. Samalla tuli taas muistutettua itseään siitä, miten todella yksinkertaisilla raaka-ainevalinnoilla saa arkiruuasta parempaa ilman, että näkee edes ylimääräistä vaivaa. Tällä kertaa ne valinnat olivat käyttää ihan mainiota pihvikarjan jauhelihaa, jolle ei tullut hintaakaan normijauhelihaa enemmän, kun tarjouksesta sitä ostin. Toinen juttu oli parmesanin raastaminen mukaan lihapullataikinaan tuomaan siihen täyteläistä makua ja pehmeyttä. Ja kolmantena punkkulasillisen kippaaminen kastikkeeseen ja reilu annostus basilikaa, niiden kanssa ei oikein voi mennä vikaan. Minulla sattui olemaan vähän huono päivä pullia tehdessä, mutta niiden syöminen helpotti kurjaa mieltä kummasti. Eli jos vaikka kesälomat ovat ohi ja töihinpaluu ahdistaa, tästä helposta ruuasta tulee varmasti parempi mieli! 
Parmesan-lihapullat tomaattikastikkeessa

2 dl korppujauhoja tai kuivahtanutta leipää murustettuna
3-4 dl täysmaitoa
1 suurehko sipuli
100g parmesanjuustoa raastettuna
1kg pihvikarjan jauhelihaa (minulla 15% rasvaa)
1 rkl kuivattua oreganoa
muutama hyppysellinen suolaa
muutama rouhaisu mustapippuria
1 kananmuna
kastikkeeseen:
lasillinen (12 cl) punaviiniä
2 tölkkiä tomaattimurskaa (400-500g per tölkki)
2-3 valkosipulinkynttä murskattuna
1 rkl sokeria (tarkka määrä riippuu käyttämäsi tomaattimurskan makeudesta)
iso nippu tuoretta basilikaa silputtuna
suolaa
mustapippuria
(lisukkeeksi spagettia tai muuta mieleistä pastaa, sekä päälle raastettua parmesanjuustoa)
1. Sekoita kulhossa maito ja korppujauhot ja anna turvota viitisen minuuttia, jolloin seoksesta pitäisi tulla löysähkön puuron kaltaista. Lisää maitoa vähän kerrallaan, jos seos on liian paksua. Hienonna mukaan sipuli ja lisää parmesanraaste. Lisää jauheliha ja mausteet ja vaivaa sekaisin. Lisää lopuksi kananmuna ja vaivaa vielä muutama minuutti. Anna taikinan vetäytyä vähän aikaa jääkaapissa.
2. Pyörittele taikina lihapulliksi ja ruskista ne voissa/öljyssä pienissä erissä keskikuumalla, korkealaitaisella pannulla. Nosta ruskistetut pullat syrjään odottamaan. 
3. Lisää samaan paistinpannuun murskattu valkosipuli ja kuullota hetki. Lisää punaviini ja kiehauta. Kaada mukaan tomaattimurska ja mausta suolalla, sokerilla ja mustapippurilla. Laske sitten lämpöä, lisää lihapullat takaisin pannuunja hauduttele niitä kymmenisen minuuttia kannen alla. Lisää lopuksi basilikasilppu ja tarjoile spagetin ja parmesanraasteen kanssa. 
0 Comments

Aasialainen yrtti-kanasalaatti

heinäkuu 29, 2015

Jos syön muutaman päivän liian yksipuolisesti tai raskaasti, alkaa kroppani yleensä huutamaan tuoreiden, raikkaiden makujen perään. Sama kaava toistui myös muutaman päivän sairaalaruokailujen jälkeen, heti kotiinpäästyä niin mieli jotain omannäköistä ruokaa, mieluiten salaattia. Ja ehdottomasti jotain aasialaisvivahteista! Ruokaisaa oli salaatin kuitenkin oltava – pelkällä pupunruualla en elä eikä syömismahdollisuuksia ole ihan alvariinsa, joten sekoitin salaattini riisinuudeleista, kanasta ja maapähkinöistä tuoreiden vihannesten ja yrttien ohella. Täyttävää mutta samalla kesäisen kepeää.

Salaatin ainut juju on, että yrttien kanssa ei kannata pihtailla, minä käytin yhteensä viisi ruukullista tuoreita yrttejä kahden-kolmen hengen salaattiannokseen. Muilta osin aineksia voi helposti muunnella sesongeittain tai omien mieltymysten mukaan.

Aasialainen yrtti-kanasalaatti (kahdelle)

2 hlön annos riisinuudeleita (paketin mukainen annostus)
1 kurkku
1/2 punasipuli
2 tomaattia
2 kesäsadon nippusipulia tai muutama kevätsipulin varsi
3 ruukullista korianteria
2 ruukullista minttua

kastike

2 limetin mehu
3 rkl kalakastiketta
2 valkosipulinkynttä puristettuna
2 rkl siirappia
1-2 tuoretta chilipalkoa silputtuna

pinnalle

400g broilerin paistisuikaleita
3 rkl soijaa
2 rkl siirappia
1 rkl seesamiöljyä
1 tl raastettua, tuoretta inkivääriä

kourallinen suolapähkinöitä

1. Keitä riisinuudelit pakkauksen ohjeen mukaan, huuhtele kylmällä vedellä ja valuta. Silppua salaattikulhoon nippusipulit, minttu ja korianteri. Suikaloi mukaan kurkku ja punasipuli, viipaloi tomaatti ja lisää vielä jäähdytetyt nuudelit.

2. Sekoita kaikki salaatinkastikkeen ainekset keskenään ja kääntele salaatin joukkoon.

3. Ruskista broilerisuikaleet paistinpannulla. Lisää soija, siirappi, seesamiöljy ja inkivääri ja sekoita. Laita levy pois päältä mutta jätä pannu levylle välillä sekoitellen, kunnes neste on pääosin haihtunut pannulta ja suikaleet karamellisoituneet seoksesta. Nosta suikaleet salaatin päälle, ripottele pintaan vielä suolapähkinöitä ja tarjoile.

2 Comments

Pasta puttanesca ja kysymys helposta ruuanlaitosta

kesäkuu 9, 2015

Luin taannoin hauskan artikkelin (valitettavasti en vain muista, mistä), jossa mainittiin, ettei pasta puttanescasta voi kirjoittaa ilman asiaankuuluvia tirskumisia nimelle ilotytön pasta. Siispä yritän nyt ohittaa aiheen ja sanon sen sijaan, että kyseessä on ihan mahtava ruoka sellaiseen päivään, kun kauppareissu on vasta edessä ja jääkaapista kaikki tuoretavara vähissä. Vaikka pastaan saa upotettua useammat kuiva- ja jääkaapin purkinpohjat eikä tuoreita tarvita periaatteessa ollenkaan, ei kyseessä ole mikään ummehtunut purkkiruoka vaan voimakas, tomaattinen, sekä kesään että talveen sopiva pasta. Tämä on myös niitä ruokia, joihin ohjeita on yhtä monta kuin kokkejakin, edellisen kerran tehdessäni taisin vertailla tarkoitukseen muutamaa reseptiä mutta nyt tein ihan vapaalla kädellä. Yhteistä jokseenkin kaikille pasta puttanesca -ohjeille on kuitenkin tomaattipohjainen kastike, sardellifileet, kaprikset ja ripaus chiliä.

Ja mainitsinko jo, miten helppoa ja nopeaa pasta puttanescan valmistus on? Mistä saankin aasinsillan väittelyyn, jota kävimme isännän kanssa muutama päivä sitten. Pohdimme nimitttäin, mikä on helppoa ruuanvalmistusta, ja mitkä ovat vaivattomia ruokalajeja. Isännän mielestä helppoja juttuja ovat sellaiset, joita voi tehdä viikonloppuna suuren määrän kerralla ja kaivella sitten pakastimesta mikroon viikon mittaan. Minä taas pidän sellaista aika vaivalloisena, mutta taidankin olla yleensä se, joka pesee padat ja pannut suurtalousannosten valmistuksen jäljiltä. Omasta mielestäni helppoja juttuja taas ovat tietyt luottopastat ja nuudeliruuat, sekä monenlaiset, ruokaisat salaatit, jotka resonoivat suurtalousannoksia paremmin myös henkilökohtaisten syömämieltymysteni kanssa. Talviaikaan myös pitkään haudutettavat padat ja paistit, kesäaikaan ne eivät vaan oikein maistu eikä asuntoakaan viitsi turhaan kuumentaa. Isännän mielestä taas kuvailemani ruuat, jotka tehdään vasta ennen syömishetkeä ovat päivittäisessä käytössä vähän hankalia ja saattavat turhaan rasittaa minua ja pallomahaani, hän kun mietti, että suurtaloussapuskoja voisi hänkin puuhastella.

No, toki rasittavuus ja hankaluus on kovin subjektiivista, jokainen tavallaan ja kompromisseja voi aina tehdä. Mutta koska asia jäi nyt mietityttämään, kiinnostaisi minua kuulla, mikä on sinun helpporuokasuosikkisi? Vikkelä arjen pelastaja vai iso padallinen jotain tiettyä luottoruokaa? Vai jotain ihan muuta? Vinkkejä (ja reseptejä) otetaan mieluusti vastaan!

Allekirjoittaneen helppoihin ja nopeisiin suosikkeihin kuuluvat tämänpäiväisen pastaohjeen lisäksi mm. pähkinäinen nuudelisalaatti, laab gai sekä hiljattain tehty parsa-kylmäsavulohipasta. Lisää vinkkejä helppoihin ja nopeisiin ruokiin löytyy blogin nopeat-kategoriasta.

Pasta puttanesca (neljälle)

4 hlön annos (annostus paketin ohjeen mukaan) hyvää pastaa
reilu loraus oliiviöljyä
2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
3-4 sardellifilettä
2 rkl kapriksia
2 purkkia tomaattimurskaa
n. 1 rkl sokeria (sopiva määrä riippuu paljon käyttämästäsi tomaattimurskasta)
pari hyppysellistä suolaa
n. 1 rkl mustapippuria
n. 1 rkl (tai maun mukaan) chilihiutaleita

parmesanlastuja ja oliiviöljyä annosten pintaan

1. Laita pastavesi kiehumaan. Vettä odotellessa silppua sipuli ja valkosipuli ja kuullota niitä hetki oliiviöljyssä. Hienonna sardellifileet ja lisää ne ja kaprikset pannuun. Sekoita muutaman kerran. Lisää tomaattimurska, sokeri, suola, mustapippuria ja chili, sekoita ja jätä kastike hautumaan pienelle lämmölle.

2. Kun pastavesi kiehuu, keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan ja anna kastikkeen hautua keittoajan. Pastan ja kastikkeen voi tarjoilla erikseen tai yhteen sekoitettuna, jos sekoitat ainekset kannattaa pasta valuttaa jo pari minuuttia ennen ohjeen mukaista keittoaikaa ja antaa sen kypsyä loppuun kastikkeen seassa.

3 Comments

Mustapapu-melonisalaatti katkaravuilla

toukokuu 27, 2015

No niin, muutosta on nyt selvitty hengissä. Tai oikeastaan paremmin kuin hengissä, tavaroiden pakkaamisen kanssa tuli lopulta hirveä kiire ja yöunet jäivät vähiin, mutta matka uusille nurkille onnistui olosuhteet huomioiden yli odotusten, oikeastaan todella hyvin. Jäämme kyllä ikuiseen kiitollisuudenvelkaan perheillemme, jotka kukin vuorollaan auttoivat muuttotouhuissa – tai siinä, että saimme itse muuttohommia edistettyä – omien kiireidensä keskellä.

Vaikka kaikki meni hyvin, on muuttaminen kuitenkin rankkaa puuhaa, varsinkin pallomahan, puolitoistavuotiaan ihmispoikasen ja kolmen koiran kanssa. Piti myös tajuta, ettei aviomies automaattisesti muutu siivousintoilijaksi eikä koirista lähde yhtään vähemmän karvaa paikkakunnanvaihdoksen myötä. Ja vaikka sormia syyhyttää järjestellä tavaroita kaappeihin, on välillä pakko levätä ja antaa isännän hoitaa purkuhommia yksin. Keittiötavaroiden purkaminen oli jopa pieni henkilökohtainen kriisi, kun en itse päässyt sitä tekemään. Olen niin tottunut pitämään keittiötä lähestulkoon täysin omana valtakuntanani, että on vaikea neuvoa edes isäntää siinä, mihin järjestykseen tavaroiden pitäisi mennä. On toimiva periaate laittaa vähemmän käytetyt ruokatarpeet ja astiat ylähyllyihin ja paljon käytetyt helposti ulottuville, mutta se ei paljon auta, jos ei tiedä, mitä tarvikkeita käytetään paljon ja mitä vähemmän. Mutta eiköhän kaikki löydä paikkansa ajan mittaan. Uudessa asunnossa ei onneksi ole kiirettä saada kaikkia tavaroita purettua, vaan voimme rauhassa totutella takaisin tavalliseen arkeen. Tärkeimmät asiat ovat jo paikallaan niin, että asunnossa voi hyvin elää ja toimia. Ja tehdä ruokaa.

Ruuanlaittoon ehtikin tulla himo muuton aikana. Vanhassa asunnossa ei oikein viimeisinä päivinä voinut tehdä mitään suurimman osan tavaroista ollessa paketissa, matkapäivä oli omaa lukunsa ja pari ensimmäistä päivää uudessa kodissa kuluivat niinikään muuton tiimellyksessä, joten tilauspizzat ja kaupan eineshylly tulivat sangen tutuiksi. Eläähän niilläkin ja onneksi valikoimassa on nykyisin myös tuoresalaatteja ja -raasteita, mutta kovasti alkoi jo kroppa huutaa erityyppistä ruokaa ja korvien väli sitä, että saisi tehdä ruokansa ihan itse. Ei mitään monimutkaista, mutta jotain raikasta ja terveellistä, samaan aikaan riittävän kevyttä ja ruokaisaa.

Niillä kriteereillä uuden kodin ensimmäiseksi ateriaksi valikoitui salaatti, joka koostui pääosin raikkaasta vesimelonista, mustapavuista ja katkaravuista. Olen viime aikoina ihastunut kovasti proteiinipitoisiin, pieniin ja napakoihin mustapapuihin, ja ne sopivatkin hienosti vesimelonin kanssa. Salaatin höysteeksi tein limettipohjaisen kastikkeen. Ohjeen annoksesta riittää kahdelle kevyeksi lounaaksi tai 3-4 hengen lisukesalaatiksi. Todella yksinkertainen kokonaisuus, todella helppo tehdä, ja todella hyvää. Loistavaa tarjottavaa (katkaravuilla tai ilman) myös grillijuttujen kaveriksi tai kesän buffetpöytiin perinteisen feta-melonisalaatin sijaan!

Mustapapu-vesimelonisalaatti katkaravuilla 

200g pakastekatkarapuja
2 tlk (280 gr per tölkki) mustapapuja
1/4 pienehköstä vesimelonista
1/2 sipuli
1 ruukullinen korianteria
1 pieni, vihreä chili
1/2 limetin mehu
reilu loraus oliiviöljyä
muutama rouhaisu mustapippuria
pari ripsausta suolaa

1. Sulata ja valuta katkaravut, huuhdo ja valuta mustapavut ja kuori ja pilko meloni. Hienonna sipuli, chili ja korianteri. Sekoita ainekset salaattikulhossa.

2. Purista limetin mehu salaatin sekaan. Lisää mukaan loraus öljyä, suola ja pippuri.

2 Comments

Hauduttamalla paras eli isännän chili con carne

toukokuu 20, 2015

Jonkinlainen versio chili con carnesta kuuluu varmaan lähes jokaisen lapsiperheen arkiruokarepertuaariin. Tämä meidän versiomme ei välttämättä kelpaisi puristille tai hifistelijälle purkkipapuineen, -tomaatteineen ja vaihtelevine lihoineen, mutta minusta se on vaan niin hyvää, että haluan laittaa ohjeen tännekin. Helppoja ja maukkaita arkiruokaideoita kun ei koskaan ole liikaa!

Minä hoidan taloutemme ruokahuollosta normaalisti noin 95% (no, viime aikoina vähän vähemmän sattuneesta syystä), mutta chili con carne on niitä ruokia, jotka isäntä yleensä tekee, usein vielä sellaisena bulkkiannoksena, että syötävää riittää useammaksi päiväksi. Hyvin yksinkertaisen ruuan kaksi salaisuutta ovat hitaasti kullankeltaiseksi kuullotettu sipuli sekä – kuten otsikostakin käy ilmi – haudutus, joka voi olla juuri niin pitkä, kuin aikaa on. Koska chili con carneen kuuluu nimensä mukaisesti chili mutta monen lapsiperheen ruokavalioon ei, voi ohjeesta poiketen antaa ruuan hautua vähän aikaa ensin ilman chiliä, ottaa sitten ”lastenversion” syrjään ja lisätä chilin haudutuksen loppuajaksi. Ihan loppuun en kuitenkaan lisäämistä jättäisi, koska silloin chili ei ehdi luovuttaa makuaan tasaisesti ruokaan vaan jää tulisiksi sattumiksi kastikkeeseen.

Chili con carne arkitarpeisiin (4-6 hengelle, useamman päivän tarpeisiin kannattaa tehdä tupla-annos)

500g jauhelihaa (meillä tällä kertaa possun)
2 sipulia
2-3 valkosipulinkynttä

1 tlk kidneypapuja
muutama ripsaus suolaa
mustapippuria myllystä
2 tkl tomaattimurskaa
2-3 tl sokeria
2 rkl soijaa
2 tuoretta jalapenoa (muukin chili käy, meillä oli nyt mietoa punaista, jonka lajikkeesta ei ole tietoa)
ruukullinen tuoretta korianteria

öljyä paistamiseen

1. Kuori ja hienonna sipulit ja valkosipulinkynnet. Kuullota sipulia ja valkosipulia pannulla öljytilkassa keskilämmöllä, kunnes sipuli alkaa muuttua kullankeltaiseksi. Vältä ruskistamista. Kippaa sipulit pannusta hetkeksi syrjään, lisää pannuun lämpöä ja paista jauhelihan siinä kypsäksi.

2. Huuhtaise ja valuta kidneypavut. Hienonna korianteri ja viipaloi chilit ohuelti. Lisää chili, pavut ja aiemmin paistetut sipulit jauhelihan joukkoon ja mausta suolalla ja pippurilla. Lisää tomaattimurska, sokeri ja soija ja laske lämpö pienimmilleen. Peitä kannella ja anna hautua pienellä lämmöllä paristakymmenestä minuutista kahteen tuntiin. Lisää korianterisilppu juuri ennen tarjoilua. 

4 Comments

Intian inspiroima arkikasvispata

toukokuu 14, 2015

Intialainen ruoka ei kuulu vahvuusalueisiini (jollei vahvuudeksi lasketa sitä, että syö sitä verrattain usein ja mielellään?). Sitä tulee siis harvemmin tehtyä, vaikka en oikeastaan keksi ihan suoraa syytä, miksi – olen perustellut asiaa itselleni sillä, että pitäisi hankkia arsenaali mausteita, joita ei muuten tule niin käytettyä, mutta ei sekään nyt ihan totta ole. Suurin osa jutuista löytyy mauste- ja jääkaapin perusvalikoimasta jo nykyisellään, eikä loppujakaan tarvitse ihan kuusta asti etsiä. Ja olenhan minä hankkinut kaappiin valmiiksi sopivat mausteet myös thairuokien tai Lähi-idän makujen loihtimiseen, joten miksi intialainen olisi jotenkin poikkeus? No, en oikeastaan tiedä, mutta kunnon herätys intialaiseen kokkaamiseen kotioloissa odottaa vielä tulemistaan.

Tykkään siitä huolimatta tehdä välillä arkiruuaksi jotain intialaisen keittiön inspiroimaa, kuten nyt viimeksi tätä kasvispataa, josta tuli mielestäni tosi hyvää lähes pelkällä pilkkomisen vaivalla. Ei ehkä puristin tai hifistelijän juttu valmiscurryjauheineen, mutta juuri sopivaa arkipäivään. Variointimahdollisuuksiakin riittää vaikka kuinka, vihannekset vaihtuvat jääkaapin tarjonnan mukaan, juuston voi korvata toisella (tai jättää pois, minäkin laitoin sitä lopulta vaan annoksen päälle, en itse pataan) ja nesteeksi voi hyvin käyttää tilkan kermaa, purkin tomaattimurskaa tai vaikka heraa (esim. sieltä raejuustopurkin pohjalta). Ohjeesta riittää kahdelle-kolmelle hengelle, itse olisin voinut syödä tätä vähän enemmänkin, ennen kuin loppui.

Intialaistyylinen kasvispata (2-3 hengelle)

2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
peukalonpään kokoinen pala inkivääriä
1 pienehkö kukkakaali
100g (tai rasiallinen) tuoretta pinaattia
1 vihreä paprika

öljyä (ja halutessasi voita) paistamiseen

1 laakerinlehti
2 tl paprikajauhetta
2 tl keskivahvaa curryjauhetta (minulla madras)
1 tl juustokuminaa
1 tl chilirouhetta
ripaus kardemummaa (jauhettu käy)

4 rkl soijaa
1/2 dl vettä (tai kermaa, heraa, tomaattimurskaa tms., jos käytät nesteenä muuta kuin vettä määrä voi olla suurempikin)

tuoretta korianteria silputtuna
raejuustoa

1. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Pilko kukkakaali pieniksi kukinnoiksi (isommat varsipalat voi viipaloida) ja kuutioi paprika. Kuori ja hienonna inkivääri. Huuhtele pinaatti ja jätä valumaan.

2. Kuumenna pannulla keskilämmöllä 3-4 rkl öljyä. Lisää laakerinlehti, paprikajauhe, curry, juustokumina, paprika, kardemumma ja chili ja sekoittele noin minuutin ajan. Mausteet saavat hieman sihahtaa pannuun joutuessaan, mutta varo kuumentamasta pannua liikaa.

3. Lisää pannuun sipuli, valkosipuli ja inkivääri ja kuullota hetki. Lisää kukkakaali ja voi, jos käytät, ja kuullota muutama minuutti lisää. Sekoittele, lisää paprika ja pinaatti, sekoita vielä muutaman kerran ja mausta soijalla. Lisää vesi tai muu neste ja anna hautua pienellä lämmöllä, kunnes kasvikset ovat kypsät. Lusikoi päälle raejuustoa ja silppua pintaan tuoretta korianteria.

0 Comments

(Parempaa kuin) Gwynethin kanasalaatti

huhtikuu 21, 2015

Broilerin jauheliha on viime kuukausina löytänyt tiensä keittiöömme erilaisten pyöryköiden ja salaattien muodossa. Uutena reseptinä silmiin tarttui terkkarin vastaanotolla luetusta naistenlehdestä ohje Gwynethin kanasalaatille. Yleensä suhtaudun aika skeptisesti (ainakin takavuosina) erikoisista dieeteistään tunnettujen julkkisten ruokaohjeisiin, mutta maapähkinävoilla maustettu, aasialaistyylinen salaatti kuulosti ihan aidosti hyvältä.

Eilen tein salaatin, räpsäisin siitä nopeasti kuvat (joista jälkeenpäin tarkasteltuna unohdin korianterin) ja laitoin osan riisin kera ihmispoikasen lautaselle. Vasta sitten ennätin maistamaan sitä itse, ja tajusin, että vaikka salaatti oli hyvää ja taapero söi sitä mielellään, oli se ehkä hiukan mietoa omaan makuuni. Niinpä ropsuttelin loput kanaseokset takaisin pannuun ja jatkoin hieman maustamista, jolloin lopputuloksesta tuli minun mielestäni vielä originaalia parempi. Allaoleva ohje on siis tämä jatkettu versioni, mutta alkuperäisen löytää esimerkiksi Tupla Kupla -blogista, josta minäkin sen kaivelin.

Jos muuten Naapurin Maalaiskanan tai L’Uomu Nokan porukka sattuu kuulolle, laittaisin toivomuslistalle valikoimaanne jauhelihan, meillä sitä ainakin kuluisi vaikka kuinka!

Maapähkinäinen salaatti broilerin jauhelihasta (kahdelle)

jäävuori- tai muita ”kupiksi” sopivia salaatinlehtiä
1 kurkku

400g broilerin jauhelihaa
4 valkosipulinkynttä
2 rkl inkivääriä raastettuna
1 sipuli
1 porkkana
tilkka öljyä paistamiseen
1 dl vettä

kastike:

1 punainen chili silputtuna
4 rkl soijakastiketta
2 rkl maapähkinävoita
2 rkl hunajaa
3 rkl riisiviinietikkaa (valkoviinietikka käy myös)
1 rkl tummaa seesamiöljyä
2 tl srirachaa

tarjoiluun: ruukullinen korianteria silputtuna ja halutessasi murskattuja suolapähkinöitä

1. Tee salaattipohja. Irrota salaatinlehdet tyvestään ja asettele kupeiksi tarjoiluastiaan. Kuori ja viipaloi kurkku ja lisää viipaleet astiaan. Laita viileään paikkaan odottamaan.

2. Silppua chili ja sekoita kaikki kastikkeen ainekset keskenään.

3. Hienonna sipuli ja valkosipuli, raasta porkkana ja inkivääri. Kuullota hetki pannulla öljytilkassa, lisää sitten broilerin jauheliha ja paista muutama minuutti kypsäksi. Lisää kastike ja vesi ja keittele kasaan muutama minuutti. Lusikoi kanatäyte salaatinlehtikuppeihin ja ripottele päälle korianterisilppu sekä pähkinämurska. Tarjoile sellaisenaan tai riisin kera.

0 Comments