Browsing Tag

gluteenittomat

Reseptit

Siemennäkkäri, vihdoinkin!

heinäkuu 5, 2016
siemennakkari

Tiesin, että se on helppoa. Tiesin, että se on hyvää. Tiesin, että se on olemassa. Miten ihmeessä en ole valmistanut sitä aiemmin? Siemennäkkäri on ollut kokattavien ruokien listallani iät ja ajat, enkä ihan rehellisesti keksi yhtään hyvää tekosyytä sille, että ensimmäisen kerran tein sitä toissapäivänä. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, se on juuri niin koukuttavaa kuin miltä kuulostaakin; ensimmäisen pellillisen kadottua parempiin suihin piti ripeästi tehdä toinenkin annos, jotta saisin näkkärit myös kuvattua. Koekierroksista inspiroituneena mieleen tuli heti tuhat erilaista variaatiota, nyt menin siitä, missä aita on matalin ja valitsin Glorian Ruoka & Viinissä (3/2016) esiintyneen, hyvin yksinkertaisen reseptin. Sitäkin voisi helposti tuunata esimerkiksi tuoreella rosmariinilla. Jos olet ollut siemennäkkärin kanssa yhtä aikaansaamaton kuin minä, nyt on korkea aika ottaa itseäsi niskasta kiinni!

Vinkki: Taikinan painelu levyksi on helpompaa, jos käytät apuna toista leivinpaperia. Vaikka tuntuu, ettei jämäkästä taikinasta koskaan tule ohutta levyä, jatka kärsivällisesti painelua ja siirtele tarvittaessa ylimääräisiä taikinaroippeita reunoilta takaisin keskemmälle.

Siemennäkkäri (pellillinen)

0,5 dl seesaminsiemeniä
1 dl kurpitsansiemeniä
1 dl auringonkukansiemeniä
2 dl maissijauhoja
3/4 tl suolaa
2 dl vettä
1/2 dl (oliivi)öljyä

1. Laita uuni lämpiämään 150 asteeseen. Sekoita kuivat aineet kulhossa. Kiehauta vesi ja lisää samalla hyvin sekoittaen. Lisää vielä öljy, sekoita ja anna vetäytyä 10 minuuttia.

2. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla. Kaada taikina pellille ja painele toisen leivinpaperin avulla ohueksi, pellinkokoiseksi levyksi. Paista 150-asteisessa uunissa noin 50 minuuttia, tai kunnes näkkäri saa pintaansa hieman väriä.

Vaniljavanukas ja mausteinen raparperi-omenapaistos

elokuu 8, 2015

Kesä 2015 ei tule jäämään historiankirjoihin kesänä, jolloin hyötykasvit tekivät ennätyssatoa pihallamme. Ainut muutossa mukana kulkenut taimi, anopin aikanaan antama raparperi, on kyllä juurtunut mutta sekin halunnee levätä talven yli, ennen kuin toivottavasti ryhtyy kasvamaan samalla tarmolla kuin edelliskesänä. Muutaman varren se on kuitenkin jaksanut kasvattaa nytkin, ja parhaan raparperisesongin jo hiivuttua minulla on ollut tarve päästä käyttämään ne pois.

Nyt meillä sattui sopivasti olemaan jääkaapissa tölkki punaista maitoa, joka piti niin ikään hyödyntää ennemmin kuin myöhemmin. Mieleen juolahti tehdä perinteistä mutta jotenkin aika kesäistä vaniljavanukasta ja Omenamintulta löytyi siihen todella helppo ohjekin, jota muokkasin aivan minimaalisesti allaolevan mukaiseksi. Ohjeessa käytetään maissijauhoja ja kananmunaa vanukkaan sakeuttamiseen, mikä tekee siitä sopivan sekä gluteenittomaan että lihattomaan ruokavalioon. Valmistus taas on niin yksinkertaista, että ohje piti tavata kahdesti läpi, jotta uskoin, että ainekset tosiaan vain sekoitetaan kattilassa ja kiehautetaan, vanukas on joltiseenkin siinä. Raparperinvarret puolestaan paistoin omenalla jatkettuna pannulla mausteiseksi paistokseksi, josta tuli parempaa kuin osasin odottaakaan. Viileän pehmeä vaniljavanukas ja mausteista potkua tuova paistos ovat vaan ihan ylihyviä yhdessä!

P.S. Paistosta maistellessani tajusin, että se sopisi hienosti myös monien juustojen kanssa. Minä taidan ensimmäisenä testata sitä cheddarin makupariksi.

Vaniljavanukas

1 dl kermaa
5,5 dl täysmaitoa
1/2 dl sokeria
3/4 dl maissitärkkelystä
hyppysellinen vaniljajauhetta
1 kananmuna + 1 keltuainen

1. Sekoita kaikki vanukkaan aineet hyvin kattilassa. Kuumenna seos sitten kiehuvaksi samalla koko ajan sekoitellen. Kun vanukas kiehahtaa, laita levy pois päältä mutta jatka sekoittamista vielä parin minuutin ajan.

2. Nosta vanukas pois levyltä, sekoita vielä hetki ja anna sitten jäähtyä hieman (tulikuuma vanukas voi rikkoa tarjoilulasit). Jaa tarjolle laseihin ja anna hyytyä jääkaapissa kolme tuntia. Lusikoi päälle hieman raparperi-omenapaistosta.

Omena-raparperipaistos

1 suurehko omena (minulla granny smith, koska niitä on aina jääkaapissa)
8 raparperinvartta (minun varteni olivat mitaltaan noin 25 cm)
3 rkl fariinisokeria
1 tl kanelia
1/2 tl kardemummaa
1/2 tl cayennepippuria
n. 3 rkl vettä

1. Huuhdo ja viipaloi raparperinvarret noin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Kuori ja kuutioi omena.

2. Sekoita kaikki paistoksen ainekset pannulla keskenään. Paista keskilämmöllä välillä sekoitellen, kunnes omena ja raparperi ovat pehmenneet. Laita lämpö pois ja jatka sekoittelua, kunnes vesi on haihtunut ja koostumus on sakeahko. Anna jäähtyä ja jaa paistos vaniljavanukasannosten päälle.

Perusasioiden äärellä: suklaavanukas

heinäkuu 5, 2015

Suklaavanukas on melko arkinen jälkkäri, mutta minusta juuri siinä piileekin sen salaisuus: se on helppo valmistaa, ei suorastaan terveellinen muttei jälkiruuaksi mitenkään syntisimmästä päästä, ei vaadi mitään erityistä syytä tai juhlaa tarjoiluunsa, ja tykötarpeetkin löytyvät useimmiten kotoa valmiina. Viimeinen on toki myös vähän vaarallista. Ja siinä missä tuntisin oloni todella kummalliseksi, jos nostaisin tarjolle muovipikarilliset kaupassa valmiina myytävää teollista tavaraa , uskaltaa kotitekoista suklaavanukasta tarjota vieraillekin, se on jotenkin ihan eri juttu.

Valmistuksessa ainut juju onnistumisen kannalta on pitää vanukas liikkeessä lähes koko ajan, niin siihen ei pääse muodostumaan perunajauho- tai kananmunapaakkuja. Käyttämäni ohje on peräisin Kulinaarimurulasta pienin muokkauksin, lähinnä olen jättänyt tuunaamiset pois, eli todella perusasioiden äärellä ollaan. Määrä on myös aika reilusti isompi, koska joskus on perheen suklaahiireltä tullut palautetta, että enemmänkin olisi saanut olla. Taitaa mennä samaan kategoriaan kuin lihapullat, lasagne ja tortillat, eli ihan sama kuinka paljon tekee, kaikki menee ja yleensä vielä suunniteltua nopeammin.

Suklaavanukas (reilu kulhollinen, arviolta 8-10 jälkkäriannosta)

1 l täysmaitoa
5-6 rkl makeuttamatonta kaakaojauhetta
1,5-2 dl sokeria
5 rkl perunajauhoja
5 kananmunaa

1. Sekoita kattilassa maito, kaakaojauhe ja sokeri. Lämmitä, kunnes kaakao ja sokeri ovat liuenneet maitoon. Mittaa kuumuutta kestävään lasiin tai mukiin perunajauho ja sekoita huolellisesti mukaan pieni määrä kaakaota kattilasta. Kaada seos takaisin kattilaan ja jatka kuumentamista samalla sekoitellen, kunnes massa alkaa kuplia.

2. Riko kananmunat kulhoon ja vatkaa niiden rakenne rikki. Ota hiukan vanukasmassaa kattilasta pieneen kannuun ja kaada ohuena nauhana munien joukkoon samalla voimakkaasti vatkaten (toki vanukasta voi kaataa myös suoraan kattilasta, mutta minusta kannun käyttö ”välimuistina” on helpompaa). Kaada munaseos takaisin kattilaan ja kypsyttele rauhallisella lämmöllä samalla sekoitellen viitisen minuuttia. Anna jäähtyä, jaa vanukas annosmaljoihin ja anna hyytyä ja viiletä jääkaapissa muutaman tunnin ajan. Tarjoile kermavaahdon ja/tai hedelmien kanssa.

Kausiherkkua: blinit (gluteeniton)

helmikuu 2, 2015

Ikivanhat mummola-astiat kaivettu kaapista – check. Ylimääräinen kauppareissu tehty, koska smetana ei saa loppua kesken – check. Kolesterolimittaus peruttu maanantailta – check. Blinien aika!

Blinit kuuluvat meillä jokatalvisiin perinteisiin, mutta en ole moneen vuoteen paistanut niitä omassa kodissani. Nyt saatiin kuitenkin useampi syöjä kylään, joten sain vihdoin aikaiseksi ryhtyä puuhaan. Mutta kun tekee jotain pitkästä aikaa, eivät prosessit ole välttämättä ihan loppuun saakka hiottuja, ja muitakin yllätyksiä voi tulla vastaan. Blinipäivää edeltävänä iltana olin jo käynyt nukkumaan, kun tajusin yhtäkkiä jättäneeni kalangraavauksen puolitiehen. Kala valmiiksi ja takaisin nukkumaan. Muutamaa tuntia myöhemmin heräsimme koirien äänekkääseen vahtihaukkuun. Hetken päästä kuistilta kuului kolinaa ja selvisi, että ilmeisesti joku naapureista oli palaamassa yöriennoilta eikä juuri sillä hetkellä muistanut, mikä on hänen kotiovensa. Toivottavasti löytyi. Normaalisti pihassamme on superhiljaista, joten ehkä hyvä puoli ylimääräisessä yöherätyksessä oli, että tiedämme vihdoin kolmipäisen murtohälyttimemme toimivan. Ja pari tuntia tämän välikohtauksen jälkeen ihmispoikanen olikin jo valmis uuteen päivään. Isäntä otti hänet hoitaakseen, joten minä sain vielä torkkua tovin, Vajaan tunnin päästä lopulta nousin, en erityisen levänneenä mutta auttamattomasti myöhässä siihen nähden, mitä kaikkea olin suunnitellut tekeväni ennen vieraiden saapumista.

Säätöä oli vielä lettujen valmistusvaiheessakin, mutta jätettäköön se omaan arvoonsa, sillä kaikesta sohlingista huolimatta saimme blinit tehtyä ihan ajallaan ja tosi hyviäkin niistä tuli. Koska kaikki vieraista eivät voineet syödä vehnää, tein ensimmäistä kertaa taikinan kokonaan tattarijauhosta. Mielestäni hiukan happaman makuinen tattari kuuluu ehdottomasti blinitaikinaan, mutta yleensä sekoitan saman verran vehnä- ja tattarijauhoa, jolloin lopputuloksesta tulee hieman vaaleampi ja hienojakoisempi. Tattarijauhon tuntuma taikinan valmistusvaiheessa oli lähempänä leipäkaliiperin ruisjauhoa kuin vehnäjauhoa, ja valmiit blinit olivat vähän kuin grahamtaikinaan tehtyjä. Mutta yhtä kaikki, erittäin maukkaita. Gluteenittomiinkin lettuihin osan tattarijauhosta voisi varmasti korvata gluteenittomalla jauhoseoksella jolloin lopputulos olisi ehkä lähempänä vehnä-tattarijauhosekoitusta, mutta itse en ole sellaista versiota vielä kokeillut.

Lisukkeet olivat aika perinteisiä, valitsimme ruokailijoiden preferenssien mukaan lihattoman kattauksen allaolevin eväin. Linkitin aiempiin resepteihin osan täytteistä sen mukaan, miten vastaavanlaisiin löytyy ohjeita.

smetanaa
suolakurkkua ja hunajaa
mateen- ja kirjolohenmätiä
cavi-artia (kasvisvaihtoehdoksi mädille)
sipulisilppua
sienisalaattia
katkarapuja
matjessilliä
omena-smetanasilliä
graavikirjolohta
savusiikaa
keitettyä kananmunaa
salaattia

Ja lopuksi vielä se tärkein, eli blinitaikinan ohje. Minä katsoin ohjeita muutamastakin lähteestä, mutta lopullinen versio tuli taas tehtyä hieman soveltaen. Suosittelen lämpimästi käyttämään paistossa kirkastettua voita sekä useampaa pannua, minulla oli käytössä yksi oma ja kaksi lainapannua ja silti tuntui, että paistamisessa kesti ja kesti ja kesti… Mutta iso on tuo taikinakin, määrästä tuli kolmisenkymmentä paksuhkoa bliniä. Useamman blinipannun käyttö samaan aikaan ei oikeastaan ollut hankalaa, lähinnä pitää olla tarkkana siitä, että laittaa uudet letut aina samaan aikaan paistumaan, niin saa ne samaan aikaan myös käännettyä ja valmiiksi eikä tarvitse olla koko ajan ronkkimassa pannuja.

Tattariblinit (gluteeniton)

8 dl maitoa
50g hiivaa
9-10 dl tattarijauhoja
0,33l tölkillinen gluteenitonta olutta (esim. Kukko)
n. 2 tl suolaa
400g (2 prk) kermaviiliä tai creme fraichea
1 dl voisulaa
6 munankeltuaista
6 munanvalkuaista

(kirkastettua voita paistamiseen)

1. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Liuota maitoon hiiva ja sekoita mukaan jauhot. Anna kohota lämpimässä paikassa 4-5 tuntia (yön ylikin on hyvä).

2. Erottele keltuaiset ja valkuaiset toisistaan. Sulata (ja kirkasta) voi. Sekoita loput aineet taikinaan munanvalkuaisia lukuunottamatta. Juuri ennen paistoa vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja sekoita ne varovasti taikinaan. Paista taikina paksuhkoiksi letuiksi keskilämmöllä kirkastettua voita paistorasvana käyttäen (tavallinen voi käryää, kirkastettu kestää paiston paremmin). Blinit voi myös paistaa etukäteen ja lämmittää 150-asteisessa uunissa ennen ruokailua.