Browsing Tag

juhlat

Raikkaan yrttiset karitsa-fetapyörykät

huhtikuu 7, 2015

Lupasin tai uhkasin vielä tehdä jotain tiliä siitä, mitä meillä syötiin pääsiäisenä. Totta puhuen en ole moneen vuoteen tehnyt näin vähän ruokaa pääsiäiseksi, emme oikeastaan edes valmistaneet varsinaista pääsiäisateriaa. Pitkä viikonloppu tuntui lähinnä häviävän jonnekin, kotona oli enemmän ja vähemmän tärkeää tehtävälistaa mietittävänä ja hoidettavana ja toisaalta oli tarkoitus vähän rentoutuakin. Lopputuloksena en ole ihan varma, teimmekö kunnolla kumpaakaan. Tein kuitenkin mielestäni yhden erittäin hyvän ratkaisun, kun päätin olla menemättä ruokakauppaan lauantaina. Olimme nimittäin viikolla käyneet hakemassa perjantain ruokavieraille kasvisvoittoisen meze-tarjoilun raaka-aineet, ja kun perjantailta jäi ruokaa reilusti yli, arvelin, ettei nälkäkuolema meitä korjaisi vaikka en juuri tänä viikonloppuna hakisikaan ylimääräistä jääkaapin täytettä, päinvastoin saattaisimme onnistua hieman pienentämään potentiaalista hävikkiä. Ja niin varmasti kävikin, pakastimen antimiin yhdistämällä ruokaa riitti koko pääsiäiseksi. Tietysti kokkaamisen ilo jäi pitkälti väliin, mutta se ei ollut täysin huono asia sekään, koska ikivanha ja uskollinen tiskikoneemme sattui sanomaan sopimuksensa irti juuri lauantaina.

Kuten yllä vinkkasinkin, valmistin ruokaa, tai muutamia erilaisia mezejä, vain pitkänperjantain perheruokailuun vanhempieni ja siskoni perheen kanssa. Koska ei ollut vielä ”oikea pääsiäinen”, olin ajatellut alun perin tehdä vain kasvisjuttuja, mutta päätin sitten kuitenkin pyöritellä pöytään myös lihapullia, jotta kokonaisuus olisi riittävän ruokaisa ja joku juttu olisi ns. varmaa tarjottavaa lapsillekin. Hassua muuten, miten aina tulee sitten tehtyä hiukan överit kun miettii, että onko kaikkea tarpeeksi.

Lihapullat tein karitsasta, ja maustoin ne keväisen raikkailla yrteillä, sitruunalla ja fetalla. Kesäkurpitsan käytön lihapullissa olen puolestani oppinut ystävältäni Mama Gastrolta, ja lisäsin vielä hieman maito-korppujauhoseostakin taikinan pehmentäjäksi. Juustokumina ja kaneli olisivat varmasti sopineet myös, mutta olen viime aikoina laittanut niitä niin moneen ruokaan, että ajatus tuntui hieman tunkkaiselta tähän hätään. Pullat pärjäsivät hyvin ilmankin, vaikka feta meni niin atomeiksi taikinaa vaivatessa, että se maastoutui massaan kokonaan eikä tullut esiin sattumina, kuten olin alun perin ajatellut. Joka tapauksessa, vastaavanlaisia pyöryköitä ajattelin tehdä toistekin, tai kenties massasta voisi taputella jauhelihapihvejä, jotka sopisivat varmasti ihanasti grillattavaksi. Ja jos lammas kyllästyttää kovasti, pullat voi pyöritellä melkein mistä tahansa jauhelihasta. Ohjeen määrästä tuli 104 (!) pientä lihapullaa, joiden laskin riittävän noin kymmenelle hengelle osana meze-pöytää. Meillä viisi aikuista ja kaksi lasta tuhosivat noin puolet pullista.

Ja mitä muuta meze-pöydästä löytyi? Tsatsikia, hummusta ja libanonilaista muhammara-tahnaa (niin ikään alkujaan Mama Gastrolta saadulla reseptillä), siskoni tekemää tabboulehia (minulta ei blogista löydy yhtään kunnon tabbouleh-reseptiä, mutta pari muunnelmaa kyllä), kaalisalaattia, marinoituja papuja, viininlehtikääryleitä (purkista), oliiveja sekä tietysti leipää.

Yrttiset karitsa-fetapyörykät

1 kg karitsan jauhelihaa
1 dl korppujauhoja
2 dl maitoa
1 pienehkö kesäkurpitsa
1 sitruunan mehu ja raastettu kuori
2 valkosipulinkynttä
1 suurehko sipuli
1 ruukku tuoretta minttua silputtuna
1 ruukku tuoretta persiljaa silputtuna
suolaa
mustapippuria

1. Sekoita keskenään maito ja korppujauhot ja anna turvota hetki. Raasta kesäkurpitsa, hienonna pieneksi sipuli, valkosipuli ja yrtit. Pese sitruuna kuumalla vedellä ja raasta kuoren keltainen osa.

2. Sekoita kaikki lihapullataikinan ainekset keskenään fetaa lukuunottamatta ja vaivaa tasaiseksi massaksi. Mausta suolalla, pippurilla ja sitruunamehulla ja vaivaa vielä hieman. Murusta lopuksi mukaan feta ja sekoita varovaisesti.

3. Pyörittele massasta lihapullia. Ruskista pullat keskikuumalla pannulla kaikilta puoliltaan ja siirrä pellille leivinpaperin päälle. Paista 200-asteisessa uunissa n. 10 minuuttia, tai kunnes pullat ovat kypsät.

3 Comments

Pääsiäinen budjetilla: perinteinen buffet-menu

huhtikuu 2, 2015

Vielä yhden pääsiäismenun ehtii julkaista, vaikka marketit olivatkin jo eilen tupaten täynnä pääsiäisostosten tekijöitä. Tosin totta puhuen toivon, että mahdollisimman monen on mahdollista välttää turhat ryysikset eikä lopuillekaan ei tule yllätyksenä, että kaupassa on pari muutakin asiakasta. 

Joka tapauksessa, tämän buffet-tyylisen budjettimenun lähtökohdaksi halusin aika perinteisiä, suomalaisia makuja, jotka suurelta osalta eivät ole sidoksissa juuri pääsiäiseen vaan sopivat melkein mihin tahansa juhlaan – karjalanpaisti tietysti myös arkeen, vaikka minusta se on huolella ja ajatuksella tehtynä täysin juhlakelpoista. En alun perin ollut suunnitellut menuun mitään kasvispääruokaa, mutta jos pöydässäsi eivät kaikki syö lihaa, mietin esimerkiksi edullisen, ruokaisan ja etukäteen tehtävissä olevan kaalipiirakan sopivan hyvin vegevaihtoehdoksi tähän kokonaisuuteen. Tietysti jos olet kutsunut pääsiäispöytään vegaanivieraita, kannattaa ehkä jättää tämä menu kokonaan väliin… Kalavaihtoehdoksi sopii vaikka uunissa kypsennetty tai (kotona) savustettu kokonainen kala, jonka hinnoittelu on yleensä maltillista verrattuna valmiiksi savustettuihin tai fileinä myytäviin kaloihin.

Pelkällä karjalanpaistillakin toki pärjää hyvin, jos ruokarajoitteita ei ole. Kokonaisuutenahan menussa on aika paljon komponentteja, mikä nostaa sen hintaa ja vaivan määrää jonkin verran, mutta menu onkin mietitty isommalle porukalle, yksikään ruoka ei itsessään ole kovin hintava eikä työtäkään kerry mahdottomia määriä siihen nähden, kuinka monta ihmistä tulee ruokittua. Ja jos hommaa tuntuu silti tulevan liikaa, niin voihan vaikka leivät ja mämmin hakea valmiina kaupastakin aika kohtuulliseen hintaan.

Kokonaisuuden ruuat valmistuvat pitkälti etukäteen ja niitä on helppo tehdä myös isommalle porukalle. Suosittelen tekemään leivät jo hyvissä ajoin ja pakastamaan tuoreeltaan, karjalanpaistille voi tehdä samoin vaikkei siinä paljon aktiivista työtä olekaan. Mämmi valmistetaan 3-4 päivää etukäteen. Sillin, kotijuuston ja kaalipiirakan tekemisen voi jakaa parille pääsiäisateriaa edeltävälle päivälle. Ateriapäivälle jäävät tällöin tehtäväksi savukala, kananmunat, kaalisalaatti (joka myös sietää edellisen päivän valmistuksen tarvittaessa) sekä perunoiden kuoriminen ja keittäminen. Ei kovin paha, vai mitä?

Aiemmin julkaisin jo yhden aurinkoisen, tarkan euron pääsiäismenun, käy tutustumassa!

Suomalaishenkinen – ja hieman retrokin – pääsiäisbuffet

Keitettyjä perunoita
Tummaa ja vaaleaa leipää

Kaalisalaattia
Täytettyjä kananmunia (esimerkkejä täältä tai täältä, mutta täytettä voi budjettihengessä muunnella oman mielen mukaan)
Omena-smetanasilliä
Kotijuustoa

Karjalanpaistia
Kaalipiirakkaa
Kokonaisena savustettua kalaa ja kermaviilikastiketta

Mämmiä, kermamaitoa ja sokeria

2 Comments

Pääsiäinen budjetilla: lempeän pippurinen kotijuusto

maaliskuu 29, 2015

Minulla on ollut viime ajat hinku tehdä kaikennäköistä ihan alusta asti, ei ehkä erityisen järkevää mutta mielenkiintoista ja opettavaista. Kotijuusto menee tähän kategoriaan; en tiedä, voiko sitä laskea varsinaisesti pääsiäisruuaksi, mutta moni tuntuu sitä tekevän tähän aikaan vuodesta ja minusta se sopii erittäin hyvin sellaiseen talonpoikaishenkiseen pääsiäispöytään. Se sopii myös hyvin budjettiteemaan, koska perusaineksiin kuuluu vain maitoa, piimää, kananmunia ja suolaa, ja mausteita voi muunnella sen mukaan, mitä saatavilla on. Vaikka raaka-aineista osa jää heraksi eikä mene itse juustoon, voi ylijäävän nesteen käyttää vaikka sämpylätaikinaan hävikin minimoimiseksi.

Juuston perusohje on Kotilieden mutta mausteita muuntelin, koska kotona oli basilikaa ja minulla oli käyttöä pippurein maustetulle juustolle. Ja määrät ovat alkuperäistä ohjetta hieman pienemmät, koska talouspiimää ei myyty litran tölkeissä. Helppoa tekeminen kuitenkin oli, ja harsokankaalla vuorattu siivilä oli oikean juustomuotin puutteessa ihan pätevä väline juuston valutukseen. Lopputuloksena syntynyt juusto oli maukas mutta todella lempeä, eli suolaa ja pippuria voisi laittaa aika paljon reilummallakin kädellä. Prosessissa ehti syntyä muutama lisäidea maustamiseen, ehkä ensi kerralla voisi laittaa pähkinöitä, tai appelsiininkuorta ja kuivattuja karpaloita, tai piparjuurta… vain mielikuvitus on rajana!

Kotijuusto

7,5 dl punaista maitoa
1,5 l kevytmaitoa
7,5 dl (talous)piimää
2 kananmunaa
1 tl suolaa
1 rkl rosepippureita rouhittuna
1 tl viherpippureita rouhittuna
1-2 tl mustapippuria rouhittuna
pieni nippu basilikaa silputtuna

1. Ota piimä huoneenlämpöön pari tuntia ennen juustonteon aloittamista. Kuumenna maidot kattilassa lähes kiehuvaksi (85-90 astetta) lämpömittaria apuna käyttäen. Muista sekoitella, jottei maito pala kiinni.

2. Vatkaa isossa kulhossa kananmunien rakenne rikki ja sekoita mukaan piimä. Lisää kuuma maito, jolloin seos alkaa juoksettua. Sekoittele varovasti muutaman kerran. Nostele massa reikäkauhalla juustomuottiin tai esim. harsokankaalla vuorattuun siivilään ja mausta suolalla, yrteillä ja pippureilla. Vinkki: ainakin minulla massan nostelu kävi hankalammaksi loppua kohden, kun jäljellä oli enää pientä, ryynimäistä juoksettunutta ainesta ja hyvin paljon nestettä. Homman nopeuttamiseksi vuorasin vähän isomman lävikön harsokankaalla, kaadoin seoksen siihen ja annoin valua hetken, jonka jälkeen kippasin massan samaan astiaan aiemmin nostellun juuston kanssa ja sekoitin mausteet mukaan.

3. Jos haluat pehmeämmän juuston, valuta sitä muutama tunti, hieman kiinteämmän juuston saat valuttamalla sitä yön yli jääkaapissa.

0 Comments

Pääsiäinen budjetilla: aurinkoinen pääsiäismenu

maaliskuu 23, 2015
Mantelikana

Kevyen budjetin pääsiäismenuja miettiessäni tämä kyseinen vaihtoehto alkoi rakentua mielessäni heti, kun aurinkoiset säät alkoivat pitkän, harmaan jakson jälkeen. Ensimmäisenä aurinkoisena päivänä mieli alkoi tehdä gazpachoa – varma kevään merkki – ja sitä valmistettuani hahmottui loputkin menusta mielessäni. Edullisen hinnan lisäksi pidän menussa siitä, että mauissa on jo paljon kevättä ja kesää, ja siitä, että kaikki syötävät voi valmistaa tai ainakin pitkälti valmistella etukäteen. Ainekset löytyvät pitkälti ihan lähikaupoista ja gazpachoon käytettäviä vihanneksia saa kätevästi laitettua myös linssisalaattiin ilman, että maut alkavat toistaa itseään. Raaka-ainelistakaan ei siis ole mahdoton.

Olkaa hyvät, edullinen ja aurinkoinen pääsiäismenu alla, harmaasta päivästä huolimatta!
P.S. Vaihtoehtona kanalle mietin tähän menuun myös huokeita karitsan ribsejä, joita voisi sään salliessa grillata ulkonakin, lähes samoin maustein kuin tässä uuniversiossa.

Linssi-tabbouleh
Aurinkoinen pääsiäismenu (ohjeet linkkien takaa)

Hunajainen rahka-appelsiinitorttu
0 Comments

Pääsiäisen blogiteema sekä ajatuksia säästäväisyydestä

maaliskuu 10, 2015

Varoituksen sana, alustus on pitkä mutta pääsen jossain kohtaa asiaankin. Jos haluat hypätä suoraan ytimeen lukematta selontekoa joskus sangen polveilevasta ajatuksenjuoksustani, kannattaa hypätä suoraan neljänteen kappaleeseen. Teille, jotka edelleen jatkatte lukemista, voin kertoa miettineeni taannoin, mitä tekisimme pääsiäisenä ruuaksi. Kenties hieman aikaista, mutta en oikein voi itselleni mitään. Rupean joulun jälkeen miettimään, mitä juhannuksena syötäisiin ja vapun korvilla jo seuraavan vuodenvaihteen ruokalistaa. Ruuan ajatteleminen vaan on niin mukavaa. 

Pääsiäisruokia pohtiessani kävin läpi erilaisia lammasvaihtoehtoja sekä esimerkiksi Lähi-idän ja Kreikan makuja, joita tykkään muutenkin valmistaa tähän aikaan vuodesta, kun kevätaurinko alkaa kunnolla paistaa. Ajatukseni siirtyivät kuitenkin myös pääsiäisperinteisiin ja siihen, mitä syötiin silloin, kun lammas ei vielä ollut pääsiäispöydän vakkarivieras. Muistelen, että omassa kantakodissani lammas tuli pääsiäispöytään joskus ysärillä, mutta valitettavasti en muista, mitä ennen sitä tarjottiin, vaikka muuten pääsiäiseen kuuluivatkin tietyt, tutut perinteet. Sen muistan kyllä, että mämmiä oli. Ja luulen, että olimme siinä suhteessa aika tavallisia, kaiken kaikkiaanhan monessa suomalaistaloudessa juhlavampi pääsiäisruokailu ja lampaan tarjoaminen on tainnut alkaa vasta parikymmentä vuotta sitten, vaikka nykyisin viimeisen päälle oleva pääsiäispöytä on jo hyvinkin vakiintunut tapa, ja rahaakin siihen voi laittaa melkoisesti.

Ja toki paastoajan päättymistä saa juhlistaa juuri niin fiinisti ja juuri sillä budjetilla, kuin haluaa. Jäin kuitenkin miettimään vielä vaihtoehtoja ja erityisesti sitä rahankäyttöä; mitä jos rakentaisinkin pääsiäisen juhlapöydän hieman edullisemmin? Vaikka niitä parin-kolmenkymmenenvuoden takaisia ruokia päivittäen ja hyödyntäen. Perulaiset parsat ja karitsan kareet saisivat jäädä juhlapyhiksi kauppaan ja valmistaisin jotain ihan muuta, mausta ja juhlan tunnusta kuitenkaan tinkimättä. Olisikohan se edes mahdollista?

Pois se minusta, etten kokeilisi, ja niin syntyi pääsiäisen blogiteema pääsiäinen budjetilla. Toisin sanoen, aion julkaista tulevina viikkona muutamia reseptejä sekä menuideoita pääsiäisen viettoon ilman suurta rahanmenoa. Osa vinkeistä on koottu Kärähtäneissä aiemmin julkaistuista ohjeista, osa taas uusia. Alustavasti olen myös ajatellut, että ainakin uusiin ohjeisiin laittaisin näkyviin myös kustannukset summittaisena arviona. Mielellään kuulen myös lukijoiden vinkkejä teemaan sopivista pääsiäissuosikeista!

Taloudellinen vai kitupiikki? 

Blogiteema vei minut ajattelemaan taloudellisuutta oman huushollin ruokakontekstissa vähän enemmänkin. Yritän olla monessa asiassa säästäväinen ja koen onnistumisen tunnetta, kun kitupiikkeily onnistuu. Enkä puhu monen kuukauden kaurapuuro- ja tonnikalamakaroonikuureista vaan siitä, että koko perhe saa järkevää ja monipuolista ruokaa edullisesti sekä mieluiten myös niin, ettei vaiva ole kohtuuton. Melkein kaikessahan pystyy säästämään, jos aikaa on loputtomasti, mutta ei se kovin monelle meistä ole realiteetti. Nuorempana olin myös vähän sellainen ”kyllä aika vähälläkin pärjää jos on hiukan kekseliäisyyttä” -tyyppi. Ylpeä, kun ei tarvinnut ostaa kaulinta vaan sai sen korvattua vaikkapa tyhjällä viinipullolla. Joopa joo. No, ajat olivat toiset, ulkomailla enemmän ja vähemmän väliaikaisesti asuessa ei kannattanut haalia ylimääräistä tavaraa ja rahatkin olivat aika usein loppu (viinipulloon oli toki aina varaa, olihan se monikäyttöisyydessään suoranainen sijoitus). Nykyisin meillä harrastetaan kaulimen, sähkövatkaimen ja monitoimikoneen kaltaisia ylellisiä turhakkeita, mutta olen usein edelleen vastarannankiiski monen keittiövälineen hankinnan kohdalla, ihan vain sen takia, että inhoan tavaraa pursuavia komeroita eikä keittiössämme ole tilaa pitää kaikkia välineitä työtasoilla. Ja tuntuisi hirveältä tuhlaukselta hankkia jotain, mikä saattaisi jäädä käyttämättä. Kenties sitten olen hieman kitupiikkikin.

Samaan aikaan tiedostan, etten todellakaan voi (tai edes halua) kehuskella olevani esimerkillisen taloudellinen. Vaikka pidänkin tarjouksista, edullisista ruhonosista ja sesonkituotteista, olen myös juuri se tyyppi, jolla karkaa mopo käsistä kaupassa. Erityisesti jos koen saavani rahalle vastinetta, ei minua haittaa maksaa jostain tietystä, hyvälaatuisesta tuotteesta, vaikka tiedän hyvin, ettei vaikkapa tuore kala ole itseään takaisin maksava investointi. Mutta mieluummin maksan hyvästä vähän enemmän kuin huonosta yhtään mitään. Rahankäyttö harmittaa (ok, kaduttaa) lähinnä silloin, jos kyse on enemmän varsinaisesta tuhlauksesta: jos olen vaikka tehnyt suunnitelmalliset ja järkevät viikko-ostokset, mutta keksinyt lennosta (yleensä illalla ja valmiiksi nälkäisenä) jonkun ruokamieliteon ja lähtenyt kalliista lähisiwasta hakemaan aineksia  jollain pettämättömällä tekosyyllä. Tai jos soitan isännälle työpäivän päätteeksi ja pyydän tuomaan sushia sillä seurauksella, että jääkaapissa olevaa ruokaa menee hävikkiin. Niinpä, lihani on heikko. Mutta varmaan monelle ihan tutun kuuloista.

Silti, vaikka parantamisen varaa löytyy paljonkin, haluan yrittää  tehdä ruokaa myös kukkaroystävällisesti, ja siksi julkaisen usein myös täällä blogissa reseptejä edulliset -kategorian alla. Ennen Kärähtäneitä harkitsin jopa kokonaan edullisiin ruokiin keskittyvän blogin aloittamista. Olen kuitenkin päätynyt siihen, että voin silloin tällöin pitää blogissa penninvenytysteemoja ja muutoin kirjoittelen ruokajuttuja laajemmalla otteella.

Miten sinä säästät ruokamenoissasi, vai säästätkö ollenkaan? Kärähtäneiden aiempien vuosien kitupiikkiikokemuksia voit lukea ainakin täältä ja täältä. Tervetuloa seuraamaan myös pääsiäisen blogiteemaa!

0 Comments

Kausiherkkua: blinit (gluteeniton)

helmikuu 2, 2015

Ikivanhat mummola-astiat kaivettu kaapista – check. Ylimääräinen kauppareissu tehty, koska smetana ei saa loppua kesken – check. Kolesterolimittaus peruttu maanantailta – check. Blinien aika!

Blinit kuuluvat meillä jokatalvisiin perinteisiin, mutta en ole moneen vuoteen paistanut niitä omassa kodissani. Nyt saatiin kuitenkin useampi syöjä kylään, joten sain vihdoin aikaiseksi ryhtyä puuhaan. Mutta kun tekee jotain pitkästä aikaa, eivät prosessit ole välttämättä ihan loppuun saakka hiottuja, ja muitakin yllätyksiä voi tulla vastaan. Blinipäivää edeltävänä iltana olin jo käynyt nukkumaan, kun tajusin yhtäkkiä jättäneeni kalangraavauksen puolitiehen. Kala valmiiksi ja takaisin nukkumaan. Muutamaa tuntia myöhemmin heräsimme koirien äänekkääseen vahtihaukkuun. Hetken päästä kuistilta kuului kolinaa ja selvisi, että ilmeisesti joku naapureista oli palaamassa yöriennoilta eikä juuri sillä hetkellä muistanut, mikä on hänen kotiovensa. Toivottavasti löytyi. Normaalisti pihassamme on superhiljaista, joten ehkä hyvä puoli ylimääräisessä yöherätyksessä oli, että tiedämme vihdoin kolmipäisen murtohälyttimemme toimivan. Ja pari tuntia tämän välikohtauksen jälkeen ihmispoikanen olikin jo valmis uuteen päivään. Isäntä otti hänet hoitaakseen, joten minä sain vielä torkkua tovin, Vajaan tunnin päästä lopulta nousin, en erityisen levänneenä mutta auttamattomasti myöhässä siihen nähden, mitä kaikkea olin suunnitellut tekeväni ennen vieraiden saapumista.

Säätöä oli vielä lettujen valmistusvaiheessakin, mutta jätettäköön se omaan arvoonsa, sillä kaikesta sohlingista huolimatta saimme blinit tehtyä ihan ajallaan ja tosi hyviäkin niistä tuli. Koska kaikki vieraista eivät voineet syödä vehnää, tein ensimmäistä kertaa taikinan kokonaan tattarijauhosta. Mielestäni hiukan happaman makuinen tattari kuuluu ehdottomasti blinitaikinaan, mutta yleensä sekoitan saman verran vehnä- ja tattarijauhoa, jolloin lopputuloksesta tulee hieman vaaleampi ja hienojakoisempi. Tattarijauhon tuntuma taikinan valmistusvaiheessa oli lähempänä leipäkaliiperin ruisjauhoa kuin vehnäjauhoa, ja valmiit blinit olivat vähän kuin grahamtaikinaan tehtyjä. Mutta yhtä kaikki, erittäin maukkaita. Gluteenittomiinkin lettuihin osan tattarijauhosta voisi varmasti korvata gluteenittomalla jauhoseoksella jolloin lopputulos olisi ehkä lähempänä vehnä-tattarijauhosekoitusta, mutta itse en ole sellaista versiota vielä kokeillut.

Lisukkeet olivat aika perinteisiä, valitsimme ruokailijoiden preferenssien mukaan lihattoman kattauksen allaolevin eväin. Linkitin aiempiin resepteihin osan täytteistä sen mukaan, miten vastaavanlaisiin löytyy ohjeita.

smetanaa
suolakurkkua ja hunajaa
mateen- ja kirjolohenmätiä
cavi-artia (kasvisvaihtoehdoksi mädille)
sipulisilppua
sienisalaattia
katkarapuja
matjessilliä
omena-smetanasilliä
graavikirjolohta
savusiikaa
keitettyä kananmunaa
salaattia

Ja lopuksi vielä se tärkein, eli blinitaikinan ohje. Minä katsoin ohjeita muutamastakin lähteestä, mutta lopullinen versio tuli taas tehtyä hieman soveltaen. Suosittelen lämpimästi käyttämään paistossa kirkastettua voita sekä useampaa pannua, minulla oli käytössä yksi oma ja kaksi lainapannua ja silti tuntui, että paistamisessa kesti ja kesti ja kesti… Mutta iso on tuo taikinakin, määrästä tuli kolmisenkymmentä paksuhkoa bliniä. Useamman blinipannun käyttö samaan aikaan ei oikeastaan ollut hankalaa, lähinnä pitää olla tarkkana siitä, että laittaa uudet letut aina samaan aikaan paistumaan, niin saa ne samaan aikaan myös käännettyä ja valmiiksi eikä tarvitse olla koko ajan ronkkimassa pannuja.

Tattariblinit (gluteeniton)

8 dl maitoa
50g hiivaa
9-10 dl tattarijauhoja
0,33l tölkillinen gluteenitonta olutta (esim. Kukko)
n. 2 tl suolaa
400g (2 prk) kermaviiliä tai creme fraichea
1 dl voisulaa
6 munankeltuaista
6 munanvalkuaista

(kirkastettua voita paistamiseen)

1. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Liuota maitoon hiiva ja sekoita mukaan jauhot. Anna kohota lämpimässä paikassa 4-5 tuntia (yön ylikin on hyvä).

2. Erottele keltuaiset ja valkuaiset toisistaan. Sulata (ja kirkasta) voi. Sekoita loput aineet taikinaan munanvalkuaisia lukuunottamatta. Juuri ennen paistoa vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja sekoita ne varovasti taikinaan. Paista taikina paksuhkoiksi letuiksi keskilämmöllä kirkastettua voita paistorasvana käyttäen (tavallinen voi käryää, kirkastettu kestää paiston paremmin). Blinit voi myös paistaa etukäteen ja lämmittää 150-asteisessa uunissa ennen ruokailua.

0 Comments

Paahdetut pähkinät joulunaposteltavaksi

joulukuu 23, 2014

Nämä viimeiset joulunaluspäivät tuntuvat aina menevän ihan lentäen, mutta yhden joulunaposteltavan ehtii vielä laittaa jakoon, varsinkin, kun kyse on superhelposta ja yksinkertaisesta jutusta. Pähkinät ehtivät meillä usein salaperäisesti hävitä ennen kuin päätyvät varsinaiseen käyttötarkoitukseensa, mutta näitä makeansuolaisia paahdettuja chilipähkinöitä – joita aika perinteisesti teen jouluna mutta toisinaan muutenkin – ilmeisesti maltettiin odottaa. Tällä kertaa käytin ihan valmista pähkinäsekoitusta, jossa oli mm. cashewia, hasselpähkinää ja pistaasia, mutta vähintään yhtä hyvin toimivat myös pekaanit ja saksanpähkinät. Pähkinöissä ei mene kuin minuutti aktiivista työtä, joten niitä ehtii hyvin tekemään vaikka useamman satsin pitkin pyhiä. Parasta pian uunista tultuaan, mutta hyvää myöhemminkin.

Paahdetut makeansuolaiset pähkinät

350g erilaisia pähkinöitä
2 rkl sokeria
pari hyppysellistä suolaa
pari hyppysellistä cayennepippuria
(ripaus savustettua paprikajauhetta)
tilkka vettä

Sekoita pähkinät ja mausteet pellillä leivinpaperin päällä. Paahda 175-asteisessa uunissa n. 15 minuuttia. Ota pähkinät pois uunista, pirskottele päälle tilkka vettä ja sekoita vielä kertaalleen niin, että mausteet tarttuvat pähkinöiden pintaan paremmin. Laita takaisin uuniin vielä noin 15 minuutiksi tai kunnes pähkinät saavat pintaansa kauniin värin.

0 Comments

Mummojen jalanjäljillä: sitruunatäytekakku

marraskuu 16, 2014

Alkusyksystä molemmat isoäitini nukkuivat pois, hyvin lyhyen ajan sisällä toisistaan. Molemmilla – viimeisillä jäljellä olevilla isovanhemmillani – oli ikää jo yli yhdeksänkymmentä vuotta, joten puhutaan melko luonnollisista asioista, mutta toki läheisen ihmisen kuolema aina pysäyttävä, surullinen ja haikea tapahtuma. Syksyn mittaan mummoni ovat olleet ajatuksissani päivittäin, ja entistä enemmän olen ymmärtänyt, kuinka onnekas olenkaan, kun sain heidät pitää elämässäni näinkin pitkälle aikuisuuteen saakka, ja he ehtivät jopa tutustua vielä minun lapseeni. Vielä onnekkaampi olen siitä, että isovanhempani olivat minulle läheisiä ja elämässäni oikeasti läsnä, ja minulla on mahtavia muistoja heidän kanssaan vietetyistä hetkistä.

Isoäitini olivat hyvin erilaisia persoonia, toinen hieman boheemimpi ja ehkä vähän sellainen mummojen Peppi Pitkätossu, joka osasi hienosti asettua lasten tasolle ja kohdata heidät, tinkimättä kuitenkaan siitä aikuisen ihmisen tuomasta turvallisuudesta. Tämän mummon kanssa vietimme viikonloppuja, kävimme retkillä, riekuimme villinä ja vedimme karkkiövereitä, varmaan vanhemmilta salaa. Jos minä innostuin kääntämään mummon huonekalut ympäri ja rakentamaan niistä hevosen, ei mummoni todennäköisesti pelkästään sietänyt sitä, vaan oli myös ensimmäisenä auttamassa. Toinen isoäideistäni taas oli konservatiivisempi ja perinteisempi, mutta yhtä lailla ihana, huumorintajuinen ja lämmin ihminen, jonka kanssa oli mukava jakaa ajatuksia aikuisenakin. Yhteistä heille oli kuitenkin se, että molemmat olivat taitavia ruuanlaittajia ja resepti jos toinenkin on siirtynyt heiltä nuoremmille polville.

Tämä sitruunakakku on sen perinteisemmän isoäidin käsialaa; en tiedä, mistä resepti on ihan alkujaan peräisin, mutta kakku oli isoäidin bravuuri ja sitä tehtiin joltiseenkin kaikkiin hänen emännöimiinsä perhejuhliin, sekä toisinaan pyynnöstä meidän muidenkin juhliin. Vaikka en koskaan ole ollut suuri kermaisten täytekakkujen ystävä, tämä kakku on toiminut raikkautensa vuoksi aina. Ja joskus sitä on syöty jopa ilman kermavaahtokuorrutusta, muistan eräänkin joulun kun vatsa oli haljeta jouluruokien syömisestä, mutta parvekkeella melkein jäähileiseksi muuttunut, kuorruttamaton kakku maistui siitä huolimatta.

Minä halusin laittaa perinteen jatkumaan ja tein kakkua ihmispoikasen ensimmäisiin syntymäpäiväjuhliin. Tiedättehän, nyt, kun hän ei vielä osaa tai ymmärrä pyytää mitään hämähäkkimies- tai batmankakkuja eikä maistakaan sitä kuin ihan pikkuisen nokareen, voi kakun hyvin vielä tehdä äidin makuun sopivaksi. Ja nythän kannattaa aloittaa kakkuharjoittelu tulevia vuosia varten, tämä oli nimittäin ensimmäinen kakkuni.

Kakun juju on sen väliin tuleva sitruunatahna. Hätätilassa voisi varmaan käyttää kaupan lemon curdia, mutta tämä omatekoinen tahna on helpommin käsiteltävää, ei juurikaan löysty, jos pääsee lämpiämään, ja ennen kaikkea, paljon paremman ja raikkaamman, reilun sitruunaisen makuista. Ja se tahna vaan tekee tämän kakun.

Ja onneksi tekeekin, koska kakkupohjan kanssa minulla ei ollut alkuunkaan onnea. Käytin Kinuskikissan reseptiä, joka sinänsä oli tosi hyvä ja havainnollinen, mutta minä menin metsään jauhojen sekoittamisen kohdalla ja olin vähän liiankin varovainen. Niinpä taikinasta tuli epätasainen. Lisäksi tein leipomista hyvin vähän harrastavan amatöörin perusmokan, mikä aiheutti vähän enemmän mutkia matkaan: laitoin leivinjauhetta kaksi ruokalusikallista kahden teelusikallisen sijaan. Joten ei varmaan ole vaikea arvata, miten kävi: kakku paisui kuin sieni ja valui pitkin uuninpohjia. Lopullisen kakun sain kasaan suurin piirtein kippaamalla taikinapaloja kakkuvadille ja muotoilemalla niistä ympyrän. Mutta hei, ei se ainakaan lässähtänyt! Ja uskomatonta mutta totta, jotenkin sain kakkuun kolme erillistä kerrosta, joiden välissä oli sitä ihanaa sitruunaa. Kostukkeeksi tuli konjakki-vesi-sokeriseosta ja päälle ihan vaan kermaa ja tummaa suklaaraastetta sekä vähän ananaskirsikoita. Näin lapsiperheen juhlaan kiehuttelin konjakista alkoholit pois, mutta aikuisten bileisiin voisi toki laittaa sellaisenaankin.

Kakkupohjan reseptin suosittelen katsomaan alkuperäislähteestä, mutta sitruunatahnan ohjeen laitan alle. Kirjoitin ohjeen joskus ylös istuessani isoäitini keittiössä ja seuratessani tahnan valmistusta. Alkuperäisessä versiossa mitat ovat kuppeina ja summamutikoina, nyt otin valmistaessani tarkemmat mitat ja kirjoitin ne alle. Tahna kannattaa valmistaa vähän etukäteen tai vaikka edellisenä päivänä, jotta se ehtii jäähtyä ennen kakun täyttämistä.

Sitruunatäytekakku (15 hengelle)

1 kahdeksan munan kakkupohja
3 dl kuohukermaa
50g tummaa suklaata raastettuna
1 rasia (100g) ananaskirsikoita

kostuke

1 dl konjakkia
3 dl vettä tai mietoa sitruunamehua
(1 dl sokeria)

sitruunatahna

5 luomusitruunaa
4 dl vettä
3 dl sokeria
2 rkl voita
2 kananmunankeltuaista
n. 4 rkl perunajauhoja

1. Raasta sitruunankuori, purista niistä mehu ja riivi hedelmäliha. Sekoita sitruunankuori, mehu ja hedelmäliha kattilassa sokerin, voin ja veden kanssa. Kuumenna samalla vispilällä sekoitellen ja lisää kuumennuksen aikana keltuainen ja perunajauhot (minä ripottelin jauhot teesihdin läpi mukaan, jotta välttyisin klimpeiltä). Kun seos hieman alkaa kuplia, se sakeutuu ja on valmista. Jäähdytä.

2. Kiehauta vesi-sokeri-konjakkiseos ja anna jäähtyä. Leikkaa kakkupohja kolmeksi kerrokseksi. Nosta pohjakerros tarjoiluvadille, kostuta konjakkiliemellä, ja levitä päälle reilusti sitruunatahnaa. Nosta päälle seuraava kerros ja toista. Kostuta vielä kakun kansikerros sisäpuolelta, nosta se varovasti kakun päälle ja valele kostuketta myös päällipuolelle.

3. Vatkaa kerma hyvin koossa pysyväksi vaahdoksi ja levitä kakun laidoille ja päälle. Raasta päälle tummaa suklaata ja nosta kakun päälle röykkiö ananaskirsikoita. Anna vetäytyä kylmässä tovi ennen tarjoilua.

2 Comments

Inspiraatiota puutarhajuhlista

kesäkuu 13, 2014

Taannoinen Philadelphia-reseptikisa huipentui eilen Teresa Välimäen emännöimiin puutarhajuhliin, joissa maisteltiin finaaliin päässeitä herkkuja ja julistettiin kilpailun kaksi voittajareseptiä. Juhlissa sai myös nauttia mitä parhaasta – eli ruokabloggaajakollegojen – seurasta. En ollut vielä koskaan ollut minkäänlaisilla bloggaajatreffeillä, joten lähdin kemuihin tietysti innosta puhkuen, vaikkei oma reseptini finaaliin päässytkään. Kun seuraa toisten keittiöpuuhia ja elämää heidän blogiensa kautta, on ihan huippua päästä laittamaan nimiä ja naamoja kuvien ja tekstien taakse! Ja kiva ajatus kisan järjestäjiltä tuoda osallistujat yhteen ja päästää meidät maistelemaan kanssakilpailijoiden annoksia. Sää ei ihan sallinut pitää puutarhajuhlia ulkosalla, mutta Helsinki Food Companyn tiloihin oli luotu puutarhajuhlamainen fiilis sisätiloihin.

En yleensä kehtaa mennä mihinkään kemuihin kovin nälkäisenä, mutta näihin menin, ja se oli pelkästään hyvä asia, koska syötävää riitti ja kaikki finaaliin päässeet tarjottavat olivat hurjan hyviä. Voittajiksi selviytyivät Tiskivuoren Emännän savulohitarteletit sekä Terhin keittiön taivaallinen tuulihattukakku, jotka molemmat olivat paitsi suussasulavan herkullisia, myös erittäin juhlavia ja kauniita. Muut finaaliin päässeet blogit olivat Herneetkin rokkaa, Cebicin keittiössä sekä Kaikki äitini reseptit, joiden ideoimat tarjoilut hävisivät niinikään nopeasti lautaseltani tyytyväisten myhäilyjen kera. Tarjoilujen lisäksi saimme Teresa Välimäeltä muutamia hyviä, yleisiä vinkkejä reseptiikan laadintaan. Muutenkin arvostin Teresan panostusta kisaan, minulle jäi tunne, että hän oli todella paneutunu resepteihin, kommentoinut blogeihimme parannusehdotuksia ja vielä sparrannut finalisteja omassa sessiossaan. Niin, ja opinhan kemuissa myös sen, että nyt on muotia juoda rutikuivan sijaan puolikuivaa samppanjaa ja tarjota sitä tavallisesta viinilasista, etenkin kesäisissä puutarhajuhlissa 🙂

Ehkä parasta minulle kekkereissä oli kuitenkin, että sain tavata muita ruuasta yhtä innostuneita ihmisiä. Omassa arjessani elän nimittäin vaihetta, jossa ihmispoikanen vaatii minulta täyttä tarkkaavaisuutta  koko hereilläoloaikansa kontatessaan ja kiipeillessään ympäriinsä; välillä vaikea saada edes kahvia keitettyä ilman, että onkii lapsen kaksikymmentä kertaa pois koiran vesikupilta tai jostain muualta, minne hänen ei isompien tapaturmien välttämiseksi kannata mennä. Ei varmaan ole vaikea arvata, että ruuanlaitto on näissä olosuhteissa ihan pikkuisen hankalaa (en juuri tee mitään sellaista, mikä vaatii paljon aktiivista työtä ja/tai ei siedä keskeytyksiä) eikä siitä väsyneenä puuhatessa saa vapaahetkinäkään ihan sellaista energiaa ja iloa irti kuin normaalisti. Mutta kappas, kun pääsee juttelemaan ruuasta muiden intoilijoiden kanssa, niin kummasti sitä virkistyy ja löytää taas inspiraatiota omaan tekemiseensä.

Kotiin jouduin livahtamaan vähän ennen aikojaan, ihmispoikasen iltapuuroa tarjoilemaan. Olisi hän toki pärjännyt isännänkin kanssa, mutta minulle tulee orpo olo jos en ole toivottamassa poikaselle hyvää yötä, on hän kuitenkin vielä niin pieni. Anyway, jos en ehtinyt livenä sanomaan, niin oli tosi, tosi mukavaa tavata kaikki teidät muut juhlijat, kiitokset järjestäjille ja kovasti vielä onnea voittajille!

Yhtään julkaisukelpoista kuvaa en valitettavasti juhlista sanut – kunnon bloggaajana unohdin nimittäin ottaa kameran mukaan eivätkä kännykällä räpsimäni otokset olisi mitenkään tehneet oikeutta upeille tarjoiluista. Kannattaa siis käydä vaikkapa linkkaamissani finalistien blogeissa katsomassa kuvia kärkeen päässeistä herkuista!

4 Comments

Vähän viiniä (ja lammasta) ennen pääsiäistä

huhtikuu 16, 2014

Joka Kärähtäneitä lukee, tietää, ettei täältä viinivinkkejä oikein löydy. Toki meillä juodaan viiniä ja tykätään tietyistä viineistä tiettyjen ruokien kanssa, mutta en vain koe, että itselläni olisi juuri kirjoitettavaa aiheesta. Viime viikolla osui muutama sattuma kuitenkin niin hyvin yksiin, että vaihteeksi sanon jotain viinistäkin. Sain ensinnäkin Marsaanalta sähköpostia, jossa kerrottiin heidän asiakkaansa tarjoavan pääsiäisviinejä maistettavaksi. Ja toiseksi, itse en olisi päässyt viiniä hakemaan, mutta sattui erittäin sopivasti, että isäntä oli juuri viestiä seuraavana päivänä palaverissa ihan noutopaikan vieressä, joten ilahtuneena nappasimme sitten maistettavaksi Vuoden Viinit 2014 -kisassa hopeaa kategoriassa ”eurooppalaiset punaviinit alle 11e” saaneen espanjalaisen Durius Tempranillon (Alkossa 9,96e).

Viiniä suositeltiin kypsän lampaanviulun pariksi, mutta me maistelimme sitä ylikypsän karitsanpotkan kera jo palmusunnuntaina, ottaen samalla vähän varaslähtöä pääsiäiseen. Potkat oli valmistettu jokseenkin tähän tapaan, mutta käyttäen mausteena mm. aprikoosia, juustokuminaa ja cayennepippuria. Valmiit potkat riivimme Nannan ohjeella valmistettujen pitaleipien sisään kera kaalisalaatin ja kastikkeiden. Potkat olivat muuten vielä parempia seuraavana päivänä, kun lämmitin riivityt lihat tilkassa sipuli- ja aprikoosisattumilla varustettua paistinlientään, ja suikaloin mukaan vielä vähän tuoretta inkivääriä. Eräänlaista nyhtölammasta – joka tuntuu olevan blogeissa tämän pääsiäisen juttu – tämäkin.

Niin ja se viini? Syrahin ja Malbecin ystävinä viini ei ollut ihan meidän suosikkimme sellaisenaan, mutta se ei liene sinänsä viinin syytä. Yksinään maistettuna viinin maut jäivät minulle jotenkin irrallisiksi, mutta se sopi hyvin ylikypsälle potkalle, eli varmasti suosituksen mukainen kypsä lampaanviulu olisikin sille juuri oikea kaveri. Perinteisemmin maustettu potka olisi varmasti myös mainio makupari viinin kanssa.

Viinin testattavaksi sponssasi Servaali Oy aiemmin mainitun Marsaana Communicationsin kautta.

0 Comments