Browsing Tag

kasvis

Reseptit

Munakoisotahna

huhtikuu 5, 2016
munakoisotahna

Melkein joka kevät innostun valmistamaan erilaisia kasvistahnoja sekä pavuilla höystettyjä salaatteja. Miksi juuri keväisin, en tiedä. Mutta tuttuun tapaan pääsiäisenä oli pöydässä sekä tahnoja että salaattia, jossa tällä kertaa tähtenä toimivat kikherneet. Salaattiin palaan vielä tuonnempana erikseen, mutta aloitetaan tällä kertaa munakoisotahnasta.

Munakoisosta on viimeinkin tullut ystäväni. Olen sitä aina syönyt ja silloin tällöin valmistanutkin, mutta jotenkin olen aina pitänyt sitä hieman pliisuna ja tunkkaisena. Vasta viimeisen vuoden aikana munakoiso on hiljalleen noussut suosikkeihini muutaman ihanan reseptin myötä, enää se ei ole vain yksi komponentti muiden joukossa. Pääsiäisenä tein munakoisosta baba ganoush -tyylistä tahnaa, joka toimi muutaman muun tahnan ohella kastikkeena lampaanpaistille. Olin ajatellut tehdä tahnan jotain reseptiä käyttäen, baba ganoush on kuitenkin klassikko, mutta itselleni tyypilliseen tapaan olin ruuanlaittohetkellä sen verran kiireinen, etten ennättänyt tutkimaan reseptejä. Niinpä tein tahnan osin ulkomuistista ja osin sen mukaan, mikä tuntui hyvältä, eikä lopputulokseen tarvinnut pettyä, tahnasta tuli samaan aikaan pehmeä, mausteinen ja raikas. Minä käytin pienen savuisuuden hakemiseen savupaprikaa, mutta jos olet viitseliäs, voi munakoison kypsentää uunin sijaan grillissä, jolloin se saa savuisuutta myös itseensä.

Munakoisotahna

1 suurehko munakoiso
1 valkosipulinkynsi puristettuna
1/2 mehevän sitruunan mehu
pari hyppysellistä suolaa
1/2 tl savupaprikaa
1/2 tl cayennepippuria
1/2 tl juustokuminaa
1 dl kreikkalaistyyppistä jugurttia (meillä rasvaa 10% sisältävä tuote)
3-4 rkl oliiviöljyä
n. 3 rkl tuoretta korianteria silputtuna
n. 3 rkl tuoretta minttua silputtuna

  1. Puolita munakoisot pitkittäin ja aseta ne leikkuupinta alaspäin pellille leivinpaperin päälle. Kuumenna uunin grillivastus 225 asteeseen ja paista munakoisoja n. 20 minuuttia, kunnes kuori on kunnolla paahtunut tummaksi ja munakoison sisus pehmeää. Ota munakoisot uunista ja anna levähtää hetken esim. keittiöpyyhkeellä peitettynä.
  2. Kauho lusikalla munakoison pehmennyt sisus kulhoon. Lisää muut ainekset ja surauta tasaiseksi tahnaksi. Anna vetäytyä puolisen tuntia ennen tarjoilua.
2 Comments
Reseptit

Ruusukaalikimchi Suupaloja-kirjasta

maaliskuu 28, 2016
ruusukaalikimchi

Hain postista oman kopioni Suupaloja-kirjasta myöhäisiltapäivänä, joka jätti monella tapaa toivomisen varaa. Olin edellisen vuorokauden aikana nukkunut hyvin vähän ja syönyt vielä vähemmän, päätä särki, vatsaa väänsi, selkä oli jumissa ja silmät olivat painua umpeen. Sopivasti oli alkanut myös sataa räntää. Kirjan avaaminen oli kuitenkin auringonpilkahdus harmaana päivänä; sen sivuilta paistoi odottamieni oivaltavien reseptien ja kauniiden kuvien lisäksi myös tekemisen ilo, joka ei voinut olla tarttumatta lukijaan. Jo samana iltana kahlasin kirjan läpi, saaden uutta virtaa ja inspiraatiota sen hyväntuulisesta tunnelmasta.

Kokit ja Potit -ruokablogista tutun oululaisen Hannele Hyvärisen ja valokuvaaja Johanna Myllymäen esikoisteos tarjoaa lukijalle makumatkan maailman ympäri erilaisten pikkusyötävien, suupalojen, muodossa. Jos olette lukeneet yhdenkin kirjaa käsittelevän artikkelin, tiedätte jo, että reseptit ovat oivaltavia ja yksinkertaisia ja lähes kaikki niiden raaka-aineet saatavilla lähikaupoistakin. Lisäisin kehurimpsuun osaltani, että kirjan hyvin mietityt ohjeet ja tarjoiluvinkit ovat mielestäni aloittelijallekin helposti lähestyttäviä mutta antavat silti roppakaupalla virikkeitä myös enemmän kokkaaville. Siinä missä monet keittokirjat ovat joko tai, Suupaloja onnistuu olemaan sekä että.

Kirjaa selaillessani tarttui kokeilulistalle useampikin ohje, mutta ruusukaalikimchin kohdalla tiesin, että sitä on kokeiltava ensimmäisenä. Tai heti. Olen jo niin monta kertaa todennut olevani milloinmikäkinruokahullu, että toistan varmasti itseäni ilmoittautuessani myös kimchihulluksi, mutta mitä sitä peittelemään. Kimchiä on saatava säännöllisesti, eikä sitä ole koskaan liikaa. Kotona tehdessä käytän siihen yleensä yhtä ja samaa luotto-ohjetta, mutta pikaisemmat ja helpot variaatiot ovat aina tervetulleita. Ja sanoinko jo, että ruusukaaliinkin olen vähän hulluna?

Kirja lunasti ennakko-odotukset ohjeen helppoudessa ja selkeydessä, montaa minuuttia ei tekemisen kanssa tarvinnut vanheta. Myös maku oli onnistunut; ruusukaalikimchi oli lempeämpää kuin normaalisti tekemäni, mutta lievitti samalla juuri sopivasti kimchihampaani kolotusta. Paahdetun ruusukaalin käyttö perinteisen kiinankaalin sijaan taas oli hauska ja yllättävän toimiva oivallus. Kirjassa kimchi on tarkoitettu osaksi kokonaisuutta, salaatinlehdelle nyhtöpossun kera, mutta minusta pienet ruusukaalinpuoliskot ovat oivia suupaloja ihan sellaisenaankin. Mieheltä tuli kuitenkin palautetta annokseen liittyen; kimchiä oli kuulemma liian vähän.


Ruusukaalikimchi

400 g ruusukaalia
2 rkl oliivi- tai rypsiöljyä
1/2 tl suolaa

kastike:

1 rkl vettä
1 rkl riisietikkaa
1 rkl kalakastiketta (tai soijakastiketta)
1 rkl gochujang-chilitahnaa
2 valkosipulin kynttä
1 tl tuoretta inkivääriä hienonnettuna
1 tl hunajaa

1. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Poista ruusukaaleista kannat sekä huonot lehdet. Puolita ruusukaalit ja laita ne leivinpaperille uunipellin päälle. Ripottele pintaan hieman suolaa ja öljyä. Paahda ruusukaaleja uunissa 10-13 minuuttia. Ruusukaalit saavat jäädä napakoiksi.

2. Ruusukaalien paahtuessa valmista kastike. Raasta inkivääri ja purista valkosipulin kynnet. Sekoita kastikkeen kaikki ainekset tasaiseksi.

3. Ota ruusukaalit uunista ja sekoita niihin kastike. Anna maustua vähintään tunnin ajan, mielellään seuraavaan päivään.

2 Comments
Reseptit

Tahna! No tietysti! Maukas härkäpapurouhe-pähkinätahna

maaliskuu 23, 2016
papu-pähkinätahna

Ensitapaamiseni härkäpapurouheen kanssa ei ollut kaksinen. Avatessani rouhepaketin muistuttivat sisällä olevat kuivat rakeet mielestäni jotain, millä ruokitaan lemmikkijyrsijöitä, ja muutaman rakeen laajuinen makutesti lähinnä vahvisti mielikuvaa. Tämän huikean myyntipuheen jälkeen lienee reilua kertoa, että vasta sitten ryhdyin tekemään tuotteelle maustamistestejä, ja sen positiiviset ominaisuudet alkoivat tulla paremmin esille. Nyt olemme rouheen kanssa jo ystäviä; sen valmistus on yhtä helppoa kuin pussinuudeleiden mutta huikean 47% proteiinipitoisuutensa ansiosta se pitää nälkää huomattavasti paremmin. Se on ansainnut vakituisen paikkansa kuivakaapissa muutenkin kuin pikaisena hätävarana.

Ensimmäinen varsinainen ruokakokeiluni härkäpapurouheesta oli bolognesetyylinen kastike. Rouheen rakenne ei ihan täysillä sopinut omaan makuuni juuri tuossa yhteydessä, mutta ruuan maku oli erittäin onnistunut ja pasta-ateria kokonaisuutena samaan aikaan kevyen oloinen mutta oikeasti täyttävä. Ruoka jäi kuvaamatta, mutta uusintaotoksen lupaan tuoda blogiinkin saakka. Juuri nyt on ehkä kuitenkin oleellisempaa kertoa ahaa-elämyksestä, jonka sain bolognesea syödessäni: tahna! No tietysti! Siihenhän rouheen rakenne sopisi ihan mainiosti ja valmistus olisi yhtä helppoa kuin erilaisten tahnojen tekeminen säilykepavuista, ehkä jopa helpompaa.

Raikas ja mausteinen tahna onnistui sikäli hyvin, että aion tehdä sitä myös pääsiäisenä. Se sopii hyvin tarjottavaksi lammasruokien kaverina, dippinä muiden kasvistahnojen kanssa tai leivän päällä sellaisenaan. Luultavasti aion syödä sitä kaikilla edellämainituilla tavoilla. Vaihtelun vuoksi tahnan fetan voisi korvata myös jugurtilla ja saksanpähkinät vaikkapa casheweilla, jolloin tahnasta tulee miedompaa. Tämä kasviproteiini oli ehdottomasti positiivinen yllätys!

Härkäpapurouhe-pähkinätahna

1 dl härkäpapurouhetta
2,5 dl vettä
1/2 mehevän sitruunan mehu
pari hyppysellistä suolaa
3 rkl kuorittuja saksanpähkinöitä
1 valkosipulinkynsi puristettuna
1/2 tl juustokuminaa
100g fetajuustoa
n. 1/2 dl hyvää oliiviöljyä
ruukullinen tuoretta minttua silputtuna
ruukullinen tuoretta korianteria silputtuna

  1. Mittaa härkäpapurouhe, vesi, sitruunamehu ja suola soseutukseen sopivaan astiaan (minä käytin mittakannua). Anna rouheen turvota noin tunnin ajan (lyhyempikin aika riittää, mutta lopullinen koostumus on helpompi arvioida, jos rouheen antaa rauhassa pehmentyä).
  2. Lisää seokseen saksanpähkinät, feta, oliiviöljy ja yrtit. Surauta sauvasekoittimella tahnaksi ja anna maustua jääkaapissa hetken ennen tarjoilua. Jos tahna tuntuu kuivahtavan, lisää siihen hieman vettä tai maustamatonta jugurttia ja surauta uudestaan sauvasekoittimella.
2 Comments
Reseptit

Kokonaisena paahdettu kukkakaali

maaliskuu 13, 2016
paahdettu_kukkakaali

Olen kukkakaalin suhteen sikäli ronkeli, etten mielelläni osta kuin kotimaisia kesäsesongin kukkakaaleja, joiden maku on minusta ihan vertaansa vailla. Yleensä valmistan ne hyvin yksinkertaisesti höyryttämällä ja syön voinokareen kera uusien perunoiden kyljessä, mieluiten osana kesäistä kalapöytää.

Kukkakaalin paahtaminen uunissa on aina kuulostanut minusta helpolta ja kiinnostavalta, mutta en ole tullut sitä kokeilleeksi, koska kesällä vältän uunin käyttämistä kuin ruttoa ja talvisin en ole juuri kukkakaalia ostellut. Poikkeuksellisesti sitä on kuitenkin tänä talvena löytynyt säännöllisesti jääkaapistamme, koska kaksosten ruvettua syömään kiinteää ruokaa olen opettelun nimissä ostanut heille myös sellaisia kasviksia, jotka eivät juuri nyt ole sesongissa. Ja koska vaihtelu virkistää, ovat kukkakaalit vihdoin päässeet uuniinkin.

Maustamistapoja uunissa paahdettuun kukkakaaliin on lukemattomia, esimerkiksi erilaiset pähkinätahnat korostavat kukkakaalin luonnostaan pähkinäistä makua ja sitruuna ja yrtit vievät ajatukset välimeren suuntaan. Paahdettuun kukkakaaliin sopisi hienosti vaikkapa yrttimuru, jota tein taannoin ahventen kaveriksi. Minulla maustamista rajoitti hieman se, että ruokailijoiden ikähaitari alkoi seitsemästä kuukaudesta, joten jätin voimakkaimmat mausteet pois ja laitoin kukkakaaleihin juustokuminaa, sitruunaa ja hieman paprikaa, vauvaversioon niitäkin hyvin maltillisesti enkä ollenkaan suolaa. Vauvaversioon ei myöskään tullut voita, mutta hieman rypsiöljyä sutaisin kukkakaalin pintaan, isompien syöjien annokseen voita laitettiin sitten sitäkin enemmän. Yksittäisen, pienehkön kukkakaalin paahtamiseen riittää ohjeessa mainittu aika, mutta jos paahdat isoja yksilöitä tai useamman kuten minä, voit hieman pidentää kypsymisaikaa.

Kokonaisena paahdettu kukkakaali

1 kokonainen kukkakaali
2 rkl rypsi- tai oliiviöljyä
pari hyppysellistä suolaa
muutama hyppysellinen juustokuminaa
muutama hyppysellinen paprikaa
1/2 sitruunan mehu
n. 75 g voita

  1. Huuhtaise kukkakaali ja leikkaa kantaa pois sen verran, että kaali pysyy pystyssä.
  2. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Sekoita keskenään rypsiöljy, suola, juustokumina ja paprika. Hiero seos kukkakaalin pintaan. Laita kukkakaali uunivuokaan ja purista päälle sitruunamehu. Laita pintaan muutama voilastu mutta jätä osa voista käyttämättä.
  3. Paahda kukkakaalia uunissa n. 20 minuuttia, kunnes sen pinta saa väriä. Laske lämpötila 175 asteeseen ja jatka paahtamista vielä 30-40 minuuttia kunnes se on pinnastaan pehmeä mutta sisältä sopivan al dente. Lisää voinokareita muutaman kerran kukkakaalin pintana paiston aikana. Jos öljy-voiseosta valuu paistovuoan pohjallle, voit valella sillä kukkakaalia.
2 Comments
Reseptit

Kasviproteiinikokeiluja: seitanpihvit

helmikuu 15, 2016
seitanpihvit

Isäntä ei noin päällisin puolin vaikuta henkilöltä, joka ei söisi lihaa. Eikä hän sellainen olekaan, mutta silti vieraille ja monille tutummillekin saattaa tulla yllätyksenä, että suurimman osan viikosta hän syö kasvisruokaa. Reilusti proteiinipitoista on ruuan kuitenkin oltava, joten erilaisia kasvikunnasta peräisin olevia proteiininlähteitä käytetään keittiössämme ahkerasti. Harvemmin kuitenkaan niistä mitään kirjoitan, koska aihealue ei varsinaisesti kuulu omiin vahvuuksiini. Isännän tekemiin, helposti valmistuviin seitanpihveihin olen kuitenkin tykästynyt niin, että haluan laittaa niiden ohjeen tännekin.

Seitan on jäänyt selvästi esimerkiksi soijatuotteita pienemmälle suosiolle, arvelen sen johtuvan paljolti siitä, että seitan on gluteenijauhoa, eli samaa tavaraa kuin yksi viime vuosien suurimmista ruokapahiksista. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan sitä, jos pystyt syömään normaalia, gluteenipitoista leipää. Vaihtelu virkistää! Seitania  voi valmistaa lukemattomin eri tavoin ja netti on pullollaan ohjeita, joissa siitä on tehty vaikkapa makkaroita tai siipiä. Meillä on kuitenkin ajateltu, ettei kasviproteiinin tarvitse – tai edes kuulu – olla kuin lihaa, vaan vaihtoehtoinen, omanlaisensa proteiininlähde, joten varsinaiseen lihankaltaisuuteen ei näissä pullissa ole pyritty.

Valmistusvaiheessa seitan muistuttaa lähinnä taikinaa, valmiit pihvit taas ovat vähän hassuja; rakenteesta tulee mieleen, että joku on mennyt risteyttämään lihapullan ja sämpylän keskenään. Kuvassakin ne muistuttavat lähinnä isoja, cookie-tyylisiä keksejä. Mutta onko seitan sitten hyvää vai pahaa? Jokainen kokeilkoon itse, mutta voin kertoa, että ainakin näitä pihvejä tehdään meillä nykyään iso satsi kerralla – jokin koukuttava ominaisuus niissä selvästi on.

Seitanpihvit

200 g gluteenijauhoa
1 tl chilihiutaleita (tai enemmän maun mukaan)
1 rkl oluthiivaa
1 rkl valkosipulijauhetta
1 rkl sipulijauhetta
2 tl savupaprikaa
1/2 tl suolaa
3 dl vettä
50 g soijaa
30 g siirappia
70 g tahinia

  1. Sekoita kuivat aineet keskenään isossa kulhossa. Sekoita märät aineet keskenään toisessa kulhossa.
  2. Kaada märät aineet kuivien joukkoon samalla kädellä sekoittaen. Kääntele ainekset sekaisin niin, ettei kuivia sattumia jää, mutta älä vaivaa enempää, koska taikina muuttuu helposti todella sitkeäksi.
  3. Muotoile taikinasta pihvejä tai pullia ja laita ne pellille leivinpaperin päälle. Paista 175-asteisessa uunissa 30-35 minuuttia.
0 Comments
Reseptit

Mausteiset kukkakaalisiivet

helmikuu 9, 2016
kukkakaalisiivet

Näitä kanansiipien kasviskorvikkeita on näkynyt varsinkin ulkomaisissa blogeissa jo pidempään ja niinikään pidempään on minunkin jo ollut ajatus niitä kokeilla. Sinänsä vierastan hieman ajatusta lihankorvikkeista; liha on hyvää ja kasvikset ovat hyviä enkä näe syytä miksi kasvisten pitäisi muuttua lihaksi tai toisinpäin. Jostain syystä en tällä kertaa kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta, oli syynä sitten se, että kukkakaali maistuu aina, tai se, että halusin vain saada olla oikeassa (koska eihän se kukkakaali nyt oikeasti voi olla kuin lihaa!).

Viime viikolla kaikenlaiset buffalosiipiohjeet – kanalla tai ilman – olivatkin taas ajankohtaisia, niiden ilmeisesti ollessa Superbowlin kotikatsomonaposteltavaa parhaimmillaan. Minä nappasin reseptin The Inventive Vegetarian -blogista, jossa kukkissiivet oli kypsennetty uunissa uppopaistamisen sijaan. Järkivalinta, kun keittiössä pyörii, kierii tai jaloittelee itseni lisäksi mies, kolme lasta ja kolme koiraa. Miten ne kaikki aina päätyvätkin siihen työtasojen ja hellan eteen? Käyttämäni resepti oli muutenkin superyksinkertainen, niinkin yksinkertainen, että epäilin sen toimivuutta, vaikka tein joitain muutoksia alkuperäiseen. Olin positiivisesti yllättynyt, kun siipiin tuli kuin tulikin aika tavalla makua. Taaperoa varten tein myös muutaman kukinnon ilman tulista maustekastiketta. Dipiksi sekoittelin lime-valkosipulimajoneesin, mutta myös kermaviilipohjaiset, vaikka fetalla tai aurajuustolla maustetut dipit toimisivat oikein hyvin.

Mutta olivatko ne kanansiipien kaltaisia..? No mitäs luulet, maistuuko kukkakaali kanalta? Ei, se maistuu kukkakaalilta, niin maistuivat nämä siivetkin. Mutta ymmärrän kyllä ajatuksen, varsinkin kuorrutuksen tekemästä, mausteisesta ja hieman sitkeästä pinnasta tulee vähän mieleen kanansiipien rapeansitkeä nahka. Ja olivat kukkakaalit kanansiipien korvikkeita tai ei, niistä saa herkullista, mausteista pikkusyötävää, joka ei maistu viikonlopun herkutteluhetkenäkään väärällä tapaa terveelliseltä. Tiedätte kyllä, mitä tarkoitan.

Kukkakaalisiivet (cauliflower buffalo bites)

2 pienehköä kukkakaalia
2,5 dl vehnäjauhoja
pari hyppysellistä suolaa
hyppysellinen savupaprikaa
1 rkl valkosipulijauhetta
2,5 dl kylmää vettä
1 dl hot sauce -tyylistä maustekastiketta (minulla srirachaa paremman puutteessa)
3 rkl miedonmakuista kasviöljyä

  1. Pilko kukkakaalit suupalakokoisiksi kukinnoiksi. Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.
  2. Sekoita keskenään vehnäjauho, suola, savupaprika ja valkosipuli. Lisää vesi ja vatkaa tasaiseksi, löysäksi taikinaksi. Pyöräytä kukkakaalit taikinassa ja paista uunissa leivinpaperilla päällystetyllä pellillä 15-20 minuuttia.
  3. Sekoita keskenään maustekastike ja öljy. Pyöräytä kukkakaalit seoksessa ja laita takaisin pellille. Anna paistua vielä toiset 15-20 minuuttia. Tarjoile kasvistikkujen ja mieleisesi dipin kanssa.

 

0 Comments
Reseptit

Homejuustotäytteiset perunankuoret, muutaman raaka-aineen hävikkiherkku

helmikuu 4, 2016
homejuustoperunat

Silloin kun ruokahävikkiä meillä tulee, se on valitettavan usein perunaa. Usein niitä jää yli juuri sen verran, ettei niistä riitä enää kolmen hengen aterian lisukkeeksi, tai ne ovat jauhoisia, kun pitäisi olla kiinteitä tai toisinpäin. Keväisin idätän hävikkiperunoita siemenperunoiksi, mutta talvella ne on käytettävä jollain muulla tapaa. Tänään jääkaapissa oli muutaman rosamundaperunan lisäksi pieni pala sinihomejuustoa, jolla ei sinänsä ollut pelkoakaan päätyä hävikkiin mutta jonka arvelin sopivan hyvin yhteen pottujen kanssa. Puolitin perunat ja kypsensin ne uunissa, koversin kuoret tyhjiksi, sekoitin perunasta ja homejuustosta täytteen ja uunitin perunoita vielä sen aikaa, että pinta sai hieman väriä. Hyvin vähäisellä vaivalla sain hyvän omantunnon pienemmästä ruokahävikistä, vähemmän huonon omantunnon sinihomejuuston suurkulutuksesta (hei, tämän laitoin sentään johonkin ruokaan enkä suoraan suuhuni!) sekä varsin herkullisen ja ruokaisan lisukkeen.

Ohjeeseen laitoin määrät per peruna, koskaan kun ei tiedä montako hävikkiperunaa siellä jääkaapin perällä lurkkii. Perunoiden määrän mukaan ohjetta on helppo skaalata ylöspäin.

Homejuustotäytteiset perunankuoret 

1 rosamunda-peruna (tai vastaava, jauhoinen peruna) per ruokailija

jokaista perunaa kohden:

1 tl oliiviöljyä
n. 2 rkl sinihomejuustoa
1/2 valkosipulinkynttä puristettuna
nokare voita
ripaus suolaa

1. Huuhtaise ja halkaise perunat ja hieraise niihin oliiviöljyä kaikille pinnoille. Paista 200-asteisessa uunissa n. 30 minuuttia tai kunnes perunat ovat pehmenneet.

2. Koverra perunan sisus lusikalla kuoresta kulhoon. Muussaa mukaan homejuusto ja valkosipuli. Mausta tarvittaessa suolalla, täytä kuoret juustoisella perunamassalla ja nosta pieni voinokare jokaisen perunapuoliskon päälle. Paista 200-asteisessa uunissa, kunnes täyte saa pintaansa hieman väriä.

0 Comments
Reseptit

Aasialaistyyliset munakoisot

tammikuu 8, 2016
aasialaiset_munakoisot

Muutama kuukausi takaperin ostin pari munakoisoa aikeenani tehdä jotain aasialaista, ehkä tähtianiksella maustettua ruokaa, kun silmiini sattuikin tosi sopivasti vähän erityyppinen, edelleen aasialaishenkinen munakoiso-ohje. Se oli menoa sitten, laskin eilen tekeväni samaa ruokaa viidettä tai kuudetta kertaa kahden ja puolen kuukauden sisään. Vasta viime yrittämällä sain napattua annoksesta kuvan, aiemmat vedokset ovat suoraan hävinneet parempiin suihin.

Resepti on Silläsipulilasta bongattu, ja sinne kulkeutunut Appelsiineja ja Hunajaa -blogista. Itse olen tehnyt siihen vain hyvin pieniä muokkauksia.

Ohjeen saamat kehut eivät ole yhtään tuulesta temmattuja, munakoiso ei ole ykkösraaka-aineeni mutta tässä se koukutti minutkin. Addiktin on saatava lisää, lisää ja suurempia annoksia.  Kokeile jos uskallat, sillä todennäköisesti munakoiso koukuttaa sinutkin!

Aasialaistyyliset munakoisot (yhdelle pääruokana, kahdelle lisukkeeksi)

1 pienehkö munakoiso

2 rkl soijaa

2 rkl kalakastiketta

3 rkl miedonmakuista öljyä (olen käyttänyt rypsiöljyä)

1 tl cayennepippuria

marinadi:

2 valkosipulinkynttä

1 chilipalko

1,5 rkl miedonmakuista öljyä

1 tl paahdettua (tummaa) seesamiöljyä

1 limetin mehu

3 rkl (ruskeaa) sokeria

tarjoiluun:

silputtua korianteria

seesaminsiemeniä

  1. Viipaloi munakoisot pitkittäin noin puolen sentin viipaleiksi ja levitä leivinpaperilla vuoratulle pellille. Sekoita keskenään soija, kalakastike, öljy ja cayennepippuri ja sudi seos viipaleille. Paista uunin yläosassa grillivastuksen alla 225 asteessa, kunnes viipaleet ovat kunnolla kypsyneet ja saaneet väriä. Kääntele viipaleita tarvittaessa, varsinkin jos ne eivät mahdu pellille yhteen kerrokseen.
  2. Munakoisojen paistuessa valmista marinadi. Pilko valkosipuli ja chili ja kuullota niitä hetki pienessä kattilassa öljytilkassa. Ota kattila pois levyltä ja sekoita mukaan muut marinadin ainekset.
  3. Nostele valmiit munakoisoviipaleet kulhoon ja kaada mukaan marinadi. Anna tekeytyä (vähintään) hetken. Tarjoile korianterisilpulla ja seesaminsiemenillä koristeltuna.
0 Comments
Reseptit

Kurkistus imellettyyn perunalaatikkoon

joulukuu 20, 2015
perunalaatikko
Tämän ruuan valmistamista ja ohjeen julkaisemista olen odottanut vähän kauhunsekaisella innolla. Imelletty perunalaatikko kun on monelle niin pyhä, ettei sen suhteen ole kuin yksi oikea ja monta väärää valmistustapaa. Eikä asiaa helpota juurikaan se, että ohjeita selaillessa se ainut oikea valmistustapa on joka ohjeessa erilainen. Hieman siis tuntuu siltä, että sohaisen muurahaispesää kun edes lähestyn aihetta, mutta yrittänyttä ei laiteta. Jouluni jännitysnäytelmä on katettu!

Porkkana- ja lanttulaatikkoon verrattuna imelletty perunaatikko vaatii hieman enemmän tarkkuutta ja vähemmän soveltamista, koska imellytyksessä pelataan keittiökemian kanssa. Aiemman kokemuksen pohjalta homma ei ole ylenpalttisen hankalaa, mutta edellisestä perunalaatikonvalmistuksestani on niin pitkä aika, etten muista, mistä ohjeeni poimin ja käytinkö esimerkiksi lämpömittaria imeltymisprosessin tarkkailuun. Nyt katsoin osviittaa valmistukseen muutamasta lähteestä, eniten Marttojen sivuilta sekä Siskot kokkaa ja Herkkusuun lautasella -blogeista, joissa perunalaatikon anatomiaan on pureuduttu seikkaperäisesti. En itse ole ollut aivan yhtä perusteellinen, vaan lähinnä kerännyt alle pähkinänkuoressa muutamat huomiot omasta laatikonvalmistuksestani.

  • Perunalajike: laatikkoperunaksi sopii mahdollisimman tärkkelyspitoinen, muusiperunaksi sopiva lajike (ns. punaisella etiketillä myytävät lajikkeet). Pito-perunaa suositaan monessa lähteessä sopivimpana, samoin puikula saa kehuja. Sanotaan myös, että alkusyksyn pienet perunat eivät vielä ole sopivia laatikkoon, vaan jättävät sen liisterimäiseksi. Silti, lajikkeen valinnasta huolimatta jää jotain kuitenkin onnen nojaan, sillä tärkkelyspitoisuuteen vaikuttaa myös perunan kasvualusta sekä kasvuympäristön sää.
  • Imeltyminen eli perunamassan makeutuminen: perunan imeltyminen tapahtuu Marttojen mukaan 55-75 asteessa, kun perunan tärkkelys pilkkoutuu sokereiksi. Optimilämpötila on Glorian Ruoka & Viinin (8/2012) mukaan 65-75 astetta. Imeltyminen tapahtuu amylaasientsyymien, joita löytyy perunamassaan lisättävästä viljasta, avulla.
  • Siirappi on kiistakapula. Monen mielestä se ei missään tapauksessa kuulu imellettyyn perunalaatikkoon vaan makeuden pitäisi tulla ainoastaan imeltymisprosessin kautta. Silti, jopa Marttojen ohjeessa laatikkoon laitetaan hieman siirappia. Itse tein kaksi laatikkoa, joista toisen maustoin ainoastaan suolalla ja toiseen lorautin vertailun vuoksi hieman siirappia.

Ja kuinkas sitten kävikään?

No se tärkein eli imeltyminen onnistui! Uunissa imellyttäminen lienee tavallisin metodi, mutta minä laitoin laatikon vesihauteeseen lieden päälle. Näin lämpötilan säätely oli helppoa ja suhteellisen nopeaa, mutta samalla riittävän hellävaraista. Toki aina lämpötilaa nostettaessa piti vesihaudetta pitää aika tarkasti silmällä, ettei lämpötila nouse liikaa, mutta riitti, kun levyä napsautteli silloin tällöin hieman isommalle hetkeksi, varsinkin alkuvaiheessa. Sopivan lämmön löydyttyä levy sai olla ykkösellä lähes koko ajan.

Miinuspuolelle hommassa taas meni perunavalintani ja työkaluliitännäiset ongelmat. Valitsemani pito oli kenties liian pientä, koska se ei muussautunut toivomallani tavalla, vaan pääsi käsipelilläkin survomalla hieman liisteriseksi ja sattumia jäi. Valmiissa laatikossa ei ongelmaa enää kuitenkaan huomannut. Paremmalla, perinteisen mallisella perunanuijalla olisin luultavasti päässyt jo muusivaiheessa parempaan lopputulokseen.

Isännän kanssa maistelimme valmiita laatikoita ja tulimme siihen lopputulokseen, että joulupöytään pääsee se siirapilla maustettu versio. Makeutta löytyi molemmista laatikoista ihan riittävästi, mutta sitä siirapin makua jäin toisesta laatikosta kaipaamaan. Väärin? Kenties. Hyvää? Ehdottomasti.

Imelletty perunalaatikko (määrästä tulee n. 1,5 l valmista laatikkoa)

n. 1,5 kg jauhoisia perunoita
4-5 rkl vehnäjauhoja
6 dl maitoa
1 tl suolaa
1-2 rkl siirappia
muutama nokare voita

1. Pese perunat ja keitä ne kuorineen. Kuori perunat vielä kuumana ja ota kuoret talteen. Survo perunat kattilassa mahdollisimman tasaiseksi massaksi, notkista sitä halutessasi hieman vedellä tai keitinliemellä ja sekoita joukkoon vehnäjauhot.

2. Laita perunankuoret kattilaan, kaada päälle maito ja kiehauta. Pidä perunankuoret maidossa ja anna jäähtyä.

3.  Kaada isoon kattilaan tai muuhun sopivaan astiaan kuumaa vettä vesihauteen pohjaksi (yleensä kuuminkaan hanasta tuleva vesi ei ole liian kuumaa, mutta varoiksi voi toki tarkistaa paistolämpömittarilla, että asteluku on sen 55-75 asteen haarukassa). Laita kattila levylle pienelle lämpötilalle. Tökkää paistomittari perunamuusiin, peitä muusikattila kannella ja laita se vesihaudeastiaan. Anna imeltyä vähintään nelisen tuntia tarkkaillen aika ajoin, että lämpötila pysyy 55 ja 75 asteen välillä, tarvittaessa voi napsauttaa liettä hieman kovemmalle vähäksi aikaa. Itse imellytin laatikoita noin kuusi tuntia. Alkuvaiheessa nostin välillä hieman lieden lämpötilaa, koska halusin saada perunamassan noin 65-asteiseksi, viimeiset tunnit levy oli ykkösellä. Imeltyessään perunamassa hieman löystyy.

4. Kaada maito imeltyneeseen perunaseokseen siivilän läpi niin, että kuoret jäävät siivilään. Kuoria voi hieman puristella, jotta kaikki maut tulevat niistä talteen. Lisää massaan suola (sekä siirappi, jos käytät). Valmiin massan paksuusasteen tulisi olla löysähkön puuron luokkaa.

5. Kaada massa voideltuun vuokaan. Paista 150-asteisessa uunissa noin kolme tuntia. Anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua.

3 Comments
Reseptit

Lanttulaatikko

joulukuu 14, 2015
lanttulaatikko

Laatikoista seuraavana vuorossa on lanttulaatikko. Se on laatikoista oma suosikkini ja luultavasti myös kaikkein suoraviivaisin valmistaa. Helppous ei kenties anna aineksia suureen blogieepokseen, mutta mitä siitä: se on ominaisuus, jota minä ja varmasti moni muu kotikokki osaa arvostaa.

Minun laatikkooni tuli mausteeksi siirappia, inkivääriä, muskottipähkinää sekä valkopippuria. Joissain resepteissä käytetään näistä osaa, joissain kaikkia, itse olen keskimäärin maustemyönteinen, joten laitoin kaikkea. Myös siirapin määrä on verrattain suuri, mutta sanottakoon, etteivät käyttämäni lantut olleet mitään makeinta mahdollista sorttia.

Kuorrutuksen korppujauho ei ole minusta välttämättömyys, laatikosta saa helposti gluteenittoman jättämällä jauhopinnan pois. Vaihtoehtona korppujauholle oli monissa resepteissä hapankorppumuru, jonka kuvittelisin tuovan mukavaa kontrastia makeahkolle laatikolle.

Tällä kertaa en muistanut punnita laatikoita, mutta tilavuudessa mitattuna reseptillä syntyy noin 1,2 litran laatikko. Myönnän tosin maistelleeni kuormasta valmistuksen aikana.

Vinkki: jos pakastat laatikon, kannattaa joko pakastaa maustettu sose ennen munan ja kerman lisäämistä, tai vaihtoehtoisesti paistaa laatikkoa noin 45 minuuttia, pakastaa se sitten ja paistaa laatikko loppuun juuri ennen h-hetkeä.

Lanttulaatikko

1,2 kg lanttuja
n. 1 tl suolaa
pieni ripaus jauhettua muskottipähkinää
hyppysellinen jauhettua valkopippuria
hyppysellinen jauhettua inkivääriä
1 dl siirappia
1 muna
1 dl kermaa
2-3 rkl korppujauhoa

1. Kuori ja lohko lantut. Höyrytä kypsiksi. Soseuta esim. sauvasekoittimella ja mausta sose siirapilla, suolalla, muskottipähkinällä, inkiväärillä ja valkopippurilla. Anna jäähtyä vähintään huoneenlämpöiseksi (muutoin soseeseen myöhemmin lisättävä kananmuna alkaa kypsyä ennen aikojaan).

2. Sekoita jäähtyneeseen soseeseen kerma ja kananmuna. Kauho massa uunivuokaan, taputtele tasaiseksi ja ripottele päälle korppujauhoa. Tee halutessasi pintaan koristekuvio lusikalla. Paista 150-asteisessa uunissa noin puolitoista tuntia.

1 Comments