Browsing Tag

keitto

Raikas nuudelikeitto

maaliskuu 23, 2013

Tiedättehän ne ihanat, aasialaiset nuudelisopat, joita näkee matkailuohjelmissa tarjottavan katukeittiöistä? Nuudeleita, mahdollisesti lihaa, vihanneksia, korianteria ja chiliä nakataan kulhoon ja päälle kaadetaan höyryävän kuumaa lientä. Vietnamilainen pho-keitto taitaa olla tunnetuimpia nuudelikeittoja, mutta sen valmistuksen saloista en ole niin perillä – enkä tainnut soppaa koskaan maistaakaan – että omaa keittoani sellaiseksi kutsuisin. Tämä on sen sijaan minun näkemykseni raikkaasta nuudelikeitosta; aromaattinen liemi jossa on kypsytetty hieman possun jauhelihaa, kaverinaan riisinuudeleita, chiliä ja kevätsipulia.

Yhtäaikaa lämmittävää vielä vilpoisille keleille, mutta samalla jo raikkaan ja tuoreen keväistä!

Nuudelikeitto possun jauhelihalla

400g porsaan jauhelihaa
1,5 l hyvää lihalientä (minulla possulientä)
tujaus kalakastiketta
peukalonpään kokoinen pala inkivääriä
1 sitruunaruohon varsi
muutama palko punaista chiliä (maun mukaan)
nippu tuoretta korianteria
nippu kevätsipulia
muutama kiinankaalin lehti
2 annosta riisinuudeleita
muutama rkl soijaa

1. Aloita liemestä. Kaada lihaliemi kattilaan ja lorauta sekaan soija ja kalakastike (sopivaa määrää kannattaa maistella lihaliemen . Kuori ja pilko mukaan inkivääri. Kuori vielä sitruunaruohosta uloin kuori pois, halkaise se pitkittäin (sekä poikittain, jos ei tahdo mahtua kattilaan) ja lisää mukaan. Anna liemen kiehahtaa, laske lämpöä ja anna poreilla hiljalleen muutaman minuutin ajan.

2. Ruskista jauheliha paistinpannussa ja lisää keittoon. Anna liemen hymyillä liedellä pienellä lämmöllä, kun valmistelet loput ainekset: pilko kiinankaalit, viipaloi chilit ohuelti ja silppua kevätsipuli ja korianteri. Valmista myös nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan ja valuta ne sitten lävikössä kylmän veden alla. Jätä hetkeksi odottelemaan.

3. Lisää liemeen kiinankaali ja chili (voit jättää osan chilistä lisättäväksi vasta annoksen päälle) ja anna vielä kypsyä pari minuuttia. Odotellessa kokoa annos: kasaa kulhoon nuudelia, kevätsipulia ja korianteria. Annostele päälle kauhallinen lientä sattumineen ja koristele vielä halutessasi chiliviipaleilla sekä tuoreella korianterilla, jos sitä jää.

Kukkakaali-juustokeitto

maaliskuu 12, 2013

Sosekeittojen kanssa en ole ihan päässyt sinuiksi. Ne ovat kyllä hyviä, jos joku muu ne tekee, mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan onnistun itse saamaan niistä liian mauttomia, liian laihoja, liian klimppisiä tai liian jotain muuta.

Vähän sama vaivasi tätäkin soppaa, se jäi nimittäin liian laihaksi. Maku oli kuitenkin ihan tosi hyvä, eikä isännältäkään kuulunut palautetta vaikka saikin ”vain” kasvissosekeittoa päivälliseksi. Positiivinen yllätys sosekeittojeni joukossa siis! Koskenlaskija kompensoi täyteläisyydellään keiton keveyttä, ja lipstikka – johon olen nyt kovin, kovin ihastunut – toi soppaan makua ja ryhtiä.

Allaolevaan ohjeeseen korjasin sopan laihuusongelmat, joten jälleen kerran, kannattaa tehdä niin kuin sanon, eikä niin kuin itse teen 😉

Kukkakaali-juustokeitto (kaksi annosta)

2 pientä kukkakaalia
1/2 paketti koskenlaskija-juustoa
1 l kana- tai kasvislientä
nippu lipstikkaa silputtuna
(suolaa)
mustapippuria
ripaus curryjauhetta

1. Pilko kukkakaalit suupalakokoisiksi kukinnoiksi ja varsipaloiksi. Kaada liemi kattilaan, lisää kukkakaalit liemeen, kiehauta, ja anna kypsyä reilu 5 minuuttia keskilämmöllä kannen alla, kunnes kukkakaali on pehmeää muttei ylikypsän vetistä. Kaada suurin osa liemestä pois kattilasta, mutta ota se talteen.

2.  Mausta kukkakaalit mustapippurilla ja ripauksella currya, ja soseuta tasaiseksi soseeksi. Lisää mukaan juusto, ja sekoittele sulaksi. Kaada sitten kukkakaalin keitinlientä takaisin soppaan vähän kerrallaan samalla sekoitellen, kunnes koostumus on mieleistäsi. Silppua keittoon reilusti tuoretta lipstikkaa ja tarjoile.

Yksi näkemys gulassista

maaliskuu 4, 2013

Koko viikonloppu omaa aikaa! Mahdollisuus pitkiin kokkausprojekteihin! Ja mitä tein? Söin voileipiä ja smoothieita, kun en millään viitsinyt tehdä oikeaa ruokaa… Vähän säälittävää, miten vähän tulee tehtyä asioita ihan vaan itselleen. Sen sijaan kokkaukseni tuntuu olevan yleisöriippuvaista, eli kun syöjiä on, inspiroidun tekemäänkin. Onneksi sentään en täysin päässyt koteloitumaan olohuoneen sohvalle, vaan kävin harrastamassa sosiaalista elämää uudessa hallissa ja sain kotiin kylään siskoni perheen sunnuntaikahville ja seisojaa ja sen pari viikkoa meillä viihtynyttä siskoa tervehtimään. Kunnostauduin muuten tarjoamalla – tittididii – voileipiä ja pakastealtaasta valmiina ongitun tortun.

Hallissa lauantaina nautitun gulassin, eli viikonlopun toistaiseksi ainoan lämpimän aterian inspiroimana pakotin itseni edes vähän kokkaamaan sunnuntaina. Suunnittelin ensin tekeväni perheemme perinteistä lämmittävää talviruokaa paprikakeittoa, mutta muutin sitten ajatusta vähän gulassimpaan suuntaan. Tunnustettakoon, että mielikuvani gulassista ei välttämättä vastaa yhtään todellisuutta, mutta koska toisaalta oletan, että kyseessä on ruoka, johon joka perheessä on oma reseptinsä, en anna sen hidastaa menoa. Tarkoitukseni oli käyttää soppaan naudanlihaa, mutta koska unohdin ottaa lihaa kaupasta, kaivoin pakastimesta korvikkeeksi palan possun etuselkää.

Gulassihko soppa

500g pala porsaan kassleria
muutama viipale pekonia
4 paprikaa
1 iso sipuli
3 valkosipulinkynttä
1 prk (40g) tomaattipyre
1 tl paprikajauhetta
1 tl savupaprikaa
1 tl chilirouhetta
1 tl kuivattua meiramia
mustapippuria
1 l lihalientä
(suolaa)
0,5 l vettä (tai vähän enemmän tarpeen mukaan)
voita ja/tai öljyä paistamiseen

Lisäksi tarvitset paksupohjaisen kattilan tai padan.

1. Kuutioi kassler ja pekoni, sipuli, valkosipuli ja paprika. Kuumenna pata tai kattila, ja ruskista lihoja hetki öljyssä tai voissa. Pienennä sitten hieman lämpöä, lisää sipuli, valkosipuli ja paprika, ja kuullota vielä hetki. Mausta meiramilla, paprikajauheilla, mustapippurilla ja chilirouheella sekä halutessasi suolalla. Lisää tomaattipyre, lihaliemi ja vesi ja tuo kiehuvaksi, pienennä sen jälkeen lämpöä.

2. Hauduttele kannen alla pienellä lämmöllä pari tuntia, kunnes kassler on mureaa. Lisää tarvittaessa vettä silloin tällöin, jos lientä haihtuu liikaa.

Sipulikeitosta soppa syntyi

helmikuu 2, 2013

…eli tee niin kuin minä sanon, ei niin kuin itse teen 😀 Klassinen, ranskalainen sipulikeitto on kummitellut mielessäni syksystä saakka, kun Glorian ruoka & viini julkaisi hurjan herkullisen kuuloisen reseptinsä. Muutamassa blogissakin on näkynyt sipulikeitto-ohjeita hiljattain. Viime kauppareissun yhteydessä päätin sitten vihdoin tehdä sitä perjantairuuaksi, mikä olisi lämmittävämpää kylmänä talvi-iltana, ja vielä sniiduilulinjaankin sopivaa. Ihan käsikirjoituksen mukaan ei homma ei kuitenkaan mennyt.

Oppitunti numero 1: Jos tiedät, että ruoka kestää parisen tuntia valmistaa, älä kokeile sitä silloin, kun tulet töistä kaupan kautta iltakahdeksalta perjantaina, väsyneenä ja verensokeri jo hieman alhaalla. 

Sopan alku vaikutti kuitenkin lupaavalta. Kolmen vartin rautapadassa kuullotuksen jälkeen sipuli oli kauniin kullankeltaista, kuten oli tarkoituskin. Huomasin kuitenkin hieman sekoilleeni ohjeen kanssa. Ohjeessa pyydettiin lisäämään ”mausteet” kuullotuksen yhteydessä, joten nakkelin suolat, timjaminoksat, pippurit ja muut kiltisti pataan. Huomasin kuitenkin sittemmin, että samat aineet käskettiinkin laittaa vasta seuraavassa kohtaa pataan, joten vähän epäselväksi jäi, mitä mausteita alussa olisi pitänyt lisätä. En pitänyt sitä suurena ongelmana, eikä se ollutkaan, kun olin ollut suolan kanssa aika varovainen.

Nestettä lisätessäni tajusin, että valkoviini puuttui, mutta ei hätää, kyllä kaapista varmaan jotain korviketta löytyy. Oppitunti numero 2: Jos valkoviiniä ei ole, älä kokeile, jos ruokalusikallinen valkoviinietikkaa toimisi! Tuskin vaihdat juomaksikaan viinilasillista etikkashottiin. Tästä älynväläyksestä potkin kyllä itseäni, ei noin höntti tarvitse minunkaan olla. Itse sopan valmistus sujui kuitenkin melko mutkattomasti tästä loppuun saakka.

Leipien kanssa nostin kuitenkin haasteet vielä ihan uudelle tasolle. Tyypillisesti sipulikeiton kanssa tarjottava leipäpala saanee loppusilauksensa niin, että juusto sulatetaan tarjoilukulhon päälle laitetulle paahdetulle leipäpalalle grillivastuksen alla. GRV:n ohjeessa leipä tehtiin kuitenkin erikseen ja niin tein minäkin, koska uuninkestävät kulhoni ovat enemmän jälkkäri- kuin soppakulhokokoa. Se ei sinänsä ollut virhe, mutta tämä oli:

Oppitunti numero 3: Jos tiedät uunisi olevan toispuoleinen, älä jätä leipiä hetkeksikään vahtimatta. Ensimmäinen leipäsatsi muuttui hiiliksi takarivistä ja eturivin leivistä jokaisesta puolet hiiltyi ja puolet muuttui sopivaksi. Uusi yritys, ja oppitunti numero 4: vaihda leivinpaperi, jos se on ehtinyt jo reunoilta tummua. Seuraavalla kierroksella leivät nimittäin paahtuivat sopivasti, mutta leivinpaperi oli  iloisissa liekeissä kun nostin pellin uunista. Käytännöllisenä toiminnan naisena tuijotin tumput suorana palavaa leivinpaperia ja sain hämmennyksessäni ainoastaan huudahdettua apua. Sillä sain seurakseni keittiöön isännän, joka rauhallisesti poimi onnistuneet leipäni leivinpaperin vielä palamattomalta reunalta syrjään ja siirsi pellin palavine papereineen tiskialtaaseen vesihanan alle.

Minä päästin ärräpäitä mutta isäntää nauratti. ”Sä epäonnistut missään niin harvoin, että jos kerran jotain menee pieleen ja mitään oikeaa vahinkoa ei kuitenkaan tapahdu, niin sehän on vaan hauskaa”. No, väittäisin epäonnistuvan ihan keskivertousein, mutta ilmeisesti olen antanut itsestäni kovin pätevän vaikutelman 😉 Ja tottahan tuo on, aika hassulta säätö tuntui sitten jälkeen päin.

Kello oli n. 22.30 kun saimme keittokulhot vihdoin eteemme. Yllättäen itse soppa oli ihan syötävää, ja leipäpalat jopa herkullisia liemeen sukellettuaan. Pieni borssimainen etikkaisuus maistui kuitenkin läpi, eikä soppaa voinut sanoa paremmaksi, kuin ihan ok:ksi. Eikä ihan ok ruoka ole sinänsä välttämättä huonoa, lopputulos ei nyt vain ollut riittävä palkinto sen eteen nähdystä vaivasta.

Alla vielä kuitenkin hieman yksinkertaistettuna GRV:n resepti, jota en pienestä säädöstä huolimatta pidä mitenkään syypäänä keittooni. Itse ohje on varmasti oikein hyvä, vaikka en nyt löytänytkään enää blogia, jossa sitä hiljattain hehkutettiin (anteeksi). Myös Jokihaan viimeaikainen sipulikeittoresepti vaikutti tosi herkulliselta!

Ranskalainen sipulikeitto

6 keltasipulia
2 valkosipulinkynttä
100 g voita
2 tähtianista
ripaus merisuolaa
5 oksaa tuoretta timjamia
1/2 tl mustapippuria myllystä
1 dl kuivaa valkoviiniä
1 1/2 l hyvää liha-, kana- tai kasvislientä
Leipäviipaleita
raastettua gruyére-juustoa

1. Kuori ja hienonna sipulit ja valkosipulinkynnet. Sulata voi kattilassa tai padassa. Lisää sipulit, valkosipulisilppu ja mausteet timjamia lukuunottamatta kattilaan. Lisää tähtianis ja mausteet. Kuullota sipuleita miedolla lämmöllä välillä sekoitellen noin 45 min, kunnes ne ovat karamellisoituneet kiiltäviksi ja kullankeltaisiksi.

2. Lisää valkoviini (jota minulla ei ollut) kattilaan ja keitä se kasaan. Lisää lihaliemi ja hauduta keittoa ilman kantta vähintään tunti niin, että keiton pinta juuri ja juuri väreilee. Lisää timjaminoksat ja hauduta 10 min. Poista tähtianikset ja timjaminoksat keitosta ja mausta keitto vielä tarvittaessa suolalla. Rouhi päälle mustapippuria.

3. Lämmitä uunin grillivastus 250 asteeseen. Viipaloi leipä ja sutaise viipaleita hieman halkaistulla valkosipulinkynnellä. Paahda leivät uunissa leivinpaperin päällä molemmin puolin rapeiksi. Lisää leipien pinnalle juustoraastetta ja paahda juustoon kaunis väri. Aseta leivät keittoannosten päälle.

Jos tarjoat keiton annoskulhoista, paahda leivät ilman juustoa. Annostele sitten keitto uuninkestäviin kulhoihin ja aseta leivät kulhojen kansiksi. Ripottele juustoraaste leiville ja paahda uunissa annoksiin vielä kaunis pinta.

Talvipäivän lohikeitto

joulukuu 9, 2012

Lumen ja pakkasten saavuttua keitot ovat alkaneet tehdä kauppansa uuniruokien lisäksi. Yhtenä päivänä teimme ihan perinteistä kermaista lohikeittoa; reseptiikka ei ole mitään kovin monimutkaista, mutta sen verran hyvää, ettei reseptiä kannata jättää jakamattakaan 🙂 Parhaan keiton saisi varmasti, jos keittäisi itse liemen lohen perkeistä, mutta meillä ei ollut kuin pala lohifilettä, joten liemi tuli nyt kuutiosta. Lohessa on kuitenkin sen verran rasvaa, ettei filepalakaan ole huono vaihtoehto soppaan. Lisämakua keittoon tuli, kun käytin tuoreita juureksia pakastettujen tai valmiiksi pilkottujen sijaan.

Mitat ovat aika summittaisia, sovittamisen varaa löytyy kattilan mukaan 🙂

Kermainen lohikeitto (neljälle)

1 l kalalientä
lasillinen valkoviiniä
muutama desi kulutusmaitoa
2,5 dl kuohukermaa
600g ruodotonta ja nahatonta lohifilettä
6-8 keskikokoista perunaa
1-2 porkkanaa
1-2 palsternakkaa
pätkä purjoa
n. porkkanan kokoinen pala lanttua
pala juuriselleriä tai pari varsisellerin vartta
nippu tilliä silputtuna
10 kokonaista maustepippuria
nokare voita
suolaa

1. Kuori ja pilko perunat suupaloiksi ja juurekset sekä selleri pienehköiksi kuutioiksi. Kiehauta kalaliemi maustepippureiden ja valkoviinin kanssa ja lisää sitten juurekset ja selleri.  Anna poreilla keskilämmöllä viitisen minuuttia, ja lisää sitten perunat.

2. Perunan ja juuresten kypsyessä pilko purjo ohuiksi viipaleiksi. Kuutioi lohifile. Kun perunat ja juurekset alkavat olla pehmeähköt, lisää maito, kerma, purjo ja lohikuutiot, ja kiehauta uudelleen. Lisää suolaa tarvittaessa. Anna poreilla hiljakseen vielä pari minuuttia, kunnes lohikuutiot ovat kypsät. Lisää tillisilppu, nokare voita ja tarjoile heti, kun voi on sulanut.

Kitupiikin päiväkirja, osa 3: sadepäivän maissikeitto

syyskuu 1, 2012

Syyskuu päätti räväyttää heti alkaessaan ja toi mukanaan kunnon sadepäivän. Ihanan tunnelmallista olla kotona neljän seinän sisällä, erityisesti kun tietää, ettei tarvitse lähteä mihinkään 🙂

Tämä lämmittävä – joskaan ei kovin kaunis – maissikeitto tuli tehtyä jo edellisellä viikolla, mutta sopisi hyvin juuri tällaiseen, koleansateiseen iltaan. Tai miksei flunssapotilaallekin, koska sekin kausi on taas pian edessä. Idea on Kartanomaissilta mukaan nappaamastani monisteesta hieman muunneltuna. Hyvältä sopassa maistuisi varmasti myös kana.

Maissikeitto

250g maissinjyviä
1-1,5 l liha- tai kasvislientä
100g herkkusieniä
1/2 purjo
2 rkl soijaa
1 rkl sitruunamehua
2-3 kananmunaa
mustapippuria
chilirouhetta
pieni nippu korianteria silputtuna
voita tai öljyä paistamiseen

1. Viipaloi purjo ja herkkusienet ja silppua valkosipuli ja sipuli. Kuumenna öljy paksupohjaisessa kattilassa ja kuullota vihanneksia hetki. Lisää liemi ja kiehauta.

2. Lisää maissi, soija ja sitruunamehu. Mausta mustapippurilla ja chilirouheella. Anna poreilla rauhallisella lämmöllä muutama minuutti. Riko kananmunat ja vispaa keiton joukkoon ohuiksi riekaleiksi. Anna poreilla vielä pari minuuttia, nakkaa päälle silputtua korianteria ja tarjoile.

Hieno ja vähemmän hieno sienikeitto

elokuu 17, 2012

Tiedättehän, miten on bloggaajia, joilla on hienoja twistejä tuttuihin ruokiin, älykästä reseptiikkaa ja kauniita ja onnistuneita luomuksia? Ja sitten niitä, jotka vuotavat blogeihinsa about kaiken minkä tekevät, meni syteen tai saveen? Vaikka koitan olla julkaisematta vihreän curryn reseptiä sitä kolmea kertaa viikossa, mitä sitä välillä teen, kuulun varmaan tuohon jälkimmäiseen kategoriaan. Mutta toisaalta, tykkään itse lukea tarinoita myös keittiöistä, joissa tehdään ihan tavallista ruokaa ja joissa kaikki ei mene aina ihan suunnitelman mukaan. Ihanan rohkaisevaa tietää, etten ole ainut, joka ei aina oikein jaksa vaivautua, enkä ainut, joka säätää 🙂

Tämä sienikeitto on ihan hyvä esimerkki siitä, miten tässä keittiössä ei homma välttämättä mene putkeen. Olin jo pitkään hingunnut testaamaan lapsena lahjaksi saamani Metsän antimia -keittokirjan sienikeittoa, joka on jemmattu taikinakuoren alle. Keitto on nimetty söötisti hienoksi keitoksi. Elokuun sienihaasteesta innostuneena päätin vihdoin testata keiton tekoa, mutta mitään hienoa en saanut kyllä aikaan: taikinakuori oli ruma ja möykkyinen, osittain hieman palanut, ja osittain keittoon sukeltanut. Keitto kuoren alla oli ihan syötävää, mutta kuka jättää laittamatta sipulia sienikeittoon? No se, joka unohtaa ostaa niitä…

Mutta mikähän meni pieleen? Pieni pohdinta tuotti seuraavat älynväläykset:

1) Jos olemassa on resepti, siihen on varmaan joku syy. Niin kuin vaikka se, että sitä voisi seurata.
2) Jos käsketään käyttämään voitaikinaa, niin ehkä ei kannata koittaa, toimiiko rahka-voitaikina.
3) Jos ohjeessa sanotaan, että jäähdytä keitto, niin jäähdytä se.
4) Älä syö puolta taikinasta ennen kuin olet tehnyt kannet keittokulhoille. Taikina voi loppua kesken. Siinähän sitten kaulitset liian ohueksi niin, että kansi ui keitossa.
5) Osta ne sipulit sieltä kaupasta…
6) Siirrä edellinen kohta listan alkuun.

Mutta sanottakoon vielä, ettei soppa niin pahaa ollut, mutta rumaa kylläkin. Minä kiukuttelin sopalleni, mutta isäntä kohteliaasti söi useamman kulhollisen. Idea on sinänsä hauska, joten sen vuoksi tarina keitosta pääsköön päivänvaloon. Resepti on edellisessä kappaleessa mainitun keittokirjan alkuperäisversio, ehkä ensi kerralla saan paremman tuloksen sitä seuraamalla 😉

Hieno keitto

1/2 l mieleisiä ruokasieniä
2-3 sipulia
valkosipulin kynsi
7 dl lihalientä
2-3 dl valkoviiniä
1/2 tl basilikaa
1/2 tl timjamia
suolaa
mustapippuria
1-2 rkl konjakkia
400g valmista voitaikinaa
1 rkl vehnäjauhoja
1 muna
voita tai öljyä paistamiseen

1. Hienonna sienet ja sipulit. Paista sieni-sipulisilppua hetki paksupohjaisessa kattilassa, kunnes sienet kiehahtavat hieman kokoon ja neste on haihtunut.

2. Ripota pintaan vehnäjauhot ja sekoita, kunnes jauhot ovat hävinneet näkyvistä. Lisää lihaliemi ja mausteet, ja keitä rauhallisella lämmöllä noin 10 minuuttia. Lisää valkoviini ja konjakkitilkka. Jäähdytä keitto.

3. Jaa keitto kuuteen pieneen uuninkestävään kulhoon. Kaaviloi taikina levyksi ja leikkaa levystä kulhoille kannet, niin isot, että taikinaa riittää pari senttiä reunojen yli. Liimaa reunat kylmällä vedellä kulhoihin, ja paina tiukkaan kiinni.

4. Vatkaa muna ja voitele sillä taikinakannet. Pistele kannet haarukalla. Paista 220-asteisessa uunissa n. 10-15 minuuttia, kunnes kannet ovat kauniin ruskeat.

Arki-illan kaalikeitto

elokuu 10, 2012

Tällä kaalikeitolla ei ole mitään tekemistä dieettien kanssa, laihdutuskeitoista en tiedä tuon taivaallista. Sen sijaan riisillä ryyditetty keitto, tai teknisesti ottaen varmaan pata, on täyttävä arkiruoka, johon aina välillä tulee himo. Äiti teki (ja tekee edelleen) kantakodissa vastaavaa, lapsena – ja oikeastaan aikuisenakin – ruoka kulki nimellä kaalimössö. Omaan kotiin muutettua samainen soppa oli kullanarvoinen pelastus, tarvikkeisiin oli varaa köyhimmälläkin opiskelijalla, ja yhdestä satsista söi monta kertaa. Nykyisin kaalisoppa ei ole onneksi enää budjetin välttämättömyys (vaikken vieläkään kitise edullisesta ruuasta), mutta sitä tulee tehtyä muuten vaan, ihan vaan siksi, että se on hyvää. Kaunista ruuasta ei saa kyllä tekemälläkään, vaikka kuinka yritin tunkea sen söpöön Kesä-sarjan kattilaan 😉

Kaali-jauhelihakeitto

n. 1/2 uuden sadon ”kesäkaalia” tai n. 1/4 valkokaalia
1 dl riisiä tai riisikauraa
400g jauhelihaa (karitsan jauheliha sopii mielestäni parhaiten, mutta kaikki käy)
2 porkkanaa
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä viipaloituna
1l liha- tai kasvislientä
voita tai öljyä
(suolaa)
sitruunapippuria
kuivattua valkosipulia jauhettuna

1. Suikaloi kaali ja viipaloi porkkanat, sipuli ja valkosipuli.

2. Kuullota kaalia hetki pannulla, kunnes se pehmenee hieman, mutta ei vielä varsinaisesti kypsy. Siirrä kaali kattilaan, kaada päälle liemi ja kiehauta.

3. Liemen kiehumista odotellessa, kuullota pannussa sipuli, valkosipuli ja porkkanat ja siirrä kattilaan. Paista myös jauheliha ja siirrä sekin kattilaan.

4. Kun liemi kiehahtaa, pienennä lämpöä ja lisää riisi. Mausta kuivatulla valkosipulilla, sitruunapippurilla ja halutessasi suolalla, ja anna poreilla hiljalleen, kunnes riisi on kypsää. Jos haluat sopasta löysempää, voi lientä helposti jatkaa vedellä.

Lohikeitto tykkää kesäkeitosta

heinäkuu 14, 2012

Kauppalehden Optiossa oli joskus viime tai toissa kesänä resepti, jossa oli tehty kesäkeitosta kalaisa lohiversio. Ajatus kesäkeiton ja lohikeiton yhdistämisestä on oikeastaan niin simppeli, että vähän hävetti, ettei se ollut koskaan juolahtanut mieleeni. Itse resepti jäi sille tielleen työpaikan kahvipöytään ja myöhemmin varmaan paperinkeräykseen, mutta ajatus jäi helppona juttuna mieleen. Normaalisti olisin laittanut soppaan vielä pinaattia, mutta nyt kaupassa oli niin nuutunutta tavaraa, että jätin pinaatit sinne. Niin, ja mähän laitan tähän soppaan kermaa maidon sijaan, niin vältän kaikki mahdolliset traumat plitkusta kesäkeitosta 😉

Kalaisa kesäkeitto (kahdelle)

6 uutta perunaa
2 porkkanaa
1/2 kukkakaalia
2 nippusipulia varsineen
200g herneitä
pieni nippu tilliä
300g nahatonta ja ruodotonta lohifilettä
n. 0,5 l kasvis- tai kalalientä
2 dl kuohukermaa
2 dl täysmaitoa
muutama maustepippuri
suolaa
valkopippuria

1. Pese ja pilko perunat, porkkanat ja kukkakaali. Paista porkkanaa ja perunaa hetki kattilan pohjalla nokareessa voita ja lisää kasvisliemi. Mausta maustepippurilla, suolalla ja valkopippurilla. Kiehauta ja anna poreilla keskilämmöllä pari minuuttia.

2. Lisää kukkakaalinpalat keittoon ja keitä rauhallisella lämmöllä viitisen minuuttia. Silppua tällä välin nippusipuli ja tilli, ja kuutioi lohifile.  Lisää keittoon kerma ja maito, ja tuo uudestaan lähes kiehuvaksi. Lisää vielä lohet ja herneet ja anna poreilla pari minuuttia. Sekoita lopuksi mukaan sipuli- ja tillisilppu ja tarjoile.

Rakenna oma nuudelikeitto

kesäkuu 25, 2012

Juhannus hujahti jonnekin, tänäkin vuonna. Pitkästä aikaa pääsimme viettämään ihan perinteistä mökkijuhannusta hyvine syömisineen ja juomisineen, ja bonuksena saimme vielä maistaa vuokramökin saunarannasta löytyneitä kesän ensimmäisiä kanttarelleja. Ihanaa! Ja paranee vaan, seuraavat kanttarellinalut löytyivät lenkkipolun varresta tänään 🙂

Eilen kotiin palatessa sää oli hieman sateinen parin aurinkoisen päivän jälkeen, joten normaalisti hieman talvisempi nuudelikeitto oli juuri sopiva eväs. Kaukoidässä taitaa vähän joka maassa olla versionsa sopasta, jossa kuuman liemen päälle kipataan lihat, kasvikset ja nuudelit. Thaimaassa ihastuin myös hot potiksi kutsuttuihin keittoihin, jossa tilattiin pöytään keittimen päälle kattilallinen lientä sekä mieleiset täytteet, joista ruokailijat keittivät itse soppansa osana ruokailutapahtumaa. Ja tässä kohtaa taas kerran pardon my ignorance, vastaavia soppia löytyy varmasti monesta muustakin maailman kolkasta.

Minulla ei ole fonduepataa tai muuta sopivaa, millä keittäisin tee-se-itse sopan pöydässä, mutta tein jonkinlaisen välimallin ratkaisun: liemi ja lihat keitetään valmiiksi, ja loput aineet saa jokainen ruokailija (eli isäntä ja minä) annostella itse liemeen. Sopan ihanuus on siinä, että siihen voi kirjaimellisesti laittaa melkein mitä vaan. Hyvin toimi, ja hyvältä maistui, vihannekset ja yrtit eivät yhtään ehtineet kulahtaa vaan pysyivät raikkaina ja tuoreina.

Tee-se-itse nuudelisoppa (parin-kolmen hengen pääruoka-annos)

3 dl vahvaa lihalientä
7-10 dl vettä
2 rkl kalakastiketta
2 valkosipulinkynttä
1 pieni galangal-juuri tai peukalon kokoinen pala inkivääriä
2 limettiä
3 rkl soijaa
300g possun kylkiviipaleita pieninä paloina
300g naudanlihaa suikaleina

lisukkeet

2 tuoretta chiliä pilkottuna
150 g ituja
2 kesäsipulia varsineen
1/2 pkt riisinuudeleita esikeitettynä
tuoretta korianteria silputtuna
tuoretta minttua silputtuna
…ja/tai mitä ikinä keksit!

1. Esivalmistele lisukkeet pilkkomalla ne haluamallasi tavalla ja laittamalla tarjottimelle tai kippoihin omiin kekoihinsa käyttöä odottamaan.

2. Keittele liemi: kiehauta kaikki ainekset lihaa sekä muutamaa vesidesiä lukuunottamatta. Kun liemi kiehahtaa, lisää vettä jos liemi tuntuu turhan sakealta. Lisää lihat ja vähennä hellan lämpö pienimmilleen, ja anna hautua vielä muutama minuutti pienellä teholla.

3. Annostele liemi keittokulhoihin ja anna jokaisen ruokailijan poimia liemeensä haluamansa lisukkeet.