Browsing Tag

lampaanliha

Reseptit

Yön yli kypsynyt lampaanviulu

maaliskuu 24, 2018
ylikypsa_lampaanviulu

Yksi tykkää pääsiäisen lampaanviulusta roseena, toinen ylikypsänä, kolmas valitsee viulun sijaan kareen ja neljäs ei ota lammasta ollenkaan. Pääsiäisen ruokaperinteitä ei ole onneksi hakattu kiveen, vaan jokaisessa keittiössä on mahdollisuus kokeilla ja nauttia erilaisista vaihtoehdoista. Meillä kuitenkin yleisimmin pöytään päätyy viulu, muunmuassa siksi, että siitä riittää hyvin isommallekin porukalle. Tänä vuonna keulin ja ostin kokonaisen karitsanruhon, johon luonnollisesti kuuluu kaksi viuluakin kokattavaksi. Jäljelle jää kysymys: roseena vai ylikypsänä?

En ole varsinaisesti tiukka kummankaan koulukunnan edustaja, joinain vuosina roseempi liha kastikkeenaan esimerkiksi raikasta salsa verdeä, on ollut juuri täydellinen, joskus taas on mukava paistaa liha ylikypsäksi ja riipiä sitä vaikka pitaleipien väliin. Tänä vuonna mieli taittui enemmän jälkimmäiseen, joten ylikypsällä mennään. Ja ihan huolella ylikypsällä, koska tämä viulu saa pötköttää uunissa yön yli.

Idea ja perusohje kypsentämiseen on napattu Kaikki äitini reseptit -blogin revityn pääsiäislampaan ohjeesta ja niinkin uunituore kuin vuodelta 2010. Koska minä olen tykännyt nostaa pöytään kokonaisen viulun (tai ainakin  mahdollisimman kokonaisen, liha saattaa pudota luusta jo aarretta siirrellessä), olen soveltanut omiani ennen ja jälkeen varsinaisen kypsennysvaiheen. En ole myöskään keksinyt viulua luineen vetävää pataa, joten kypsennän lihan isossa, foliolla peitellyssä uunivuoassa. Ihan suussasulavan hyvä tulee niinkin.

Yön yli kypsynyt pääsiäislammas

1 lampaanviulu (n. 2,5 kg)
suolaa (käytin n. 2 rkl)
mustapippuria
n. 10 valkosipulinkynttä
1 sitruunan kuori raastettuna
vähintään 5 rosmariinin oksaa (käytän useimmiten ruukullisen)
loraus hyvää oliiviöljyä
n. 2 dl vettä tai lihalientä

  1. Leikkaa lampaanviulun pintaan pieniä viiltoja. Hiero lihaan suola ja mustapippurit. Kuori ja viipaloi valkosipulinkynnet ja riivi rosmariinista lehdet. Hiero valkosipuliviipaleet, rosmariini ja raastettu sitruunankuori myös lampaaseen. Anna maustua vähintään vuorokauden. Jos käytät pakastettua viulua, voi mausteet lisätä jo kohmeiseen lihaan.
  2. Ota lammas huoneenlämpöön noin tunti ennen paistamista. Kuumenna paistinpannu ja ota viuluun hieman väriä molemmille puolille (tiedän, se ei mahdu kunnolla pannulle). Siirrä lammas uunivuokaan, kaada pohjalle pari desiä vettä tai lihalientä ja peittele koko komeus foliolla. Lämmitä uuni 120 asteeseen ja anna lampaan paistua noin kahdeksan tuntia, 10-12 tuntiakaan ei ole liikaa kunhan kurkkaat välillä, ettei neste pääse loppumaan. Anna levätä folion alla ennen tarjoilua noin puoli tuntia. Poista folio ja nosta komeus sellaisenaan pöytään, tai riivi se Nannan tapaan valmiiksi tarjoiluastiaan.
Reseptit

Yhden pannun karitsa ja linssit

maaliskuu 18, 2016
karitsan_etuselkä_linssit

Jo nurkan takana kolkutteleva pääsiäinen on aikaisen ajankohtansa vuoksi päässyt tänä vuonna yllättämään ainakin minut. Normaalisti mietin jo ennen juhannusta, mitä jouluna syötäisiin ja aloitan vappuruokien ajattelun heti vuodenvaihteen jälkeen (joo, syömisen lisäksi tykkään myös ajatella ruokia…) , mutta nyt ei menusta ole tietoakaan. Tosin pakastimessa odottaa jo syksyn lammassesongin aikaan hankitusta karitsanpuolikkaasta säästetty viulu, joka pääsee luultavimmin pääsiäispöytään yhdessä erilaisten kasvistahnojen ja salaattien kanssa. Useimmiten ainakin meillä pääsiäisen maut taittuvat hieman itäisen välimeren ja Lähi-idän suuntaan.

Pääsiäismakuihin virittäytyäkseni ehdin kuitenkin tekemään helpon ja herkulliseksi osoittautuneen yhden pannun aterian, johon tuli karitsan luullista etuselkää, kasviksia ja  linssejä. Vaikka kyseessä on haudutettu liharuoka, oli kokonaisuus keväinen eikä uuniakaan tarvinnut lämmittää. Käytännössä hauduttelin hyvin maustetut karitsanpalat ja kasvikset miedossa lihaliemessä ihan tavallisessa wokkipannussa ja lisäsin linssit lopuksi kypsymään käytännössä jo valmiin lihan joukkoon. Ruusukaalit halusin makujen vaihtelun vuoksi paahtaa uunissa erillään ja lisäsin ne pannuun vasta lopuksi, mutta yhtä hyvin ne voisi laittaa samaankin pannuun hieman ennen linssejä. Jos isompi kokkaus ei pääsiäisenä kiinnosta, saattaa tämä ruoka olla juuri sinua varten!

P.S. Kuvasta jääneet yrtit ja saksanpähkinät kruunaavat kokonaisuuden, älä unohda niitä lautaseltasi!

Karitsan etuselkää ja linssejä pannulla (kolmelle)
800 g luullista karitsan etuselkää
loraus öljyä tai nokare voita ruskistamiseen
2 sipulia
2 porkkanaa
2 valkosipulinkynttä
muutama hyppysellinen suolaa
mustapippuria
2 tl juustokuminaa
1/2 tl savupaprikaa
1/2 tl cayennepippuria
1 tl jauhettua maustepippuria
2 laakerinlehteä
n. 3 dl mietoa lihalientä tai vettä
n. 2 dl punaisia linssejä (kuiva määrä)
1 sitruunan mehu
250 g ruusukaaleja

tarjoiluun:
kourallinen saksanpähkinöitä rouhittuna
kourallinen silputtuja mintunlehtiä
kourallinen silputtuja korianterinlehtiä
2rkl granaattiomenan siemeniä

  1. Ota liha huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen paistamista. Pyyhkäise karitsanpaloista mahdolliset luusirut talouspaperilla ja ruskista kuumalla pannulla voissa tai öljyssä kaikilta puoliltaan.
  2. Kuori ja pilko porkkanat ja sipulit muutamaan osaan, hienonna valkosipuli ja lisää ne pannulle. Kääntele muutaman kerran, pienennä sitten lämpöä ja mausta suolalla, mustapippurilla, juustokuminalla, savupaprikalla, cayennepippurilla ja maustepippurilla. Lisää liemi (sen verran, että lihat peittyvät) ja laakerinlehdet, peitä kannella ja jätä hautumaan pariksi tunniksi pienelle lämmölle, kunnes liha on mureaa ja irtoaa hyvin luusta.
  3. Putsaa ruusukaalit ja laita ne paahtumaan pellille leivinpaperin päälle 200-asteiseen uuniin 10-15 minuutiksi. Ruusukaaliin saa tulla hieman väriä, mutta varo kypsentämästä sitä liikaa.
  4. Huuhtele ja valuta linssit pakkauksen ohjeen mukaan ja lisää pannuun. Anna kypsyä noin kymmenen minuuttia, kunnes linssit ovat kypsät ja liemi pitkälti imeytynyt niihin. Jos seos näyttää kuivahtavan, lisää nestettä tarvittaessa.
  5. Lisää pannuun lopuksi kypsät ruusukaalit. Annostele ja nosta jokaisen annoksen päälle vielä rouhittuja saksanpähkinöitä, granaattiomenan siemeniä, korianteria ja minttua.
Reseptit

Onnistuneet karitsan ribsit

marraskuu 27, 2015
karitsan_ribsit

Kotimaista karitsaa on vielä tuoreenakin melko hyvin saatavilla, vaikka paras sesonki oli jo syys-lokakuussa. Kannattaa siis ostaa sitä ennemmin nyt, kuin odottaa pääsiäiseen! Minun palani olivat pakastettuja, koska ostin jo syyskuussa puolikkaan karitsan, nyt käyttöön pääsivät sen kylkipalat. Olen pari kertaa ennenkin tehnyt karitsan ribsejä ja ne ovat onnistuneet ihan hyvin, mutta tosiaan, vain ”ihan hyvin”. Tästä syystä en asettanut niille suuria odotuksia vaan valmistin ne arkiateriaksi, hieman muita jämiä hyödyntäen. Mutta millainen arkiateria siitä tulikaan!

Tämänkertaisista ribseistä tulikin aivan suussasulavat. Osittain syynä oli varmasti maukas, laadukas liha, mutta suurimpana tekijänä arvelen olleen aiempaa matalamman kypsennyslämpötilan. Nyt sain sitä luusta putoavaa, suussasulavaa lihaa. Rasvaisuudesta huolimatta ei karitsassa ole vielä lampaalle ominaista, villaista makua. Koska arki-illan ateriani usein kuihtuvat kokkausajan puutteessa voileiviksi, voin kertoa, että tämä ateria sai hymyn huulille.

Kaverina ribseille oli jälleen kerran linssisalaattia, johon olin sekoittanut sitruunaisen, Lähi-itään vivahtavan kastikkeen sekä pari päivää vanhat vihreän salaatin jämät. Minulla taitaa nyt olla meneillään joku linssikausi, koska syön hyvin samantyylisiä salaatteja alvariinsa. Lisäksi sekoittelin niinikään hävikkiuhan alla olevasta ranskankermasta dipin, johon tuli mm. sitruunaa, korianteria sekä hieman hunajaa.

Karitsan ribsit (kolmelle – neljälle)

800 g – 1 kg lihaisia, pienehköjä karitsan kylkipaloja
2 rkl hunajaa
(tuoretta korianteria tai minttua silputtuna valmiille ribseille)

marinadi:

2 valkosipulinkynttä puristettuna
1/2 sitruunan mehu ja hedelmäliha
1/2 sitruunan raastettu kuori
loraus oliiviöljyä
muutama hyppysellinen suolaa
rouhittua mustapippuria

1. Sekoita kaikki marinadin ainekset. Kaada marinadi muovipussiin ja lisää ribsit. Sulje hyvin ja kääntele muutaman kerran niin, että ribsit saavat marinadia kauttaaltaan päälleen. Laita jääkaappiin maustumaan muutamaksi tunniksi.

2. Ota ribsit jääkaapista noin puoli tuntia ennen kypsennystä. Laita uuni lämpeämään 150 asteeseen. Laita ribsit uunivuokaan, kaada loput marinadit pussista päälle, peitä vuoka foliolla ja kypsennä uunissa noin kaksi tuntia, kunnes liha irtoaa helposti luusta.

3. Ota ribsit uunista ja nosta uunin lämpötila 225 asteeseen. Sivele ribsien pinta hunajalla ja uunin lämmettyä, laita takaisin uuniin ilman foliota n. 10-15 minuutiksi, kunnes pinta on saanut kauniin värin. Hunaja palaa herkästi, joten varo polttamasta ribsejä. Anna valmiiden ribsien vetäytyä kymmenisen minuuttia ennen tarjoilua. Sirottele pintaan tuoretta, silputtua minttua tai korianteria.

Reseptit

Mausteinen karitsan lapa padassa

marraskuu 6, 2015
karitsan_lapa
Reseptejä ylikypsiin lihoihin löytyy netistä vaikka kuinka, mutta hyviähän ne ovat. Nyt viimeksi sellaista valmistui karitsan lavasta, jonka laitoin valurautapataan kypsymään pintaan hierotun mausteseoksen kera. Lisäksi laitoin mukaan hapanta granaattiomenasiirappia sekä hunajaa, sen jälkeen liha sai kypsyä aika lailla itsekseen. Jos keittiöstäsi ei löydy granaattiomenasiirappia, älä anna sen haitata itseäsi; pelkkää hunajaakin voi käyttää tai sekoittaa hunajaan hieman tuoretta granaattiomenaa. Hunajan ja siirapin käytöstä huolimatta lihasta ei varsinaisesti tule makeaa, lisämakeutta kaivatessaan voi hunajaa tai siirappia lisätä vielä valmiin annoksen päälle.
Karitsan kanssa tein hieman tämäntyyppistä linssisalaattia fetalisäyksellä, jolloin aterian kokonaisfiiliksestä tuli hennosti Lähi-itään viittaava. Linssisalaatin enemmän tai vähemmän salainen ainesosa oli tällä kertaa maustepippuri, jota olen vasta viime vuosina oppinut käyttämään muissakin kuin perinteisissä mummolaruuissa. Vika saattaa olla omissa mieltymyksissäni, mutta sitruunaisessa linssisalaatissa maku on suorastaan koukuttava.
Mausteinen karitsan lapa (neljälle)
 
1,3 kg karitsan lapaa (minulla kahtena palana, joista toinen luullinen ja toinen luuton)
suolaa
1 kanelitanko
3 rkl hunajaa
3 rkl pomegranate sour -kastiketta (happamahkoa granaattiomenasiirappia)
(vettä)
mausteseos:
2 tl paprikajauhetta
2 tl kuivattua valkosipulia rouhittuna
2 tl juustokuminaa
2 tl korianterin siemeniä
Tarjoiluun: tuoretta korianteria ja granaattiomenan siemeniä (sekä halutessasi hunajaa / granaattiomenasiirappia)
1. Ota karitsan lapa huoneenlämpöön ennen paistamista. Sekoita mausteseoksen ainekset keskenään. Hiero karitsaan suola sekä mausteseos. Laita lapa pataan ja lorauta päälle hunaja sekä granaattiomenakastike. Lisää pataan vielä kanelitanko ja kaada mukaan vettä sen verran, että lihat melkein peittyvät.
2. Kuumenna uuni 220-asteiseksi. Laita pata uuniin ilman kantta n. 30 minuutiksi, laske sen jälkeen lämpöä noin 125 asteeseen ja peitä kannella. Anna hautua n. kolme tuntia, lihoja muutaman kerran paiston aikana käännellen. Lisää valmiiden lihojen joukkoon tarjoillessa silputtua korianteria sekä granaattiomenan siemeniä.

Kokonaisena paistettu karitsan maksa ja makeat sherrysipulit

lokakuu 16, 2015

Olen kovasti ihastunut ihan perinteisiin maksaruokiin, paistettuun maksaan kera paistetun sipulin, puolukkahillon ja muusin sekä lapsuudenkodista tutun maksakastikkeeseen, jota teen edelleen äitini antamin ohjein. Nyt sain paikallisen REKO-ryhmän kautta kuitenkin pitkästä aikaa käsiini karitsan maksaa, joten päätin vaihteeksi kokeilla jotain (itselleni) uutta ja valmistaa maksan kokonaisena paahtopaistin tapaan. Paistetut sipulitkin saivat hieman uutta muotoa, kun lorautin niiden kanssa pannulle sekä sherryä että hunajaa.

Taaperolle ei maksa-ateria maittanut (asia, josta olen hieman pahoillani, koska olen itse tykännyt maksasta jo lapsena) mutta minusta se onnistui erinomaisesti; 61-asteiseksi lipsahtaneena maksa oli edelleen hieman punertava sisältä ja erittäin murea, olematta kuitenkaan yhtään verinen. Olin myös yllättynyt siitä, miten helppoa ja nopeaa valmistus oli, ainut temppu oli lämpötilan tarkkailun muistaminen. Muutenkin tykästyin jälleen karitsan maksaan ja suosittelen sitä muillekin, maku on naudan maksaa miedompi ja kalvoja tuskin nimeksikään. Kokonaisesta, n. 600g palasta riittää hyvin kolmelle ruokailijalle, vaikka kaksikin saa sen kyllä syötyä.

Kokonaisena paistettu karitsan maksa

1 karitsanmaksa (n. 600g)
mustapippuria
suolaa
nokare voita (paistamiseen)
loraus öljyä (paistamiseen)

1. Ota maksa huoneenlämpöön puolisen tuntia ennen paistamista. Poista mahdolliset kalvot ja hiero pintaan suolaa ja pippuria. Ruskista maksa sihisevän kuumalla pannulla voi/öljyseoksessa kaikilta pinnoiltaan.

2. Laita maksa paistoastiaan ja tökkää lämpömittari sen paksuimpaan kohtaan. Kypsennä 125-asteisessa uunissa, kunnes mittari näyttää 60-61 astetta. En ottanut kypsentäessä aikaa, mutta yli puolta tuntia siihen ei mennyt, muista siis tarkkailla mittaria.

Makeat sherrysipulit

1 keltasipuli
1 punasipuli
4 rkl voita
4 rkl vaaleaa sherryä
hyppysellinen suolaa
hyppysellinen mustapippuria
tilkka öljyä
Lehdet muutamasta timjaminoksasta
1 rkl hunajaa

Kuori ja viipaloi sipulit. Lämmitä pannulla tilkka öljyä, lisää voi ja sipulit ja paista rauhallisella lämmöllä, kunnes sipulit hieman pehmenevät. Lisää suola, mustapippuri ja sherry, anna sen kiehahtaa ja jatka paistamista välillä sekoitellen, kunnes sipulit ovat kunnolla pehmenneet ja keltasipuli alkaa muuttua kullanväriseksi. Lisää hunaja ja timjami, sekoita, ja anna vielä muhia hetken ajan.

Syksyinen steak & Guinness pie -versio

syyskuu 24, 2015

Olen sekä naudanlihan että Guinnessin ystävä, mutta klassinen steak & Guinness pie on jäänyt minulta kokeilematta. Niin jäi oikeastaan nytkin, koska tein piiraani jauhelihasta eikä stoutini ollut Guinnessia, mutta kannattaa silti tutustua ohjeeseen, koska syksyisiä makuja sisältävä piiras oli hieman esikuvaansa vikkelämpi valmistaa ja kaiken kaikkiaan vallan mainio.

Piirakkainspiraatio iski, kun mietin mitä tekisin pakastimesta löytyvästä ylämaankarjan jauhelihasta. Jauheliha on hyvin vähärasvaista ja sen maussa on riistan vivahteita, joten halusin yhdistää sitä muihin syksyisen tummiin makuihin. Kaapissa oli vielä viimevuotisia mustatorvisieniä ja jääkaapissa pullo suklaista Young’s Double Chocolate Stoutia, joten tykötarpeet täytteeseen alkoivat olla kasassa.

En noudattanut suoraan mitään ohjetta piirakan tekoon, mutta vinkkejä katselin mm. Jamie Oliverin sivuilta ja pohjataikinan lainasin Kulinaarimurulasta. Taikinan ja täytteet jo valmistettuani tajusin, että eihän minulla ole sopivaa vuokaa piirakalle, mutta irtopohjainen kakkuvuoka pelasti tilanteen. Piirakan ulkonäkö kärsi valinnasta hieman, kun jouduin jumppaamaan jo kaulittua taikinaa aavistuksen liian isoon vuokaan, mutta makua se ei haitannut tippaakaan. Olutta ei piirakkaan muuten kulu kuin 1,5 dl, joten loput pullollisesta hörpimme palanpainikkeeksi.

Vinkki 1: piirakka ei ole vaikea, mutta jonkin verran sen valmistamiseen menee aikaa. Valmistuksen voi hyvin jakaa kahdelle päivälle niin, että täytteen ja taikinan tekee jo edellispäivänä, ja syömispäivänä vain kaulitsee, kokoaa ja paistaa piirakan.

Vinkki 2: Jos pelkäät kaulitsemista kuten minä (pyöreät levyni muistuttivat lähinnä Irlannin karttaa, mutta se sopi tavallaan aiheeseen), voit myös käyttää valmiiksi kaulittua lehtitaikinaa.

Vinkki 3: Jos käytät irtopohjavuokaa, varo kiinnittämästä taikinaa vuoan reunojen yli, silloin piirakka repeää helposti.

Jauheliha-olutpiiras

piirakkapohja:

325g vehnäjauhoja
125g voita
ripaus suolaa
1 dl kylmää vettä

täyte:

1 reilu kourallinen kuivattuja, mustia torvisieniä
1 iso porkkana
2 sipulia
500g jauhelihaa (suosittelen lokakuussa sesongissa olevaa hirven jauhelihaa tai riistaisaa ylämaankarjaa)
1 rkl sokeria
muutama timjamin oksa
5 katajanmarjaa murskattuna
suolaa
mustapippuria
2 rkl vehnäjauhoja
1,5 dl stoutia (minulla Young’s Double Chocolate Stout)
3-4 dl hyvää lihalientä

voita ja/tai öljyä paistamiseen

1 munankeltuainen voiteluun

1. Valmista taikina nyppimällä jauhot, voi ja suola sekaisin. Lisää sitten vesi ja sekoita sen verran, että taikina muuttuu tasaiseksi. Taputtele palloksi ja anna vetäytyä jääkaapissa kelmulla peitettynä vähintään tunnin ajan.

2. Liota torvisieniä reilussa vedessä noin tunnin ajan, valuta ja puristele ylimääräiset vedet pois. Kuori ja hienonna sipuli ja porkkana. Kuullota sipulia ja porkkanaa hetki paistinpannulla voi-öljyseoksessa, lisää sitten jauheliha ja ruskista. Lisää vielä sienet ja paista hetken ajan. Mausta timjamilla (riivi lehdet varsista, jollet halua ”tikkuja” ruokaan), suolalla, sokerilla ja katajanmarjoilla ja kääntele sekaisin.

3. Ripottele jauhelihaseoksen päälle 2 rkl vehnäjauhoja. Sekoita niin, ettei jauhoa enää näy sellaisenaan vaan se on imeytynyt seoksen joukkoon. Kaada mukaan olut, anna kiehahtaa ja lisää sitten lihaliemi. Tuo jälleen kiehuvaksi, pienennä lämpöä ja anna hautua muutaman minuutin ajan välillä sekoitellen. Jäähdytä jääkaappikylmäksi.

4. Voitele piirakkavuoka. Ota taikinasta 1/3 syrjään piirakan kantta varten. Kaulitse lopputaikina ohueksi, pyöreäksi levyksi ja nosta levy varovasti vuokaan niin, että taikina peittää sekä vuoan pohjan että reunat. Lusikoi jääkaappikylmä täyte varovaisesti piirakkapohjan päälle. Kaulitse loppu taikina pyöreäksi kanneksi ja nosta se piirakan päälle. Kiinnitä reunat vedellä kastelluin käsin. Siisti ylimääräinen taikina pois veitsellä ja painele reunat vielä halutessasi haarukalla. Pistele piirakan kanteen reikiä haarukalla tai terävällä veitsellä. Voitele pinta munankeltuaisella ja paista 180-asteisessa uunissa 45-50 minuuttia, kunnes se saa kauniin värin. Tarjoile vihreän salaatin kanssa.

Raikkaan yrttiset karitsa-fetapyörykät

huhtikuu 7, 2015

Lupasin tai uhkasin vielä tehdä jotain tiliä siitä, mitä meillä syötiin pääsiäisenä. Totta puhuen en ole moneen vuoteen tehnyt näin vähän ruokaa pääsiäiseksi, emme oikeastaan edes valmistaneet varsinaista pääsiäisateriaa. Pitkä viikonloppu tuntui lähinnä häviävän jonnekin, kotona oli enemmän ja vähemmän tärkeää tehtävälistaa mietittävänä ja hoidettavana ja toisaalta oli tarkoitus vähän rentoutuakin. Lopputuloksena en ole ihan varma, teimmekö kunnolla kumpaakaan. Tein kuitenkin mielestäni yhden erittäin hyvän ratkaisun, kun päätin olla menemättä ruokakauppaan lauantaina. Olimme nimittäin viikolla käyneet hakemassa perjantain ruokavieraille kasvisvoittoisen meze-tarjoilun raaka-aineet, ja kun perjantailta jäi ruokaa reilusti yli, arvelin, ettei nälkäkuolema meitä korjaisi vaikka en juuri tänä viikonloppuna hakisikaan ylimääräistä jääkaapin täytettä, päinvastoin saattaisimme onnistua hieman pienentämään potentiaalista hävikkiä. Ja niin varmasti kävikin, pakastimen antimiin yhdistämällä ruokaa riitti koko pääsiäiseksi. Tietysti kokkaamisen ilo jäi pitkälti väliin, mutta se ei ollut täysin huono asia sekään, koska ikivanha ja uskollinen tiskikoneemme sattui sanomaan sopimuksensa irti juuri lauantaina.

Kuten yllä vinkkasinkin, valmistin ruokaa, tai muutamia erilaisia mezejä, vain pitkänperjantain perheruokailuun vanhempieni ja siskoni perheen kanssa. Koska ei ollut vielä ”oikea pääsiäinen”, olin ajatellut alun perin tehdä vain kasvisjuttuja, mutta päätin sitten kuitenkin pyöritellä pöytään myös lihapullia, jotta kokonaisuus olisi riittävän ruokaisa ja joku juttu olisi ns. varmaa tarjottavaa lapsillekin. Hassua muuten, miten aina tulee sitten tehtyä hiukan överit kun miettii, että onko kaikkea tarpeeksi.

Lihapullat tein karitsasta, ja maustoin ne keväisen raikkailla yrteillä, sitruunalla ja fetalla. Kesäkurpitsan käytön lihapullissa olen puolestani oppinut ystävältäni Mama Gastrolta, ja lisäsin vielä hieman maito-korppujauhoseostakin taikinan pehmentäjäksi. Juustokumina ja kaneli olisivat varmasti sopineet myös, mutta olen viime aikoina laittanut niitä niin moneen ruokaan, että ajatus tuntui hieman tunkkaiselta tähän hätään. Pullat pärjäsivät hyvin ilmankin, vaikka feta meni niin atomeiksi taikinaa vaivatessa, että se maastoutui massaan kokonaan eikä tullut esiin sattumina, kuten olin alun perin ajatellut. Joka tapauksessa, vastaavanlaisia pyöryköitä ajattelin tehdä toistekin, tai kenties massasta voisi taputella jauhelihapihvejä, jotka sopisivat varmasti ihanasti grillattavaksi. Ja jos lammas kyllästyttää kovasti, pullat voi pyöritellä melkein mistä tahansa jauhelihasta. Ohjeen määrästä tuli 104 (!) pientä lihapullaa, joiden laskin riittävän noin kymmenelle hengelle osana meze-pöytää. Meillä viisi aikuista ja kaksi lasta tuhosivat noin puolet pullista.

Ja mitä muuta meze-pöydästä löytyi? Tsatsikia, hummusta ja libanonilaista muhammara-tahnaa (niin ikään alkujaan Mama Gastrolta saadulla reseptillä), siskoni tekemää tabboulehia (minulta ei blogista löydy yhtään kunnon tabbouleh-reseptiä, mutta pari muunnelmaa kyllä), kaalisalaattia, marinoituja papuja, viininlehtikääryleitä (purkista), oliiveja sekä tietysti leipää.

Yrttiset karitsa-fetapyörykät

1 kg karitsan jauhelihaa
1 dl korppujauhoja
2 dl maitoa
1 pienehkö kesäkurpitsa
1 sitruunan mehu ja raastettu kuori
2 valkosipulinkynttä
1 suurehko sipuli
1 ruukku tuoretta minttua silputtuna
1 ruukku tuoretta persiljaa silputtuna
suolaa
mustapippuria

1. Sekoita keskenään maito ja korppujauhot ja anna turvota hetki. Raasta kesäkurpitsa, hienonna pieneksi sipuli, valkosipuli ja yrtit. Pese sitruuna kuumalla vedellä ja raasta kuoren keltainen osa.

2. Sekoita kaikki lihapullataikinan ainekset keskenään fetaa lukuunottamatta ja vaivaa tasaiseksi massaksi. Mausta suolalla, pippurilla ja sitruunamehulla ja vaivaa vielä hieman. Murusta lopuksi mukaan feta ja sekoita varovaisesti.

3. Pyörittele massasta lihapullia. Ruskista pullat keskikuumalla pannulla kaikilta puoliltaan ja siirrä pellille leivinpaperin päälle. Paista 200-asteisessa uunissa n. 10 minuuttia, tai kunnes pullat ovat kypsät.

Kuukauden kasvis – kaali: kaalilaatikko kvinoalla

lokakuu 15, 2014

Vähän ällistyneenä piti todeta, etten ole tosiaan koskaan julkaissut kaalilaatikon reseptiä. Oikeasti, vaikka teen sitä ihan säännöllisesti? Koska olen valinnut kuukauden teemakasvikseksi kaalin, korjattakoon se virhe tässä ja nyt. Kaalilaatikko on jälleen yksi niitä ruokia, joihin jokaisella on oma, luultavimmin äidiltä tai mummolta opittu reseptinsä. Preferenssit vaihtelevat, yksi tykkää mehevämmästä ja toinen vähän kuivemmasta lootasta, joku käyttää puuroriisiä ja joku toinen ohraa, joku lihalientä ja joku kermaa. Minä tykkään aika monenlaisista laatikoista, mutta yleensä käytän kaurariisiä ja kuullotan kaalin pannussa muutamassa erässä, jolloin se mielestäni saa lisää makua (tai ainakin rasvaa) ja kypsyy nopeammin.

Tämänkertainen versio ei muuten poikkea normista, mutta hiilariksi valitsin vaihteeksi kvinoaa. Jonkin aikaa sitten kuulin puolitutun tehneen kaalilaatikkoa kvinoasta, ja kun meillä sitä on aika suurissa määrin (pitkä tarina), päätin itsekin kokeilla. Kvinoa sopi laatikkoon hyvin, mutta ei kyllä voittanut perinteistä riisiä. Jotenkin se kvinoa vaan tuppaa maistumaan liian terveelliseltä, voi olla, että kermapurkilla olisi saanut vahingon korjattua 😉 Suosittelen silti sitä kokeilemaan, vaihtelu virkistää ja jos muuten pidät kvinoasta, saatat yllättyä iloisesti.

Niin ja muuten, vaikka kyse on ruuasta, jota suomalaisissa kotitalouksissa on tehty iät ja ajat, älkää haksahtako luulemaan, etteivät mausteet sopisi kaalilaatikkoon. Reilusti pippuria, meiramia ja valkosipulia, niin hyvä tulee!

Kvinoa-kaalilaatikko

n. 1/2 suurehkosta kaalista
250g kvinoaa
700g karitsan jauhelihaa
2 sipulia
3-4 valkosipulinkynttä
n. 1l lihalientä
pari ripsausta meiramia
mustapippuria
suolaa
2 rkl siirappia
tilkka vettä
voita ja/tai öljyä paistamiseen sekä vuoan pintaan

1. Hienonna kaali, kuullota sitä pannulla muutamassa erässä hieman pehmeämmäksi ja siirrä syrjään odottelemaan. Kaalin kuullottuessa huuhtele kvinoa huolellisesti, keitä 5-10 minuuttia suolalla maustetussa vedessä (kvinoan ei tarvitse kypsyä kokonaan kuin vasta uunissa, joten pidempi keittely ja haudutus ei ole tarpeen) ja valuta. Silppua sipuli ja valkosipuli ja kuullota niitä hetki pannussa, lisää sitten jauheliha ja paista kypsäksi. Välimausta suolalla ja pippurilla.

2. Voitele suurehko uunivuoka ja sekoita kvinoa, suurin osa kaalista, ja jauheliha-sipuliseos huolellisesti. Tarkista maku ja lisää suolaa, pippuria tai meiramia tarpeen mukaan. Levitä loput kaalista vuoan päälle ja kaada päälle lihaliemi. Jos lihalientä jää yli, sitä voi lisätä paiston aikana, jos vaikuttaa, että laatikko meinaa kuivahtaa liikaa (vesi tai kermakin käy lisänesteeksi).

3. Sekoita siirappi tilkkaan vettä ja sudi/valuta kaalilaatikon pintaan. Lisää vielä muutama voilastu laatikon päälle. Paista 175-asteisessa uunissa noin puolitoista tuntia. Kurkistele laatikkoa paiston aikana silloin tällöin ja peitä se, jos pinta alkaa tummua liikaa.

Yllättävän hyvät kaalikääryleet

maaliskuu 14, 2014

Mitä ruokaa ei ehkä kannata ruveta tekemään – ainakaan ensimmäistä kertaa – kun neljän kuukauden ikäinen pojankoltiainen on ruvennut tekemään hampaita, eikä puuhasta hieman ärtyneenä viihdy hetkeäkään itsekseen? Kaalikääryleitä. Ja mitä minä tein? No tietysti kaalikääryleitä, täytyyhän elämässä olla haasteita! Tai ihmisen typerä. Mutta kun olen niin haaveillut kääryleiden tekemisestä – mummojeni bravuureista – jo ikuisuuden ja ihana karitsan jauhelihakin on huudellut minulle pakkasesta vaikka miten pitkään, pakkohan se on joskus niitä saada tehdä. Eipä sillä, eiväthän kääryleet erityisen vaikeita ole, mutta jonkun verran aktiivista läsnäoloa ne vaativat. Tiesin sen etukäteen, mutta silti piti kokeilla. Ja näin siinä kävi.

Oppitunti numero 1: Harkitse ylläolevaa, äläkä edes aloita. No mutta minähän aloitin, vaikka oppitunti numero 2tarkista, että kaikki tarveaineet löytyvät huushollista, oli hoitamatta. Ei se mitään, ohrasuurimot voi toki vaihtaa riisiin. Matka jatkui, vaikka kaalin kannan kovertaminen oli odotettua haastavampaa. Olisiko olemassa sellaista, kuin kaalipora, jolla uusavuton saisi kannan poistettua ilman, että oheistuotteena valmistuu ihmisnakkeja? Mutta, oppitunti numero 3älä rupea keittelemään kaalia ja riisiä sillä oletuksella, että lapsesi käy päiväunille kuten kuvittelet hänen käyvän. Juuri, kun kaali alkoi olla kiehumispisteessä, totesin parhaaksi lähteä nukuttamaan ihmispoikasta vaunulenkille. Kokkauksen pariin pääsin palaamaan kolmisen tuntia myöhemmin, kun lenkin jälkeen piti vielä syödäkin, sekä äidin että lapsen. Kaali oli hieman pehmennyt päältä ja sain ensimmäiset lehdet poistettua heti, sitten jatkoin keittelyä. Riisi oli jäänyt raa’aksi joten lisäsin siihenkin vettä ja keitin kypsäksi.

Tämän jälkeen kokkaaminen sujuikin jonkin matkaa ihan hyvin, sain kunnialla irrotettua kaalinlehdet ja valmistettua täytteen ihmispoikasen seuratessa toimitusta vieressä. Vasta kääryleitä rullatessa alkoi ilmapiiri hieman kiristyä, mutta onneksi rullaaminen sujui vikkelästi, lukuunottamatta oppituntia numero 4: kääryleet eivät mahdukaan voitelemaani uunivuokaan. Lillukanvarsia, who cares. Ennen kääryleiden pääsyä uuniin sain kuitenkin vielä kertausta oppitunnista numero 2: kas, ei meillä olekaan siirappia. Pikainen tekstari kaupassa olevalle isännälle ja kääryleet uuniin, no problem. Ohjeet neuvovat voitelemaan kääryleet siirappivedellä aluksi, mutta kai asian voi korjata myöhemminkin. Oppitunti numero 5: Ei voi, jos isäntä ei muista tekstariasi ja tulee kaupastakin vasta puolitoista tuntia viestisi jälkeen. En antanut tämän pienen takapakin häiritä, vaan sivelin kokeeksi hieman hunajaa puoliin kääryleistä. Tämän jälkeen ei suurempia ongelmia enää ollut, vaan kääryleet saivat rauhassa valmistua uunissa. Ehkä olisin voinut kuitenkin huomioida, että uunivuokaa kannattaa käsitellä pannulapuilla, ei paljain käsin.

Mutta hei, loppu hyvin, kaikki hyvin. Jonkun ihmeen kaupalla kääryleet antoivat paljon töhöilyäni anteeksi ja niistä tuli kuin tulikin hyviä! Onneksi niin, koska juuri ennen niiden valmistumista (kello oli vähän vajaa 22) minulta nousi jo savua korvista, olisin saattanut ruveta syöksemään tulta, jos kääryleet olisivat olleet pahoja. Myönnän, että siirappia ne jäivät kaipaamaan – hunaja ei mitenkään häirinnyt osassa kääryleitä mutta ei se myöskään juuri tuonut makua – ja olisivathan ne voineet valmistua vähän aiemmin, mutta illan päätteeksi söimme niitä isännän kanssa ison kasan hyvällä ruokahalulla. Siispä uskallan jakaa ohjeenkin, se on oikein toimiva kun vaan välttää minun kohtaamani karikot 🙂

P.S. Jos kaalin ydintä tai täytettä jää yli, jämistä saa vaikka kaalipiirakan seuraavana päivänä 🙂

Kaalikääryleet (n. 20 kpl)

1 suurehko kaali
500g karitsan jauhelihaa
n. 1,5 dl puuroriisiä
1 iso sipuli
2-3 valkosipulinkynttä
0,5 tl meiramia
mustapippuria
suolaa
2-3 rkl siirappia
1-2 dl vahvaa lihalientä
vettä
voita ja/tai öljyä
(1-2 dl kermaa)

puolukkasurvosta tarjoiluun

1. Koverra kaalista kanta ja osa kovaa ydintä pois. Kaalin jääminen hieman ontoksi sisältä nopeuttaa sen kypsymistä. Huom. Jos kova kanta on kuitenkin hankala kovertaa ilman järeitä aseita, ei se ole mitenkään välttämätöntä, riittää kun leikkaat vain kannasta viipaleen pois.

2. Kiehauta kaali isossa kattilassa reilusti suolatussa vedessä. Keitä riisi paketin ohjeen mukaan kypsäksi. Kun kaali on kiehahtanut, jatka keittämistä keskilämmöllä irrota siitä lehtiä varovasti keittiöpihdeillä sitä mukaa, kun ne kypsyvät. Auta tarvittaessa leikkaamalla veitsellä lehti irti kaalin kannasta. Ohenna irrotettujen lehtien lehtiruotia veitsellä niin, että lehtiä voi kääriä rulliksi. Säästä keitinliemi ja hienonna ylijäävästä kaalinytimestä kourallinen-pari täytteen pohjaksi.

3. Valmista täyte. Hienonna sipuli ja kuullota se pannulla. Sekoita sitten jauheliha, kaalihake, sipuli ja riisi kulhossa. Purista valkosipulinkynnet joukkoon. Lisää kaalin keitinlientä, kunnes täytteen koostumus on löysähkö. Mausta pippurilla, meiramilla ja suolalla, sekä halutessasi pienellä määrällä siirappia.

4. Laita uuni lämpiämään 225 asteeseen. Levitä kaalinlehdet työtasolle, jaa täyte nokareina lehdille ja rullaa lehdet paketeiksi. Nosta paketit voideltuun, laakeahkoon uunivuokaan (esim. lasagnevuoka) saumapuoli alaspäin (mieluiten yhteen kerrokseen, ei päällekkäin). Sekoita siirappi noin 0,5 desilitraan lämmintä vettä ja voitele kaalikääryleet seoksella. Vuole vielä muutama voilastu kääryleiden pintaan. Laita kääryleet uuniin ja paista 225 asteessa, kunnes niiden pinta saa kauniin värin. Ota kääryleet sitten uunista ja kaada niiden päälle lihalientä ja kaalin keitinlientä sen verran, että kääryleet peittyvät n. puoliksi. Jos haluat, kaada päälle myös hieman kermaa. Laske uunin lämpötila 150 asteeseen ja anna kääryleiden kypsyä vielä noin puolitoista tuntia, välillä liemellä valellen. Lisää lientä tarvittaessa vuokaan.Tarjoile puolukkasurvoksen ja vaikkapa perunamuusin kera.

Karitsanpotkaa rautapadassa

tammikuu 28, 2014

Vanhempainvapaan paras juttu on se, että voi viikollakin tehdä hitaasti valmistuvia ruokia näkee aitiopaikalta lapsensa kasvavan ja kehittyvän. Ja niinhän se ihan tosissaan puhuen on, mutta en pane pahaksi sitäkään, että saan tehdän enemmän ruokia, jotka vaativat vähän enemmän aikaa. Enkä tarkoita nyt, että ne vaatisivat minun aikaani, vaan enemmän sitä, että kypsymisessä kestää. Oma aikani ei ole merkittävästi lisääntynyt, siitä pitävät ihmispoikanen ja karvainen kolmen kopla huolen. Sitä suuremmalla syyllä, on mukava haudutella uunissa hitaasti valmistuvia ”cheap cutseja” ja lihapatoja, joiden aktiivinen esivalmistelu on kuitenkin hyvin nopeaa. Kun viettää aiempaa enemmän aikaa kotona ja lähiympäristössä, se on mahdollista, vaikka omat kädet olisivat kiinni muissa asioissa suuren osan ajasta.

Viime viikolla hauduttelin sekä possun-, että karitsanpotkia rautapadassa, eri kerroilla siis. Possut hupenivat parempiin suihin niin nopeasti, että jäivät kuvaamatta eivätkä siitä syystä nyt pääse blogiin, mutta lampaanpotkista muistin räpsäistä pikaiset otokset. Potkat saivat tällä kertaa punaviinisen, tomaattisen liemen, joka sai makunsa valkosipulista, sipulista, kanelista ja timjamista. Rinnalleen potkat saivat palsternakasta tehdyn muusin.

Tarkoitukseni oli jalostaa karitsan jämät pastakastikkeeksi tai couscousin kanssa syötäväksi, mutta meillä mitään jämiä jäänyt 🙂 Muusia sen sijaan jäi. Minä tykkäsin voilla ja punaisella maidolla höystetystä muusista kovasti, mutta isännän makuun palsternakka oli liian voimakas yksinään. Jämät käytin rieskantyyppisiin leipäsiin, joiden reseptin apinoin ihan googlaamalla perunarieskan ohjeesta.

Tein muuten possut ihan samalla metodilla ja samanlaisessa liemessä kuin lampaatkin, sopi niillekin hyvin!

Rautapadassa haudutetut karitsanpotkat (4:lle)

4 karitsanpotkaa
2 sipulia
6 valkosipulinkynttä
1 tlk (400g) tomaattimurskaa
2 lasia punaviiniä
(vettä)
1 kanelitanko
muutama timjamin oksa
pari laakerinlehteä
ripsaus sokeria
suolaa
mustapippuria

1. Pyyhkäise mahdolliset luunsirut potkista talouspaperilla ja ripottele niille suolaa ja pippuria. Kuori valkosipulinkynnet, lohko sipulit muutamaan osaan ja laita ne uuninkestävän padan tai vuoan pohjalle. Kaada päälle viini ja tomaattimurska, ripsauta mukaan sokeri ja mausta suolalla, pippurilla, laakerinlehdillä ja kanelitangolla. Nosta potkat pataan niin, että ne peittyvät osittain (lisää vettä tarvittaessa)

2. Paista potkia 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia niin, että ne saavat hieman väriä. Käännä potkat, ja anna olla vielä kymmenisen minuuttia kuumassa uunissa. Laske sitten lämpö n. 130 asteeseen, ja hauduta potkia nelisen tuntia, käännellen niitä muutaman kerran paiston aikana.