Kuinka ollakaan, tilaamastamme possunpuolikkaasta pää ja sorkat ovat edelleen niiden muutaman palan, jota emme ole saaneet käytettyä, joukossa. Eipä sillä, halusin ihan ehdottomasti pään ja sorkat mukaan settiin ja niille on ollut suunnitelmakin, mutta ilmeisesti sen verran olen jännittänyt niiden valmistusta, että odottivat nyt ihan loppumetreille saakka. Itselleni olen tietysti hokenut, että kyse on enemmän siitä, että on ollut vaikeaa järjestää rauhallista aikaa savotalle, jonka hankaluudesta ja ajanmenosta ei ole oikeastaan mitään hajua.
Eilen sulatin kuitenkin vihdoin pään ja sorkat pakastimesta, joten perääntyminen oli myöhäistä. Hähmyisenä ajatuksena oli tehdä sylttyä, aladobia tai molempia, ja halusin myös testata, miten hyvin hyytelö hyytyisi liemen omilla aineilla ilman lisättyä liivatetta. Ohjeita etsin ties mistä, mutta ihan parhaana tietolähteenä toimi jo sittemmin hiljentyneen
Ahmijan seikkaperäinen kertomus omasta sianpääkokemuksestaan. Suuri kiitos Ahmijalle, ja harmi, ettei blogi enää jatku! Samaa kautta löytyi myös
Silläsipulilan aiempi sianpääprojekti, ehkä ensi kerralla sitten jotain sen suuntaista….
Minun puolikas possunpääni oli valmiiksi paloiteltu, eikä siis valitettavasti yhtä komea kuin Ahmijan saamat kaksi puolikasta. Korvat ja aivot puuttuivat minulta – tai siis possultani, vaikka joku saattaisi tämän tulkitakin muulla tapaa – myös, mutta yksi silmä löytyi kuopastaan paloja tutkiessa (luulin sitä joksikin rauhaseksi, kunnes tajusin nahkapuolella ympärillä olevat ripset…). Muutenkin paloista sai kyllä aika hyvän käsityksen siitä, mikä osa oli mikäkin, mutten sentään leikkinyt ruuallani niin paljon, että olisin ryhtynyt rakentamaan sianpääpalapeliä ;D Silmäpalaa jänistin ja jätin sen käyttämättä järkeillen itselleni, että pienessä palassa ei olisi ollut lähes yhtään käyttökelpoista lihaa. Sorkat olivat päätä suoraviivaisemmat, ne oli vain halkaistu pitkittäin puoliksi, joten heti suoralta kädeltä näki hyvin, mistä oli kysymys.
Lopulta päädyin syltty- ja hyytelövaihtoehdoista siihen hyytelöön, lihaa oli sen verran vähän, ettei molempiin oikein olisi riittänyt kunnon satsia. Hyytelöstä tuli kuin tulikin tosi hyvää, ja se hyytyi hienosti ilman liivatetta! Ulkonäkö olisi voinut olla parempi, luomupossun liha oli aika harmahtavaa ja liemi tosi tummaa. Lisäksi liha jäi minulla hieman liian isoiksi paloiksi, mikä teki ehjien hyytelöviipaleiden leikkaamisen aika mahdottomaksi (kuten kuvasta näkyy ;). Kokoon keitetty liemi oli kuitenkin todella maukasta ja maustoi lihankin, ja keittiössä tuoksuvat varmaan edelleen tuhdit possuhuurut 😉
Lihahyytelö eli aladobi possun päästä ja sorkista
1/2 possun pää
2 kpl possun sorkkia
pari rkl merisuolaa
vettä
2 porkkanaa
2 sipulia
muutama kokonainen, kuivattu neilikka
maustepippureita (n. 20 kpl)
pari laakerinlehteä
1. Aloita possunpään putsaamisesta. Koska pää oli jo paloiteltu ja mukana ei ollut korvapaloja ja kärsässäkään ei ollut kokonaista sierainta (eli kaikkeen putsattavaan oli helppo päästä käsiksi), en liottanut palasia, mutta harjasin ne puhtaaksi juoksevan veden alla, huuhtelin ja kuivasin. Hampaissa oli paljon muistoja possuvainaan ruokalistasta, ja kärsässä ja sorkissa kuopsuttelusta, joten ne harjasin erityisen huolella.
2. Pese ja pilko porkkanat ja puolita sipulit, kumpiakaan ei tarvitse kuoria. Laita possunpalat, porkkanat, sipulit, mausteet ja suola isoon kattilaan – seitsemän litran kattilani oli hieman nafti, kymmenen litraa olisi varmasti juuri passeli koko – ja lisää kylmää vettä sen verran, että lihat juuri ja juuri peittyvät. Tuo kiehuvaksi, kuori päälle kertyvä vaahto ja laske lämpö pienimmilleen niin, että lihat saavat muhia pienellä tulella. Keittele kolmesta neljään tuntiin.
3. Ongi kypsät possunpalat varovasti liemestä. Palojen hajoaminen ei sinänsä haittaa, mutta kuuma liemi roiskahtaa ilkeästi, jos sinne plumpsahtaa takaisin puolikas sorkka tai leuka. Nosta lieden lämpötila takaisin korkeaksi ja jatka liemen kiehuttamista kasaan, noin puoleen alkuperäisestä.
 |
| Possunpään keittely oli myös erittäin suosittu yleisölaji 😀 |
4. Anna lihanpalojen jäähtyä pieni hetki niin, että ne ovat edelleen reilusti lämpimät mutta käsiteltävissä, ja perkaa sitten lihat käsin luiden, nahan ja rasvan alta. Jos lihanpalat tuntuvat isoilta, hienonna niitä vielä hieman aladobia varten, ja laita sitten sopivaan muottiin tai kulhoon (minä käytin kertakäyttöisiä foliovuokia) odottamaan. Lihaa tulee melkoisen vähän, sain kahdesta sorkasta ja puolikkaasta päästä yhteensä n. 450g syötävää. Luita en säästänyt, mutta isäntä ystävällisesti pussitti nahat ja rasvat seisojille talteen herkkupaloiksi.
5. Kun liemi on keittynyt tarpeeksi kokoon, siivilöi sitä tarvittava määrä, ja kaada siivilöity liemi lihanpalojen päälle niin, että lihat peittyvät. Minä kuorin rasvaa hieman pois jo lämpimästä liemestä, mutta helpoimmin sen saa halutessaan poistettua hyytyneen hyytelön pinnalta. Anna aladobin hyytyä jääkaapissa yön yli.
