Browsing Tag

leipä

Monikkoperheystävällinen feta-kylmäsavulohipiirakka

elokuu 1, 2015

Verrattuna esikoisen vauva-aikaan, arki kahden vauvan ja yhden taaperon kanssa on kieltämättä haastavaa. Välillä on hiljaisiakin hetkiä, mutta ne loppuvat usein arvaamattomasti täyteen kolmen lapsen kakofoniaan, tilanteet kiihtyvät nollasta sataan silmänräpäyksessä. Lastenhoidon lomassa suurin osa muista asioista tehdään joko yhdellä kädellä tai juosten niinä lyhyinä hetkinä, jolloin molemmat kädet sattuvat olemaan vapaina.

Sama sääntö pätee tietysti myös ruuanlaittoon. Siitä huolimatta yritän tehdä ruokaa mahdollisimman paljon, vaikka välillä saankin kommentteja, että miksi ihmeessä minä hullu rasitan itseäni ruuanlaitolla. No siksi, että minulle se on henkireikä. Siinä missä joku stressaa siitä, että ruokaa pitäisi tehdä, minun mieleni saa matalaksi einesten tuijottelu, se, etten pääse tekemään ruokaa. Ja siinä missä joku virkistyy pienistä tupluureista, minä virkistyn onnistumisista keittiössä. Oman toipumisenkin kannalta on parempi pysyä liikkeessä kuin maata sohvannurkassa, siitä se arki sitten lähtee.

Jonkin verran joutuu kuitenkin tekemään kompromisseja, koska aika on kieltämättä kortilla. Siksi ihan mahtavaksi jutuksi osoittautui tämä suolainen piirakka, jota tarjosin ensimmäisille rotinoille tulijoille. Piirakan valmistus onnistuu modulaarisesti, eli pohjan, täytteen ja päälle tulevan salaatin saattoi tehdä erikseen, jättää odottamaan ja käyttää välissä aikaa muihin asioihin – juuri sellaista ruuanlaittoa, mikä sopii (monikko)lapsiperheille! Aktiivista työtäkään ei osiin mennyt yhteensä kuin parikymmentä minuuttia, täydellistä.

Näitä ns. salaattipiirakoita, eli suolaisia piirakoita joiden jujuna on päälle laitettava, raikas ja freesin näköinen salaatti, näkyi keväällä netissä ja lehdissä enemmänkin. Olin yhden ohjeen korvamerkannut jo jostain viime talven tai kevään Glorian Ruoka & Viinistä, mutta koska kyseinen numero odottaa edelleen purkamistaan muuttolaatikosta, tein lopulta piirakan ihan oman pääni mukaan. Pohja oli pitkälti tutun ja helpon luotto-ohjeen mukainen, täytteeksi laitoin fetaa ja salaattipäälliseen kylmäsavulohta. Piirakka on sopiva halkaisijaltaan 27 cm vuokaan. Juustovalinta olisi saattanut olla joku voimakkaampikin, mutta syömäporukkaan kuuluvien lasten vuoksi feta oli turvallinen vaihtoehto, ja taatusti myös sopiva kylmäsavulohen kaveriksi. Tätä piirakkaa suosittelen lämpimästi kiireisille leipureille!

Feta-kylmäsavulohipiirakka (n. 6 palaa kahvisuolaiseksi, neljälle kevyeksi lounaaksi)

4 dl vehnäjauhoja
150g voita
ripaus suolaa
2-3 rkl rahkaa

täyte:

4 munaa
150g fetaa (salaattijuustoa)
200g kermaviiliä

päälle:

kourallinen mieleisiä salaatinlehtiä
1/2 pienehköstä kurkusta
1/2 punasipulia
2 rkl sitruunamehua
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl hunajaa
ripaus suolaa
rouhaisu mustapippuria

n. 6 viipaletta hyvää kylmäsavulohta

1. Ota voi hetkeksi huoneenlämpöön pehmiämään. Voitele piirakkavuoka. Nypi kulhossa sekaisin vehnäjauhot, suola ja pehmennyt voi. Lisää rahka ja sekoita vain sen verran. että taikina muuttuu tasaiseksi. Painele taikina tasaisesti piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Jätä jääkaappiin viilenemään (ainakin hetkeksi, mutta kestää odotella pidempäänkin).

2. Vatkaa kulhossa munat ja kermaviili tasaiseksi seokseksi ja murusta joukkoon feta. Kaada täyte piirakkapohjan päälle. Paista 180-asteisessa uunissa n. 45 minuuttia tai kunnes piirakan pinta ja reunat saavat kauniin värin.

3. Revi salaatinlehdet suupaloiksi kulhoon. Viipaloi mukaan kurkku ja sipuli. Sekoita salaatille kastike oliiviöljystä, sitruunamehusta ja suolasta, mausta suolalla ja mustapippurilla. Kääntele kastike varovaisesti salaatin joukkoon..

4. Koristele piirakka juuri ennen tarjoilua kylmäsavulohiviipaleilla sekä reilulla kourallisella salaattia.

Alaston caesar-voileipäkakku

kesäkuu 7, 2015

Lakkiais- ja valmistujaispäivä meni jo, mutta saattaa kesän mittaan olla rippi- sun muitakin juhlia, joissa voileipäkakku maistuu. Minä tein menneellä viikolla tällaisen voileipäkakun tyylisen jutun, joka on vähän kuin välimuoto täytetystä leivästä ja voileipäkakusta. Ja tunnustan olevani voileipäkakkujen ystävä muutenkin; välillä kuulee, että voileipäkakut ovat ummehtunut jäänne 80-luvulta ja muutenkin leipätuotteet ovat monella pannassa, mutta kummasti nuo muinaisjäänteet kerta toisensa jälkeen ovat juhlapöydän suosikkeja, tehden kauppansa usein makeita kakkuja paremmin.

Ajatus tehdä voileipäkakku ilman kuorrutusta tuli alun perin Nannan taannoisesta kakkupostauksesta, jossa muiden ihanien kakkujen lomassa esiintyi luomus nimeltä alaston kakku. Innostuin siitä sitten miettimään, toimisiko sama ajatus voileipäkakussa, ja  niin syntyi alaston voileipäkakku. Koska kuorrutetta ei ole, on kakku hieman perinteistä mallia kevyempi ja rennompi, mutta minusta myös tosi hauskan näköinen erivärisine leipä- ja täytekerroksineen. Toisin kuin täytekakussa, voileipäkakun virheitä ei valitettavasti voi peittää tomusokerilla – tai en ainakaan suosittele sitä – mutta paloista koostuvan kakun käsittely on onneksi niin helppoa, ettei edes minun kakkuni kaivannut suurempaa maskeerausta koristeiden lisäksi.

Olen myös pidempään miettinyt, miten caesar-salaatti yhdistyisi voileipäkakun täytteeksi, joten samalla tuli kokeiltua sitäkin. Ei ollut kovin yllättävää, että sehän toimii ihan loistavasti, kakku on samaan aikaan voimakkaan makuinen ja sitruunaisen raikas. Minä lisäsin kakkuun vähän rapeaksi paahdetulla pekonimurulla höystettyä tuorejuustoa, mutta yhtä hyvin voisi käyttää pelkkää caesar-täytettä tai sekoittaa johonkin kerroksista hieman vaikkapa kanaa tai savulohta. Suolaa tulee sekä caesar-kastikkeesta että pekonista, joten suosittelen käyttämään kostutukseen suolatonta tai vähäsuolaista lientä, enkä lisäisi yhtään suolaa täytteisiin.

Tällaiseen kakkuun oikeastaan kuuluu, että kerrosten välistä pilkistää hieman valuvaa täytettä, joten turhantarkkaa homma ei ole. Myös koristeiden suhteen voi ottaa aika vapaat kädet, minä  koristelin ihan vain salaatilla, parmesanilla ja yli jääneellä pekonimurulla ja ne toimivatkin ihan hyvin jos koristelun tekee viime tipassa ennen tarjoilua, mutta juhlapöytään suosittelen ennemmin rapsakoista vihanneksista leikattuja koristeita, jotka eivät nahistu kovin helposti. Itse kakku kannattaa tehdä jo hyvissä ajoin, vaikkapa edellisenä päivänä. Ja kuten muidenkin kakkujen kanssa, pitää kylmäsäilytyksen kanssa olla tarkka – usein parempi tehdä muutama pienehkö kakku ja ottaa niitä yksi kerrallaan esiin jääkaapista, kuin pitää yhtä valtavaa kakkua lämpenemässä juhlapöydässä. Kakkuun suosittelen myös valmista majoneesia, koska se pitää rakenteensa usein hieman kotitekoista paremmin.

Ohje on 12 isosta leipäviipaleesta tehdylle pitkulaiselle pikkukakulle (kolme palaa peräkkäin, neljä kerrosta), josta riittää neljälle voileipäkakun ystävälle tai kuudelle pieniruokaisemmalle. Huom. ohje on kakkuun ilman koristeita.

Alaston caesar-voileipäkakku

12 isoa, nelikulmaista täysjyväpaahtoleipäviipaletta, ei ihan tuoreita
2,5  dl vähäsuolaista (tai suolatonta) kana- tai kasvislientä

caesar-kastike ja salaattitäyte:

1 dl majoneesia
1/2 sitruunan mehu
1 tl dijon-sinappia
1 tl worcestershirekastiketta
1 valkosipulinkynsi
3-4 öljyyn säilöttyä sardellifilettä
3-4 rkl parmesanraastetta
mustapippuria
1-2 romaine-salaattia (minulle riitti yksi, tuuhea ja terhakka yksilö)

pekonitäyte:

3-4 viipaletta pekonia
3-4 kevätsipulin vartta
100g maustamatonta tuorejuustoa

Koristeluun esim:

1-2 viipaletta ylimääräistä pekonia, yli jääviä salaatinlehtiä, parmesanlastuja

1. Valmista pekonitäyte. Paahda pekoni rapeaksi kuumalla pannulla, laita hetkeksi lepäämään talouspaperin päälle (jotta ylimääräinen rasva imeytyy pois ja pekonista tulee kunnolla rapeaa) ja riko mureniksi. Silppua kevätsipuli ja sekoita se, pekoni ja tuorejuusto. Laita jääkaappiin odottamaan.

2. Valmista caesar-kastike ja salaattitäyte. Sekoita keskenään majoneesi, worcestershirekastike, sitruunamehu ja sinappi ja purista mukaan valkosipulinkynsi. Hienonna sardellifileet mahdollisimman pieneksi muhjuksi ja lisää kastikkeeseen. Raasta mukaan vielä parmesania (kastike saa olla kakkuhommiin hieman paksumpaa kuin normaali caesar-salaatin kastike, parmesan sitoo muita aineksia hyvin) ja rouhi joukkoon mustapippuria myllystä. Pilko salaatti suupaloiksi ja sekoita osa kastikkeesta siihen vähän kerrallaan (sanoisin, että yhteensä korkeintaan puolet kastikkeesta). Laita salaatti ja yli jäänyt kastike jääkaappiin odottamaan.

3. Kiehauta lihaliemi, kaada se laakeaan kulhoon ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Leikkaa paahtoleipäviipaleista reunat pois.

4. Ota täytteet kaapista ja kasaa kakku. Kostuta ensin yhden kerroksen leipäpalat (kolme palaa) joko lusikalla valellen tai liemikulhossa nopeasti dipaten (kannattaa hieman testata, kumpi metodi on parempi, tiiviimpi leipä sietää dippausta höttöleipää paremmin), ja asettele ne kakkuvadille suorakulmioksi. Sivele päälle hieman caesar-kastiketta ja nostele sen päälle vielä kastikkeessa pyöräytettyä salaattia. Rakenna sitten seuraava kerros samaan tapaan, mutta laita leipien päälle pekonitäyte. Pekonitäyte on jähmeähköä, joten kannattaa olla varovainen, etteivät leipäpalat repeä. Rakenna taas seuraava kerros ja täytä se samaan tapaan kuin ensimmäinen. Rakenna sitten viimeinen kerros kakun kanneksi. Anna vetäytyä jääkaapissa ainakin muutaman tunnin, mielellään yön yli.

5. Koristele ennen tarjoilua haluamallasi tavalla, esim. ylijääneillä salaatinlehdillä, pekonimurulla ja parmesanlastuilla.

Vappupiknikille: amerikkalainen vegevoileipäkakku

huhtikuu 25, 2015

Saatan hieman toistaa itseäni, kun ehdotan tänäkin vappuna piknikille shooter’s sandwichia eli suomeksi sanottuna täytettyä limppua, mutta kun edellisessä Glorian Ruoka & Viinissä oli kovin kivanoloinen vegevariaatio, joka testatessa osoittautui tosi hyväksikin, en oikein voinut itselleni mitään. Koska minulla on täytettyjen limppujen kanssa jo jonkin verran historiaa (mm. tämä perinteinen malli ja toissavapun sisäänrakennettu voileipäkakku), voin toki myös pitää itseäni edelläkävijänä, täytetyt limput kun ovat kuulemma trendikkäitäkin.

Minulle ja pikavilkaisulla Googlellekin on hieman epäselvää, onko leivän konsepti amerikkalainen vai brittiläinen, vai jotain ihan muuta. GRV sijoittaa juuret amerikkaan, itse olin mieltänyt sen brittiläiseksi, muodostaen mielikuvia yläluokan herroista siemailemassa teetä ja maistelemassa leipiä fasaanijahdin lomassa. Niin tai näin, leipää kannattaa kokeilla, eri versioita on testattu myös piknikolosuhteissa!

Leipäni poikkesi hieman reseptistä ja alle olen laittanut ohjeen sellaisena, kuin itse tein. Käytin alkuperäisohjeen herkkusienten sijaan sieninä kaapeista vielä löytyneitä, viime syksynä kuivattuja herkkutatteja ja olin unohtanut pinaatin kauppaan, joten sen korvasin rucolalla, sipulia taas paistoin mukaan hiukan ekstraakin. Mutta pääpiirteissään mentiin alkuperäisen mukaan. Tehdessä tajusin, että toki täytteiden määrä riippuu ihan siitä, millaisen limpun on ”kakkupohjaksi” hankkinut, pelkäsin nimittäin omien täytteideni loppuvan kesken, mutta hyvin niitä riitti. Vaikka yleensä mietin aina, mitä seuraavalla kerralla tekisin vähän eri tavalla, en tähän kakkuun tekisi suuria muutoksia. Sivuilta olisin voinut kovertaa leivän piirun verran ohuemmaksi (kuten kuvasta näkyy) ja ehkä ihan himpun verran pidempään olisi leipä saanut joko maustua – minä annoin leivän vetäytyä huoneenlämmössä  tai vaihtoehtoisesti saada jotain lisäkostuketta, vaikka vähän jotain sopivaa vinaigrettea tai yhden, ohuen kerroksen marinoitua punasipulia paistetun lisäksi. Mutta vain tosi vähän, koska ei kakku mitenkään kuiva ollut nytkään, vaan aika onnistunut. Sitä oli myös ilo syödä – koska mukana ei ollut majoneesipohjaisia täytteitä, oli lopputulos ruokaisa, mutta raikas. Ja kevään piknikeille se kulkee erittäin näppärästi omassa kuoressaan – suosittelen lämpimästi!

Amerikkalainen voileipäkakku eli shooter’s sandwich vegeversiona

1 vaalea, pyöreä maalaisleipä (minulla Fazerin kestileipä)
150g kuivattuja, viipaloituja herkkutatteja liotettuna ja valutettuna (reilu kourallinen kuivia)
2 punasipulia
1 valkosipulinkynsi
1+1 rkl oliiviöljyä
1 tl kuivattua timjamia
1 rkl sitruunamehua
2-3 tomaattia (tai 1 pihvitomaatti)
1 pkt (125g) mozzarellaa
1+1 rkl dijon-sinappia (saatoin käyttää hieman enemmänkin)
1 pkt rucolaa
1 ruukku basilikaa
1 dl aurinkokuivattuja tomaatteja
suolaa
mustapippuria

1. Liota ja valuta herkkutatit. Halkaise leipä yläosasta ja säästä hattupala kanneksi. Kaavi leivän sisus pois (ja ota talteen vaikka lihapullataikinaa varten). Kuori ja suikaloi sipuli ja valkosipuli.

2. Kuumenna 1 rkl öljyä pannussa ja kuullota sipuleita hetki. Mausta suolalla ja pippurilla ja siirrä sivuun. Lisää pannuun toinen rkl öljyä ja paista sieniä muutama minuutti. Mausta timjamilla, sitruunamehulla ja suolalla.

3. Viipaloi mozzarella ja tomaatit ja nypi basilikaruukusta käyttöön lehdet sekä nuorimmat varret (varret kannattaa silputa).  Aloita leivän täyttäminen voitelemalla limpun pohja ja sivut puolella dijon-sinapista. Nosta pohjalle kuullotetut sipulit, asettele niiden päälle tomaattiviipaleet sekä n. 3/4 rucolasta, joka kannattaa painella tiiviiiksi kerrokseksi. Lisää sitten omiksi kerroksikseen paistetut sienet, mozzarellaviipaleet, basilika, aurinkokuivatut tomaatit sekä loput rucolasta. Voitele leivän kansi sisäpuoleltaan sinapilla ja paina leivän päälle. Kääräise leipä tiiviisti folioon ja jätä painon alle vetäytymään. Huoneenlämmössä leipä saa vetäytyä 4-5 tuntia, jääkaapissa esimerkiksi yön yli.

5. Jos leipä on ollut jääkaapissa, ota se huoneenlämpöön jo vähän ennen tarjoilua. Voit myös lämmittää leipää 180-asteisessa uunissa 15 minuuttia (en kokeillut). Leikkaa leipä ”kakkuviipaleiksi” eli sektoreittain ja tarjoile.

Briossisämpylät

huhtikuu 13, 2015

Gourmet-burgereita on nyt kaikkialla, myös kotikeittiöissä. Meillä on purilaispuuhissa yleensä suosittu Helené Johanssonin Leipä! -kirjan hampurilaissämpyläreseptiä, mutta HS:n Nyt-liitteen vertailun innoittama päätin vaihteeksi leipoa hampurilaisille briossit, ne kun taitavat tällä hetkellä olla se ykkösjuttu. Ja ovathan ne kovin hyviä muussakin käytössä, kuka voisikaan vastustaa sämpylää, jonka kuvataan olevan yhtä rasvainen kuin kuohkeakin? Makukin muistuttaa enemmän voisarvea kuin tavallista hiivataikinasämpylää. Ihan parasta uunituoreena tai myöhemmin paahdettuna.

Käyttämäni ohje on Olivian ja Google-hittien perusteella hyvinkin suosittu ja toimivaksi testattu. Hyvin toimi meilläkin, joskin käytin pelkkää vehnäjauhoa, tuplasin annoksen ja pakastin puolet sämpylöistä myöhempää käyttöä odottamaan, allaolevassa ohjeessa siis tämä tupla-annos muutoksillani. Ohjeessa vinkattiin valmistuksen suhteen vielä, että briosseihin tulee käyttää nimenomaan oikeaa voita, sämpylöitä ei rullatuista taikinapaloista kannata pyöritellä liian kovakouraisesti, jottei ilmavuus häviä, ja että hiivan määrää voi pienentää noin 20%, jos taikina saa vetäytyä jääkaapissa yli neljä tuntia.

P.S. Itse hampurilaiset teimme aika klassiseen tapaan, väliin ei tungettu mitään kovin ihmeellistä mutta pihvin ja juuston laatuun satsasimme. Sivuhuomiona, kaupassa oli hauska huomata, että valmiiksi pakattunakin saa taas kotimaista, hyvälaatuista (usein luomu- ja/tai rotukarjan) jauhelihaa myös hampurilaispihveihin sopivilla, vähän isommilla rasvaprosenteilla.

Briossisämpylät (12 kpl)

2 dl maitoa
50 g hiivaa
2 rkl hunajaa
1,5 tl suolaa
4 kananmunaa
10 dl vehnäjauhoja
200 g voita

voiteluun 2 keltuaista
pinnalle seesaminsiemeniä

1. Ota voi huoneenlämpöön noin tunti ennen leivontaa.

2. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Liota siihen hiiva, hunaja ja suola.

3. Sekoita kananmunat maitoon puu­haarukalla. Lisää ensin jauhot parissa erässä ja sitten pehmennyt voi pieninä nokareina. Vaivaa taikinaa yleiskoneella 8–10 minuuttia tai käsin 12–15 minuuttia (minä käytin sähkövatkaimen taikinakoukkuja n. 10 minuuttia). Taikina on valmis, kun se on pehmeää ja kimmoisaa; lisää tarvittaessa jauhoja, kunnes taikina tuntuu joustavalta.

4. Peitä kulho kelmulla ja nosta jääkaappiin noin tunniksi. Taikinan voi myös tehdä aiemmin ja antaa levätä seuraavaan päivään.

5. Jauhota työpöytä kevyesti ja kaada taikina pöydälle. Vaivaa ilmakuplat pois ja kaulitse noin parin sentin paksuiseksi suorakaiteeksi. Kääri taikina rullalle ja leikkaa kahteentoista palaan. Pyörittele palat pöydän ja kämmenen välissä pyöreiksi sämpylöiksi.

6. Nosta briossit leivinpaperin päälle uunipellille, peitä liinalla ja anna kohota tunnin ajan.

7. Voitele keltuaisella ja ripottele päälle seesaminsiemeniä. Paista 200 asteessa 12–15 minuuttia, kunnes briossien pinta on kauniin kullanruskea.

Leipäkokeiluja: ruisleipä taikinajuuresta ilman hiivaa

maaliskuu 15, 2015

Leipää en ole leiponut aikoihin, jollei nopeita sämpylöitä tai vastaavia lasketa. Inspiraatio iski kuitenkin Mama Gastron pähkinäisestä ruisleivästä, ja innostuin tekemään leipäjuuren hänen ohjeellaan, aiemmat ruisleipäni olen tehnyt sellaiseen parin päivän ”pikajuureen”, jonka pohjana on ollut muutama hapanleipäviipale. Itse pähkinäleipää en kuitenkaan (vielä) leiponut vaan halusin kokeilla ihan perinteistä ruisreikäleipää, joka on ollut isännän toivomuslistalla jo pitkään. Itseäni kiinnosti, miten leipätaikina kohoaisi pelkän hapatusprosessin kautta ilman hiivaa, isäntä taas vaan sattuu kovasti tykkäämään länsisuomalaiseen tyyliin tehdystä ruisleivästä. Opin prosessissa, että ruisreikäleivät ovat länsisuomalainen tapa, kun taas limput ovat tyypillisemmin itäsuomalaista tavaraa.

Leivän reseptin päädyin ottamaan Ruoka.fi -sivustolta, joskin vasta valmistusvaiheessa huomasin, että ohjeessa olisi voinut olla vähän enemmän suuntaa-antavia arvioita siitä, kuinka kauan taikinan pitää seistä ja heräillä jokaisen jauhojen lisäämiskerran jälkeen, vaikka juuri selvästi toimikin ihan niin kuin piti. Mutta, tiedostan, että eri leipäjuurilla ja eri keittiöiden huonelämpötiloissa tehtäessä, että voi vapaalla kädellä tehdä erilaisia leipiä, on varmasti kokeiltava kokeilun perään. Ja jauhoissakin on suuria eroja.

Ehkä arvaattekin, ettei leivästä siis tullut ensiyrittämällä mitään täydellistä; luulen, että pidempi kohotusaika olisi tehnyt sille hyvää ja / tai taikina olisi saanut kuitenkin olla vähän löysempi, tosin silloin se olisi pitänyt lähestulkoon vain kaataa pellille. Mutta ei siitä tullut huonoakaan, vaan sellaista, joka maistui seuraavanakin päivänä hyvältä, oikeastaan yllättäen vielä paremmalta kuin suoraan uunista tullessaan, siksi laitan ohjeenkin jakoon sellaisena kuin minä leivän tein, vaikka ensin epäröin. Ja suosittelen leipäjuuresta leipomista muutenkin, on kummallisen palkitsevaa katsoa, kun juuri alkaa elää ja antaa elämän taikinallekin. Toki vuosikymmeniä äidiltä pojille ja tyttärille kulkeviin juuriin on meillä vielä matkaa.

Ja miksei kuvan leipä nyt sitten olekaan reikäleipä? No… tein myös yhden vähän kauniimman, pyöreän reikäleivän mutta laitoin sen uuniin ensimmäisenä joten se tuli myös syötyä, ennen kuin ehdin ottaa siitä kuvat. Koska leivän paisto jäi iltamyöhään ja tajusin, että pyöreitä leipiä tulisi taikinasta viisi ja ne pitäisi laittaa uuniin yksi kerrallaan, päätin tehdä lopun taikinan pellille isoksi leiväksi, josta voisi leikata ruispalatyylisiä paloja. Jos nyt ei kaunista, niin ihan kätevää.

Hiivaton ruisleipä taikinajuuresta

n. 1/2 dl taikinajuurta (minulla Mama G:n ohjeella tehty)
1 l vettä
8-9 dl ruisjauhoja taikinaan
1 rkl suolaa
10- 12 dl ruisjauhoja leivontaan

1. Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi ja murenna taikinajuuri siihen. Lisää 2 dl ruisjauhoista, sekoita löysäksi velliksi ja anna taikinan heräillä rauhassa, esimerkiksi yön yli.

2. Vatkaa mukaan loput taikinaan tulevista jauhoista parissa-kolmessa erässä (suola mukaan ensimmäiseen erään) ja anna sen tekeytyä muutama tunti välissä, peitettynä huoneenlämmössä (minä lisäsin jauhoja neljän tunnin välein, kolmessa erässä). Taikina on leivontavalmis, kun se kuplii ja on selvästi kohonnut.

3. Alusta leivontaan tulevat ruisjauhot taikinaan ja leivo taikinasta 4-5 pyöreää kiekkoa, joihin voi halutessaan painaa reiät esim. juomalasin avulla. Myös suorakulmaista, koko pellin kokoista leipää kannattaa kokeilla! Aseta leivät pellille leivinpaperin päälle, peitä pyyhkeellä ja anna kohota vähintään tunnin ajan. Piirrä taikinapyörällä tai veitsellä leipiin taitto/leikkauskohdat valmiiksi ja pistele vielä haarukalla reikiä pintaan. Paista 200-asteisessa uunissa noin 40 minuuttia per leipä.

The Christmas Sandwich ja muutama muu vinkki joulutähteiden käyttöön

joulukuu 26, 2014

Toivottavasti kaikilla on ollut oikein nautinnollinen joulu, juuri sellaisessa muodossa kuin se paras joulu itse kullekin näyttäytyy! Me vietimme joulua ihan perinteisesti ja meille mieleiseen tapaan, aattona kyläilimme kantakodissani valmiissa pöydässä ja sen jälkeen ollaan lähinnä löysäilty kotona ja nautittu pakkaskeleistä ulkona. Omaan kotiin ei tullut tänä vuonna edes hankittua jouluruokia vaan vähän muunlaista juhlavaa syötävää (joista ainakin yhden reseptin laitan vielä ennen uutta vuotta jakoon), mutta laitan jakoon yhden rääppimisimieliteon sekä lähinnä muistutuksena ihan muutaman perusvinkin jouluruokien kierrätykseen, jos joku kylläisenä raapii päätään tähteiden äärellä ja miettii, mihin ihmeen vatsaan niitä laittaisi.

  • Kinkku: minun ykkössuosikkini kinkun jatkojalostukseen on perinteinen hernekeitto (tuon linkin takaa paljastuva kuva on muuten kerrassaan, öh, hurmaava), mutta pidän kinkusta myös muissa talvisissa keitoissa, suosittelen lämpimästi vaikkapa tätä isoäitini reseptillä tehtyä, lämmittävää paprikakeittoa, johon voi laittaa sitä lihaa, mitä kaapissa sattuu olemaan. Parasta soppaan on kinkun potka, mutta myös muuta lihaa voi hyvin käyttää, jos olet hankkinut kinkkusi luuttomana. Toki kinkusta saa muutakin, viime vuonna taisimme pilkkoa jämiä pitsaankin. 
  • Laatikot: Jos laatikoita on tullut  hankittua ylimääräisiä, ne laittaisin suosiolla pakastimeen odottamaan talviviikonloppuja, ne maistuvat hyvältä ainakin aika monenlaisten liharuokien lisukkeena. Itse olen esimerkiksi sulattanut perunalaatikkoa maksakastikkeen kaveriksi, ja yhdistelmä toimi hienosti.
  • Kalat: Kalojen uudelleenkäyttö on minusta kinkkisempää, koska meillä joulupöydässä suurin osa kalasta on raakakypsytettyä enkä kovasti fanita kylmäsavu- tai graavilohisiivujen lämminkypsennystä edes tähteissä. Sen sanottuani, mieluummin kiertoon kuin roskikseen, joten suosittelen kokeilemaan vaikkapa tätä fenkoli-lohilaatikkoa graavilohisiivuilla tavallisten sijaan. Lämminsavukalasta taas suosittelen lämpimästi tekemään pihvejä, jotka sopivat mainiosti vaikkapa burgerin väliin. Pari vuotta sitten teimme myös ihan perinteisiä, pieniä sormisyötäviä kaloista.

Mutta sitten siihen tämän vuoden rääppimisjuttuun. Nuorena tyttönä työskentelin Irlannissa muutaman vuoden kahvilassa, jonka listalla oli aina jouluisin The Christmas Sandwich – eli yksi versio kalkkunavoileivästä. Kyseinen voileipä oli hurjan hyvää, ja tänä vuonna olen muistellut sitä niin monesti, että päätin tehdä kotiversionkin. Makumaailmassa on hieman joulua, mutta myös raikkautta, ja tuhti leipä käy lounaasta tai myöhäisestä aamiaisesta, pitäen nälän poissa monta tuntia. Alkuperäisiin aineksiin kuului myös stuffing eli kalkkunan tai kanan leipäpohjainen, yrttinen täyte, mutta minä jätin sen pois ja korvasin timjamin ja salvian lehdistä tehdyllä silpulla. Koska kyse on voileivästä, on reseptiikka hyvin summittaista, määrät tarkentuvat sen mukaan, mitä tähteitä on käytettävissä ja millaisesta täyte-leipäsuhteesta itse kukin pitää. Leiväksi sopii joko ihan tavallinen paahtoleipä, josta saa nätit kolmioleivät, tai vaikkapa sesonkiin sopiva karpaloleipä, jota on ollut parilla leipomolla valikoimissa. Ainut täyte, jonka tätä leipää varten valmistin, oli coleslaw, kaikkea muuta löytyi jääkaapista jo valmiina.

The Christmas Sandwich

pari isoa paahtoleipäviipaletta
majoneesia
dijon-sinappia
karpalohilloa
reilu siivu kinkkua
reilu siivu kalkkunaa
pari lusikallista coleslawia
salvian ja timjamin lehtiä silputtuna
tavallista tai marinoitua punasipulia (minulla oli Mama G:n reseptillä tehtyä)
silputtua jäävuorisalaattia

Paahda leipäpalat ja voitele toinen pala majoneesilla ja dijonilla, toiselle levitä nokare coleslawia. Kasaa coleslawin päälle kalkkunaviipale, karpalosoosi, salaatti, sipulit, yrttisilppu ja kinkkuviipale. Laita majoneesilla ja sinapilla voideltu pala leivän kanneksi, paina hieman kasaan ja leikkaa kolmioiksi tai kääräise paperiin ja syö sellaisenaan.

Saaristolaisleipää joulukalenterista

joulukuu 5, 2014
Viime vuonna ihastuin kovasti Pumpkin Jamin joulukalenteriin (ja jee, sellainen aukesi tänäkin vuonna) ja erityisesti siinä olleeseen saaristolaisleivän ohjeeseen. Saaristolaisleipä oli tuolloin ollut pitkään leivontalistalla ja jouluksi sitä sitten teinkin. Leivistäni ei tullut erityisen kauniita ja jouduin esimerkiksi käyttämään rumaa foliovuokaa leipävuokana, mutta maku oli todella hyvä, joten päätin jo tuolloin tehdä leipiä myös tänä vuonna. Nyt teinkin niitä jo hyvissä ajoin ennen joulua ja ostin myös paperiset leipävuoat, joissa lopputuloksista tuli ihan leivän näköisiäkin. Kommelluksitta en kuitenkaan selvinnyt, ensin jännitin, olisiko parasta ennen -päiväyksensä aikaa sitten ohittanut piimä vielä käyttökelpoista ja sittemmin, kohoaisiko leipä kunnolla kun en tajunnut laittaa sitä leipävuokiin kohoamaan vaan kohotin taikinakulhossa ennen vuokiin laittamista (juu, ohjekin kannattaa toisinaan lukea). Hyvin ne leivät kuitenkin kohosivat ja ennen kaikkea, maku oli yhtä hyvä jollei parempi kuin edellisvuonna. Suosittelen! 
Ohje on alla lähes alkuperäisessä muodossaan, ainoastaan hiivan määrää pienensin hieman, itselläni kun oli se yksi 50g paketti, ja se osoittautuikin ihan riittäväksi. Ohjeen suosittelema 2-4 päivän levähdysaika kannattaa käyttää, koska ainakin kaljamallas on mielestäni vielä hieman kovaa pian leipomisen jälkeen, mutta maltaat pehmenevät asuessaan muhevassa leivässä pari päivää. Leivän huono puoli on se, että se käynnistää melko välittömän himon kaikenlaisiin kalaherkkuihin, mätiin, smetanasilliin graavisiikaan… mutta kohtahan niitäkin jo saa! 
Saaristolaisleipä
1 l piimää
50 g hiivaa
3 dl tummaa siirappia
3 dl kaljamaltaita
3 dl vehnäleseitä
3 dl ruisjauhoja
1 rkl suolaa
n. 10 dl vehnäjauhoja
Siirappivesi voiteluun:
1,5 dl vettä
0,5 dl siirappia
1. Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi ja liuota joukkoon siirappi ja hiiva. Mittaa isoon kulhoon 5 dl vehnäjauhoista ja muut kuivat aineet, jätä 5 dl vehnäjauhoja vielä odottamaan. Lisää joukkoon piimäseos, sekoita, lisää loput jauhot ja vaivaa tasaiseksi (minä käytin sähkövatkaimen taikinakoukkuja).
2. Kaada taikina voideltuihin (minä käytin paperivuokia, joita ei voidella) leipävuokiin niin, että noin kolmannes vuoasta täyttyy. Anna nousta leivinliinan alla puolitoista tuntia. Paista sen jälkeen puolitoista tuntia 175-asteisessa uunissa. Sekoita siirappivesi leipien paistuessa.
3. Voitele leivät siirappivedellä ja laita vielä uuniin puoleksi tunniksi. Jäähdytä leivät vuoissaan ja anna tekeytyä mieluiten kylmässä vähintään kaksi päivää. 

Lohturuokaa: mustatorvisienipiirakka

lokakuu 19, 2014

Leivoin tässä hiljan mustatorvisienipiirakkaa iltapalaksi, kun tiedossa oli vähän raskaampi päivä poissa kotoa ja iltapala-aikaan olisi ollut katastrofi, jos jääkaapista ei löytyisi mitään syötävää. Näin jälkikäteen voin taputella itseäni selkään valinnastani, koska päästyämme kotiin sateisesta syysillasta oli ihan mahtavaa sytyttää muutama tuikku ja käpertyä sohvannurkkaan toisessa kädessä lasi punkkua ja toisessa lautanen, jolla oli pala kotitekoista sienipiirakkaa.

Samalla osallistun sienipiirakalla lokakuun lohturuoka-aiheiseen ruokahaasteeseen. En ollut piirakkaa ajatellut haasteruuaksi, se kun on niin tavallista, mutta sitten tulin ajatelleeksi, että juuri vaatimattomassa kotoisuudessaan sienipiirakka sopii lohturuuan raameihin oikeastaan erittäin hyvin. Kun lohturuuasta puhutaan, assosioin siihen lohdun ohella englanninkielisen comfort -sanan muitakin merkityksiä; suojaa, mukavuutta ja tuttua turvallisuutta. Ja juuri niitä asioita tuo simppeli sienipiirakka tarjosi olemalla ihan suorasukaisen twistitön ja siitä huolimatta tai juuri siksi ihan tosi hyvä, voimakkaan makuiset sienet ja timjami taittoivat mukavasti piirakan täyteläisyyttä. Yksinkertaisuus on valttia, ja helppokin tuo piirakka oli 🙂

Miedomman version saisi tehtyä esimerkiksi suppilovahveroista tai tateista, mutta minä pidin tässä juuri siitä, että torvisienet ovat niin pullollaan makua. Tattien kaveriksi olisin käyttänyt ehkä hieman sitruunankuorta. Nyt käytin pois edellisvuoden pakastettuja sieniä, jotka olin esipaistanut ennen pakastusta, mutta kuivatut tai tuoreet sienet käyvät tietysti yhtä hyvin. Taikinamäärä riittää ohuehkopohjaisessa piirakassa 27cm piirakkavuokaan, minä käytin irtopohjaista kakkuvuokaa, jolloin (omasta mielestäni) piirakasta saa vähän näyttävämmän, kun reunat eivät jää vuokaan piiloon.

Mustatorvisienipiirakka

3 dl vehnäjauhoja
1 dl ruisjauhoja
hyppysellinen suolaa
150g voita
2 rkl maitorahkaa
(tilkka vettä)

täyte:

n. 250g pakasteesta sulatettuja mustatorvisieniä
1 iso sipuli
1 valkosipulinkynsi
3 munaa
2 dl kermaa
100g maustamatonta tuorejuustoa
150g juustoraastetta
pari ripsausta suolaa
mustapippuria
pieni nippu tuoretta timjamia
voita tai öljyä paistamiseen

1. Ota voi huoneenlämpöön pehmenemään. Sekoita keskenään vehnä- ja ruisjauhot sekä suola. Nypi pehmennyt voi jauhojen sekaan taikinaksi. Lisää maitorahka ja sekoita vain sen verran, että massa tasoittuu. Painele taikina voideltuun piirakka- tai kakkuvuokaan ohueksi kerrokseksi ja laita jääkaappiin hieman vetäytymään.

2. Hienonna torvisieniä hieman. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli ja kuullota niitä hetki öljyssä tai voissa paistinpannulla. Lisää sienet ja paista, kunnes kaikki ylimääräinen neste on haihtunut sienistä. Mausta suolalla ja pippurilla, ja riivi mukaan timjaminlehdet.

3. Notkista tuorejuustoa hieman kulhossa kermatilkan kera. Lisää loput kermasta samalla sekoitellen. Vatkaa mukaan munat, lisää vielä juustoraaste ja tarkista maku. Mausta tarvittaessa suolalla ja halutessasi pippurilla.

4. Ota piirakkapohja jääkaapista. Lado pohjan päälle sieni-sipuliseos tasaiseksi kerrokseksi ja kaada päälle munakerma-juustoseos. Paista 180-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia tai kunnes piirakan pinta ja reunat saavat hieman väriä.

Savukalapiirakka juhannuspäivän rääppiäisiin

kesäkuu 18, 2014

Käsi ylös, syödäänkö teillä savukalaa juhannuksena? Niin myös meillä, ja sitä jää usein vähän tähteeksikin. Tänä vuonna ennakoin ja tein jo aiemmin savukalan jämistä helpon piirakan, jota kelpaisi tarjota juhannuksenakin, jos mökkirantaan karauttaisi yllätysvieraita ja kalasta ei enää riittäisi ihan sellaisenaan tarjottavaksi. Piirakan ruisjauho tuo makuun mielleyhtymän kalakukosta, mutta jauhon voi korvata myös vehnäjauholla, jolloin pohja pysyy paremmin kasassa. Minä laitoin piirakkaan purjoa ja fenkolia, mutta esim. juustot, sipuli, parsakaali tai pinaattikin sopivat hyvin, ihan riippuen siitä, mitä jääkaapissa on – sehän juuri on piirakoissa kivaa, että niihin voi sulloa melkein mitä vaan!

Piirakan tein mökkityyliin siihen astiaan, mikä oli saatavilla, eli pyrex-vuoan kanteen, mutta 22 cm piirakkavuoka ajaisi saman asian. Satsista riittää neljälle suolaiseksi välipalaksi tai kuudelle kahvitarjottavaksi, jos pöydässä on muitakin herkkuja.

Savukalapiirakka

pohja

n. 3,5 dl ruisjauhoja
hyppysellinen suolaa
1/2 tl leivinjauhetta
50g voita
2 rkl rahkaa

täyte

2-3 dl savukalaa (meillä kirjolohta)
2 + 2 kananmunaa
1/2 fenkoli
15 cm pätkä purjoa
tilkka öljyä
muutama tillinoksa
2-3 dl täysmaitoa tai kermaa
pari hyppysellistä suolaa
ripsaus mustapippuria

1. Sekoita taikinan kuivat aineet ja nypi voin kanssa sekaisin. Sekoita vielä mukaan rahka ja anna vetäytyä hetken jääkaapissa. Voitele piirakkavuoka ja painele taikina tasaisesti vuoan pohjaan ja reunoille.

2. Keitä kovaksi kaksi kananmunista, kuori ja pilko tai murskaa pieneksi. Viipaloi ohuelti fenkoli ja purjo ja kuullota hetki paistinpannulla. Silppua tilli. Riivi savukala piirakkapohjan päälle ja lado muut täytteet sen päälle. Mausta suolalla ja pippurilla.

3. Vatkaa kulhossa sekaisin toiset kaksi kananmunaa sekä maito ja mausta suolalla ja pippurilla. Kaada munamaito piirakan täytteiden päälle. Paista 180-asteisessa uunissa 30-40 minuuttia tai kunnes munamaito on kiinteytynyt ja piirakka saanut hieman väriä.

Philadelphia-punajuurimuffinit

toukokuu 29, 2014

Juhlatarjottavat ja erityisesti kesän lämpöön sopivat tarjottavat aiheuttavat helposti päänvaivaa juhlien järjestäjille. Siksi oli hauska lähteä mukaan, kun Philadelphia haastoi bloggaajat kehittelemään tuorejuustostaan pikkusuolaista tarjottavaa puutarhajuhliin. Taannoin pähkäilin menua myös helteiselle brunssille, ja päätin tarjota muunmuassa vanhoja suosikkejani kinkku-juustomuffineja. Siitä ajatus lähtikin kehittymään – mitenköhän tuorejuusto pärjäisi muffinissa? 

Valitsin reseptiin Philadelphia valkosipuli & yrtit -tuorejuuston, ja sen makupariksi punajuurta. Hieman hämäävästi punajuuri mielletään usein talvikasvikseksi, vaikka ihanat, uuden sadon punajuuret tulevat myyntiin jo kesällä. Satokauden käynnistymistä odotellessa voi muitakin kasviksia käyttää, esimerkiksi porkkana tai pinaatti sopisivat muffiniin myös. Punajuuren ja tuorejuuston yhdistelmästä tulee mehevä tarjottava. Satokauden alkua odotellessa käytin esikeitettyjä punajuuria, mutta tuore, raakana mukaan raastettu punajuuri tekee leipomuksesta myös vinkeän värisen. Juhlatarjottavaksi muffinit sopivat erityisen hyvin siksi, etteivät ne ole hirmuisen lämpöarkoja ja lässähdä, jos mittari hipoo kekkeripäivänä hellelukemissa. Viileämpänä päivänä muffinin pintaan voi pursottaa vielä tujauksen tuorejuustoa koristeeksi. Ja hei, mainitsinko, että nämä ovat niin helppoja, että juhlastressiäkään ei tarvitse hankkia? 😉
Ohjeen mukaisesta annoksesta tulee 16-17 pienehköä muffinia juhlasuolaiseksi, tai kotikäyttöön neljä isoa. Muffinit on toteutettu yhteistyössä Philadelphian kanssa. 
Philadelphia-punajuurimuffinit

5 dl jauhoja
1/2 tl suolaa
1 1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl ruokasoodaa
100g voita sulatettuna
2 dl maitoa
1 kananmuna
2 punajuurta raastettuna
200g Philadelphia valkosipuli & yrtit -tuorejuustoa
Lisäksi tarvitaan muffinipelti sekä muffinipapereita, tai tarkoitukseen sopivia pieniä, uuninkestäviä vuokia.
1. Sekoita kuivat aineet keskenään. Sulata voi, sen hieman jäähdyttyä vatkaa kevyesti mukaan maito sekä muna, ja sekoita kuiviin aineisiin. Sekoita mukaan vielä tuorejuusto sekä raastettu punajuuri. 
2. Asettele muffinipaperit muffinipellin koloihin ja täytä paperit taikinalla. Paista 15-20 minuuttia, kunnes muffinit saavat hieman väriä pintaan (isoja kannattaa paistaa 30-35 min).