Leipää en ole leiponut aikoihin, jollei nopeita sämpylöitä tai vastaavia lasketa. Inspiraatio iski kuitenkin Mama Gastron pähkinäisestä ruisleivästä, ja innostuin tekemään leipäjuuren hänen ohjeellaan, aiemmat ruisleipäni olen tehnyt sellaiseen parin päivän ”pikajuureen”, jonka pohjana on ollut muutama hapanleipäviipale. Itse pähkinäleipää en kuitenkaan (vielä) leiponut vaan halusin kokeilla ihan perinteistä ruisreikäleipää, joka on ollut isännän toivomuslistalla jo pitkään. Itseäni kiinnosti, miten leipätaikina kohoaisi pelkän hapatusprosessin kautta ilman hiivaa, isäntä taas vaan sattuu kovasti tykkäämään länsisuomalaiseen tyyliin tehdystä ruisleivästä. Opin prosessissa, että ruisreikäleivät ovat länsisuomalainen tapa, kun taas limput ovat tyypillisemmin itäsuomalaista tavaraa.
Leivän reseptin päädyin ottamaan Ruoka.fi -sivustolta, joskin vasta valmistusvaiheessa huomasin, että ohjeessa olisi voinut olla vähän enemmän suuntaa-antavia arvioita siitä, kuinka kauan taikinan pitää seistä ja heräillä jokaisen jauhojen lisäämiskerran jälkeen, vaikka juuri selvästi toimikin ihan niin kuin piti. Mutta, tiedostan, että eri leipäjuurilla ja eri keittiöiden huonelämpötiloissa tehtäessä, että voi vapaalla kädellä tehdä erilaisia leipiä, on varmasti kokeiltava kokeilun perään. Ja jauhoissakin on suuria eroja.
Ehkä arvaattekin, ettei leivästä siis tullut ensiyrittämällä mitään täydellistä; luulen, että pidempi kohotusaika olisi tehnyt sille hyvää ja / tai taikina olisi saanut kuitenkin olla vähän löysempi, tosin silloin se olisi pitänyt lähestulkoon vain kaataa pellille. Mutta ei siitä tullut huonoakaan, vaan sellaista, joka maistui seuraavanakin päivänä hyvältä, oikeastaan yllättäen vielä paremmalta kuin suoraan uunista tullessaan, siksi laitan ohjeenkin jakoon sellaisena kuin minä leivän tein, vaikka ensin epäröin. Ja suosittelen leipäjuuresta leipomista muutenkin, on kummallisen palkitsevaa katsoa, kun juuri alkaa elää ja antaa elämän taikinallekin. Toki vuosikymmeniä äidiltä pojille ja tyttärille kulkeviin juuriin on meillä vielä matkaa.
Ja miksei kuvan leipä nyt sitten olekaan reikäleipä? No… tein myös yhden vähän kauniimman, pyöreän reikäleivän mutta laitoin sen uuniin ensimmäisenä joten se tuli myös syötyä, ennen kuin ehdin ottaa siitä kuvat. Koska leivän paisto jäi iltamyöhään ja tajusin, että pyöreitä leipiä tulisi taikinasta viisi ja ne pitäisi laittaa uuniin yksi kerrallaan, päätin tehdä lopun taikinan pellille isoksi leiväksi, josta voisi leikata ruispalatyylisiä paloja. Jos nyt ei kaunista, niin ihan kätevää.
Hiivaton ruisleipä taikinajuuresta
n. 1/2 dl taikinajuurta (minulla Mama G:n ohjeella tehty)
1 l vettä
8-9 dl ruisjauhoja taikinaan
1 rkl suolaa
10- 12 dl ruisjauhoja leivontaan
1. Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi ja murenna taikinajuuri siihen. Lisää 2 dl ruisjauhoista, sekoita löysäksi velliksi ja anna taikinan heräillä rauhassa, esimerkiksi yön yli.
2. Vatkaa mukaan loput taikinaan tulevista jauhoista parissa-kolmessa erässä (suola mukaan ensimmäiseen erään) ja anna sen tekeytyä muutama tunti välissä, peitettynä huoneenlämmössä (minä lisäsin jauhoja neljän tunnin välein, kolmessa erässä). Taikina on leivontavalmis, kun se kuplii ja on selvästi kohonnut.
3. Alusta leivontaan tulevat ruisjauhot taikinaan ja leivo taikinasta 4-5 pyöreää kiekkoa, joihin voi halutessaan painaa reiät esim. juomalasin avulla. Myös suorakulmaista, koko pellin kokoista leipää kannattaa kokeilla! Aseta leivät pellille leivinpaperin päälle, peitä pyyhkeellä ja anna kohota vähintään tunnin ajan. Piirrä taikinapyörällä tai veitsellä leipiin taitto/leikkauskohdat valmiiksi ja pistele vielä haarukalla reikiä pintaan. Paista 200-asteisessa uunissa noin 40 minuuttia per leipä.