Browsing Tag

lisukkeet

Täysosuma grillistä – hunajainen grillikasvissalaatti

kesäkuu 29, 2015

Joskus parhaat asiat tulevat vastaan ihan vahingossa. Tai siksi, että jääkaapissa uhkaa tapahtua herkuista hävikiksi -ilmiö, jollei asialle vikkelästi tee jotain. Eilinen, ihan mahtava – toistan, ihan mahtava – grillikasvissalaatti on tästä oiva esimerkki. Heittelimme vähän summamutikassa grilliin hävikkiuhan alla olevia kasviksia ja muutamia edellispäivän keitinperunoita ajatuksena lähinnä päästä niistä eroon, mutta päätinkin sitten jatkojalostaa kasvikset jonkunlaiseksi lämpimäksi salaatiksi grillatun lihan rinnalle. Odotin lopputulosta, joka olisi parhaimmillaan hyvänmakuista muhjua ja pahimmillaan, no, pahanmakuista muhjua, mutta salaatti ylitti kaikki odotukseni. Siitä tuli kauniin värikästä, juuri sopivasti kypsynyttä ja erittäin maukasta; tekstuurissa ja mauissa sekoittuivat hauskasti tuoreet ja grillatut komponentit sekä Lähi-idän makumaailman inspiroima, hunajainen kastike. Jos en vielä kehunut ärsyttävyyteen saakka, niin sanotaan vielä, että jopa isäntä, joka ei suhtaudu kasviksiin ihan samalla intohimolla kuin minä, totesi niitä katsellessaan, että ovatpa kauniita, ja taisi olla myös yhtä mieltä kanssani siitä, että pääruokana ollut liha jäi tällä kertaa soittelemaan toista viulua lisukkeelle.

Ja kivaahan hävikkiruuissa on myös se, ettei raaka-ainevalikoiman kanssa ole niin tarkkaa vaan kasviksia voi vaihdella mielensä mukaan, mieleen tuli heti, että esim. rucola olisi sopinut annokseen tosi hyvin. Ehkä munakoiso on ainut, josta pitäisin tässä kiinni. Ohjeen annoksesta riittää yhdelle kasvispääruuaksi tai kahdelle lisukkeeksi, varmasti useammallekin, jos muitakin lisukkeita on tarjolla. Me lusikoimme annoksen päälle vielä nokareet ranskankermaa, mutta ehkä joku vuohen- tai lampaanmaitojuusto maistuisi kasvisten päälle murusteltuna vielä paremmalle!

P.S. Suuri kiitos kesäkuun ruokahaasteessa äänestäneille, nakukeisari sai tasaäänet Keittotaiteilua-blogin superkauniin nokkospestobostonin kanssa, mutta arpaonni suosi lopulta Kärähtäneet voittoon. Palataan pian asiaan heinä-elokuun ruokahaasteen merkeissä! 

Hunajainen grillikasvissalaatti

1/2 keskikokoisesta munakoisosta
1/2 vihreä paprika
1 punasipuli
2 tomaattia
5 keskikokoista uutta perunaa keitettynä

grillaukseen:

2 rkl voita
2  rkl rypsiöljyä
2 rkl soijaa
1 valkosipulinkynsi murskattuna

kastike:

1 1/2 rkl hunajaa
1/2 sitruunan mehu
1/2 tl juustokuminaa
1/2 tl paprikajauhetta
1 valkosipulin kynsi murskattuna
3-4 rkl oliiviöljyä
2 nippusipulin vartta (nuoret yksilöt menevät hyvin kokonaisina)
pieni nippu minttua
muutama rouhaisu mustapippuria myllystä
pieni ripaus suolaa

1. Valmista ensin salaatinkastike. Sekoita kulhossa keskenään hunaja ja sitruunan mehu (seosta voi esim. hieman lämmittää mikrossa, jotta hunaja notkistuu ja liukenee helposti mehuun), lisää sitten paprikajauhe, juustokumina ja valkosipuli. Kaada öljy seokseen samalla sekoitellen. Silppua mukaan vielä minttu ja sipulinvarret, tarkista maku ja mausta suolalla ja mustapippurilla.

2. Valmista grillaukseen tuleva kastike sekoittamalla keskenään voi, öljy, soija ja valkosipulimurska.

3. Viipaloi munakoiso pituussuunnassa, ripottele pintaan hieman suolaa ja anna sen itkettyä talouspaperin päällä vähän aikaa. Painele sitten pinta kuivaksi paperilla. Pilko muut kasvikset ja perunat muutamaan osaan mutta ei liian pieneksi, jotteivät palat putoa grilliin ritilän välistä. Grillaa kasviksia rauhallisella lämmöllä molemmin puolin silloin tällöin voiseoksella sivellen, kunnes ne kypsyvät ja saavat kauniin värin (me grillasimme kaasugrillin etureunassa pienimmällä lämmöllä pääosin kansi kiinni, aikaa kului kymmenisen minuuttia ja kasvisten kypsyys ja ulkonäkö oli oikein hyvä).

4. Ota kasvikset grillistä ja pilko vielä lämpiminä suupaloiksi. Sekoita kulhossa salaatinkastikkeen kanssa ja tarjoa heti.

0 Comments

Ottolenghin mausteinen kikhernesalaatti mutkien kautta mutta silti vähän oikaistuna

toukokuu 5, 2015

Vappuna meillä herkuteltiin ruokaisilla salaateilla, eikä tällä kertaa mukaan mahtunut edes yhtään perinteistä perunasalaattia. Isännän tekemästä chorizo-mustapapusalaatista kirjoitinkin jo, ja toisena salaattina teimme yrttistä kikhernesalaattia, jonka resepti on kuulemma alun perin itsensä supersuositun Ottolenghin käsialaa. Minä nappasin ohjeen Andalusian auringossa -blogista, jonne se oli päätynyt nyt myös niin kovin suositusta Vege! -kirjasta, eli muutaman mutkan kautta se meille matkusti. Mutta samalla tein myös vähän oikopolkuja, sitruunankuori jäi kastikkeesta ihan vaan laiskuuttani ja kardemumma siksi, että sitä on tullut viime aikoina laitettua niin moneen ruokaan. että maku jo hieman kyllästytti. Lisäksi paprikani taisi olla vihreä ja kikherneeni kuivatuista keiteltyjä, eli jääköön teidän lukijoiden arvioitavaksi, onko salaatilla sitten enää mitään tekemistä alkuperäisen kanssa. Tosi hyvä ja raikas salaatista tuli oikaistunakin, joskin sen herkkä mausteisuus jäi kyllä tällä kertaa valitettavasti samassa pöydässä tarjotun, voimakkaamaan makuisen chorizosalaatin varjoon. Mutta ei lasketa sitä tämän salaatin puutteeksi, vaan sen toisen vahvuudeksi. Helppo on suositella tätäkin!

Mausteinen kikhernesalaatti

400g keitettyjä ja valutettuja (tai yksi säilykepurkillinen) kikherneitä
1 kurkku
2 tomaattia
150g retiisejä (minulla yksi nippu, en punninnut mutta näppituntumalta paino meni lähelle ohjetta)
1 paprika (alkuperäisohjeessa punainen, minulla vihreä)
1 pieni punasipuli
ruukullinen korianteria
ruukullinen lehtipersiljaa
pieni nippu tilliä

kastike:

1 sitruunan mehu (ja kuori raastettuna, vaikkei minulla ollut)
2 rkl valkoviinietikkaa
1 tl jauhettua maustepippuria
1 tl jauhettua juustokuminaa
(1 tl jauhettua kardemummaa, joka minulla jäi pois)
1 dl oliiviöljyä

mustapippuria
suolaa

1. Putsaa ja kuutioi tuoreet kasvikset ja silppua yrtit. Sekoita salaattikulhossa kasvikset, yrtit ja kikherneet.

2. Sekoita kaikki salaatinkastikkeen aineet oliiviöljyä lukuunottamatta. Lisää lopuksi öljy, sekoita vielä ja kääntele salaatin sekaan. Mausta suolalla ja pippurilla ja anna vetäytyä viileässä puolisen tuntia ennen tarjoilua.

0 Comments

Pääsiäinen budjetilla: paahdetut ja hunajamarinoidut valkosipulinkynnet

huhtikuu 4, 2015
Vannon, että kuvan ”surullinen hymynaama”-valkosipuli oli puhdas vahinko.

Tämä on nyt ihan viimeinen, pikkuinen viime hetken resepti tarkan markan pääsiäiseen liittyen. Tämän jälkeen julkaisen enää jotain liittyen siihen, mitä meillä sitten pääsiäisenä ihan oikeasti syötiin, ja sen jälkeen lupaan vaieta aiheesta ensi vuoteen asti.

Tämänkertainen ohje ei erityisesti vaadi juhlapyhää, vaan sopii mihin tahansa hetkeen (paitsi ehkä ensitreffeihin tai työpaikkahaastattelua edeltävään iltaan). Tykkään kovasti valkosipulista, sekä mausteena muussa ruuassa että ihan sellaisenaan. Terveellistäkin se tietysti on. Uunissa paahdettuna valkosipuli on ihan älyttömän hyvää, kun kynnet pehmenevät, pinta saa hieman väriä ja sipuli makua rosmariinista, hyvästä sormisuolasta ja yrteistä. Lisämakua kynsiin saa pikaisesta marinoinnista, joka tekee kynsistä hunajaisen lempeitä. Todella yksinkertaista, sopii tarjottavaksi ihan sellaisenaan esimerkiksi sopivan lammasruuan kylkiäisenä, tai vaikka salaattiin pilkottuna lisämaun antajana.

Paahdetut ja hunajamarinoidut valkosipulinkynnet (n. 2-2,5 dl purkillinen)

3 kokonaista, suurehkoa valkosipulia
reilu loraus öljyä
ripsaus hyvää suolaa
mustapippuria rouhittuna
muutama rosmariinin oksa

marinointiin:

3 rkl hyvää balsamiviinietikkaa
2 rkl juoksevaa hunajaa
3 rkl hyvää oliiviöljyä
hyppysellinen suolaa
pari rouhaisua mustapippuria

1. Irrota ja kuori valkosipulinkynnet. Sekoita uuninkestävässä vuoassa keskenään kynnet, öljy. suola ja pippuri. Tökkäise mukaan muutama rosmariininoksa ja paahda 200-asteisessa uunissa n. 45 minuuttia, tai kunnes kynnet ovat kunnolla kypsät ja saaneet pintaansa hieman väriä. Jos pinta tuntuu tummuvan liikaa, pienennä lämpöä ja pidennä hiukan paistoaikaa, liian tummat kynnet menevät kitkeriksi.

2. Sekoita keskenään kaikki marinadin ainekset ja kaada seos vielä kuumien valkosipulinkynsien päälle. Anna marinoitua huoneenlämmössä puolisen tuntia ja käytä/tarjoile. Kynsiä voi marinoida jääkaapissa hiukan pidempäänkin ja jämät säilyvät ainakin muutaman päivän (pidemmästä säilytyksestä ei ole kokemusta), mutta suosittelen, ettei niitä tarjota ihan jääkaappikylmänä.

2 Comments

Kikherne-avokado-fetasalaatti

tammikuu 11, 2015

Ja salaateilla jatketaan. Kikherneistä ei ole vähään aikaan tullut tehtyä mitään, joten niitäkin oli nyt saatava. Lääkkeeksi edelleen kalvavaan salaatinhimoon kaivelin kaapeista valmiiksi löytyvistä aineksista sellaisen ”mitä meillä nyt tänään sattuu olemaan” -tyylisen salaatin, josta tuli oikein maukas arkilounas, ja myöhemmin vielä päivällinenkin. Toisin kuin linssisalaatti, tämä salaatti ei valitettavasti ihmispoikaselle maistunut, hän maisteli raaka-aineita tyytyväisenä valmistusvaiheessa mutta lautaselta poimi vain muutaman kikherneen, puristeli sen jälkeen avokadonpalat käsissään muusiksi, tuuppasi lautasen kaikin voimin niin kauas edestään kuin mahdollista ja heitti lopuksi ruokalapun teatraalisesti perään. Ei väkisin. Minä kuitenkin pidin salaatista; kikherneet toivat siihen ruokaisuutta, kurkku ja sipuli mehevyyttä, avokado pehmeyttä, salaattisekoitus keväisyyttä ja feta mukavaa suolaisuutta. Harmi, ettei kaapissa ollut tomaatteja, niitä salaatti olisi ehkä vielä kaivannut. Helppoa ja (itselleni) maistuvaa arkiruokaa tästä tuli joka tapauksessa, ainut muistettava juttu on, että kikherneitä pitäisi liottaa kahdeksan tuntia ja keittääkin vielä tunnin – jos haluat salaattisi nopeammin, voi herneet ostaa purkissa käyttövalmiina. Menee joko sellaisenaan tai lisukkeena!

P.S. Jotta kukaan ei kuvittelisi, että meillä on kokonaan hurahdettu salaatteihin, kerrottakoon loppuun, että eilen söimme hodareita. Niistä ei jäänyt dokumentoitavaa jälkipolville, mutta hyvää kaappientyhjennysruokaa olivat nekin. Ostin Hakaniemestä E. Hakkaraiselta muutaman tuoremakkaran hodareiden väliin, mutta sämpylät tehtiin jämäjauhoista ja makkaran kanssa mukaan sujahti mm. hapankaalipurkin ja suolakurkkujen jämät, sekä pakastimesta otettua possunlapaa.

Kikherne-avokado-fetasalaatti

3 dl kuivattuja kikherneitä
150g fetajuustoa
1 avokado
1 pieni punasipuli
n. 10cm pätkä kurkkua
kourallinen rucolaa tai mieleistä, tummaa salaattisekoitusta
1 sitruunan mehu
1/2 valkosipulinkynsi
2 tl sokeria
muutama hyppysellinen suolaa
muutama rouhaisu mustapippuria
n. 1/2 dl hyvää oliiviöljyä

1. Jos käytät kuivattuja kikherneitä, valmistele ne pakkauksen ohjeen mukaan; minä liotin yön yli, huuhtelin, keitin tunnin, valutin ja jäähdytin.

3. Valmista kastike. Sekoita pienessä kulhossa tai lasissa sitruunamehu, sokeri, suola ja mustapippuri ja purista mukaan puolikas valkosipulinkynsi. Anna levähtää hetken tai sekoittele, kunnes sokeri ehtii suurin piirtein liueta sitruunamehuun. Valuta mukaan öljy samalla sekoittaen.

2. Pilko salaattikulhoon kurkku, punasipuli, feta ja avokado ja sekoita mukaan kikherneet sekä salaattisekoitus (jota voi tarvittaessa myös vähän hienontaa ensin). Kaada päälle kastike, kääntele sekaisin ja anna maustua hetken jääkaapissa. Tätäkään salaattia ei kannata tarjota ihan jääkaappikylmänä, joten ota salaatti huoneenlämpöön jo vähän ennen tarjoilua.

0 Comments

Enemmän ja vähemmän onnistuneet tabbouleh-muunnelmat

tammikuu 9, 2015

Varma vuoden vaihtumisen merkki on, että minun alkaa tehdä mieli kaikkea sitruunaista ja yrttistä erilaisten joulumakujen jälkeen. Vaikka on varmasti todella out keventää joulun jälkeen, huomasin tänä vuonna, että huolimatta sangen maltillisesta joulusyömisestä tekee nyt joka tapauksessa mieli ihan erilaisia, raikkaita makuja. Eli vaikkei varsinaista keventämistä ole suunnitelmissa, taitaa vaihtelu virkistää täälläkin.

Jo monena vuonna yksi alkutalven suosikkilisukkeistani on ollut tabboulehia muistuttava salaatti, jossa käytetään bulgurin sijasta linssejä. Ruokaisa, raikas salaatti menee ihan sellaisenaan tai jos jonkinlaisen lihan tai kalan lisukkeena. Tabboulehin ”viralliset” reseptit vaihtelevat aika paljon lähteestä riippuen enkä ole kovin kova huutelemaan ns. oikeaoppisten reseptien perään (minusta ruuanlaittoon kuuluu tietty luovuus ja se, että jokainen saa tehdä itselleen sopivia muunnelmia), mutta minun mielessäni tabboulehin kulmakivet ovat sitruunasta ja oliiviöljystä tehty kastike, persilja, minttu ja bulgur-vehnä. Silti, tuo linssiversio on minusta jopa alkuperäistä parempaa, koska pidän hurjasti palkokasveista. Linssien värillä ei ole niin väliä, nyt käytin punaisia mutta esim. mustista beluga-linsseistä saa hauskan, vähän näyttävämmän lopputuloksen, ja linssit pysyvät myös punaisia paremmin kasassa.

Ehdin jo kertaalleen tehdä salaattimuunnelmaani ja olin marketissa etsimässä lisää linssejä, kun huomasin hyllyssä tattarisuurimoita. Jaa, miksei niitäkin voisi kokeilla? Ruokaisia salaatteja kun on mukava tarjota vierasvarana ja bonusta on, jos pystyy tekemään vehnättömiä versioita, koska gluteenipitoiset viljat ovat aika monen ruokavaliosta jääneet pois. Ja vaikka itse rakastan niitä linssejä ja meillä syödään niitä mielellään, ne saattavat joillekin mennä vähän liikaa ituhippi- tai opiskelijaruokaosastolle. Tattaria testiin siis. Tällä kertaa tein salaatin suolakuorikalan kaveriksi, joten päätin maustaa sen sitruunan lisäksi jääkaapista löytyvällä tillillä, kun olin sitä käyttänyt kalaankin.

Mutta mutta, ihan ei tattariversioni salaatista toiminut. Tillillä maustaminen oli sinänsä toimiva ajatus, mutta tattarin ominaisuudet pääsivät vähän yllättämään, sen suutuntuma oli nimittäin minun makuuni ikävän niljakas. Menisin ehkä jopa sanomaan, että limainen, ja sama ominaisuus tarttui koko salaattiin. Aiemmin olen lähinnä käyttänyt tattaria jauhomuodossa blinejä tehdessäni, joten jos joku aiheessa valistuneempi sattuu tätä lukemaan, niin saa vinkata, menikö jotain pieleen vai onko kyse nimenomaan tuon viljan ominaisuudesta. Paketin ohjeen mukaan huuhtelin tattarin ensin kuumalla ja sitten kylmällä vedellä ja keitin kymmenen minuuttia. En kuitenkaan jättänyt suurimoita enää ohjeen mukaisesti vetäytymään, koska ne tuntuivat jo aika pehmeiltä, vaan huuhtelin ne lävikössä kylmällä vedellä ja jätin valumaan hetkeksi, jotta saisin ne nopeasti salaattikäyttöön. Voipi olla, että moka tuli tehtyä juuri siinä.

Täytyy varmasti antaa tattarille vielä toinen mahdollisuus ja tehdä pieni koe-erä tarkasti paketin kypsennysohjetta noudattaen, niin voin ainakin helpommin sanoa, onko vika viljassa vai täällä tuolin ja näppiksen välissä. Ja vierastarjottavaksi voin tehdä yhtä hyvin vaikka kvinoapohjaista salaattia, se ei aiheuta yllätyksiä. Sillä välin, alla sen aina onnistuvan, linsseistä tehdyn tabbouleh-muunnelmani ohje. Enjoy!

Tabbouleh-tyylinen linssisalaatti (4 lisukeannosta tai 2 pääruoka-annosta)

3dl punaisia linssejä (tai vastaava annos muita linssejä)
2 tomaattia
1/2 kurkku
1/2 isosta, vihreästä paprikasta
1 pieni punasipuli
1 valkosipulinkynsi
1 ruukkupersilja silputtuna
1 ruukkuminttu silputtuna
1 ruukkubasilika silputtuna (ei välttämätön, mutta minä tykkään)
1/2-1 sitruunan mehu
1 valkosipulinkynsi
n. 1/2 dl oliiviöljyä
muutama hyppysellinen suolaa
muutama rouhaisu mustapippuria myllystä

1. Kypsennä linssit pakkauksen ohjeen mukaan, valuta ja jäähdytä.

2. Hienonna salaattikulhoon kurkku, tomaatti, paprika, punasipuli ja yrtit. Purista mukaan sitruunamehu ja valkosipulinkynsi. Lisää vielä oliiviöljy ja jäähdytetyt linssit ja sekoita. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua, mutta älä tarjoile aivan jääkaappikylmänä.

4 Comments

Kuukauden kasvis – punajuuri: savupunajuuri-yrttisalaatti

joulukuu 11, 2014
Maistelin taannoin jossain ravintola-annoksessa savustettuja juureksia ja tykästyin niihin kovasti, minun kun yleensä tulee savustettua lähinnä kalaa ja lihaa. Erityisesti innostuin ajatuksesta savustaa punajuuria. Olin ajatellut niitä lämpimäksi lisukkeeksi johonkin tukevaan liharuokaan, mutta näin jouluherkuttelun lomassa (ja apua, vastahan ne oikeat jouluherkut odottavat nurkan takana) tekikin mieli jotain vähän raikkaampaa. Niin innostuin tekemään savustetuilla punajuurilla höystetyn yrttisalaatin, josta tulikin lähes kesäinen. Salaatti oli myös ihan superhelppo tehdä, ainut valmistusta vaativa komponentti olivat itse punajuuret. Jos kotonasi ei ole savustinta, voi punajuuret paahtaa uunissakin savustetun suolan kera, paahtoaika 180 asteessa on puolisen tuntia lohkojen koosta riippuen. Punajuuret voi käyttää lämpiminä tai kylminä oman maun mukaan.
Ainut juju salaatissa on oikeastaan käyttää hyviä raaka-aineita. Yrtteinä laittaisin melkein mitä tahansa mistä itse tykkää, minä käytin sileälehtistä persiljaa, varsisellerin lehtiä, lipstikkaa ja korianteria, joista viimeinen kyllä meni aika muhjuksi punajuuriin pyöriteltäessä. Sekoittelin osan yrteistä punajuuriin ja jätin osan lohkoille salaattipediksi, mutta yhtä hyvin voi myös kaiken sekoittaa keskenään. Mukaan vuolin vähän Kolatun kuttucheddaria, se oli kivaa vaihtelua chevrelle tai fetalle. Ja ihan lopuksi pirskottelin päälle hieman tamperelaisen Mama’s Cornerin myymää ihanaa balsamicoreduktiota, joka vie kielen mennessään vaikka sellaisenaan. Tuotteita ei ole sponssattu, mutta laitoin linkit, kun olen niihin tykästynyt. Niin ja, hunajaa voi toki lorauttaa muutaman pisaran punajuurille balsamicoreduktion sijaan.
Savupunajuuri-yrttisalaatti (kahdelle)

4 pientä punajuurta
pieni nippu lehtipersiljaa
pieni nippu lipstikkaa
pieni nippu korianteria
muutama varsisellerin lehti
2 tl balsamiviinietikkaa
1/2 valkosipulinkynsi murskattuna
mustapippuria
suolaa
loraus hyvää oliiviöljyä
pari rkl kuttucheddaria tai esim. pecorinoa murustettuna
(pieni loraus balsamicoreduktiota tai hunajaa)
1. Keitä punajuuret kypsiksi, mausta suolalla ja mustapippurilla ja laita ne sen jälkeen sähkösavustimeen 7-10 minuutiksi. 
2. Punajuurten savustuessa sekoita keskenään balsamiviinietikka, suola, mustapippuri ja puristettu valkosipulinkynsi. Sekoita mukaan vielä oliiviöljy. Silppua tai revi yrtit karkeasti ja sekoita ne vinaigreten kanssa. Lisää mukaan savustetut punajuuret ja pyöräytä vielä sekaisin. Kaada tarjoiluastiaan, vuole tai murusta päälle kuttucheddaria tai pecorinoa ja lorauta koko komeudelle hieman balsamicoreduktiota tai hunajaa. Tarjoile heti.
2 Comments

Raikas omena-piparjuurikastike

joulukuu 9, 2014

Vahingossa hyvä tulee, kuten myös summamutikassa ja hetken mielijohteesta. No okei, ei nyt ihan aina, mutta tällä kertaa onnisti. Kaikki lähti siitä, kun jääkaapissa oli ihana, tuore siikafile, jolle en osannut päättää käyttöä. Graaviin? Pannulle? Uuniin? Ehdin jo päätyä viimeiseen ja olin aikeissa tehdä perinteistä tai paketoitua piparjuurikalaa, kun mieli muuttui vielä kertaalleen. Ehkä sittenkin paistaisin sen pannulla ja tekisinkin kylkeen jonkun kylmän piparjuurikastikkeen.

Tykkään raastetusta omenasta kermaviilikastikkeissa ja muissa kylmissä, kalojen kylkeen tarkoitetuissa sooseissa. Omenan kaveriksi punasipulia ja tällä kertaa, kun sitä kerran oli, piparjuurta. Ja kastikkeesta tuli ihan tosi hyvää! Vähän makeaa, vähän hapanta ja mukavan tujakkaa, ranskankerman pehmeydellä taitettuna. Paistetun siian kanssa se maistui sekä äidille että pojalle – minähän olen voimakkaan piparjuurisesta ruuasta vain onnessani, mutta yllätyksekseni omena ei ollut pudonnut kauas puusta tässä asiassa 😉

Omena-piparjuurikastike (2-3 ruokailijalle)

200g ranskankermaa
reilu puolikas omena (minulla granny smith)
1/2 punasipuli
1/2 sitruunan mehu
1 tl dijon-sinappia
1 rkl raastettua piparjuurta tai piparjuuritahnaa (valmis tahna on miedompaa)
ripaus sokeria
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria

Kuori ja raasta omena ja piparjuuri sekä kuori ja hienonna punasipuli. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja anna maustua viileässä sen aikaa, kun kala paistuu.

2 Comments

Tulistekoukussa

lokakuu 13, 2014
Olen joskus ennenkin kertonut, että kun ruokahimo iskee johonkin tiettyyn juttuun, sitä tulee tehtyä tosi monta kertaa lyhyen ajan sisällä, kunnes himotus menee ohi ja seuraava juttu astuu tilalle. Jotkut näistä himotuksista toistuvat toki uudestaan ja uudestaan. Välillä ne kohdistuvat lämpimiin voileipiin, välillä riisipuuroon, välillä tiettyihin salaatteihin ja niin edelleen. 
Tämänhetkinen kohteeni on thaityylinen kalakastike-chilidippi melkein minkä tahansa kanssa. Homma alkoi täysin viattomasti, kun isäntä sattui löytämään – kaikista paikoista – Kuusamon Prismasta irtomyynnistä tuoreita jalapenoja. Emme olleet niitä tuoreena ennen käyttäneet, joten keräsimme muutaman koriimme. Lomareissulla ne jäivät kuitenkin käyttämättä, kun mieli teki enemmän metsän antimia ja perinteistä suomalaistyylistä ruokaa, mutta kotiin palattua ne alkoivatkin huudella minulle jääkaapista, ja muutenkin teki mieli taas jotain mausteista ja ehkä vähän keveämpää parin tuhdisti eletyn lomaviikon jälkeen. Niinpä tein niistä thaityylistä chilidippiä yksinkertaisen uunikanan pariksi, ja jäin tulistekoukkuun saman tien. Eiväthän ne jalapenot mitään periaasialaisia chilejä ole, mutta hirmu hyvää tulistetta niistä tuli silti. Hauskaa oli myös, että jalapenon happamahko maku, joka oli minulle tuttu lähinnä niistä suolaliemeen säilötyistä viipaleista, tuli selvästi myös tuoreessa chilissä esiin. Minä olen nimittäin luullut maun olevan sen säilöntäliemen ominaisuus… no, näin se junttikin sivistyy.  
Viimeisen reilun viikon aikana olen sitten tehnyt vastaavaa tulistetta myös khao man kai -tyylisen keitetyn kanan kylkeen sekä tämän viimeisimmän ja karussa keittiökaaoksessa pikaisesti valokuvatun version paistetun nieriän kaveriksi. Viimeksi käytin lähikaupan ainoita chilejä, joihin ei oltu merkitty lajiketta vaan ainoastaan, että kyseessä on mieto, hollantilainen ja punainen chili. Ihan yhtä maukkaita ne eivät olleet kuin jalapenot tai sellaiset pienet, vihreät linnunsilmächilit, mutta ajoivat kyllä asiansa ja muut maut kompensoivat kokonaisuutta. 
Vähän kuten taannoinen kaalisalaattini, tämä soosi on muunneltavissa aika monella tapaa, kunhan peruskomponentit ovat kohdillaan. Kastikkeen happamana osana käytin hieman makeaa riisiviinietikkaa tehdessäni dippiä kanalle, kalan kanssa laitoin limeä ja hiukan sokeria. Inkivääriä tuli laitettua viimeksi, mutta se ei ole välttämättömyys. Ja chililaatua, makeutta ja valkosipulin määrää voi sovitella käyttötarkoituksen mukaan. Ja niitähän löytyy, käyttötarkoituksia siis. Vaikka ei olisi niin höyrähtänyt kuin allekirjoittanut ja valmis syömään tulistetta ihan minkä kanssa tahansa, niin helposti voi sanoa sen toimivan niin lihan, kalan kuin kanankin kyljessä, salaateissa kastikkeena tai vaikka riisipaperirullien täytteenä.
Thaityylinen kalakastike-chilidippi

1 dl kalakastiketta
2 limetin mehu
1 tl sokeria
2 suurehkoa, punaista chiliä siemenineen
2 valkosipulinkynttä
nippu (ruukullinen) korianteria
pieni pala tuoretta inkivääriä
pari kevätsipulin vartta
Sekoita keskenään limettimehu, sokeri ja kalakastike. Kuori ja purista valkosipulinkynnet mukaan. Silppua korianteri sekä kevätsipuli, suikaloi inkivääri, hienonna chili ja sekoita kaikki kastikkeeseen. Anna maustua hetki huoneenlämmössä ennen tarjoilua. 
0 Comments

Paahdettua kukka- ja ruusukaalia sekä uutta ruokainspiraatiota

lokakuu 9, 2014

Syyskuussa huomasin ihastuneena, että kotimaisia ruusukaaleja on taas saapunut kauppoihin. Mutta mutta, teen ruusukaalit aina samalla tavalla: keitän tai höyrytän puolikypsiksi suolalla maustetussa vedessä, kaadan vedet suurinpiirtein pois ja nakkaan kattilaan tilalle ison klöntin voita, sitruunamehua ja mustapippuria, joiden kanssa haudutan ruusukaalit sopivan al denteksi.

Nyt inspiroiduin kuitenkin uudessa Mama Gastro -blogissa olleista tahmeista ruusu- eli brysselinkaaleista, ja päätin tehdä jotain muuta. Kyseinen gastromamma on hyvä ystäväni, sielunsisko ruoka-asioissa ja kenties paras tuntemani kotikokki. Niin ja mainitsinko jo, että hän on myös ihan huipputyyppi? Kun hän kertoi vihdoin uskaltautuvansa ruokabloggaamisen pariin, tiesin jo etukäteen, että tulen hänen blogistaan löytämään inspiraatiota. Ja niin olen löytänytkin. Ihan samanlaisia kaaleja en tehnyt, mutta ideasta jäi ajatus vaihteeksi paahtaa ruusukaalit uunissa.

Ruusukaalin kaveriksi kaivoin jääkaapista vähän käytetyn kukkakaalin, jonka jämät pilkoin samaan uunivuokaan. Siinä muuten toinen kasvis, jonka syön yleensä aina samalla tavalla, höyrytettynä voin ja curryjauheen (jep) kera, eli korkea aika oli tuulettaa vähän kukkakaaliakin. Lopputuloksesta tulikin tosi hyvää, joskin olin onnistunut heittämään mukaan hiukan liikaa suolaa (ehkä se yksi hyppysellinen olisi ollut tarpeeksi kahden sijaan). Suolasta huolimatta paahdetut kaalit olivat oiva kaveri paistetuille porsaankyljyksille, muuta lisukettä ei kaivattu ja yksi arki-ilta oli jälleen pelastettu.

Paahdetut kukka- ja ruusukaalit

1 pienehkö kukkakaali
300g ruusukaaleja
kämmenellinen kuorittuja saksanpähkinöitä (n. 5 kokonaista eli 10 kuorittua puolikasta)
2 valkosipulinkynttä
3 rkl oliiviöljyä
muutama voilastu
suolaa
mustapippuria

Leikkaa ruusukaalien kannat ja poista mahdolliset huonot päällilehdet, pilko kukkakaali pieniksi kukinnoiksi ja laita molemmat kaalit sikin sokin uunivuokaan. Murskaa morttelissa saksanpähkinät karkeaksi rouheeksi, kuori valkosipulinkynsi ja pilko samanmoiseksi rouheeksi. Ripottele nämäkin vuokaan. Lorauta päälle oliiviöljy, mausta suolalla ja pippurilla, sekoita ja vuole päälle muutama lastu voita. Paista 200-asteisessa uunissa n. 45 minuuttia.

4 Comments

Paahdettujen uusien perunoiden vuosipäivä

elokuu 17, 2014
Nyt kun vihdoin tohtii laittaa uunin taas päälle, on tehnyt mieli muutakin, kuin höyrytettyä uutta perunaa; sitä on nimittäin syöty, syöty ja syöty kesän mittaan sillin ja muiden kalalisukkeiden parina. Olen ennenkin paahtanut uusia perunoita uunissa ja etsin blogin reseptiarkistosta ohjetta, mutta sellaista ei tullut vastaan. Niinpä googlasin muistini virkistykseksi sopivat lämpötilat ja arvioidut paistoajat ja tein pottuja yksinkertaisimmalla mahdollisella tavalla. 
Valmiita pottuja katsellessani mietin, josko hieraisisin vähän valkosipulia niiden tarjoiluastian reunaan. Ja sitten mietin, että valkosipulinkynnethän olisivat ihana lisä perunoiden kanssa uunissa. Ja sitten tuli deja vu, ihan varmasti olen tehnyt sellaisia pottuja ja blogannutkin niistä! Asia hämmensi minua niin, että oli pakko avata blogiarkisto kuukausi kerrallaan ja etsiä potut. Ja löytyiväthän ne lähes päivälleen vuotta aiemmin kirjoitetusta tekstistä, olin vain unohtanut lisätä perunatunnisteen tekstiin (nyt on muuten sekin asia korjattu). Paahtopottujen ”vuosipäivän” kunniaksi laitan uudenkin version nähtäväksi, perunoista tuli nimittäin tälläkin kertaa todella hyviä!
Ohje on tehty niillä määrillä, mitä itse tein, mutta helpostihan tuo taipuu suurempaan tai pienempäänkin pottusatsiin. Pienet, ensimmäiset uudet perunat paahtunevat puolessa tunnissa, nämä loppukesän perunat olivat jo sen verran suuria, että pidin niitä tunnin. Tuoreyrtti on vapaavalintaista, potut toimivat ilmankin mutta yrtillä saa makumaailmaa suunnattua aika helposti. Minä käytin korianteria, jolloin maut jäävät aika kesäisiksi, rosmariinilla tai timjamilla saisi puolestaan aikaan ihanat syyspotut 🙂 
Paahdetut uudet perunat vol. 2

n. 20 uutta perunaa
reilu loraus oliiviöljyä
pari hyppysellistä suolaa
(pieni nippu korianteria silputtuna)

Pese perunat ja laita uunivuokaan, suurimpia kannattaa hieman lohkoa. Lorauta päälle oliiviöljy, lisää suola ja sekoittele vaikka käsin sen verran, että suola ja öljy tarttuvat tasaisesti perunoihin. Paahda perunoita uunissa noin tunnin ajan, kunnes ne ovat rapeita pinnasta ja pehmeitä sisältä. Ripottele valmiiden perunoiden päälle silputtua, tuoretta korianteria tai muuta yrttiä. 
0 Comments