Alkusyksystä molemmat isoäitini nukkuivat pois, hyvin lyhyen ajan sisällä toisistaan. Molemmilla – viimeisillä jäljellä olevilla isovanhemmillani – oli ikää jo yli yhdeksänkymmentä vuotta, joten puhutaan melko luonnollisista asioista, mutta toki läheisen ihmisen kuolema aina pysäyttävä, surullinen ja haikea tapahtuma. Syksyn mittaan mummoni ovat olleet ajatuksissani päivittäin, ja entistä enemmän olen ymmärtänyt, kuinka onnekas olenkaan, kun sain heidät pitää elämässäni näinkin pitkälle aikuisuuteen saakka, ja he ehtivät jopa tutustua vielä minun lapseeni. Vielä onnekkaampi olen siitä, että isovanhempani olivat minulle läheisiä ja elämässäni oikeasti läsnä, ja minulla on mahtavia muistoja heidän kanssaan vietetyistä hetkistä.
Isoäitini olivat hyvin erilaisia persoonia, toinen hieman boheemimpi ja ehkä vähän sellainen mummojen Peppi Pitkätossu, joka osasi hienosti asettua lasten tasolle ja kohdata heidät, tinkimättä kuitenkaan siitä aikuisen ihmisen tuomasta turvallisuudesta. Tämän mummon kanssa vietimme viikonloppuja, kävimme retkillä, riekuimme villinä ja vedimme karkkiövereitä, varmaan vanhemmilta salaa. Jos minä innostuin kääntämään mummon huonekalut ympäri ja rakentamaan niistä hevosen, ei mummoni todennäköisesti pelkästään sietänyt sitä, vaan oli myös ensimmäisenä auttamassa. Toinen isoäideistäni taas oli konservatiivisempi ja perinteisempi, mutta yhtä lailla ihana, huumorintajuinen ja lämmin ihminen, jonka kanssa oli mukava jakaa ajatuksia aikuisenakin. Yhteistä heille oli kuitenkin se, että molemmat olivat taitavia ruuanlaittajia ja resepti jos toinenkin on siirtynyt heiltä nuoremmille polville.
Tämä sitruunakakku on sen perinteisemmän isoäidin käsialaa; en tiedä, mistä resepti on ihan alkujaan peräisin, mutta kakku oli isoäidin bravuuri ja sitä tehtiin joltiseenkin kaikkiin hänen emännöimiinsä perhejuhliin, sekä toisinaan pyynnöstä meidän muidenkin juhliin. Vaikka en koskaan ole ollut suuri kermaisten täytekakkujen ystävä, tämä kakku on toiminut raikkautensa vuoksi aina. Ja joskus sitä on syöty jopa ilman kermavaahtokuorrutusta, muistan eräänkin joulun kun vatsa oli haljeta jouluruokien syömisestä, mutta parvekkeella melkein jäähileiseksi muuttunut, kuorruttamaton kakku maistui siitä huolimatta.
Minä halusin laittaa perinteen jatkumaan ja tein kakkua ihmispoikasen ensimmäisiin syntymäpäiväjuhliin. Tiedättehän, nyt, kun hän ei vielä osaa tai ymmärrä pyytää mitään hämähäkkimies- tai batmankakkuja eikä maistakaan sitä kuin ihan pikkuisen nokareen, voi kakun hyvin vielä tehdä äidin makuun sopivaksi. Ja nythän kannattaa aloittaa kakkuharjoittelu tulevia vuosia varten, tämä oli nimittäin ensimmäinen kakkuni.
Kakun juju on sen väliin tuleva sitruunatahna. Hätätilassa voisi varmaan käyttää kaupan lemon curdia, mutta tämä omatekoinen tahna on helpommin käsiteltävää, ei juurikaan löysty, jos pääsee lämpiämään, ja ennen kaikkea, paljon paremman ja raikkaamman, reilun sitruunaisen makuista. Ja se tahna vaan tekee tämän kakun.
Ja onneksi tekeekin, koska kakkupohjan kanssa minulla ei ollut alkuunkaan onnea. Käytin Kinuskikissan reseptiä, joka sinänsä oli tosi hyvä ja havainnollinen, mutta minä menin metsään jauhojen sekoittamisen kohdalla ja olin vähän liiankin varovainen. Niinpä taikinasta tuli epätasainen. Lisäksi tein leipomista hyvin vähän harrastavan amatöörin perusmokan, mikä aiheutti vähän enemmän mutkia matkaan: laitoin leivinjauhetta kaksi ruokalusikallista kahden teelusikallisen sijaan. Joten ei varmaan ole vaikea arvata, miten kävi: kakku paisui kuin sieni ja valui pitkin uuninpohjia. Lopullisen kakun sain kasaan suurin piirtein kippaamalla taikinapaloja kakkuvadille ja muotoilemalla niistä ympyrän. Mutta hei, ei se ainakaan lässähtänyt! Ja uskomatonta mutta totta, jotenkin sain kakkuun kolme erillistä kerrosta, joiden välissä oli sitä ihanaa sitruunaa. Kostukkeeksi tuli konjakki-vesi-sokeriseosta ja päälle ihan vaan kermaa ja tummaa suklaaraastetta sekä vähän ananaskirsikoita. Näin lapsiperheen juhlaan kiehuttelin konjakista alkoholit pois, mutta aikuisten bileisiin voisi toki laittaa sellaisenaankin.
Kakkupohjan reseptin suosittelen katsomaan alkuperäislähteestä, mutta sitruunatahnan ohjeen laitan alle. Kirjoitin ohjeen joskus ylös istuessani isoäitini keittiössä ja seuratessani tahnan valmistusta. Alkuperäisessä versiossa mitat ovat kuppeina ja summamutikoina, nyt otin valmistaessani tarkemmat mitat ja kirjoitin ne alle. Tahna kannattaa valmistaa vähän etukäteen tai vaikka edellisenä päivänä, jotta se ehtii jäähtyä ennen kakun täyttämistä.
Sitruunatäytekakku (15 hengelle)
1 kahdeksan munan kakkupohja
3 dl kuohukermaa
50g tummaa suklaata raastettuna
1 rasia (100g) ananaskirsikoita
kostuke
1 dl konjakkia
3 dl vettä tai mietoa sitruunamehua
(1 dl sokeria)
sitruunatahna
5 luomusitruunaa
4 dl vettä
3 dl sokeria
2 rkl voita
2 kananmunankeltuaista
n. 4 rkl perunajauhoja
1. Raasta sitruunankuori, purista niistä mehu ja riivi hedelmäliha. Sekoita sitruunankuori, mehu ja hedelmäliha kattilassa sokerin, voin ja veden kanssa. Kuumenna samalla vispilällä sekoitellen ja lisää kuumennuksen aikana keltuainen ja perunajauhot (minä ripottelin jauhot teesihdin läpi mukaan, jotta välttyisin klimpeiltä). Kun seos hieman alkaa kuplia, se sakeutuu ja on valmista. Jäähdytä.
2. Kiehauta vesi-sokeri-konjakkiseos ja anna jäähtyä. Leikkaa kakkupohja kolmeksi kerrokseksi. Nosta pohjakerros tarjoiluvadille, kostuta konjakkiliemellä, ja levitä päälle reilusti sitruunatahnaa. Nosta päälle seuraava kerros ja toista. Kostuta vielä kakun kansikerros sisäpuolelta, nosta se varovasti kakun päälle ja valele kostuketta myös päällipuolelle.
3. Vatkaa kerma hyvin koossa pysyväksi vaahdoksi ja levitä kakun laidoille ja päälle. Raasta päälle tummaa suklaata ja nosta kakun päälle röykkiö ananaskirsikoita. Anna vetäytyä kylmässä tovi ennen tarjoilua.
