Browsing Tag

muuten vaan

Kohti rentoa (ruoka)vuotta 2015

joulukuu 31, 2014
Ihan pian tulee jätettyä hyvästit vuodelle 2014 ja toivotettua jälleen yksi uusi vuosi tervetulleeksi. Tälläkin kertaa vuodenvaihde saa minut ja monet muut miettimään, mitä edellisvuodesta jäi käteen ja mitä ensi vuonna haluaisin olevan edessä. Yritän tässä keskittyä niihin asioihin, jotka liittyvät ruokaan ja bloggaamiseen, mutta tuskin selviän täysin rönsyilemättä, kaiken kaikkiaan vuosi oli nimittäin sangen tapahtumarikas, ainakin minun normaalisti tasaisessa mittakaavassani. Vietettiin edellisvuoden lopulla syntyneen ihmispoikasen vauvavuotta, useimmiten ihan mukavasti mutta välillä vähän enemmän hiki otsalla. Samaan aikaan perhe pieneni vanhemmasta päästä, kun molemmat isoäitini siirtyivät autuaammille maille syksyllä. Ja työrintamallakin oli tuulinen vuosi; vaikka olin itse vanhempainvapaalla, aiheutti turbulenssi paljon ammatillista pohdintaa ja hankaloitti päätöstä töihinpaluun ajankohdasta. Silti kokonaisfiilis vuodesta on positiivinen, minä ja välitön perheeni voimme hyvin ja olemme saaneet nauttia sekä antoisasta arjesta että erityisistä, hienoista juhlahetkistä – hyvän ruuan kera.

Blogin osalta tein vuosi takaperin muutaman uudenvuodenlupauksen: lupasin olla kohtuullisen tuottelias ja julkaista ainakin kymmenen tekstiä joka kuukausi, pitää teemakasviskuukausia ja saada vihdoin aikaan ne kauan harkitsemani facebook-sivut. Lupaus numero yksi kaatui toukokuussa, numero kaksi taisi kaatua jo aiemmin – tai no, pidin teemakasviskuukausia mutta en ihan joka kuukausi enkä saanut aikaiseksi suunnittelemaani neljää reseptiä per kasvis – ja numero kolme on juuri valmis niinsanotusti ihan tässä työn alla. Jotenkin vaan tuntui, että inspiraatio karkasi, kun oli tehtävä jotain tiettyä juttua tietyllä hetkellä ja rakkaasta harrastuksesta uhkasi jo tulla pakkopullaa. Niinpä kesän korvilla aloin tarkoituksella unohtamaan blogille tekemiäni aikatauluja ja suunnitelmia, ja rupesin tekemään enemmän sitä, mikä milloinkin miellytti, ja sieltä se inspis lähti hiljalleen taas löytymään. Tai eihän se tyystin kateissa ollut, syksystä ja loppuvuodesta siihen oli vain taas helpompi tarttua.

Ensi vuoden haluankin korkata vähän samanlaisilla ajatuksilla: uudenvuodenlupaukseni blogille on tehdä juuri sitä, mikä milloinkin sattuu innostamaan. Ottaa siis aika rennosti ja toivottavasti pitää siten huolta, että inspiraatio säilyy ja kasvaa entisestään. Toki on paljon asioita, joihin haluaisin paneutua aiempaa enemmän: haluaisin esimerkiksi oppia ottamaan parempia ruokakuvia, haluaisin ehtiä tekemään vähän enemmän keskittymistä vaativia ruokia (vaivalloisissakin ruuissa on ehdottomasti oma zeninsä, onnistumisen riemusta puhumattakaan – tällä hetkellä bravuurejani ovat kuitenkin ruuat, jotka vaativat hyvin vähän aktiivista työtä) ja ennen kaikkea haluaisin varmistaa, että reseptiikkani toimii. Kasvisruokiinkin haluaisin edelleen panostaa aiempaa enemmän. Näistä toiveista en kuitenkaan aio tehdä lupauksia, vaan pidän ne lähinnä korvan takana ja toivon niiden inspiroivan ja ohjaavan tekemistäni tulevana vuonna. Samanlaisia asioita toivon myös teille lukijoille ja kanssabloggaajille, toivottavasti pääsette tekemään juuri sitä mistä nautitte ja ottamaan juuri niin paljon tai vähän rennosti kuin sopii juuri teille. Ja ennen kaikkea, inspiroitumaan hyvästä ruuasta.

Onnellista ja ruokaisaa uutta vuotta 2015 kaikille!

Kuva on kierrätetty parin vuoden takaa; tuolloin sekoitin kuohujuomaan (muistaakseni ajatus oli jostain Jamie Oliverin ohjelmasta) hieman granaattiomenan mehua. Hyvää, kannattaa kokeilla!
0 Comments

Piipahdus Tuomaan markkinoilla

joulukuu 16, 2014

Öisen koiranilman jälkeen lauantaipäivä valkenikin ihan kohtuullisen näköisenä, joten päätimme pukea koko perheen naparetkeläisiksi ja suunnata Senaatintorille Tuomaan markkinoille. Aiempina vuosina Esplanadin puistossa pidetyt markkinathan ovat tosi perinteiset ja myyjiä on verrattain paljon. Mukana on runsaasti joulukoriste- ja käsityökauppiaita, mutta myös herkkupuoteja, jotka (surprise!) ovat minusta se markkinoiden kiinnostavin osa. Lisäksi markkinoiden ympärillä on joulukuun mittaan tarjolla jos jonkinlaista ohjelmaa ja tapahtumaa.

Ruokakojuissa myytiin pitkälti sitä, mitä odotinkin: paljon erilaisia joulukaloja, saaristolaisleipää ja muita leipomotuotteita, juustoja, erilaisia säilykkeitä, makkaroita ja palvilihoja, karpaloita, makeisia, hilloja ja sinappeja. Sellaisia tuotteita, joita on mukava antaa ruokalahjaksi, varsinkin, kun suuri osa oli peräisin pientuottajilta. Tai jos haluaa tehdä lahjansa itse, saa kojuja silmäilemällä kerättyä varmasti ideoita.

Toki markkinoilla voi myös syödä (ja anniskelualuekin löytyy), mutta meiltä se jäi väliin. Lauantaipäivän ruuhkissa sisäkahvilat olivat aika täynnä ja hyisen tuulen puhaltaessa kojujen välissä ulkotarjoilu ei niin houkuttanut. Hassua sinänsä: vaikka onkin upeaa, että katuruokatarjonta on mennyt huimasti eteenpäin viimeisen muutaman vuoden aikana, olisi tällä kertaa ihan perinteiselle, lapaset kädessä helposti syötävälle grillimakkaralle ja sinapille ollut paikkansa. Tai pahvimukista hörpittävälle hernekeitolle. Monenlaista muuta herkkua kyllä oli, lohikeittoa, hampurilaisia, delityylisiä voileipiä, gourmet-hodareita ja niin edelleen. Ja sitä makkaraakin, vähän sinappia paremmilla lisukkeilla vain.

Meidän mukaamme tarttui lopulta ruokajutuista vain pala hevosen palvilihaa ja käsityöpuolelta villakauluri, mutta mukava oli silti nauttia jouluisesta markkinatunnelmasta. Parhaimmillaan paikka on varmasti iltapäivän hämärtyessä, kun jouluvalot pääsevät kunnolla oikeuksiinsa.

Tuomaan markkinat ovat avoinna 21.12. saakka joka päivä klo 10-19. Pukeudu lämpimästi!

P.S. Syömään menimme sitten Vanhaan kauppahalliin. Hallin keskiosassa sijaitsevan ravintola Storyn pöydät – joista ikkunan vieressä sijaitsevat olivat tosi tunnelmallisen näköisiä – olivat täynnä eikä muitakaan lastenrattaille ystävällisiä vaihtoehtoja ollut sillä hetkellä tarjolla, joten tyydyimme nappaamaan hallin perukoilta vietnamilaista ruokaa myyvältä kauppiaalta patongit. Koska hallissa on hyvin paljon kauppiaita, jotka eivät pidä ravintolaa mutta myyvät valmista ruokaa mukaan, olisi mukavaa, jos sisältä löytyisi jonkinlainen istuma-alue näidenkin paikkojen asiakkaille, varsinkin kun näin talviaikaan ei ulkopiknik oikein houkuta. Myös sellainen food court -tyyppinen ratkaisu voisi toimia (lieneekö se vain Suomessamme laillista), tarkoitan siis yhteistä aluetta, jossa olisi pöytiä ja tuoleja, jonne ihmiset voivat kiikuttaa ateriansa riippumatta siitä, keneltä se on ostettu.

0 Comments
Ravintolat

Katuruokaa Kaapelilla

marraskuu 17, 2014
Kimchi Wagonin lisukkeita.


Kesällä ruokarekat kokoontuivat keskiviikkoisin Kasarmitorilla Street Food Carnivalin merkeissä, ja paikalla tuli itsekin kerran pyörähdettyä. Silloin mittarissa oli lähes kolmekymmentä lämpöastetta. Nyt, kun asteita oli noin kaksikymmentäviisi vähemmän, olivat ruokarekat siirtyneet viikonlopuksi Kaapelitehtaalle Nordic Street Food Carnivalin merkeissä. Kärähtäneiden perhe kävi tapahtumassa sunnuntailounaalla.

Jos tällaisen tapahtuman siirtää  sisätiloihin, on Merikaapelihalli varmaan parhaasta päästä vaihtoehtoja. Silti, sisään astellessamme iski vastaan melkoinen käry, mitä ei ehkä voi kuitata pelkästään autenttisen katuruokafiiliksen luomisella. En ole yleensä tuollaisille kovin herkkä, mutta lapsen kanssa liikkuessa asia tuntui vähän inhottavalta. Paikalla oli aika paljon vaunukansaa ja muutenkin lapsiperheitä (mikä sunnuntai-iltapäivänä on ihan oletettavaakin), joten tuskin olin mietteissäni yksin. Lisäksi kolmen euron pakollinen narikka tuntui vähän hullulta, kun kyseessä on katuruokatapahtuma. Kuinkahan moni jätti maksamatta? Jos narikka on pakko olla lainsäädäntösyistä (vaikka saahan ravintolaankin marssia takki päällä), voisi sen sitten rajata anniskelualueelle. Muilta osin tila itsessään toimi mielestäni ihan hauskasti rosoisine tiiliseinineen ja valoineen, joskin peräosa oli sen verran hämärä, että sinne sijoitetuilla rekoilla olisi kannattanut olla lisävalaistusta, nyt ne jäivät vähän paitsioon.

Me teimme aluksi silmäilykierroksen, ja sen jälkeen siirryimme oikeasti syömään. Ensimmäisenä maistelimme Kimchi Wagonin nuudeleita bulgogi-possun kera. Maininta Kimchistä sekä vaunun edessä oleva valikoima lisukkeita kiinnosti niin paljon, että halusin kokeilla. Jonoa oli mutta se veti nopeasti, koska lisukkeet oli tosiaan laitettu kärryn viereen itsepalveluperiaatteella, mikä nopeutti annosten valmistelua itse kojussa. Lisukkeissa mukana oli paljon tuoretta esimerkiksi itujen ja yrttien muodossa, mikä teki annoskokonaisuudesta mukavan raikkaan. Tämä kärry jäikin tapahtumasta suosikikseni; vaikka nuudelit ja possu eivät olleet mitään poikkeuksellisia (vaikkei niissä mitään vikaa ollut), mutta kaikilla härpäkkeillä annos oli hauska.

Koska vähän lisääkin jaksettiin vielä syödä, haimme falafel-kioskilta meze-lautasen sekä kolmannelta myyjältä vielä naudan ribsit aasialaisella slawilla, kummatkin annokset jaettavaksi. Minä pidin meze-lautasella eniten falafelista, jonka rakenne oli mukavan rouhea. Ribsit oli maustettu hyvin miedosti, mutta suola oli sopiva ja liha ihanan suussasulavaa. Hauska idea oli antaa ruokailijalle syömähanska haarukan sijaan. Kriittisin yleisömme eli ihmispoikanen söi mielissään sekä falafelia että lihaa.

 

Tällä kertaa sekä aikaa että vatsakapasiteettia oli rajallisesti, joten emme enää vierailleet muilla rekoilla, vaan keräsimme kimpsumme ja kampsumme ja suuntasimme lähiöitä kohti. Olisi ollut mukava vierailla Richard McCormickin vaaleanpunaisella tai B-Smokeryn mustalla kioskilla, jotka ovat jo tuttu näky eri tapahtumista, mutta ehtiihän sitä toisenkin kerran. Kiinnostavalta ja normitarjonnasta poikkeavalta näytti myös tilan perällä ollut taskurapupaikka. Lisäksi tarjolla olisi ollut ainakin muutaman sortin aasialaista ruokaa ja jos jonkinlaista hampurilaisvariaatiota – mietin vähän, että ehkä jokaisessa tällaisessa tapahtumassa pitäisi syödä yksi purilainen, ihan vain benchmarkiksi. Kivaa oli, että myyjiä oli nyt enemmän kuin kesällä, ja yleisö pääsi testaamaan myös Tukholman katuruokatarjontaa. Mahtoivatkohan muut pohjoismaat olla edustettuina?

 

Naudankylkeä, heleää slawia sekä syömähanska.
Meze-lautanen.

Summatakseni, idea kiva, ruoka hyvä, toteutus kaipaa vielä hiomista. Vaikka ymmärrän, että tapahtuman tuominen sisätiloihin tuo paljon lisää kävijöitä, jotka eivät innostuisi marraskuisessa ulkoilmassa jonottamisesta, henkilökohtainen mielipiteeni on, että katuruuan fiilikseen tärkeä osansa tulee siitä, että sitä tarjotaan nimenomaan kadulla, eli ulkona. Eli kenties keväämmällä paremman sään aikaan uudestaan toisissa puitteissa? Vaikka trenditietoiselle katuruoka on ehkä jo aika nähty, ei suuri yleisö selvästi ole siihen kyllästynyt. Eli lisää vaan näitä tapahtumia, kiitos!

0 Comments

Klaus K:n American Christmas Grill

marraskuu 13, 2014

Mitä sinulle tulee mieleen sanoista American Christmas Grill? Minulle tulee mieleen vähän erilainen joulupöytä sekä – kun kerran puhutaan mantereesta, jolla kaikki on suurempaa – ruokaöverit. Klaus K laittaa amerikkalaishenkisen joulupöydän koreaksi tänäkin vuonna, ja koska olen aiempina vuosina sen missannut, nyt oli ehdottomasti mentävä, kun kutsu tuli. Ok, minusta tekosyyni oli ainakin viime vuonna ihan hyvä, taisin nimittäin olla synnyttämässä. Joka tapauksessa, tänä vuonna pääsin.

American Christmas Grillin konseptiin kuuluu runsas alkupalapöytä, pöytiin lautasannoksena tarjoiltava pääruoka sekä jälkiruokabuffet 65 euron hintaan, mikä on mielestäni linjassa Helsingin muiden joulubuffetien kanssa huomioiden, että Klaus K:ssa on tarjolla muuta, kuin sitä perinteistä silakkaa, mätiä ja kinkkua. Ennen varsinaiseen joulupöytään siirtymistä pääsimme myös kurkistamaan hotellin tyylikkäitä Sky Lofts -huoneita sekä niiden asukkaiden käytössä olevaa ylimmän kerroksen kulmaterassia, josta avautuu komea näköala Helsingin keskustan yli. Huoneet olivat moderneja mutta huolellisen suunnittelun ja valaistuksen ansiosta myös kodikkaita. Jos en olisi ollut niin nälkäinen olisin mieluusti voinut jäädä yläkertaan päikkäreille 🙂

Jouluvalot toivat lisänostetta muutenkin hienoon maisemaan.
Kierroksen jälkeen illan menu esiteltiin meille ja asetuimme koristeltuihin pöytiin. Minun pöytäkavereikseni osuivat Herneetkin Rokkaa -blogin Nti Papu ja Jii, oli hauska tutustua! Olen käynyt tähän mennessä kovin vähän bloggaajille tarkoitetuissa tilaisuuksissa, mutta olen jo muodostanut vahvasti mielipiteen, että syömisen ohella parasta on toisten bloggaajien tapaaminen. Ennen alkuruokapöytään hyökkäämistä saimme vielä maistettavaksi paria, teemaan sopivasti amerikkalaista viiniä, Gnarly Headin viognieria Kaliforniasta ja raikasta, washingtonilaista Chateau Ste Michelle rieslingiä. Molemmat olivat hyviä ja sopivat suositusruokiensa kanssa, tosin viognier veti sikäli pidemmän korren, että vaikka pidän yleensä kuivemmista valkkareista, tämä olikin yllättäen mainiota makeusasteestaan huolimatta, tai kenties juuri sen takia, raikkaiden salaattien kanssa.

Kalkkunaballotiinia, leikkeleitä, mustariisisalaattia ja pikkelöityjä kasviksia…

…kuhacevicheä, suolattua lohta, savustettua kassleria…
Alkuruokapöydässä oli muunmuassa n’doije (eli andouille?) täytteistä kalkkunaballotiinia, erilaisia leikkeleitä, Cobb-salaattia, cevicheä, suolattua lohta, merenelävillä höystettyä mustariisisalaattia, punakaalisalaattia ja ankanmaksapateeta. Lautasestani en ottanut kuvaa, koska otin kaikkea eikä lopputulos ollut erityisen kaunis… Muutenkaan kuvien laatu ei tee oikeutta tarjoiluille, malttamaton kuvaaja, hieman hämärä valaistus ja niin edelleen. Mutta ruoka oli hyvää. Suosikeikseni kohosivat kuhaceviche sekä mustariisi- ja Cobb-salaatit.

…ja Cobb-salaattia
Pääruokapuolella saimme maistaa kaikkia vaihtoehtoja sekä kaikkia lisukkeita, mikä sopi allekirjoittaneelle erinomaisesti. Tykästyin erityisesti laadukkaan oloiseen pihviin sekä kalkkunaan, josta ilahduttavasti oli tarjolla koipea. Lisukkeet taas olivat sikäli tasalaatuisia, ettei mikään kohonnut erityissuosikiksi. Aterian lomassa meille kerrottiin, miten menu on suunniteltu alusta loppuun syötäväksi, ruokailijan vatsaa ei täytetä heti kättelyssä leivällä tai perunalla, vaan runsaasta alkupalapöydästä huolimatta myös pääruokia on tarkoitus syödä. Mukavaa olikin, ettei pääruokina ollut lämpöhauteeseen tapettua tavaraa, vaan nimenomaan niitä lautasannoksia (jotka olivat muuten tosi reilun kokoisia). Viineinä pääruokien kanssa tarjottiin niinikään amerikkalaisia punkkuja, Gnarly Headin syrahia ja Seven Falls merlotia. Syrah oli näistä minulle mieleisempi, vaikka en merlotiakaan vierasta. 

Pääruokien kalkkuna ja taustalla pihvi. Muita pääruokavaihtoehtoja olivat possunkylki, yrttikuorrutettu taimen sekä kasvisvaihtoehtona kurpitsaraviolit.
Lisukkeita: tryffelistä bataattimuusia, papusalaattia, sitruuna-timjamimaustettuja pottuja sekä rucolan alla piilossa grillattuja kasviksia ja artisokkapestoa.

Jälkkäripöytään siirryttäessä vatsa alkoi jo olla täysi, muttei vielä liian täysi. Överit sai kuitenkin jälkiruokabuffassa varmistettua, kun tarjolla oli suklaakakkua, mustikkajuustokakkua, banaanikakkua, vadelmamoussekakkua, keksejä, konvehteja, juustoja… Olen ehdottomasti enemmän suolaisen kuin makean ystävä, mutta haarukoin jälkiruokia kuitenkin kiitettävän satsin, jonka jälkeen olo olikin sen mukainen. Jälkkäreiden kanssa tarjottiin hurjan makeaa Chateau Ste Michelle Late Harvest Zinfandel jälkiruokaviiniä, joka sopi minusta kivasti erityisesti suklaakakun kanssa, kuten meille etukäteen lupailtiinkin. Yksinään viini oli vähän turhankin makea, varsinkin, kun maistelin sitä jälkkärit jo syötyäni ja sokerikiintiön ollessa jo aika täynnä.

Pecorinoa, gorgonzolaa ja taleggiota.
Upeita kaakkuja toisen perään, sokerihumala oli taattu!
Kardemummainen mustikkajuustokakku.

Poistuin hotellilta Helsingin iltaan (tai siis lasta hakemaan) tyytyväisenä ja todella täysin vatsoin. Minusta American Christmas Grill on hauska idea pohjoisempien joulupöytien vastapainoksi ja voin suositella sitä jenkkimakujen, runsaiden ruokien ja suurten annosten ystäville. Kokonaisuus oli minusta toimiva, vaikka ei haittaisi, jos amerikkalaisuutta haettaisiin vieläkin rohkeammin ja jätettäisiin vielä perinteiset suolatut lohetkin pois (vaikka hyvää se lohikin oli, terveiset vaan keittiöön).

American Christmas Grill on tarjolla 9. -22.12. Maistelukierroksen bloggaajille tarjosi Klaus K.

4 Comments

Vähän lisää ruuan nettikaupasta: Kauppahalli24 vs. Kauppakassi.fi

marraskuu 4, 2014
Kuvassa ei vertailla appelsiineja ja omenoita, vaan taustalla oleva hedelmä on (online-ruokakaupasta ostettu) verigreippi.

Viime talvena kirjoitin kokemuksiani ruuan nettikaupasta, kun olimme joitain kertoja tilanneet ostoksemme kotiovelle. Nyt, kun aikaa on jonkin verran kulunut ja puhutaan liiketoiminnasta, joka Suomessa on vasta ruvennut saamaan jalansijaa ja kehittyy edelleen voimakkaasti, ajattelin, että voisi olla hyvä aika vähän päivittää kertyneitä kokemuksia tännekin.

Me olemme tilanneet ruokaa enimmäkseen Kauppahalli24:n kautta, ja olen ollut palveluun pääosin tyytyväinen, mutta kun viikosta toiseen tilaa samasta paikasta, ovat pientä kaiherrusta herättävät asiat nostaneet päätään. Samaan aikaan isäntä on joskus käyttänyt omiin tarpeisiinsa Kauppakassi.fi -palvelua ja kehunut sen käytettävyyttä, joten halusin itsekin sitä testata. Kauppakassi on S-ryhmän ja sisältää Alepan tuotevalikoiman, joskin S-ryhmän brändiviidakossa surffaillessa selvisi, että ilmeisesti ainakin joillain Prismoilla on myös online-ruokakauppatoimintaa. Testauksen nimissä kävin tutustumassa myös erääseen kolmanteen ruuan nettikauppaan (joka jääköön tässä nimeämättä), mutta olin sangen pettynyt sekä sen valikoimaan että epäselvään käyttöliittymään, joten jätän sen tässä kohtaa vielä kasvamaan ja kehittymään, palataan asiaan sen kokeilussa vaikka ensi vuonna. Sanottakoon tässä kohtaa vielä, että nämä jaetut kokemukset ovat sponsoroimattomia eivätkä liity mihinkään kampanjaan.

Valikoima

Kauppahalli24:n valikoimista kirjoitin tarkemmin talvella, mutta mielestäni perusperiaatteet pitävät edelleen paikkansa: toisaalta valikoima käsittää verrattain paljon laatutuotteita kuten Reinin lihan ja Erikssonin kalatukun ihania, tuoreita irtolihoja ja -kaloja (vaikka ensimmäisen maailman ongelmista päivää, olisi kiva, jos varsinkin tuoretta, pyöreää kalaa olisi tarjolla enemmän). Tätä olen palvelussa arvostanut ihan erityisesti, koska fyysisiin kauppahalleihin matkaa meiltä noin tunnin eivätkä muutkaan isommat palvelutiskit ole kävelymatkan päässä. Myös luomutuotteet ovat verrattain hyvin edustettuna. Toisaalta taas valikoima oli varsinkin aluksi suppeahko, esimerkiksi niinkin eksoottista tuotetta kuin einesmaksalaatikkoa himoitsin talvella, mutta jouduin sen muualta hakemaan, koska ilmeisesti kyseisen valmistajan tuotteita ei valikoimassa ollut. Sittemmin tosin maksalaatikko-ongelmani on korjattu. Myös vihannes- ja hedelmävalikoimaan olisi mukava saada laajennusta, erikoisempia tuotteita ja kausituotteita, kuten nyt vaikkapa tuoreita, kotimaisia mansikoita tai herneitä ei kesällä valikoimista saanut. KH24:n puolesta on kuitenkin todettava, että he tuntuvat reagoivan asiakaspalautteisiin ja valikoima on koko ajan laajentunut, esimerkiksi kaipaamiani kotimaisia omenoita on syksyn mittaan ruvennut saamaan muutenkin kuin 12 kg:n laatikossa ja viime viikolla – vaikkakin vähän viime tipassa halloweenin juhlijoita ajatellen – oli kurpitsaakin tullut valikoimiin. Minun toivelistallani ovat myös irtojuustot ja -leikkeleet, ehkä niidenkin aika vielä koittaa.

Alepan eli Kauppakassin valikoima on sikäli laajempi, että se sisältää runsaasti S-ryhmän oman tuotemerkin tuotteita. Ensisilmäyksellä myös vihannes- ja hedelmäpuoli vaikutti hieman KH24:n vastaavaa laajemmalta ja heviosaston tuotteiden keräily virtuaaliseen ostoskoriin oli helppoa, kun useimpia tuotteita, kuten kotimaisia tomaatteja ja banaaneja pystyi valitsemaan myös kappaleittain eikä ainoastaan ennaltamääritellyissä erissä, kuten KH24:llä. Liha- ja kalapuolella Kauppakassilla taas on tarjolla on ainoastaan valmiiksi pakattuja vaihtoehtoja. Miinuspuolella, huomasin, että  tietyt, samat tuotteet olivat molemmilla testikerroilla lopussa (onko niitä valikoimassa käytännössä ollenkaan?). Lisäksi esimerkiksi kaalin kohdalla olin valinnut kahdesta kaalivaihtoehdosta (iso tai pieni) sen pienemmän, eli käytännössä noin puolen kilon lohkon. Minulle toimitettiin kahden ja puolen kilon kokonainen kaali. Pieni asia ja voi olla, että kyse on keräilyvirheestä, mutta vähän tylsää jos kahta vaihtoehtoa tarjotaan valikoimassa ja vain yhtä toimitetaan, asiakkaalta siitä kysymättä.

Hinnat

Lyhyesti sanottuna, plus miinus nolla. Pistariluontoisesti tarkistelin testiostoskerroilla palveluja ristiin nähdäkseni, miten tietyt, viikko-ostoksiini vakiona kuuluvat tuotteet on hinnoiteltu. Hinnoissa saattoi olla muutaman sentin eroja suuntaan tai toiseen, mutta molemmat kaupat olivat vuorollaan halvempia ja vuorollaan kalliimpia, pitäen ostoskorin kokonaishinnan joltiseenkin samana. Poikkeuksena tästä ainakin osa hygieniatuotteista sekä esimerkiksi vauvanvaipat, olivat KH24:llä kalliimpia, samoin kuin kahvi. Valitsemani valmiiksi pakatut leikkeleet sekä hevituotteet taas olivat kalliimpia Kauppakassilla, esimerkiksi samassa ruukkuyrtissä saattoi olla jopa 50 sentin hintaero. Toimituksissa hintaeroja on myös jonkun verran, Kauppakassin toimitus oli ainakin meille aika standardina vajaat seitsemän euroa, kun taas KH24:n toimitushinta vaihtelee niin, että sanoisin asuinpaikasta ja mahdollisista tarjouksista riippuen toimituksen maksavan kolmesta kymmeneen euroon, hintatrendin ollessa laskusuuntainen.

Ostosten valinta ja tilaaminen

Käyttöliittymiä vertaillessa Kauppakassi vie pidemmän korren, tuotteiden tutkiminen ja ostosten valinta oli minusta heillä selvästi helpompaa ja sivusto tuntui  testikerroilla myös rullaavan KH24:n palvelua nopeammin. Toki kun kyseessä on ison ketjun nettikauppa, odotankin aika paljon käyttöliittymän suunnittelulta. Joka tapauksessa, pidin siitä, että Kauppakassin tuotteiden tiedot avautuivat minulle pelkästään sillä, että vein hiiren tuotekuvan päälle, eli minun ei tarvinnut ensin klikata tuotetta ja odottaa, että siirtyisin palvelussa erilliselle tuotesivulle. Samasta näkymästä pystyin myös + / – -painikkeilla säätelemään tuotteiden määrää todella helposti, kun vertailun vuoksi KH24:n palvelussa tuotemäärä valitaan klikkaamalla ensin erilliseen kenttään ja kirjoittamalla määrä siihen. Ei sekään vaikeaa ole, mutta käyttäjän tekemän virheen marginaali kasvaa typoriskin myötä heti ja juuri tällaiset pienet asiat ovat omiaan antamaan kokonaisuudesta joko sujuvan tai ei-niin-sujuvan mielikuvan.

Pyyhkeitä saa kuitenkin myös Kauppakassi siinä kohtaa, kun ostoksia tilataan. Toisella testikerralla tein tilauksen itse ja toisella kertaa isäntä, ja molemmilla kerroilla onnistuimme säätämään jotain niin, että jouduimme tekemään kokonaan uuden tilauksen, kun emme päässeet enää tietoja muokkaamaan. Tämä johtui siitä, että olimme kumpikin edenneet maksun hyväksymissivulle asti. Isännän tapauksessa kyse oli väärän maksutavan (maksu toimituksen yhteydessä, kun halusimme maksaa etukäteen) valinnasta, minä taas olin jo näppäilemässä korttitietoja tilaukseen, kun huomasin unohtaneeni jotain. Isännän tapauksessa ei ollut enää mahdollista muuttaa maksutapaa samaan tilaukseen. Ymmärrän tavallaan sen, että turvallisuuden nimissä ei maksutapoja voi noin vain muutella, mutta tuossa tapauksessa, kun mitään ei ole maksettu, sen tulisi minusta onnistua. Minun tapauksessani kyse taas taisi olla ihan vain bugista, koska en päässyt uudestaan maksusivulle, mutten toisaalta ollut hyväksynytkään maksua (eikä se ollut järjestelmäänkään mennyt, koska tilausvahvistusta ei tullut), vaan tilaukseni jäi ilmeisesti bittiavaruuteen roikkumaan. Sinänsä  uuden tilauksen tekeminen oli helppoa, koska vanhan ostoskorin sai suoraan päivitettyä uudeksi tilaukseksi, mutta turhaa säätöähän siitä tuli. Huvittavaa oli, että saatoin kuitenkin perua tilauksen, jota ei koskaan ollut vahvistettu, ja jota en ollut loppuun asti tehnyt. Peruutusilmoituskin tuli sähköpostiin.

Toimitus

KH24 toimittaa pääkaupunkiseudulla kahden tunnin aikaikkunoissa iltapäivästä alkuiltaan tiistaista perjantaihin. Myös kehyskuntiin toimitetaan, mutta aikataulu on rajallisempi. Tilauksen ja toimituksen välissä tulee olla yksi arkipäivä. Kauppakassilla taas ei ole fiksattua toimitusaikataulua, vaan asiakas valitsee kalenterista seuraavan sopivan, vapaan toimitusajan omalle alueelleen. Plussaa ovat lauantaitoimitukset sekä se, että samallekin päivälle saattaa saada ostoksensa, jos vapaita aikoja on; itse otin molemmilla kerroilla toimituksen muistaakseni seuraavalle päivälle. Ajasta riippuen toimitusikkuna on kaksi tai kolme tuntia. Antamalla palveluun postinumeronsa voi tarkistaa, kuuluuko oma osoite toimitusalueelle, mutta yleisesti ottaen Kauppakassi toimii pääkaupunkiseudulla sekä osassa muita isompia kaupunkeja.

Molemmat palvelut ilmoittavat toimituspäivänä vielä tarkemman ajankohdan tekstarilla. Tässä KH24 on ollut tarkempi ja pystynyt antamaan puolen tunnin aikaikkunan. Kauppakassi antaa tunnin lokeron, mutta tilauksen etenemistä voi seurata netistä tarkempaa tietoa halutessaan. Kaikilla testikerroilla molemmat palvelut ovat toimittaneet lupaamassaan aikataulussa.

Ostoskassien sisältö oli niiltä osin tasainen, että molemmissa tuotteiden laatu oli hyvä ja päiväykset kunnossa. KH24:n toimitus kuitenkin vastasi tilaustani paremmin kuin Kauppakassin: KH24:n toimituksesta löytyivät kaikki tilaamani tuotteet ehkä yhtä lopussa ollutta tuotetta lukuunottamatta, kun taas Kauppakassin toimituksen yhteydessä selvisi, että noin kymmentä tuotetta, eli aika isoa osaa noin sadan euron tilauksesta, ei ollutkaan saatavilla. Tuotteiden saatavuus tarkistetaan jo tilausta tehdessä, mutta nämä puutteet löytyivät vasta tarkastuksen jälkeen. Kauppakassilla on tällaisten tilanteiden varalle korvaustuotesysteemi, mutta ainakaan minun saamani korvaustuotteet eivät kaikilta osin vastanneet tilaamaani tai osuneet edes riittävän lähelle – esimerkiksi valmiiksi marinoitu lihatuote ei sopinut meille maustamattoman tilalle, koska en halua alle vuoden ikäiselle lapselle syöttää runsaasti suolaa sisältäviä, marinoituja tuotteita (enkä niitä kyllä halua syödä itsekään). Samoin normaalin maitotuotteen vaihtaminen laktoosittomaan oli vähän tylsä veto. Tilaukseen voi toki jättää toiveita korvaustuotteista, mutta koska tilaaja ei voi täysin tietää, mikä tuote on loppu, saattaa toivelistasta muodostua melkoinen romaani. Minun toiveeni olikin toisella testikerralla vain, ettei korvaustuotteita laitettaisi kyytiin ollenkaan.

Onko toinen toista parempi?

Olisin kovasti halunnut tehdä sellaisen yksinkertaisen, plussat ja miinukset -tyyppisen vertailun, jonka lopputuloksena voisin suositella jompaakumpaa testattua kauppaa lukijalle. Sisäinen tiedenaiseni ei kuitenkaan moiseen venynyt, koska olisin joutunut vertailemaan appelsiineja omenoihin ja olettamaan, että kaikki kaupassakävijät elävät samoissa olosuhteissa ja haluavat samoja asioita (kuin minä, heh). Siksi ylös on nyt koottu enemmän ajatuksia, joista toivottavasti saa vähän kiinni siitä, miten nämä kaksi kauppaa missäkin asiassa pystyvät palvelemaan. Lyhyesti sanoen kuitenkin, KH24 palvelee ehkä paremmin niitä, jotka kaipaavat palvelutiskituotteita, Alepa taas niitä, jotka tarvitsevat ostoksensa hieman nopeammin.

Itse jatkanen samalla linjalla kuin aiemmin, tilaan osan ostoksistani KH24:n kautta – se nyt vain sopii minun tarpeisiini paremmin – ja täydennän ketjumarketista silloin tällöin edullisempia wc-paperi -ja vauvanvaippavarastoja. En muutenkaan aio suinkaan tyystin lopettaa ”retrokaupassa” käymistä, vaan toisinaan retkeilen parempien fyysisten palvelutiskien ja heviosastojen äärelle, jotta saan ihan itse valikoida perunani, toljottaa kaloja ja hipelöidä hedelmiä – kun minusta se ruokakaupassa käyminen on oikeasti myös tosi kivaa, varsinkin silloin, kun sinne ei ole ihan pakko mennä joka viikko.

4 Comments

Ravintolapäivän piknik

elokuu 18, 2014
Asiakkaita riitti, tässä tilanne näyttää jopa väljältä 😉

Jonkin verran kuulee raportteja siitä, kuinka Ravintolapäivä on jo niin nähty. Voi olla, että trenditietoinen linnoittautuu omaan kotiin päivän ajaksi ja korkeintaan käy salaa snacksilla, mutta minä en ole erityisen trendikäs, ja selviydyin eilen ihmettelemään pop-up ravintoloita vasta toista tai kolmatta kertaa koko tapahtuman historiassa. Jostain syystä kalenteriin on lähes jokaisena Ravintolapäivänä osunut jotain muuta, joten nyt kun päivä oli täysin vapaa ja ilmakin hieno, oli mukava lähteä isännän ja ihmispoikasen kanssa liikkeelle. 

Mitään kunnianhimoista suunnitelmaa en ollut kasannut enkä tehnyt taustatutkimustakaan, joten suuntasimme Ruttopuistoon, missä tiesimme olevan runsaasti valinnanvaraa ilman etsimistä, minulla kun ei nälkäisenä ole juurikaan malttia (meinasin vedota lapsen kanssa kulkemiseen helpon paikan valinnassa, mutta totuus on, että se olen minä, joka muuttuu kiukkuiseksi hirviöksi, jos ruoka-aika viivästyy ;). Ja olihan niitä kojuja vaikka kuinka, ja porukkaa jälleen samaan tyyliin kuin vappuna Kaivopuistossa. Me avasimme piknikpeittomme sopivaan kohtaan puistoa, jonka jälkeen teimme vuorotellen täsmäiskuja ravintoloihin.

Pahimpaan nälkään nappasimme kahden euron corn dogit Grill Billistä; symppis, koruton putiikki, jossa corn dogeja uppopaistettiin yhdessä kattilassa. Ravintolapäivän hinnoittelua on kritisoitu, mutta corn dogit olivat minusta kahden euron hintansa väärtejä, olkoonkin, että kuori olisi saanut paistua vähän pidempään. Jatkoimme makkaralinjalla läheisen katoksen currywursteilla, valitettavasti paikan nimi ei jäänyt muistiin enkä sitä enää tänään tapahtuman sivuiltakaan bongannut; currywurstit olivat minusta tosi hyvät, mutta tällä kertaa taas viiden euron hinta vähän turhan suolainen siitä, mitä rahalla sai. Makkaroiden jälkeen pidimme pienen tuumaustauon ja kävin kiertelemässä muitakin alueen ravintoloita. En halunnut tukea liian ammattimaiselta vaikuttavia paikkoja enkä ostaa kovin suuria tai hintavia settejä. Lisäksi arvostin sujuvasti etenevää jonoa ja ajatuksella laadittua ravintolaa. Jännittävä ruokaidea painoi toki vielä vaakakupissa.

Corn dogit kaikessa yksinkertaisuudessaan.
Currywurst, makuinaan krakovanmakkara tai bratwursti. Me otimme molempia.

Hot Chili Mamasin ravintola ei listansa perusteella välittömästi sytyttänyt, tykkään kovasti pulled porkista, mutta sitä on vähän turhankin paljon tarjolla eri ruokatapahtumissa ja toisaalta, siitä on helppo tehdä kotonakin superhyvää. Sen sanottuani, näin chilimammojen kauniit, freesinoloiset annokset ja reippaan tasaisesti soljuvan jonon, ja päätin testata. Kaksi possuannosta salaatinlehdillään kustansivat viitosen, ja olivat todellakin hintansa arvoisia. Erityisen hyviä olivat kastikkeet, toinen hummustyyppinen ja toinen ihana, valkosipulinen ja hieman hapan chilikastike. Lisäksi koju oli hauskasti koristeltu paperivarjostimilla ja menu sekä hinnat laitettu hyvin esiin, joten oli ilo tukea huolella mietittyä konseptia. Paluumatkalla kojulta piknikpeitolle nappasin vielä muna-kaalipiirakat klassisen, pääosin venäläisen kirjallisuuden ympärille teemoitetulta tiskiltä. Ravintoloitsijat olivat pukeutuneet ja koristaneet ständinsä teeman mukaan, ja arvostin nähtyä vaivaa, vaikkei varsinaista tarvetta piirakoille enää ollut. Minä ja ihmispoikanen kuitenkin tykkäsimme piirakoista kovasti, isännälle taas ne olivat sellaisenaan vähän liian kuivia.

Hot Chili Mamasin raikkaat annokset.
Kirjallisuuskuppilan tyyliä.

Tarkoitus oli jatkaa ravintoloiden tutkimista pidempäänkin, mutta nälkä alkoi olla ohi ja toisaalta, koirakolmikon odottelu kotona kalvoi lievänä ikävöintinä, kun katselimme muiden paikalle tuomia koiriaan. Niinpä kävimme vielä hakemassa ihan tavalliset – kenties ne kesän viimeiset – irtojäätelötötteröt jälkkäriksi ja suuntasimme sitten rauhalliseen tahtiin kotia kohden. Summatakseni fiiliksiä, minulle Ravintolapäivä ei ole ehtinyt menettää makuaan, ja palautetta saanut hinnoittelu ja annoskoko olivat pääosin kunnossa. Ehkä eniten hirvitti tapahtumasta tuleva roskamäärä sekä sen ajautuminen muualle kuin roskiksiin – ymmärrän, että logistisista syistä eivät posliiniastiat ole mahdollisia, mutta jokainen ravintoloitsija voisi osaltaan huolehtia siisteydestä hommaamalla ainakin roskikset ständilleen. Ja me asiakkaat voisimme käyttää niitä, emmekä heitellä kertakäyttölautasia roskisten viereen. Roskakritiikistä huolimatta, kaiken kaikkiaan olo tapahtumasta oli ainakin Ruttopuistokatsauksella erittäin positiivinen, jos ja kun kävijöitä riittää ei minusta kolmen kuukauden väli ole yhtään liian usein. Ja hei, tällä kertaa muistin ottaa myös kameran! 😉

0 Comments

Street Food Carnival Kasarmitorilla

heinäkuu 31, 2014

Ruokatapahtumat tuntuvat ihan kokonaan vallanneen Helsingin, ja sehän meille syömisestä innostuneille sopii. Eilen kävin ystävättären, hänen taaperonsa ja oman ihmispoikasen kanssa testaamassa Kasarmitorin Street Food Carnivalin, joka kokoaa kaupungin food truckit samaan paikkaan. Tapahtuma on toistaiseksi järjestetty keskiviikkoisin klo 16-21 ja jatkuu tiettävästi samalla mallilla vielä elokuussa. Kameran unohdin valitettavasti kotiin (taas!!), joten pahoittelen kuvien puutetta tässä raportissa.

Ainakin näin lämpimillä keleillä ihmisiä oli liikkeellä reilusti, jonoista päätellen ruokatapahtumia ei siis ole vielä liikaa. Me olimme paikalla vajaasta viidestä noin puoli seitsemään, ja porukkaa riitti tasaisesti ainakin koko sen ajan. Ruokarekkojen – onkohan food truckille jotain ”oikeaa” suomenkielistä termiä? – valikoima taitaa hieman vaihdella viikoittain, koska muutamia ennalta odotettuja rekkoja ei tällä kertaa näkynyt. Silti, kymmenkunta rekkaa koristi torin laitoja joten valinnanvaraa oli ihan riittävästi, vaikka tarjonta oli aika burgerivoittoista. Me jonotimme ensin Richard McCormickin kioskille, jonka nopeasti vetävä jono oli siedettävän mittainen ja josta valitsimme korean bbq-sushiburritot. Sushiburrito oli vähän niinkuin leikkaamaton makirulla, lihaa, kurkkua, kastiketta ja sushiriisiä merileväarkin sisään kääräistynä. Kympin hinta tuntui suhteellisen kovalta, mutta rulla oli raikas ja maistuva, vaikkei isompi nälkä sillä olisi ehkä lähtenytkään.

Sushiburriton jälkeen ei ollut nälkä, mutta emme olleet erityisen täysiäkään, joten suunnistimme vielä kasvisravintola Soi Soin kojulle. Teimme valintamme jälleen jonon perusteella, mutta se olikin virhe, koska jono ei kertonut oikeasta jonotustilanteesta, vaan ensin jonotettiin tilaamaan ja sitten asiakas sai tilausnumeron, jonka jälkeen ruokaa odoteltiin vielä tovi. Odotus oli ehkä pitkähkö, mutta seitsemän euron hampurilaistemme hamppupihvit sikäli onnistuneet, ettei hommasta jäänyt huono maku suuhun.

Kaiken kaikkiaan tapahtuma oli kiva, pieni pistäytymiskohde, jossa kaikki vaihtoehdot ovat sopivan lähellä toisiaan valinnan helpottamiseksi. Kannattaa siellä poiketa, jos keskustassa on liikkeellä ja lapsetkin voi ottaa mukaan. Jonoja on, mutta ne tuntuivat suurimmalla osalla myös vetävän ihan mukavasti. Hinnat liikkuvat kympin molemmin puolin per annos, mikä on tietysti ”tavallista” grillikiskaa arvokkaampaa, mutta toki tarkoitus on myös myydä tavallista grilliä parempaa sapuskaa 🙂 Erityyppisiä food truckeja olisi kiva saada lisää, vaihtoehtoja oli nytkin mutta kieltämättä pulled pork, purilaiset ja srirachapohjaiset soosit olivat vähän turhankin hyvin edustettuina, niin hyviä kuin ne ovatkin. Kiinnostavalta vaikutti tiibetiläistä ruokaa mainostava koju, josta sai hauskan näköisiä nyyttejä, mutta se jäi eilisessä kuumuudessa valitettavasti testaamatta.

Hannan soppa -blogissa on kerrottu edellisviikon karnevaalista (ja muistettu käyttää kameraakin ;), kannattaa käydä lukaisemassa ja ihastelemassa tunnelmia!

0 Comments

Ruokailun optimointia vauvalle ja vanhemmalle

heinäkuu 21, 2014
Uunimunakas uppoaa sekä lapselle että vanhemmalle.

Tein äidiksi tultuani puolitietoisen päätöksen siitä, että lapsi- ja lastenruoka-aiheet jätän suosiolla muille. Meidän arjesta, josta ison osan muodostaa lapsen kanssa kotona eläminen, höpisen toki, mutta lähinnä oheistuotteena varsinaisille ruokajutuille. Sen verran on kuitenkin vauva-arki vallannut alaa muilta tekemisiltä, että joudun hieman pyörtämään puheitani. Olen nimittäin huomannut, että sen jälkeen kun ihmispoikanen ylitti seitsemän kuukauden kunnioitettavan iän ja suositusten mukaan tarvitsisi viisi kiinteää ateriaa päivässä, olen ollut pulassa. Ruokaa pitäisi olla tekemässä koko ajan! Ja itsekin pitäisi syödä, ääk! Eikä samaan aikaan selkäänsä uskalla kääntää, kun lapsi kiipeilee menemään milloin missäkin vaaranpaikassa. Eikä niitä edes ole kuin yksi (lapsia siis, uusia vaaranpaikkoja sen kuin putkahtelee päivä päivältä enemmän). Sanotaan myös, että äitien pitäisi huolehtia omastakin syömisestään, buahahahaa. Kaoottisimpina päivänä olen löytänyt itseni syömästä lounaaksi vaikkapa taikinaa. Tai niitä soseiden jämiä, gurmeetyyliin leivän päällä. Enkä varmasti ole ainut.

Onhan noita arkea helpottavia vinkkejä, kaikille äideille on varmasti tuttua esimerkiksi soseiden bulkkivalmistus ja pakastaminen jääkuutioissa tai muissa pienissä annoksissa. Ja sormiruokaillakin voi, ja se onkin mukavaa – vaikkakin sotkuista – puuhaa, kun myös äiti saa molemmat kädet vapaaksi ja voi syödä samaan aikaan itsekin. Koiratkin tulevat ruokittua. Silti, kun kaikki eivät syö samaa ruokaa, tulee järjestelystä joka tapauksessa ylimääräistä hommaa ja suunnittelua. Mistä päästäänkin siihen optimointiin; meillä olen kokenut helpoimmaksi ruokailutavaksi sen, jos voin mahdollisimman usein tehdä samaa ruokaa sekä itselleni että vauvalle. Sallittujen ruoka-aineiden repertuaari on nimittäin jo aika laaja yli puolivuotiaalle; menemättä sen tarkemmin suosituksiin, maitotuotteet taitavat olla ainut kokonainen ruoka-aineryhmä, jota tulisi välttää. Lisäksi on toki pienempiä ruoka-ryhmiä ja yksittäisiä sopimattomia aineita, kuten nitraattipitoiset kasvikset tai hunaja, mutta pointtini on, että tosi montaa asiaa saa seitsemän kuukautta täyttänyt vauva jo syödä. Minulle taas on mielekkäämpää tehdä ns. oikeaa ruokaa kuin kokoelmia erilaisia soseita, ja onhan se myös mukavaa, kun ei tarvitse miettiä, mitä itse syön ja mitä vauva syö, vaan voi keskittyä siihen, mitä me syömme.

Alla siis muutamia vinkkejä aterioista, joita meillä on syöty koko perheen voimin; ihan tavallisia kotiruokia, joiden valmistustapaa on ehkä hieman muutettu (esim. lisätyn rasvan käyttöä ja ruokien kypsentämistä rasvassa paistamalla suositellaan vältettävän), ja aikuisten annoksen suola ja voimakkaimmat mausteet lisätty vasta jälkikäteen. Ei ehkä ihan täydellistä aikuiselle, mutta riittävän hyvää. Kotikaappeihin ei näitä varten tarvitse tehdä kummempia hankintoja; itse keittelin suolattomat lihaliemet pakastimeen, mutta ilmankin pärjää. Lapselle edellytyksenä on lähinnä ollut, että tavallisimmat raaka-aineet on maisteltu sellaisenaan jo ennen näiden aterioiden syöttämistä, ja itse annokset on yleensä soseutettu enemmän tai vähemmän karkeasti. Mausteisiin ja ns. voimakkaampiin makuihin, kuten sipuliin tai paprikaan,  olen totutellut varovasti; jos ne eivät ole aiheuttaneet kummempia oireita tai vaivoja, on niitä testattu toistekin.

Disclaimerina vielä, en ole vauvanruokailun asiantuntija enkä fanaattinen minkään ruokailukoulukunnan suhteen, ja puhun perustaen ainoastaan meidän perheen yhden lapsen kokemukseen. Kaikki perheet ovat varmasti näissä asioissa erilaisia eikä yhtä oikeaa tapaa taida olla olemassakaan. Ei meillä edelleenkään kaikkea optimoida, välillä tehdään soseita emmekä purkkiruokiinkaan sylje, mutta minusta on mukavaa, että yhteisiä ruokalajeja on vaihtoehtona olemassa. Allaolevaan en ole laittanut tarkkaa reseptiikkaa, vaan ruuat on kuvailtu lähinnä ideatasolla ja keskittyen siihen, mikä ehkä poikkeaa ”normaalista” tavasta tehdä sama asia. Ruokien ideat ovat osittain omia ja osittain sieltä sun täältä kerättyjä, loppuun siis vielä terveiset ja kiitokset niille, joilta olen ajatuksia saanut, toivottavasti tiedätte, keitä olette! 🙂

Perunamunakas

Yksi perusohje frittatalle löytyy täältä, sen pohjalta olen muunnellut tämän vauvaystävällisen kasvisversion. Minä olen käyttänyt vauvaversioon mm. paprikaa, parsakaalia, kesäistä nippusipulia ja perunaa. Perunat ja parsakaali on höyrytetty etukäteen (olen käytännössä hyödyntänyt edellispäivän jämiä), muut kasvikset kypsyvät uunissa munakkaan mukana. Uunipannun olen vuorannut leivinpaperilla, niin rasvan lisääminen ei ole tarpeellista. Pannuun olen latonut perunat ja kasvikset, ja kaatanut päälle kananmunat, joiden rakenteen olen vatkannut rikki. Mausteena kasviksille ja munaseokselle olen käyttänyt esim. paprikajauhetta ja mustapippuria.

Jauhelihakeitto

Tämä taisi olla ihan niitä ensimmäisiä ”oikeita” ruokia, mitä ihmispoikaselle tarjottiin. Vauvaversioon olen kiehauttanut vedessä peruna-, porkkana- sekä palsternakkakuutioita, paahtanut jauhelihan kuivalla pannulla, ja lisännyt sen sitten purjosuikaleiden kanssa soppaan. Mausteeksi maustepippuria ja kun lapsen annos (tai annokset) on otettu satsista erilleen, voi aikuisille jäävään osaan lisätä esim. lihaliemikuution tai suolaa. Koko sopan voi myös keittää suolattomaan lihaliemeen, jolloin aikuinen ei kaipaa omaan annokseensa kuin suolaa. Ja soppa voi yhtä hyvin olla kana- tai kalakeittokin, tällöin pannulla ei tarvitse erikseen kuullottaa mitään vaan kana- tai kalasuikaleet voi suoraan nakata kattilaan. Vihannespuoltakin voi varioida.

Uunikala, perunat ja kasvikset

Tämä toimii varsinkin näin kesällä pottujen ja kasvisten ollessa parhaimmillaan. Ruodoton kalafileepala (minä käytän yleensä lohta tai kirjolohta, koska ne eivät kuivahda ihan helposti) kypsennetään 180-asteisessa uunissa (puolen kilon palalle yleensä 20 min riittää), kalan voi maustaa esim. sitruunamehulla ja kevyesti mustapippurilla. Uudet perunat (huom. niitä ihan pienimpiä, sormenpään kokoisia ei suositella, eikä niitä varmaan moni äiti ehtisi pestäkään)  pesaistaan ja höyrytetään, mukaan kattilaan voi laittaa kasviksia mielen mukaan, meillä yleensä parsa- tai kukkakaalia. Aikuiselle voita kasvisten päälle.

Karjalanpaisti

Perusohje ja vinkkejä tämäntyyppisen paistin onnistumiseen löytyy täältä. Vauvaystävälliseen versioon ei tosin laiteta suolaa, mutta muuten ohjetta ei tarvitse muuttaa sen kummemmin. Jos ei ole kovin puristi, voi muitakin kasviksia lisätä joukkoon. Soseutettaessa kannattaa mukaan laittaa myös paistinlientä, se tekee koostumuksesta pehmeän ja antaa makua.

Pasta bolognese

Köyhän miehen pikaversio spagbolista on ollut meillä ihmispoikasen suurimpia herkkuja. Normaalista poiketen paahdan jauhelihan kuivalla pannulla ja kuullotan sipulia ja pientä määrää valkosipulia jauhelihasta irtoavassa nesteessä. Mukaan tomaattimurska ja mustapippuria sekä yrttejä maun mukaan, ja annetaan sipulien hautua kunnolla kypsiksi. Reilusti kastiketta ja sopivasti pastaa, niin soseesta tulee ihanan mehevä. Aikuisten versiota voi jatkaa sitten vielä kunnolla maustamalla ja suolaamalla. Huom. tomaattipyreessä on huomattavasti enemmän suolaa kuin tomaattimurskassa, joten sitä kannattaa laittaa vasta aikuisten versioon, jos käyttää ylipäänsä.

Uunibroileri ja kasvikset

Meillä ei hellepäivinä uunia lämmitetä näin pitkäksi aikaa, mutta viileämmällä kelillä tämä on superhelppoa herkkua. Olen pilkkonut uuniin erilaisia kasviksia, esim. bataattia, sipulia, porkkanaa ja kesäkurpitsaa, ja nostanut päälle esim. broilerin luuttomia ja nahattomia reisipaloja (kauppanimikkeenä taitaa olla paistileike). Mausteita voi ripsiä mukaan maun ja tottumuksen mukaan. 175-asteisessa uunissa ruoka valmistuu noin tunnissa.

2 Comments

Inspiraatiota puutarhajuhlista

kesäkuu 13, 2014

Taannoinen Philadelphia-reseptikisa huipentui eilen Teresa Välimäen emännöimiin puutarhajuhliin, joissa maisteltiin finaaliin päässeitä herkkuja ja julistettiin kilpailun kaksi voittajareseptiä. Juhlissa sai myös nauttia mitä parhaasta – eli ruokabloggaajakollegojen – seurasta. En ollut vielä koskaan ollut minkäänlaisilla bloggaajatreffeillä, joten lähdin kemuihin tietysti innosta puhkuen, vaikkei oma reseptini finaaliin päässytkään. Kun seuraa toisten keittiöpuuhia ja elämää heidän blogiensa kautta, on ihan huippua päästä laittamaan nimiä ja naamoja kuvien ja tekstien taakse! Ja kiva ajatus kisan järjestäjiltä tuoda osallistujat yhteen ja päästää meidät maistelemaan kanssakilpailijoiden annoksia. Sää ei ihan sallinut pitää puutarhajuhlia ulkosalla, mutta Helsinki Food Companyn tiloihin oli luotu puutarhajuhlamainen fiilis sisätiloihin.

En yleensä kehtaa mennä mihinkään kemuihin kovin nälkäisenä, mutta näihin menin, ja se oli pelkästään hyvä asia, koska syötävää riitti ja kaikki finaaliin päässeet tarjottavat olivat hurjan hyviä. Voittajiksi selviytyivät Tiskivuoren Emännän savulohitarteletit sekä Terhin keittiön taivaallinen tuulihattukakku, jotka molemmat olivat paitsi suussasulavan herkullisia, myös erittäin juhlavia ja kauniita. Muut finaaliin päässeet blogit olivat Herneetkin rokkaa, Cebicin keittiössä sekä Kaikki äitini reseptit, joiden ideoimat tarjoilut hävisivät niinikään nopeasti lautaseltani tyytyväisten myhäilyjen kera. Tarjoilujen lisäksi saimme Teresa Välimäeltä muutamia hyviä, yleisiä vinkkejä reseptiikan laadintaan. Muutenkin arvostin Teresan panostusta kisaan, minulle jäi tunne, että hän oli todella paneutunu resepteihin, kommentoinut blogeihimme parannusehdotuksia ja vielä sparrannut finalisteja omassa sessiossaan. Niin, ja opinhan kemuissa myös sen, että nyt on muotia juoda rutikuivan sijaan puolikuivaa samppanjaa ja tarjota sitä tavallisesta viinilasista, etenkin kesäisissä puutarhajuhlissa 🙂

Ehkä parasta minulle kekkereissä oli kuitenkin, että sain tavata muita ruuasta yhtä innostuneita ihmisiä. Omassa arjessani elän nimittäin vaihetta, jossa ihmispoikanen vaatii minulta täyttä tarkkaavaisuutta  koko hereilläoloaikansa kontatessaan ja kiipeillessään ympäriinsä; välillä vaikea saada edes kahvia keitettyä ilman, että onkii lapsen kaksikymmentä kertaa pois koiran vesikupilta tai jostain muualta, minne hänen ei isompien tapaturmien välttämiseksi kannata mennä. Ei varmaan ole vaikea arvata, että ruuanlaitto on näissä olosuhteissa ihan pikkuisen hankalaa (en juuri tee mitään sellaista, mikä vaatii paljon aktiivista työtä ja/tai ei siedä keskeytyksiä) eikä siitä väsyneenä puuhatessa saa vapaahetkinäkään ihan sellaista energiaa ja iloa irti kuin normaalisti. Mutta kappas, kun pääsee juttelemaan ruuasta muiden intoilijoiden kanssa, niin kummasti sitä virkistyy ja löytää taas inspiraatiota omaan tekemiseensä.

Kotiin jouduin livahtamaan vähän ennen aikojaan, ihmispoikasen iltapuuroa tarjoilemaan. Olisi hän toki pärjännyt isännänkin kanssa, mutta minulle tulee orpo olo jos en ole toivottamassa poikaselle hyvää yötä, on hän kuitenkin vielä niin pieni. Anyway, jos en ehtinyt livenä sanomaan, niin oli tosi, tosi mukavaa tavata kaikki teidät muut juhlijat, kiitokset järjestäjille ja kovasti vielä onnea voittajille!

Yhtään julkaisukelpoista kuvaa en valitettavasti juhlista sanut – kunnon bloggaajana unohdin nimittäin ottaa kameran mukaan eivätkä kännykällä räpsimäni otokset olisi mitenkään tehneet oikeutta upeille tarjoiluista. Kannattaa siis käydä vaikkapa linkkaamissani finalistien blogeissa katsomassa kuvia kärkeen päässeistä herkuista!

4 Comments

Hellepäivän helppo brunssimenu

toukokuu 26, 2014

Lauantaina nautittiin brunssia siskoni perheen kanssa. Kiireetön viikonloppubrunssi on suosikkiaterioitani sekä kotona että ulkoruokinnassa, mutta tällä kertaa helteet ja kaikenlaiset aikasyöpöt asettivat vähän haasteita tarjottaville. Menua mietittäessä yritin valita mahdollisimman paljon sellaista, mitä voisi tehdä suureksi osaksi etukäteen, mihin ei tarvittaisi uunia ja mikä kestäisi hellelukemia ruokailun ajan. Suosin myös tuotteita, jotka selviäisivät brunssipäivänä vähällä vaivalla (viipaloimalla tai paketin avaamalla) jääkaapista pöytään. Mitään suuria kompromisseja ei tarvinnut silti tehdä, ainoastaan uunimunakas muuntui samoista aineista tehdyksi perunasalaatiksi, kun halusin välttää uunin käyttöä. Mitään erityistä reseptiä ei salaattiin ollut, mutta käytin siihen siis mm. perunaa, kananmunaa, sipulia, oliiveja, paprikaa, fetaa ja basilikaa, oliiviöljy-balsamicopohjaisella kastikkeella. Muffinit ja croissantit paistoin aikaisin samana aamuna, niin asunto ehti jäähtyä ennen vieraiden saapumista.

Ja tältä menu lopulta näytti, vinkiksi muillekin, jos brunsseilette (tai suuntaatte vaikka piknikille) sääennusteen lupaillessa hellelukemia. Tämä menu on takuulla stressitön 🙂

Kuvassa vähän harmillisesti esiintyy brändejä, mutta trust me, brunssi oli sponsoroimaton – nälkä vaan oli niin kova, ettei kuvia malttanut kovin ajatuksella räpsiä.

Hellepäivän brunssimenu

  • Kuohuviiniä (meillä alkoholiton koko perheen versio)
  • Tuoremehuja (omena- ja appelsiini)
  • Kinkku-juustomuffineja (esivalmisteltu edellisiltana, paistettu samana aamuna)
  • Croissantteja (kaupan pakaste)
  • Hedelmiä (viinirypäleitä, vesi- ja hunajameloniviipaleita, helppo valmistella pöytään)
  • Perunasalaattia (valmistin suurimmaksi osaksi edellisiltana uunimunakkaan aineksilla, jos olisin tehnyt munakkaan, olisin tehnyt tähän tapaan mutta vegeversion)
  • Savulohta (savustin edellisenä iltana, mutta olisi voinut myös hankkia valmiina)
  • Serranokinkkua
  • Juustoja (brie ja hirten) kera raparperichutneyn
  • Vihanneksia (salaatinlehtiä, kurkkuviipaleita ja paprikasuikaleita – tähän tapaan tarjottuna vihannekset eivät nahistuneet yhtä nopeasti, kuin salaatiksi pilkottuna, ja sujahtivat croissantin väliin)
  • Jugurttia ja hunajaa (joita ei kukaan lopulta jaksanut syödä)
  • Raparperipiirakkaa ja vaniljajäätelöä (siskon perheen tuliaisina)
0 Comments