Browsing Tag

nopeat

Meksikon inspiroima salaatti pitaleivän väliin

lokakuu 4, 2015

Meillä on hieman huono tapa syödä isännän kanssa illallista vasta, kun taapero on nukkumassa (koska sehän ei estä syömästä päivällistä myös lapsen kanssa, right?). Ilta-aterialla syödään usein ne tulisimmat chilit sekä muut pöperöt, jotka eivät alle parivuotiaalle ihan sellaisenaan sovi tai maistu.

Perjantain ilta-ateriaksi valmistui mausteinen, meksikolaisvivahteinen broilerisalaatti, joka päätyi pitaleivän sisään yhdessä srirachamajoneesin kanssa. Ajatus tuli alkuviikon vierailusta ravintola Patronaan, jonka raikkaat tostada- ja tacotäytteet jäivät erityisesti mieleeni. En kuitenkaan lähtenyt hakemaan annoksista toisintoa, vaan tein niistä saamani inspiraation pohjalta nopean ja yksinkertaisen, koti-iltapalaksi sopivan version. Pitaleivänkin tunnustan olevan niitä ydinsotaa kestäviä valmisversioita, joita olen joskus hommannut keittiön kaappiin hätävaraksi. Meksikolaisemman annoksesta saisi vaihtamalla pitaleivän vaikkapa maissitortillaan, tai maistuisi salaatti ihan sellaisenaankin – silloin ruoka olisi jopa terveellinen! Salaattiannoksesta riittää kahdelle kevyeksi lounaaksi tai kolmelle-neljälle pitaleipien väliin.

Meksikolainen broilerisalaatti

1 tomaatti
1 avokado
1 pieni sipuli
3 viipaletta ananasta (tuore parempi, mutta minulla purkitettua)
1 vihreä chilipalko
1 valkosipulinkynsi puristettuna
2 limetin mehu
pieni nippu korianteria silputtuna
muutama hyppysellinen suolaa

400g broilerin jauhelihaa
tilkka öljyä paistamiseen

(pitaleipiä ja srirachalla maustettua majoneesia tarjoiluun)

1. Leikkaa tomaatti, avokado, ananas ja sipuli pieniksi kuutioiksi salaattikulhoon. Viipaloi chili, purista valkosipulinkynsi ja lisää ne seokseen. Sekoita vielä mukaan limettimehu, korianteri ja suola.

2. Paista broilerin jauheliha pannulla kypsäksi ja mausta ripauksella suolaa. Anna jäähtyä hetki, mutta lisää salaattiin vielä lämpimänä. Tarjoile heti.

0 Comments

Arkipilvien kultareunuksia: mustapapu-munasalaatti

syyskuu 22, 2015
Arkiruokahuollossa on varmaan useimmissa talouksissa haasteensa, riippumatta siitä, onko kyseessä monilapsinen perhe, työssäkäyvä tai jotain muuta. Nopeita ja helppoja ruokia tarvitaan aina. Kesän korvilla mietin täällä blogissakin asti sitä, mikä ruoka on helppoa itse kullekin. En edelleenkään ole se ihminen, joka käyttää aikaa – ja tekee tiskiä – valmistaakseen ison annoksen ruokaa pakastimeen, mutta joitain hätävarajuttuja minullakin on niihin hetkiin, kun aika ei riitä edes pastan keittämiseen. 
Yksi hätävara on, että meillä on nykyisin melkein aina jonkinlaista valmistusta kaipaamatonta ruokaa kaapeissa. Keitettyjä kananmunia, rahkaa, purkkipapuja tai kikherneitä, oikein hyvänä päivänä kylmäsavulohta tai savukylkeä. Lisäksi on perustarpeet tuoreita, vähintään omenoita, banaaneja, kurkkuja ja tomaatteja mutta yleensä muutakin. Tarvikkeita, joita voi pahimpaan hätään pistellä sellaisenaan, mutta joista saa viidessä minuutissa pöytään ihan oikean aterian.
Viimeksi hätävarakorttia käyttäessäni oli lopputuloksena syntynyt salaatti niin hyvä, että haluan jakaa sen täälläkin. Kuva on aika rujoa katsottavaa (eli taattua blogirealismia), mutta maut toimivat. Kyseisenä päivänä pääsimme lasten kanssa pihalta sisälle aivan liian myöhään, jotta olisin ehtinyt tekemään ruokaa ennen päiväunia, mutta en halunnut antaa lounaaksi pelkkää voileipääkään. Sekoittelin pikaisesti kaapeista lautaselle keitettyä kananmunaa ja mustapapuja ja pilkoin mukaan vielä jääkaapin uumenista kurkkua, avokadoa sipulia ja tomaattia. Kiikuttaessani annosta taaperon eteen tajusin, että ruokahan näyttää aika hyvältä, minä haluan sitä samaa! Niinpä lapsen syödessä annostaan valmistui äidille toinen, jota jatkoin vielä pekonilla ja yksinkertaisella vinaigretella. Pekonin paistamiseen meni ylimääräinen viisiminuuttinen, mutta ilmankin toki pärjää. Niin tai näin, pikaisesta salaatista sain kultareunuksen muuten kiireiseen arkipäivään! 
Mustapapu-munasalaatti (yhdelle lounaaksi)

1-2 keitettyä kananmunaa
n. 150 g mustapapuja
1 avokado
1/2 punasipuli
1 tomaatti
10 cm pätkä kurkkua
(muutama viipale pekonia)
(tuoretta korianteria silputtuna)
ripaus mustapippuria ja suolaa
kastike:
3 rkl oliiviöljyä
1 rkl balsamiviinietikkaa
1 rkl hunajaa
ripaus mustapippuria ja suolaa
1. Kuori ja pilko keitetyt kananmunat. Kuutioi kurkku, tomaatti ja avokado ja viipaloi sipuli. Sekoita ainekset keskenään.
2. Paista pekoniviipaleet rapeaksi pannulla. Taputtele viipaleet talouspaperilla ja murskaa tai viipaloi ne salaatin sekaan. Sekoita kaikki salaatinkastikkeen ainekset keskenään ja kääntele salaatin sekaan. Viimeistele silputulla korianterilla.
2 Comments

Hyvää purkkitomaatista eli vikkelä salsa

elokuu 3, 2015

Ei, nyt ei puhuta tanssimisesta. Aika harvoin meillä syödään minkään sortin sipsejä, mutta taannoin isäntä toi kotiin ison pussin maissilastuja, kun satuin niitä johonkin tarvitsemaan. Koska omaan tarpeeseeni riitti noin kolme lastua, jäi meille aika paljon vielä syötäväksikin. Mutta voihan kriisi, mihin niitä dippaisi? Kysymyksen herätessä oli iltamyöhä, joten sopivan soosin piti syntyä kotikaappien aineksista ja mahdollisimman nopeasti. Vähän summamutikassa nappasin kaapista purkin tomaattimurskaa ja sekoittelin siihen mausteet, jotka arvelin toimiviksi. Arvaus osui tällä kertaa nappiin, miten siitä tulikin niin hyvää? Tosin salsa oli myöhemmin lähellä aiheuttaa perheriidan, kun isäntä oli syönyt minunkin osuuteni jämistä. Onneksi oli helppoa tehdä uusi annos.

Tuoreista kesätomaateista saisi pilkottua varmasti vielä paljon paremman salsan, mutta se häviää tietysti nopeudessa ja sanottakoon, että tomaattimurska oli tässä käyttötarkoituksessa todella positiivinen yllätys. Helppoa kuin mikä ja paljon parempaa kuin ne teollisen makuiset valmistavarat!

Vikkelä salsa

1 tlk tomaattimurskaa (400-500g)
1/2 punasipuli
1 iso valkosipulinkynsi
1-2 tuoretta jalapenoa
1 limetin mehu
n. 1 tl suolaa
n. 1 rkl sokeria
pieni  nippu tuoretta korianteria silputtuna

(suolan ja sokerin tarkka määrä oman maun ja käyttämäsi tomaattimurskan mukaan)

Silppua hienoksi punasipuli, valkosipuli, jalapeno ja korianteri. Sekoita kulhossa tomaattimurskan, suolan ja sokerin kanssa. Anna vetäytyä n. 20 min ennen tarjoilua.

0 Comments

Monikkoperheystävällinen feta-kylmäsavulohipiirakka

elokuu 1, 2015

Verrattuna esikoisen vauva-aikaan, arki kahden vauvan ja yhden taaperon kanssa on kieltämättä haastavaa. Välillä on hiljaisiakin hetkiä, mutta ne loppuvat usein arvaamattomasti täyteen kolmen lapsen kakofoniaan, tilanteet kiihtyvät nollasta sataan silmänräpäyksessä. Lastenhoidon lomassa suurin osa muista asioista tehdään joko yhdellä kädellä tai juosten niinä lyhyinä hetkinä, jolloin molemmat kädet sattuvat olemaan vapaina.

Sama sääntö pätee tietysti myös ruuanlaittoon. Siitä huolimatta yritän tehdä ruokaa mahdollisimman paljon, vaikka välillä saankin kommentteja, että miksi ihmeessä minä hullu rasitan itseäni ruuanlaitolla. No siksi, että minulle se on henkireikä. Siinä missä joku stressaa siitä, että ruokaa pitäisi tehdä, minun mieleni saa matalaksi einesten tuijottelu, se, etten pääse tekemään ruokaa. Ja siinä missä joku virkistyy pienistä tupluureista, minä virkistyn onnistumisista keittiössä. Oman toipumisenkin kannalta on parempi pysyä liikkeessä kuin maata sohvannurkassa, siitä se arki sitten lähtee.

Jonkin verran joutuu kuitenkin tekemään kompromisseja, koska aika on kieltämättä kortilla. Siksi ihan mahtavaksi jutuksi osoittautui tämä suolainen piirakka, jota tarjosin ensimmäisille rotinoille tulijoille. Piirakan valmistus onnistuu modulaarisesti, eli pohjan, täytteen ja päälle tulevan salaatin saattoi tehdä erikseen, jättää odottamaan ja käyttää välissä aikaa muihin asioihin – juuri sellaista ruuanlaittoa, mikä sopii (monikko)lapsiperheille! Aktiivista työtäkään ei osiin mennyt yhteensä kuin parikymmentä minuuttia, täydellistä.

Näitä ns. salaattipiirakoita, eli suolaisia piirakoita joiden jujuna on päälle laitettava, raikas ja freesin näköinen salaatti, näkyi keväällä netissä ja lehdissä enemmänkin. Olin yhden ohjeen korvamerkannut jo jostain viime talven tai kevään Glorian Ruoka & Viinistä, mutta koska kyseinen numero odottaa edelleen purkamistaan muuttolaatikosta, tein lopulta piirakan ihan oman pääni mukaan. Pohja oli pitkälti tutun ja helpon luotto-ohjeen mukainen, täytteeksi laitoin fetaa ja salaattipäälliseen kylmäsavulohta. Piirakka on sopiva halkaisijaltaan 27 cm vuokaan. Juustovalinta olisi saattanut olla joku voimakkaampikin, mutta syömäporukkaan kuuluvien lasten vuoksi feta oli turvallinen vaihtoehto, ja taatusti myös sopiva kylmäsavulohen kaveriksi. Tätä piirakkaa suosittelen lämpimästi kiireisille leipureille!

Feta-kylmäsavulohipiirakka (n. 6 palaa kahvisuolaiseksi, neljälle kevyeksi lounaaksi)

4 dl vehnäjauhoja
150g voita
ripaus suolaa
2-3 rkl rahkaa

täyte:

4 munaa
150g fetaa (salaattijuustoa)
200g kermaviiliä

päälle:

kourallinen mieleisiä salaatinlehtiä
1/2 pienehköstä kurkusta
1/2 punasipulia
2 rkl sitruunamehua
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl hunajaa
ripaus suolaa
rouhaisu mustapippuria

n. 6 viipaletta hyvää kylmäsavulohta

1. Ota voi hetkeksi huoneenlämpöön pehmiämään. Voitele piirakkavuoka. Nypi kulhossa sekaisin vehnäjauhot, suola ja pehmennyt voi. Lisää rahka ja sekoita vain sen verran. että taikina muuttuu tasaiseksi. Painele taikina tasaisesti piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Jätä jääkaappiin viilenemään (ainakin hetkeksi, mutta kestää odotella pidempäänkin).

2. Vatkaa kulhossa munat ja kermaviili tasaiseksi seokseksi ja murusta joukkoon feta. Kaada täyte piirakkapohjan päälle. Paista 180-asteisessa uunissa n. 45 minuuttia tai kunnes piirakan pinta ja reunat saavat kauniin värin.

3. Revi salaatinlehdet suupaloiksi kulhoon. Viipaloi mukaan kurkku ja sipuli. Sekoita salaatille kastike oliiviöljystä, sitruunamehusta ja suolasta, mausta suolalla ja mustapippurilla. Kääntele kastike varovaisesti salaatin joukkoon..

4. Koristele piirakka juuri ennen tarjoilua kylmäsavulohiviipaleilla sekä reilulla kourallisella salaattia.

2 Comments

Pasta puttanesca ja kysymys helposta ruuanlaitosta

kesäkuu 9, 2015

Luin taannoin hauskan artikkelin (valitettavasti en vain muista, mistä), jossa mainittiin, ettei pasta puttanescasta voi kirjoittaa ilman asiaankuuluvia tirskumisia nimelle ilotytön pasta. Siispä yritän nyt ohittaa aiheen ja sanon sen sijaan, että kyseessä on ihan mahtava ruoka sellaiseen päivään, kun kauppareissu on vasta edessä ja jääkaapista kaikki tuoretavara vähissä. Vaikka pastaan saa upotettua useammat kuiva- ja jääkaapin purkinpohjat eikä tuoreita tarvita periaatteessa ollenkaan, ei kyseessä ole mikään ummehtunut purkkiruoka vaan voimakas, tomaattinen, sekä kesään että talveen sopiva pasta. Tämä on myös niitä ruokia, joihin ohjeita on yhtä monta kuin kokkejakin, edellisen kerran tehdessäni taisin vertailla tarkoitukseen muutamaa reseptiä mutta nyt tein ihan vapaalla kädellä. Yhteistä jokseenkin kaikille pasta puttanesca -ohjeille on kuitenkin tomaattipohjainen kastike, sardellifileet, kaprikset ja ripaus chiliä.

Ja mainitsinko jo, miten helppoa ja nopeaa pasta puttanescan valmistus on? Mistä saankin aasinsillan väittelyyn, jota kävimme isännän kanssa muutama päivä sitten. Pohdimme nimitttäin, mikä on helppoa ruuanvalmistusta, ja mitkä ovat vaivattomia ruokalajeja. Isännän mielestä helppoja juttuja ovat sellaiset, joita voi tehdä viikonloppuna suuren määrän kerralla ja kaivella sitten pakastimesta mikroon viikon mittaan. Minä taas pidän sellaista aika vaivalloisena, mutta taidankin olla yleensä se, joka pesee padat ja pannut suurtalousannosten valmistuksen jäljiltä. Omasta mielestäni helppoja juttuja taas ovat tietyt luottopastat ja nuudeliruuat, sekä monenlaiset, ruokaisat salaatit, jotka resonoivat suurtalousannoksia paremmin myös henkilökohtaisten syömämieltymysteni kanssa. Talviaikaan myös pitkään haudutettavat padat ja paistit, kesäaikaan ne eivät vaan oikein maistu eikä asuntoakaan viitsi turhaan kuumentaa. Isännän mielestä taas kuvailemani ruuat, jotka tehdään vasta ennen syömishetkeä ovat päivittäisessä käytössä vähän hankalia ja saattavat turhaan rasittaa minua ja pallomahaani, hän kun mietti, että suurtaloussapuskoja voisi hänkin puuhastella.

No, toki rasittavuus ja hankaluus on kovin subjektiivista, jokainen tavallaan ja kompromisseja voi aina tehdä. Mutta koska asia jäi nyt mietityttämään, kiinnostaisi minua kuulla, mikä on sinun helpporuokasuosikkisi? Vikkelä arjen pelastaja vai iso padallinen jotain tiettyä luottoruokaa? Vai jotain ihan muuta? Vinkkejä (ja reseptejä) otetaan mieluusti vastaan!

Allekirjoittaneen helppoihin ja nopeisiin suosikkeihin kuuluvat tämänpäiväisen pastaohjeen lisäksi mm. pähkinäinen nuudelisalaatti, laab gai sekä hiljattain tehty parsa-kylmäsavulohipasta. Lisää vinkkejä helppoihin ja nopeisiin ruokiin löytyy blogin nopeat-kategoriasta.

Pasta puttanesca (neljälle)

4 hlön annos (annostus paketin ohjeen mukaan) hyvää pastaa
reilu loraus oliiviöljyä
2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
3-4 sardellifilettä
2 rkl kapriksia
2 purkkia tomaattimurskaa
n. 1 rkl sokeria (sopiva määrä riippuu paljon käyttämästäsi tomaattimurskasta)
pari hyppysellistä suolaa
n. 1 rkl mustapippuria
n. 1 rkl (tai maun mukaan) chilihiutaleita

parmesanlastuja ja oliiviöljyä annosten pintaan

1. Laita pastavesi kiehumaan. Vettä odotellessa silppua sipuli ja valkosipuli ja kuullota niitä hetki oliiviöljyssä. Hienonna sardellifileet ja lisää ne ja kaprikset pannuun. Sekoita muutaman kerran. Lisää tomaattimurska, sokeri, suola, mustapippuria ja chili, sekoita ja jätä kastike hautumaan pienelle lämmölle.

2. Kun pastavesi kiehuu, keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan ja anna kastikkeen hautua keittoajan. Pastan ja kastikkeen voi tarjoilla erikseen tai yhteen sekoitettuna, jos sekoitat ainekset kannattaa pasta valuttaa jo pari minuuttia ennen ohjeen mukaista keittoaikaa ja antaa sen kypsyä loppuun kastikkeen seassa.

3 Comments

Mustapapu-melonisalaatti katkaravuilla

toukokuu 27, 2015

No niin, muutosta on nyt selvitty hengissä. Tai oikeastaan paremmin kuin hengissä, tavaroiden pakkaamisen kanssa tuli lopulta hirveä kiire ja yöunet jäivät vähiin, mutta matka uusille nurkille onnistui olosuhteet huomioiden yli odotusten, oikeastaan todella hyvin. Jäämme kyllä ikuiseen kiitollisuudenvelkaan perheillemme, jotka kukin vuorollaan auttoivat muuttotouhuissa – tai siinä, että saimme itse muuttohommia edistettyä – omien kiireidensä keskellä.

Vaikka kaikki meni hyvin, on muuttaminen kuitenkin rankkaa puuhaa, varsinkin pallomahan, puolitoistavuotiaan ihmispoikasen ja kolmen koiran kanssa. Piti myös tajuta, ettei aviomies automaattisesti muutu siivousintoilijaksi eikä koirista lähde yhtään vähemmän karvaa paikkakunnanvaihdoksen myötä. Ja vaikka sormia syyhyttää järjestellä tavaroita kaappeihin, on välillä pakko levätä ja antaa isännän hoitaa purkuhommia yksin. Keittiötavaroiden purkaminen oli jopa pieni henkilökohtainen kriisi, kun en itse päässyt sitä tekemään. Olen niin tottunut pitämään keittiötä lähestulkoon täysin omana valtakuntanani, että on vaikea neuvoa edes isäntää siinä, mihin järjestykseen tavaroiden pitäisi mennä. On toimiva periaate laittaa vähemmän käytetyt ruokatarpeet ja astiat ylähyllyihin ja paljon käytetyt helposti ulottuville, mutta se ei paljon auta, jos ei tiedä, mitä tarvikkeita käytetään paljon ja mitä vähemmän. Mutta eiköhän kaikki löydä paikkansa ajan mittaan. Uudessa asunnossa ei onneksi ole kiirettä saada kaikkia tavaroita purettua, vaan voimme rauhassa totutella takaisin tavalliseen arkeen. Tärkeimmät asiat ovat jo paikallaan niin, että asunnossa voi hyvin elää ja toimia. Ja tehdä ruokaa.

Ruuanlaittoon ehtikin tulla himo muuton aikana. Vanhassa asunnossa ei oikein viimeisinä päivinä voinut tehdä mitään suurimman osan tavaroista ollessa paketissa, matkapäivä oli omaa lukunsa ja pari ensimmäistä päivää uudessa kodissa kuluivat niinikään muuton tiimellyksessä, joten tilauspizzat ja kaupan eineshylly tulivat sangen tutuiksi. Eläähän niilläkin ja onneksi valikoimassa on nykyisin myös tuoresalaatteja ja -raasteita, mutta kovasti alkoi jo kroppa huutaa erityyppistä ruokaa ja korvien väli sitä, että saisi tehdä ruokansa ihan itse. Ei mitään monimutkaista, mutta jotain raikasta ja terveellistä, samaan aikaan riittävän kevyttä ja ruokaisaa.

Niillä kriteereillä uuden kodin ensimmäiseksi ateriaksi valikoitui salaatti, joka koostui pääosin raikkaasta vesimelonista, mustapavuista ja katkaravuista. Olen viime aikoina ihastunut kovasti proteiinipitoisiin, pieniin ja napakoihin mustapapuihin, ja ne sopivatkin hienosti vesimelonin kanssa. Salaatin höysteeksi tein limettipohjaisen kastikkeen. Ohjeen annoksesta riittää kahdelle kevyeksi lounaaksi tai 3-4 hengen lisukesalaatiksi. Todella yksinkertainen kokonaisuus, todella helppo tehdä, ja todella hyvää. Loistavaa tarjottavaa (katkaravuilla tai ilman) myös grillijuttujen kaveriksi tai kesän buffetpöytiin perinteisen feta-melonisalaatin sijaan!

Mustapapu-vesimelonisalaatti katkaravuilla 

200g pakastekatkarapuja
2 tlk (280 gr per tölkki) mustapapuja
1/4 pienehköstä vesimelonista
1/2 sipuli
1 ruukullinen korianteria
1 pieni, vihreä chili
1/2 limetin mehu
reilu loraus oliiviöljyä
muutama rouhaisu mustapippuria
pari ripsausta suolaa

1. Sulata ja valuta katkaravut, huuhdo ja valuta mustapavut ja kuori ja pilko meloni. Hienonna sipuli, chili ja korianteri. Sekoita ainekset salaattikulhossa.

2. Purista limetin mehu salaatin sekaan. Lisää mukaan loraus öljyä, suola ja pippuri.

2 Comments

Sesongin parsa-kylmäsavulohipasta arkeen ja juhlaan

toukokuu 17, 2015

Joskus tulee ruokien suhteen täysosumia; joku kokeilu onnistuu ihan yli odotusten ja on niin kovin hyvää, ettei tiedä miten sitä kehuisi tarpeeksi. Ja kuten nyt tässä tapauksessa, ruoka valmistui vielä todella helposti ja nopeasti ihan muutamasta raaka-aineesta. Ihan kirjaimellisesti pastan kiehuessa, vain ainesten sekoitus jäi tehtäväksi sen jälkeen.

Tein siis pastaa kylmäsavulohen ja parsan kera. Ei mikään uusi keksintö ja tähän aikaan vuodesta ohjeita näkyy aika paljonkin sekä lehdissä että netissä, mutta koska en ole kovin suuri pastakokki (arkiruokana harva se päivä kiehuvia täysjyvämakarooneja ei varmaan lasketa), tämäkin pasta puuttui repertuaaristani. Nyt kuitenkin oli parsaa jääkaapissa ja kylmäsavukalaakin oli tehnyt mieli jo pidempään. Ja pisteenä i:n päälle kaapissa yksi parempi pastapaketti (ns. isän ja äidin pasta) oli odottanut käyttöön pääsyä jo ikuisuuden, ja halusin ennen muuttoa saada sen kulutettua, joten päädyin sen nyt valmistamaan.

Ja miten tuo pasta yllättikään minut. Savukalan vuoksi se oli melko voimakkaan makuista mutta sitruunaisen raikasta, ja kaikki komponentit balanssissa. Isäntä totesi kokkausvaiheessa, että poikamies lisäisi kermaa ja itsekin mietin, pitäisikö sitä laittaa varmuuden vuoksi, mutta olen tosi iloinen, etten laittanut, sitä ei yhtään kaivattu. Kuten sanottu, en tiedä ihan, miten tarpeeksi tätä pastaa kehuisin mutta suosittelisin joka tapauksessa sekä paremmaksi arkisapuskaksi että viikonloppu- tai juhlapäivän pastaksi, jos et halua viettää koko päivää keittiössä. Lähinnä kiinnittäisin huomiota hyviin raaka-aineisiin, jolloin ruuan kanssa tuskin voi mennä pieleen. Eli valikoi tuoretta ja mielellään mahdollisimman läheltä tullutta parsaa, ja hyvälaatuista kylmäsavulohta – ja nimenomaan lohta eikä kirjolohta, jälkimmäisessä on yleensä vähemmän rasvaa ja se kovettuu helposti, jos pääsee kypsymään. En keskimäärin välitä kuumentaa raakakypsytettyjä kaloja tai lihoja eikä kalan oikeastaan kuulu tai ainakaan tarvitse tässä pastassa kypsyäkään, mutta listeriariskin vuoksi esim. minulle suositellaan tällä hetkellä ainakin vakuumissa olleiden kylmien kalatuotteiden kypsennystä ennen käyttöä, se onnistuu helposti erillisellä pannulla (eli tarvittaessa osa pastasta syrjään ennen kalan lisäämistä, kala kypsennetään nopeasti esim. pannulla ja lisätään vasta sitten).

Parsa-kylmäsavulohipasta (2-3 annosta)

2-3 hengen annos (paketin ohjeen mukainen) mieleistä, hyvälaatuista pastaa
nippu tuoretta, vihreää parsaa
reilu 200g kylmäsavulohta (meillä 215g)
1 punasipuli
1 sitruunan mehu
1,5 rkl voita
pari reilua lorausta oliiviöljyä
mustapippuria myllystä
suolaa
parmesanlastuja

1. Keitä pasta suolalla maustetussa, väljässä vedessä pakkauksen ohjeen mukaan ja valmistele odotellessa muut ainekset. Poista parsasta puumaisin tyvi ja pilko varret pieniksi kiekoiksi, nuput voivat jäädä kokonaisiksi. Kiehauta pari-kolme desiä vettä, lisää pilkottu parsa ja kypsennä noin minuutin ajan, valuta ja jätä syrjään. Hienonna sipuli ja suikaloi kylmäsavulohi. Vuole parmesan lastuiksi.

2. Valuta valmis pasta, kaada takaisin kattilaan ja lorauta päälle oliiviöljyä. Lisää parsa, sitruunamehu ja voi, ja ripsauta päälle suolaa ja pippuria. Sekoita. Lisää vielä lohisuikaleet ja punasipuli, sekoita uudelleen, tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria. Annostele lautasille ja viimeistele parmesanlastuilla, lorauksella oliiviöljyä sekä mustapippurilla.

0 Comments

Intian inspiroima arkikasvispata

toukokuu 14, 2015

Intialainen ruoka ei kuulu vahvuusalueisiini (jollei vahvuudeksi lasketa sitä, että syö sitä verrattain usein ja mielellään?). Sitä tulee siis harvemmin tehtyä, vaikka en oikeastaan keksi ihan suoraa syytä, miksi – olen perustellut asiaa itselleni sillä, että pitäisi hankkia arsenaali mausteita, joita ei muuten tule niin käytettyä, mutta ei sekään nyt ihan totta ole. Suurin osa jutuista löytyy mauste- ja jääkaapin perusvalikoimasta jo nykyisellään, eikä loppujakaan tarvitse ihan kuusta asti etsiä. Ja olenhan minä hankkinut kaappiin valmiiksi sopivat mausteet myös thairuokien tai Lähi-idän makujen loihtimiseen, joten miksi intialainen olisi jotenkin poikkeus? No, en oikeastaan tiedä, mutta kunnon herätys intialaiseen kokkaamiseen kotioloissa odottaa vielä tulemistaan.

Tykkään siitä huolimatta tehdä välillä arkiruuaksi jotain intialaisen keittiön inspiroimaa, kuten nyt viimeksi tätä kasvispataa, josta tuli mielestäni tosi hyvää lähes pelkällä pilkkomisen vaivalla. Ei ehkä puristin tai hifistelijän juttu valmiscurryjauheineen, mutta juuri sopivaa arkipäivään. Variointimahdollisuuksiakin riittää vaikka kuinka, vihannekset vaihtuvat jääkaapin tarjonnan mukaan, juuston voi korvata toisella (tai jättää pois, minäkin laitoin sitä lopulta vaan annoksen päälle, en itse pataan) ja nesteeksi voi hyvin käyttää tilkan kermaa, purkin tomaattimurskaa tai vaikka heraa (esim. sieltä raejuustopurkin pohjalta). Ohjeesta riittää kahdelle-kolmelle hengelle, itse olisin voinut syödä tätä vähän enemmänkin, ennen kuin loppui.

Intialaistyylinen kasvispata (2-3 hengelle)

2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
peukalonpään kokoinen pala inkivääriä
1 pienehkö kukkakaali
100g (tai rasiallinen) tuoretta pinaattia
1 vihreä paprika

öljyä (ja halutessasi voita) paistamiseen

1 laakerinlehti
2 tl paprikajauhetta
2 tl keskivahvaa curryjauhetta (minulla madras)
1 tl juustokuminaa
1 tl chilirouhetta
ripaus kardemummaa (jauhettu käy)

4 rkl soijaa
1/2 dl vettä (tai kermaa, heraa, tomaattimurskaa tms., jos käytät nesteenä muuta kuin vettä määrä voi olla suurempikin)

tuoretta korianteria silputtuna
raejuustoa

1. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Pilko kukkakaali pieniksi kukinnoiksi (isommat varsipalat voi viipaloida) ja kuutioi paprika. Kuori ja hienonna inkivääri. Huuhtele pinaatti ja jätä valumaan.

2. Kuumenna pannulla keskilämmöllä 3-4 rkl öljyä. Lisää laakerinlehti, paprikajauhe, curry, juustokumina, paprika, kardemumma ja chili ja sekoittele noin minuutin ajan. Mausteet saavat hieman sihahtaa pannuun joutuessaan, mutta varo kuumentamasta pannua liikaa.

3. Lisää pannuun sipuli, valkosipuli ja inkivääri ja kuullota hetki. Lisää kukkakaali ja voi, jos käytät, ja kuullota muutama minuutti lisää. Sekoittele, lisää paprika ja pinaatti, sekoita vielä muutaman kerran ja mausta soijalla. Lisää vesi tai muu neste ja anna hautua pienellä lämmöllä, kunnes kasvikset ovat kypsät. Lusikoi päälle raejuustoa ja silppua pintaan tuoretta korianteria.

0 Comments

(Parempaa kuin) Gwynethin kanasalaatti

huhtikuu 21, 2015

Broilerin jauheliha on viime kuukausina löytänyt tiensä keittiöömme erilaisten pyöryköiden ja salaattien muodossa. Uutena reseptinä silmiin tarttui terkkarin vastaanotolla luetusta naistenlehdestä ohje Gwynethin kanasalaatille. Yleensä suhtaudun aika skeptisesti (ainakin takavuosina) erikoisista dieeteistään tunnettujen julkkisten ruokaohjeisiin, mutta maapähkinävoilla maustettu, aasialaistyylinen salaatti kuulosti ihan aidosti hyvältä.

Eilen tein salaatin, räpsäisin siitä nopeasti kuvat (joista jälkeenpäin tarkasteltuna unohdin korianterin) ja laitoin osan riisin kera ihmispoikasen lautaselle. Vasta sitten ennätin maistamaan sitä itse, ja tajusin, että vaikka salaatti oli hyvää ja taapero söi sitä mielellään, oli se ehkä hiukan mietoa omaan makuuni. Niinpä ropsuttelin loput kanaseokset takaisin pannuun ja jatkoin hieman maustamista, jolloin lopputuloksesta tuli minun mielestäni vielä originaalia parempi. Allaoleva ohje on siis tämä jatkettu versioni, mutta alkuperäisen löytää esimerkiksi Tupla Kupla -blogista, josta minäkin sen kaivelin.

Jos muuten Naapurin Maalaiskanan tai L’Uomu Nokan porukka sattuu kuulolle, laittaisin toivomuslistalle valikoimaanne jauhelihan, meillä sitä ainakin kuluisi vaikka kuinka!

Maapähkinäinen salaatti broilerin jauhelihasta (kahdelle)

jäävuori- tai muita ”kupiksi” sopivia salaatinlehtiä
1 kurkku

400g broilerin jauhelihaa
4 valkosipulinkynttä
2 rkl inkivääriä raastettuna
1 sipuli
1 porkkana
tilkka öljyä paistamiseen
1 dl vettä

kastike:

1 punainen chili silputtuna
4 rkl soijakastiketta
2 rkl maapähkinävoita
2 rkl hunajaa
3 rkl riisiviinietikkaa (valkoviinietikka käy myös)
1 rkl tummaa seesamiöljyä
2 tl srirachaa

tarjoiluun: ruukullinen korianteria silputtuna ja halutessasi murskattuja suolapähkinöitä

1. Tee salaattipohja. Irrota salaatinlehdet tyvestään ja asettele kupeiksi tarjoiluastiaan. Kuori ja viipaloi kurkku ja lisää viipaleet astiaan. Laita viileään paikkaan odottamaan.

2. Silppua chili ja sekoita kaikki kastikkeen ainekset keskenään.

3. Hienonna sipuli ja valkosipuli, raasta porkkana ja inkivääri. Kuullota hetki pannulla öljytilkassa, lisää sitten broilerin jauheliha ja paista muutama minuutti kypsäksi. Lisää kastike ja vesi ja keittele kasaan muutama minuutti. Lusikoi kanatäyte salaatinlehtikuppeihin ja ripottele päälle korianterisilppu sekä pähkinämurska. Tarjoile sellaisenaan tai riisin kera.

0 Comments

Laab gai eli thaimaalainen kanasalaatti

maaliskuu 27, 2015

Ruokatrendien viuhuessa yksi juttu on ja pysyy meidän keittiössä, nimittäin thaimaalainen ruoka. Niin kuin varmasti monessa muussakin asiassa, mitä enemmän aiheeseen tutustuu niin sitä enemmän uutta tutkittavaa ja kokeiltavaa löytyy. Ketään ei varmaan yllätä, että meillä menee kalakastiketta useampi litra vuodessa ja limettejäkin ostetaan kelpo pussillinen melkein joka viikko. Monesti tulee myös tehtyä ihan vain jotain thaityylistä, meikäläisiä raaka-aineita soveltaen mutta thaimaalaisia mausteita vapaalla kädellä hyödyntäen. Toisinaan tekee kuitenkin mieli tehdä ruokaa myös vähän enemmän pieteetillä, reseptiä seuraten ja hakien niitä ahaa-elämyksiä siitä, mistä joku tietty ruoka saa sille leimalliset ominaisuutensa.

Laab gai eli kanan tai broilerin jauhelihasta valmistuva salaatti on tuttu juttu ravintoloista, mutta en ole jostain syystä koskaan saanut tehtyä sitä itse. Luulen suurimman syyn olleen paahdetun riisijauheen käytössä, jotenkin kuvittelin joutuvani ostamaan ison paketillisen jotain, mille ei olisi käyttöä kuin harvakseltaan. Turha luulo, jauheen teko kotona oli helppoa kuin mikä ja se antaa salaattiin ihan oman, hennon pähkinäisen makunsa. Salaatin makumaailma on muutenkin hieman erilainen kuin meillä useammin valmistuvissa naudanliha- tai papaijasalaateissa (tai ns. korvikesalaateissa, joissa käytän vaikkapa kaalia), joten tällä kertaa kaivelin siihen reseptin ihan varmuuden vuoksi. 
Ohjeen sekä salaattiin että riisijauheeseen otin thairuokaan keskittyvästä She Simmers -blogista, josta olen joskus löytänyt helpon reseptin esimerkiksi tähän ihanaan, vihreään dippiin, johon olin Thaimaassa rakastunut mutta jota ei täältäpäin tuntunut löytyvän yhdestäkään ravintolasta. Sittemmin blogi on jäänyt minulta hieman unohduksiin, joten olin kovin ilahtunut törmätessäni siihen taas. Itse reseptin lisäksi blogissa analysoitiin aika paljon salaatin eri komponentteja ja valmistustapoja ja ruodittiin hauskasti thaikielen muuntamista roomalaiseen kirjoitusasuun – mikä aiheuttaa mm. sen, että esimerkiksi tätä salaattia googlatessa kirjoitin hakukenttään sekä laab että larb gai. Ilmeisesti olen sen verran nörtti, että koen tällaiset asiat kiinnostavina. 
Sen verran muutin ohjetta matkalla, että lisäsin mausteeksi kaffirlimetin lehteä, jota olen monesti nähnyt käytettävän samaan salaattiin, sekä hiukan inkivääriä galangal-juuren puutteessa. Muutoin taisin olla sikäli uskollinen alkuperäiselle, että muokkasin vain sen verran, mitä suomalaisen marketin valikoiman puitteissa toimiessa täytyy. Ja myönnetään, lisäsin vähän chiliä. Ja hyvää siitä tuli. Suosittelen lämpimästi! Koska riisijauheen voi tehdä jo etukäteen, on itse salaatti vikkelä laittaa kasaan. Laabin voi myös tehdä esimerkiksi naudan tai possun jauhelihasta.

Paahdettu riisijauhe (khao khua)

1/2 dl puuroriisiä tai jotain muuta ”hyvin tarttuvaa” riisiä (minä käytin puuroriisiä, puuroriisin ja jasmiiniriisin sekoitus toimisi varmasti myös hyvin)

Lämmitä pannu miedolle keskilämmölle (minä laitoin 6-asteikollisella lieden ensin kolmoselle ja sitten kakkoselle). Kaada riisi kuivaan pannuun ja paahda miedolla lämmöllä noin puolen minuutin välein käännellen. Varo liian kovaa lämpötilaa, jolloin riisi saattaa ruskistua eli palaa ja muuttua kitkeräksi. Noin kymmenen minuutin kuluttua riisi alkaa hiljalleen saada vaaleanruskeaa sävyä paahtuessaan. Kun riisi on muuttunut vaaleanruskeaksi kauttaaltaan, se on tarpeeksi paahtunutta. Anna riisin jäähtyä ja jauha se hienoksi morttelissa pieni määrä kerrallaan, tai käytä esim. kahvimyllyä. Jauheen koostumus on sopiva, kun se on hieman kuivia mannaryynejä hienompaa.

Laab gai

salaattipediksi/tarjoiluun esim. kurkkua, kevätsipulia, mieleistä salaattilaatua jne.

400g broilerin jauhelihaa
(tilkka öljyä paistamiseen)
1 rkl paahdettua riisijauhetta
1 isohko punasipuli tai 2 isoa salottisipulia
n. nopan kokoinen pala inkivääriä
1 kaffirlimetin lehti
1-2 limetin mehu (minulla yksi iso, mehukas yksilö)
2 rkl kalakastiketta
(3-4 rkl vettä)
pari hyppysellistä paprikajauhetta
pari hyppysellistä kuivattuja chilihiutaleita
1 ruukullinen korianteria silputtuna
1 ruukullinen minttua silputtuna

1. Pilko tarjoiluun haluamasi vihannekset vadille salaattipediksi ja jätä odottamaan. Viipaloi sipuli ohuelti pituussuunnassaan. Hienonna inkivääri, ruodi ja hienonna kaffirlimetin lehti ja silppua minttu ja korianteri.

2. Kuumenna pannu keskilämmölle. Paahda tai paista broilerin jauheliha kypsäksi; jauhelihan ei ole tarkoitus ruskistua ja pannuun saa jäädä nestettä, joten pannun ei tarvitse olla erityisen kuuma. Lisää kypsään jauhelihaan riisijauhe ja sekoita. Jos seos tuntuu kuivahtavan, lisää pannuun muutama ruokalusikallinen vettä. Sammuta levy mutta pidä pannu liedellä ja lisää sipulit, kaffirlimetti sekä inkivääri. Kääntele sekaisin ja mausta kalakastikkeella, limettimehulla, paprikalla ja chilillä. Ota pannu kokonaan pois levyltä, anna seoksen hieman jäähtyä ja sekoita mukaan vielä korianteri ja minttu. Kaada salaattipedille ja tarjoile huoneenlämpöisenä tai hieman lämpimänä, ei kuitenkaan kuumana tai kylmänä. 

5 Comments