Browsing Tag

pääsiäinen budjetilla

Pääsiäinen budjetilla: paahdetut ja hunajamarinoidut valkosipulinkynnet

huhtikuu 4, 2015
Vannon, että kuvan ”surullinen hymynaama”-valkosipuli oli puhdas vahinko.

Tämä on nyt ihan viimeinen, pikkuinen viime hetken resepti tarkan markan pääsiäiseen liittyen. Tämän jälkeen julkaisen enää jotain liittyen siihen, mitä meillä sitten pääsiäisenä ihan oikeasti syötiin, ja sen jälkeen lupaan vaieta aiheesta ensi vuoteen asti.

Tämänkertainen ohje ei erityisesti vaadi juhlapyhää, vaan sopii mihin tahansa hetkeen (paitsi ehkä ensitreffeihin tai työpaikkahaastattelua edeltävään iltaan). Tykkään kovasti valkosipulista, sekä mausteena muussa ruuassa että ihan sellaisenaan. Terveellistäkin se tietysti on. Uunissa paahdettuna valkosipuli on ihan älyttömän hyvää, kun kynnet pehmenevät, pinta saa hieman väriä ja sipuli makua rosmariinista, hyvästä sormisuolasta ja yrteistä. Lisämakua kynsiin saa pikaisesta marinoinnista, joka tekee kynsistä hunajaisen lempeitä. Todella yksinkertaista, sopii tarjottavaksi ihan sellaisenaan esimerkiksi sopivan lammasruuan kylkiäisenä, tai vaikka salaattiin pilkottuna lisämaun antajana.

Paahdetut ja hunajamarinoidut valkosipulinkynnet (n. 2-2,5 dl purkillinen)

3 kokonaista, suurehkoa valkosipulia
reilu loraus öljyä
ripsaus hyvää suolaa
mustapippuria rouhittuna
muutama rosmariinin oksa

marinointiin:

3 rkl hyvää balsamiviinietikkaa
2 rkl juoksevaa hunajaa
3 rkl hyvää oliiviöljyä
hyppysellinen suolaa
pari rouhaisua mustapippuria

1. Irrota ja kuori valkosipulinkynnet. Sekoita uuninkestävässä vuoassa keskenään kynnet, öljy. suola ja pippuri. Tökkäise mukaan muutama rosmariininoksa ja paahda 200-asteisessa uunissa n. 45 minuuttia, tai kunnes kynnet ovat kunnolla kypsät ja saaneet pintaansa hieman väriä. Jos pinta tuntuu tummuvan liikaa, pienennä lämpöä ja pidennä hiukan paistoaikaa, liian tummat kynnet menevät kitkeriksi.

2. Sekoita keskenään kaikki marinadin ainekset ja kaada seos vielä kuumien valkosipulinkynsien päälle. Anna marinoitua huoneenlämmössä puolisen tuntia ja käytä/tarjoile. Kynsiä voi marinoida jääkaapissa hiukan pidempäänkin ja jämät säilyvät ainakin muutaman päivän (pidemmästä säilytyksestä ei ole kokemusta), mutta suosittelen, ettei niitä tarjota ihan jääkaappikylmänä.

Pääsiäinen budjetilla: perinteinen buffet-menu

huhtikuu 2, 2015

Vielä yhden pääsiäismenun ehtii julkaista, vaikka marketit olivatkin jo eilen tupaten täynnä pääsiäisostosten tekijöitä. Tosin totta puhuen toivon, että mahdollisimman monen on mahdollista välttää turhat ryysikset eikä lopuillekaan ei tule yllätyksenä, että kaupassa on pari muutakin asiakasta. 

Joka tapauksessa, tämän buffet-tyylisen budjettimenun lähtökohdaksi halusin aika perinteisiä, suomalaisia makuja, jotka suurelta osalta eivät ole sidoksissa juuri pääsiäiseen vaan sopivat melkein mihin tahansa juhlaan – karjalanpaisti tietysti myös arkeen, vaikka minusta se on huolella ja ajatuksella tehtynä täysin juhlakelpoista. En alun perin ollut suunnitellut menuun mitään kasvispääruokaa, mutta jos pöydässäsi eivät kaikki syö lihaa, mietin esimerkiksi edullisen, ruokaisan ja etukäteen tehtävissä olevan kaalipiirakan sopivan hyvin vegevaihtoehdoksi tähän kokonaisuuteen. Tietysti jos olet kutsunut pääsiäispöytään vegaanivieraita, kannattaa ehkä jättää tämä menu kokonaan väliin… Kalavaihtoehdoksi sopii vaikka uunissa kypsennetty tai (kotona) savustettu kokonainen kala, jonka hinnoittelu on yleensä maltillista verrattuna valmiiksi savustettuihin tai fileinä myytäviin kaloihin.

Pelkällä karjalanpaistillakin toki pärjää hyvin, jos ruokarajoitteita ei ole. Kokonaisuutenahan menussa on aika paljon komponentteja, mikä nostaa sen hintaa ja vaivan määrää jonkin verran, mutta menu onkin mietitty isommalle porukalle, yksikään ruoka ei itsessään ole kovin hintava eikä työtäkään kerry mahdottomia määriä siihen nähden, kuinka monta ihmistä tulee ruokittua. Ja jos hommaa tuntuu silti tulevan liikaa, niin voihan vaikka leivät ja mämmin hakea valmiina kaupastakin aika kohtuulliseen hintaan.

Kokonaisuuden ruuat valmistuvat pitkälti etukäteen ja niitä on helppo tehdä myös isommalle porukalle. Suosittelen tekemään leivät jo hyvissä ajoin ja pakastamaan tuoreeltaan, karjalanpaistille voi tehdä samoin vaikkei siinä paljon aktiivista työtä olekaan. Mämmi valmistetaan 3-4 päivää etukäteen. Sillin, kotijuuston ja kaalipiirakan tekemisen voi jakaa parille pääsiäisateriaa edeltävälle päivälle. Ateriapäivälle jäävät tällöin tehtäväksi savukala, kananmunat, kaalisalaatti (joka myös sietää edellisen päivän valmistuksen tarvittaessa) sekä perunoiden kuoriminen ja keittäminen. Ei kovin paha, vai mitä?

Aiemmin julkaisin jo yhden aurinkoisen, tarkan euron pääsiäismenun, käy tutustumassa!

Suomalaishenkinen – ja hieman retrokin – pääsiäisbuffet

Keitettyjä perunoita
Tummaa ja vaaleaa leipää

Kaalisalaattia
Täytettyjä kananmunia (esimerkkejä täältä tai täältä, mutta täytettä voi budjettihengessä muunnella oman mielen mukaan)
Omena-smetanasilliä
Kotijuustoa

Karjalanpaistia
Kaalipiirakkaa
Kokonaisena savustettua kalaa ja kermaviilikastiketta

Mämmiä, kermamaitoa ja sokeria

Pääsiäinen budjetilla: mämmi

maaliskuu 30, 2015

Jos aikoo tehdä mämmiä täksi pääsiäiseksi kotona, nyt kannattaa kipaista tarveaineet kaupasta ja valmistaa mämmi keskiviikon tai viimeistään torstain kieppeillä, jotta se olisi pyhinä parhaimmillaan. Vaikkei mämmi ole kaupassakaan erityisen kallista, on kotitekoinen versio annoshinnaltaan vielä edullisempaa eikä raaka-aineita tarvita kuin muutama. Itse en ole edes mämmin ystävä, mutta luettuani viime vuosina useista eri ruokablogeista kotitekoisesta mämmistä, oli hauska kokeilla tekemistä. Ja ihan hauska oli syödäkin, kun kerran on ihan itse tehnyt.

Aikaa hommassa kuluu jonkun verran, mutta aktiivista työtä on hyvin vähän. Ohjeen otin Martoilta ja puolitin annoksen, mutta määrästä tuli silti aika suuri. Nyt kun noin viiden vuoden mämmikiintiö on omalta osaltani täynnä, meillä ihmetelläänkin, että kuka ne kaikki loput syö…

Mämmi

1. vaihe
7,5 dl vettä
125 g mämmimaltaita
200-250 g ruisjauhoja

2. vaihe
1 l vettä
125 g mämmimaltaita
200-250 g ruisjauhoja

3. vaihe

0,5-1 dl siirappia
1 rkl jauhettua pomeranssinkuorta
0,5 tl suolaa

Päälle

sokerivettä (0,5 dl vettä/ 0,25 dl sokeria)

1. vaihe

Kuumenna vesi poreilevaksi kattilassa (ei tarvitse kiehua kunnolla). Sekoita mukaan ruisjauhot ja mämmimaltaat. Ripottele päälle hieman ruisjauhoa kuorettumisen estämiseksi ja laita 50-asteiseen uuniin imeltymään noin kahdeksi tunniksi.

2. vaihe

Ota toinen kattila ja kuumenna vesi jälleen poreilevaksi. Sekoita vesi, jauhot ja maltaat aiempaan, hieman jo imeltyneeseen seokseen. Ripottele pintaan hieman ruisjauhoja ja laita jälleen uuniin imeltymään noin kahdeksi tunniksi.

3. vaihe

Seoksen pitäisi nyt olla löysähkön puuron vahvuista. Sekoita mukaan siirappi, pomeranssinkuori ja suola. Ja seos mämmituokkosiin tai sopiviin pikkuvuokiin (minä käytin paperisia leipävuokia, jotka falskasivat hieman mutta vain marginaalisesti, sotkua ei syntynyt) jättäen jokaiseen vuokaan n. 1/3 kuohuntavaraa.

Valmista sokerivesi kiehauttamalla ainekset ja antamalla sokerin sulaa, ja lusikoi se mämmivuokien pintaan. Paista 170-asteisessa uunissa n. 2,5 tuntia. Valmis mämmi kannattaa syödä aikaisintaan seuraavana päivänä, parhaimmillaan se on vetäydyttyään muutaman päivän. Tarjoile sokerin ja kerman, maidon tai kermamaidon kera.

Pääsiäinen budjetilla: lempeän pippurinen kotijuusto

maaliskuu 29, 2015

Minulla on ollut viime ajat hinku tehdä kaikennäköistä ihan alusta asti, ei ehkä erityisen järkevää mutta mielenkiintoista ja opettavaista. Kotijuusto menee tähän kategoriaan; en tiedä, voiko sitä laskea varsinaisesti pääsiäisruuaksi, mutta moni tuntuu sitä tekevän tähän aikaan vuodesta ja minusta se sopii erittäin hyvin sellaiseen talonpoikaishenkiseen pääsiäispöytään. Se sopii myös hyvin budjettiteemaan, koska perusaineksiin kuuluu vain maitoa, piimää, kananmunia ja suolaa, ja mausteita voi muunnella sen mukaan, mitä saatavilla on. Vaikka raaka-aineista osa jää heraksi eikä mene itse juustoon, voi ylijäävän nesteen käyttää vaikka sämpylätaikinaan hävikin minimoimiseksi.

Juuston perusohje on Kotilieden mutta mausteita muuntelin, koska kotona oli basilikaa ja minulla oli käyttöä pippurein maustetulle juustolle. Ja määrät ovat alkuperäistä ohjetta hieman pienemmät, koska talouspiimää ei myyty litran tölkeissä. Helppoa tekeminen kuitenkin oli, ja harsokankaalla vuorattu siivilä oli oikean juustomuotin puutteessa ihan pätevä väline juuston valutukseen. Lopputuloksena syntynyt juusto oli maukas mutta todella lempeä, eli suolaa ja pippuria voisi laittaa aika paljon reilummallakin kädellä. Prosessissa ehti syntyä muutama lisäidea maustamiseen, ehkä ensi kerralla voisi laittaa pähkinöitä, tai appelsiininkuorta ja kuivattuja karpaloita, tai piparjuurta… vain mielikuvitus on rajana!

Kotijuusto

7,5 dl punaista maitoa
1,5 l kevytmaitoa
7,5 dl (talous)piimää
2 kananmunaa
1 tl suolaa
1 rkl rosepippureita rouhittuna
1 tl viherpippureita rouhittuna
1-2 tl mustapippuria rouhittuna
pieni nippu basilikaa silputtuna

1. Ota piimä huoneenlämpöön pari tuntia ennen juustonteon aloittamista. Kuumenna maidot kattilassa lähes kiehuvaksi (85-90 astetta) lämpömittaria apuna käyttäen. Muista sekoitella, jottei maito pala kiinni.

2. Vatkaa isossa kulhossa kananmunien rakenne rikki ja sekoita mukaan piimä. Lisää kuuma maito, jolloin seos alkaa juoksettua. Sekoittele varovasti muutaman kerran. Nostele massa reikäkauhalla juustomuottiin tai esim. harsokankaalla vuorattuun siivilään ja mausta suolalla, yrteillä ja pippureilla. Vinkki: ainakin minulla massan nostelu kävi hankalammaksi loppua kohden, kun jäljellä oli enää pientä, ryynimäistä juoksettunutta ainesta ja hyvin paljon nestettä. Homman nopeuttamiseksi vuorasin vähän isomman lävikön harsokankaalla, kaadoin seoksen siihen ja annoin valua hetken, jonka jälkeen kippasin massan samaan astiaan aiemmin nostellun juuston kanssa ja sekoitin mausteet mukaan.

3. Jos haluat pehmeämmän juuston, valuta sitä muutama tunti, hieman kiinteämmän juuston saat valuttamalla sitä yön yli jääkaapissa.

Pääsiäinen budjetilla: aurinkoinen pääsiäismenu

maaliskuu 23, 2015
Mantelikana

Kevyen budjetin pääsiäismenuja miettiessäni tämä kyseinen vaihtoehto alkoi rakentua mielessäni heti, kun aurinkoiset säät alkoivat pitkän, harmaan jakson jälkeen. Ensimmäisenä aurinkoisena päivänä mieli alkoi tehdä gazpachoa – varma kevään merkki – ja sitä valmistettuani hahmottui loputkin menusta mielessäni. Edullisen hinnan lisäksi pidän menussa siitä, että mauissa on jo paljon kevättä ja kesää, ja siitä, että kaikki syötävät voi valmistaa tai ainakin pitkälti valmistella etukäteen. Ainekset löytyvät pitkälti ihan lähikaupoista ja gazpachoon käytettäviä vihanneksia saa kätevästi laitettua myös linssisalaattiin ilman, että maut alkavat toistaa itseään. Raaka-ainelistakaan ei siis ole mahdoton.

Olkaa hyvät, edullinen ja aurinkoinen pääsiäismenu alla, harmaasta päivästä huolimatta!
P.S. Vaihtoehtona kanalle mietin tähän menuun myös huokeita karitsan ribsejä, joita voisi sään salliessa grillata ulkonakin, lähes samoin maustein kuin tässä uuniversiossa.

Linssi-tabbouleh
Aurinkoinen pääsiäismenu (ohjeet linkkien takaa)

Hunajainen rahka-appelsiinitorttu

Pääsiäisen blogiteema sekä ajatuksia säästäväisyydestä

maaliskuu 10, 2015

Varoituksen sana, alustus on pitkä mutta pääsen jossain kohtaa asiaankin. Jos haluat hypätä suoraan ytimeen lukematta selontekoa joskus sangen polveilevasta ajatuksenjuoksustani, kannattaa hypätä suoraan neljänteen kappaleeseen. Teille, jotka edelleen jatkatte lukemista, voin kertoa miettineeni taannoin, mitä tekisimme pääsiäisenä ruuaksi. Kenties hieman aikaista, mutta en oikein voi itselleni mitään. Rupean joulun jälkeen miettimään, mitä juhannuksena syötäisiin ja vapun korvilla jo seuraavan vuodenvaihteen ruokalistaa. Ruuan ajatteleminen vaan on niin mukavaa. 

Pääsiäisruokia pohtiessani kävin läpi erilaisia lammasvaihtoehtoja sekä esimerkiksi Lähi-idän ja Kreikan makuja, joita tykkään muutenkin valmistaa tähän aikaan vuodesta, kun kevätaurinko alkaa kunnolla paistaa. Ajatukseni siirtyivät kuitenkin myös pääsiäisperinteisiin ja siihen, mitä syötiin silloin, kun lammas ei vielä ollut pääsiäispöydän vakkarivieras. Muistelen, että omassa kantakodissani lammas tuli pääsiäispöytään joskus ysärillä, mutta valitettavasti en muista, mitä ennen sitä tarjottiin, vaikka muuten pääsiäiseen kuuluivatkin tietyt, tutut perinteet. Sen muistan kyllä, että mämmiä oli. Ja luulen, että olimme siinä suhteessa aika tavallisia, kaiken kaikkiaanhan monessa suomalaistaloudessa juhlavampi pääsiäisruokailu ja lampaan tarjoaminen on tainnut alkaa vasta parikymmentä vuotta sitten, vaikka nykyisin viimeisen päälle oleva pääsiäispöytä on jo hyvinkin vakiintunut tapa, ja rahaakin siihen voi laittaa melkoisesti.

Ja toki paastoajan päättymistä saa juhlistaa juuri niin fiinisti ja juuri sillä budjetilla, kuin haluaa. Jäin kuitenkin miettimään vielä vaihtoehtoja ja erityisesti sitä rahankäyttöä; mitä jos rakentaisinkin pääsiäisen juhlapöydän hieman edullisemmin? Vaikka niitä parin-kolmenkymmenenvuoden takaisia ruokia päivittäen ja hyödyntäen. Perulaiset parsat ja karitsan kareet saisivat jäädä juhlapyhiksi kauppaan ja valmistaisin jotain ihan muuta, mausta ja juhlan tunnusta kuitenkaan tinkimättä. Olisikohan se edes mahdollista?

Pois se minusta, etten kokeilisi, ja niin syntyi pääsiäisen blogiteema pääsiäinen budjetilla. Toisin sanoen, aion julkaista tulevina viikkona muutamia reseptejä sekä menuideoita pääsiäisen viettoon ilman suurta rahanmenoa. Osa vinkeistä on koottu Kärähtäneissä aiemmin julkaistuista ohjeista, osa taas uusia. Alustavasti olen myös ajatellut, että ainakin uusiin ohjeisiin laittaisin näkyviin myös kustannukset summittaisena arviona. Mielellään kuulen myös lukijoiden vinkkejä teemaan sopivista pääsiäissuosikeista!

Taloudellinen vai kitupiikki? 

Blogiteema vei minut ajattelemaan taloudellisuutta oman huushollin ruokakontekstissa vähän enemmänkin. Yritän olla monessa asiassa säästäväinen ja koen onnistumisen tunnetta, kun kitupiikkeily onnistuu. Enkä puhu monen kuukauden kaurapuuro- ja tonnikalamakaroonikuureista vaan siitä, että koko perhe saa järkevää ja monipuolista ruokaa edullisesti sekä mieluiten myös niin, ettei vaiva ole kohtuuton. Melkein kaikessahan pystyy säästämään, jos aikaa on loputtomasti, mutta ei se kovin monelle meistä ole realiteetti. Nuorempana olin myös vähän sellainen ”kyllä aika vähälläkin pärjää jos on hiukan kekseliäisyyttä” -tyyppi. Ylpeä, kun ei tarvinnut ostaa kaulinta vaan sai sen korvattua vaikkapa tyhjällä viinipullolla. Joopa joo. No, ajat olivat toiset, ulkomailla enemmän ja vähemmän väliaikaisesti asuessa ei kannattanut haalia ylimääräistä tavaraa ja rahatkin olivat aika usein loppu (viinipulloon oli toki aina varaa, olihan se monikäyttöisyydessään suoranainen sijoitus). Nykyisin meillä harrastetaan kaulimen, sähkövatkaimen ja monitoimikoneen kaltaisia ylellisiä turhakkeita, mutta olen usein edelleen vastarannankiiski monen keittiövälineen hankinnan kohdalla, ihan vain sen takia, että inhoan tavaraa pursuavia komeroita eikä keittiössämme ole tilaa pitää kaikkia välineitä työtasoilla. Ja tuntuisi hirveältä tuhlaukselta hankkia jotain, mikä saattaisi jäädä käyttämättä. Kenties sitten olen hieman kitupiikkikin.

Samaan aikaan tiedostan, etten todellakaan voi (tai edes halua) kehuskella olevani esimerkillisen taloudellinen. Vaikka pidänkin tarjouksista, edullisista ruhonosista ja sesonkituotteista, olen myös juuri se tyyppi, jolla karkaa mopo käsistä kaupassa. Erityisesti jos koen saavani rahalle vastinetta, ei minua haittaa maksaa jostain tietystä, hyvälaatuisesta tuotteesta, vaikka tiedän hyvin, ettei vaikkapa tuore kala ole itseään takaisin maksava investointi. Mutta mieluummin maksan hyvästä vähän enemmän kuin huonosta yhtään mitään. Rahankäyttö harmittaa (ok, kaduttaa) lähinnä silloin, jos kyse on enemmän varsinaisesta tuhlauksesta: jos olen vaikka tehnyt suunnitelmalliset ja järkevät viikko-ostokset, mutta keksinyt lennosta (yleensä illalla ja valmiiksi nälkäisenä) jonkun ruokamieliteon ja lähtenyt kalliista lähisiwasta hakemaan aineksia  jollain pettämättömällä tekosyyllä. Tai jos soitan isännälle työpäivän päätteeksi ja pyydän tuomaan sushia sillä seurauksella, että jääkaapissa olevaa ruokaa menee hävikkiin. Niinpä, lihani on heikko. Mutta varmaan monelle ihan tutun kuuloista.

Silti, vaikka parantamisen varaa löytyy paljonkin, haluan yrittää  tehdä ruokaa myös kukkaroystävällisesti, ja siksi julkaisen usein myös täällä blogissa reseptejä edulliset -kategorian alla. Ennen Kärähtäneitä harkitsin jopa kokonaan edullisiin ruokiin keskittyvän blogin aloittamista. Olen kuitenkin päätynyt siihen, että voin silloin tällöin pitää blogissa penninvenytysteemoja ja muutoin kirjoittelen ruokajuttuja laajemmalla otteella.

Miten sinä säästät ruokamenoissasi, vai säästätkö ollenkaan? Kärähtäneiden aiempien vuosien kitupiikkiikokemuksia voit lukea ainakin täältä ja täältä. Tervetuloa seuraamaan myös pääsiäisen blogiteemaa!