Browsing Tag

pähkinä

Pähkinäinen mustakaalipasta

elokuu 23, 2015

Onko mustakaali jo tuttu? Viime vuosina huippusuosiota nauttineen lehtikaalin ja savoijinkaalin välimuotoa löytyi meiltä kaupasta lehtikaalin sijaan, enkä voinut vastustaa kokeilua. Sattui  myös mukavasti, että ostin pari päivää myöhemmin ensimmäistä kertaa Lantliv mat & vin -lehden irtonumeron (5/2015). Tykkäsin lehdestä kovasti ja korvamerkkasinkin siitä jo noin puolet resepteistä, mutta sopivasti sivuilta löytyi myös ohje mustakaalipastalle. Pasta on meillä arkiruokaa, johon ei ole tapana käyttää reseptejä, mutta tuollaisen täsmäohjeen tullessa vastaan niin sopivasti, oli sitä kokeiltava. Kolmas mukava sattuma oli se, että pastan kaikki ainekset löytyivät kotoa valmiina. Eli kohtalokin selvästi saneli, että mustakaalin on päädyttävä pastaan.

Ja olihan se kiva kokeilu, joskaan ei nyt ehkä mikään tajunnanräjäyttäjä. Mutta hauskaa vaihtelua eikä pastaa jäänyt kattilan pohjalle happanemaan. Ja voin hyvillä mielin todeta, että mustakaalia saa päätyä ostoskoriin jatkossakin. Jos tykkäät lehtikaalista, pitänet tästäkin, jos taas et, tämä ei ehkä ole sinun juttusi.

Ohjeessa on pieniä, mutta ei erityisen merkittäviä muokkauksia alkuperäiseen; mm. pappardellen korvasin kaapista valmiiksi löytyvällä spagetilla ja lihaa laitoin hiukan enemmän, jotta sain koko paketin käytettyä.

Mustakaalipasta

300 g (tai paketin mukainen neljän hengen annostus) pastaa
250 g musta- tai lehtikaalia
180 g palvikylkeä
2 valkosipulinkynttä
2 dl raastettua parmesania + lisää tarjoiluun
1 dl kuorittuja saksanpähkinöitä
sormisuolaa
mustapippuria
1 (luomu)sitruunan raastettu kuori
hyvää oliiviöljyä
chilihiutaleita

1. Keitä pasta paketin ohjeen mukaisesti. Valuta, mutta säästä pari desiä keitinvedestä tuonnemmaksi.

2. Leikkaa kaalinlehdistä puumainen keskiruoti pois. Suikaloi lehdet ja kiehauta ne kevyesti suolatussa vedessä. Valuta ja painele kuivaksi puhtaalla astiapyyhkeellä.

3. Kuori ja viipaloi valkosipuli ja kuutioi liha. Raasta sitruunankuori ja parmesan jo sivummalle odottamaan. Paahda lihaa kuivalla paistinpannulla hetki (ole varovainen, ainakin minä sain kyljenpalat pomppimaan kuin popcornin!) ja lisää sitten kaali ja valkosipuli. Kuullota pari minuuttia.

4. Sekoita pastakattilassa kaali-lihaseos ja pasta. Lisää parmesan ja hieman keitinvettä samalla, kun lämmität pastan varovaisesti. Lisää vettä tarpeen mukaan, jotta annoksen koostumuksesta tulisi kevyesti kermainen.

5. Sekoita mukaan pähkinät mutta säästä hieman tarjoiluun. Lisää reilusti suolaa ja pippuria. Annostele pasta syville lautasille lorauta päälle hyvää oliiviöljyä. Viimeistele ripottelemalla annosten pinnalle raastettua sitruunankuorta, chilihiutaleita, pähkinöitä sekä parmesania.

Suvun paras resepti: sadonkorjuupata ja yrtti-pähkinäfocaccia

elokuu 15, 2015

Alkukesästä Knorr ja Anna & Ellit heitti hauskalla haasteella, jonka aiheena oli suvun paras resepti Knorrin Fond du Chef -fondeja samalla testaten. Nyt ovat kilpailuun saapuneet reseptit näytillä omalla sivustollaan ja voit äänestää niistä suosikkiasi. Tai minua 🙂

Meidänkin perheestä löytyy jos jonkinlaisia äideiltä tyttärille – valitettavasti vähemmän isiltä pojille – kulkeutuneita reseptejä. Perheen monipuolisimpia ja samalla yksinkertaisimpia suosikkeja taitavat olla erilaiset kaalipitoiset padat, joihin tartuin tälläkin kertaa, koska kaali on myös omia mieliraaka-aineitani. Haasteeseen valmistin herkullisen kaalipitoisen sadonkorjuupadan sekä yrtti-pähkinäfocaccian. Sopivasti tuunattuna arkinen kaalipata ei joudu häpeään viikonloppuruokanakaan, vaan taipuu edulliseksi ateriaksi isollekin porukalle. Talvella pataan sopii esimerkiksi karitsan jauheliha ja hieman tummempi lihafondi, tähän helppoon ja kesäiseen versioon taas laitetaan kepeää kasvisfondia, sadonkorjuuajan tuoreita kasviksia sekä mausteista makkaraa ja papuja tuomaan ruokaisuutta.

Ja mikä olisi tuoretta leipää parempi seuralainen pataruualle? Helppo yrtti-pähkinäfocaccia ottaa inspiraationsa vahvasti isoäitieni antamasta mallista, että kaikki ruoka hyödynnetään – vaikkapa käyttämällä tähteeksi jääneet liemet leivonnassa. Sadonkorjuuaikaan suosin leivässä basilikan ja persiljan kaltaisia kepeämpiä yrttejä, talvella leivässä maistuvat myös klassiset focaccian ystävät timjami ja rosmariini.

Käy kisasivulla kurkistamassa minun sekä muiden sukujen suosikkiohjeet ja äänestä! Yhteystietonsa jättäneiden kesken arvotaan lisäksi kolme kappaletta 206 euron arvoisia Sarpaneva-patoja, jotka sopivat mainiosti muuten myös kaalipadan valmistukseen.



Kokeiluja naapurin maalaiskananpojilla: Lämmin kanasalaatti maapähkinäkastikkeella

helmikuu 5, 2015

Blinien ja kaalipatojen lomassa alkoi taas tehdä mieli vähän raikkaampia makuja. Kaupasta keräilin kärryymme salaattiainekset sekä Naapurin maalaiskananpoikaa, jota on kehuttu useammassa lähteessä. Minäkin olen sitä pari kertaa jo kokeillut ja mieltynyt tuotteisiin, mutta valokuvien kanssa on ollut sellaista epäonnea (esim. joku söi ruuat ennen kuin ehdin niitä edes kuvaamaan), ettei mitään ole vielä päätynyt tänne blogiin asti. Ainakin yksi hyväksi havaittu resepti odottelee kuitenkin hihassa parempaa luonnonvaloa tai pitkään ostoslistalla roikkuneen kirkasvalo- tai raksalampun hankkimista.

Nyt otin valikoimasta ensi kertaa kananpojan fileesuikaleita ja miellyin niidenkin makuun. Normibroilerin ostamisessa kun usein pännii se, että huonon omantunnon potemisen lisäksi kokee tulevansa hieman ryöstetyksi, kun tuotteiden laatu on niin kovin vaihteleva. Mutta nämä suikaleet olivat raikkaan makuisia ja koostumukseltaankin eri tuntuisia, kun sellaiset kertaalleen varmaan jo pakasteessa olleet suikaleet. Joka tapauksessa, salaattia lähdin tekemään ja kuten usein silloin, kun takana on vähän tuhdimpaa syömistä, suuntasin ajatukset aasialaisiin makuihin. Salaattipohjasta tuli sinänsä aika tavallinen, jääsalaattia, kurkkua, paprikaa ja muuta rouskuvaa, makua lähinnä korianterista ja kevätsipulista. Mutta, se kastike. Pitkästä aikaa kotona oli maapähkinävoita, joten rakensin siitä hieman tulisen, lämpimän kastikkeen salaatille, ja voi, miten hyvää siitä tulikaan! Melkein kaikki muut komponentit salaatissa olisivat vaihdettavissa, kunhan tuo kastike pysyisi. Heti tuli mieleen, että esimerkiksi jättikatkaravut sopisivat myös ihan älyttömän hyvin kastikkeen kanssa, salaatin kera tai kastiketta dippinä käyttäen.

Vielä hiukan niistä kananpojista. En tässä tekstissä erityisemmin paneutunut siipikarjan tai käyttämäni brändin eettisyyteen; aiheeseen liittyvät kysymyksethän ovat aika laajoja ja ns. oikeat valinnatkin riippuvat paljolti siitä, mistä näkökulmasta asiaa tarkastelee. Naapurin maalaiskananpojissa pidän maun lisäksi kuitenkin siitä, että lintuja ei ruokita gmo-pitoisilla rehuilla eikä soijalla muutenkaan, sitä kun tuntuu saavan niin monesta muusta asiasta. Ja vaikkei kyse ole luomutuotteesta saati mistään kotikanalasta, kananpojat kasvavat lattiakanalassa normibroiskuja väljemmissä oloissa ja ovat hitaammin kasvavaa rotua kuin tehotuotetut serkkunsa. Kiinnostuneille tiedoksi, ainakin Suolaa & hunajaa -blogin Jonna on kirjoittanut hienon pohdinnan siipikarjan tuotantoon liittyvistä eettisistä kysymyksistä ja tutustunut tarkemmin juuri Naapurin maalaiskananpoikiin sekä kotimaiseen luomubroilerituotantoon. Jutusta löytyy myös ihana resepti uunibroilerille. Suosittelen lukemaan!

Kanasalaatti ja maapähkinäkastike (1-2 hengelle)

n. 1/2 jääsalaatti
10-15 cm pätkä kurkkua
1 pienehkö paprika (värillä ei väliä)
2-3 kevätsipulia
1 ruukullinen korianteria
300g kananpojan fileesuikaleita
pieni kourallinen suola- tai muita pähkinöitä (minulla casheweja)
n. 1 rkl öljyä paistamiseen

kastike:

1/2 dl maapähkinävoita (mielellään rouheista)
2 rkl tummaa siirappia
2 rkl soijaa
1 limetin mehu
3 rkl  riisiviinietikkaa
n. nopan kokoinen pala inkivääriä
1 valkosipulinkynsi
1 pieni vihreä chili
n. 1/2-1 dl pähkinä- tai muuta miedonmakuista öljyä
(tilkka kuumaa vettä)

1. Pilko salaatin ainekset kanaa ja pähkinöitä lukuunottamatta mieleiseesi muotoon salaattikulhoon.

2. Lämmitä maapähkinävoita kevyesti esim. mikrossa, jotta se notkistuisi hieman. Sekoita maapähkinävoihin siirappi, soija, limettimehu ja riisiviinietikka. Hienonna mukaan inkivääri, valkosipuli ja chili. Vatkaa mukaan öljy vähän kerrallaan, kunnes kastikkeen koostumus on mieleinen.

3. Paista kanasuikaleet kuumalla pannulla kypsiksi. Nosta salaattipedille ja ripottele päälle pähkinöitä. Kaada päälle maapähkinäkastike. Jos kastike on ehtinyt viiletä ja jähmettyä, voit lisätä siihen tilkan kuumaa vettä (tai lämmittää varovasti mikrossa).

Paahdetut pähkinät joulunaposteltavaksi

joulukuu 23, 2014

Nämä viimeiset joulunaluspäivät tuntuvat aina menevän ihan lentäen, mutta yhden joulunaposteltavan ehtii vielä laittaa jakoon, varsinkin, kun kyse on superhelposta ja yksinkertaisesta jutusta. Pähkinät ehtivät meillä usein salaperäisesti hävitä ennen kuin päätyvät varsinaiseen käyttötarkoitukseensa, mutta näitä makeansuolaisia paahdettuja chilipähkinöitä – joita aika perinteisesti teen jouluna mutta toisinaan muutenkin – ilmeisesti maltettiin odottaa. Tällä kertaa käytin ihan valmista pähkinäsekoitusta, jossa oli mm. cashewia, hasselpähkinää ja pistaasia, mutta vähintään yhtä hyvin toimivat myös pekaanit ja saksanpähkinät. Pähkinöissä ei mene kuin minuutti aktiivista työtä, joten niitä ehtii hyvin tekemään vaikka useamman satsin pitkin pyhiä. Parasta pian uunista tultuaan, mutta hyvää myöhemminkin.

Paahdetut makeansuolaiset pähkinät

350g erilaisia pähkinöitä
2 rkl sokeria
pari hyppysellistä suolaa
pari hyppysellistä cayennepippuria
(ripaus savustettua paprikajauhetta)
tilkka vettä

Sekoita pähkinät ja mausteet pellillä leivinpaperin päällä. Paahda 175-asteisessa uunissa n. 15 minuuttia. Ota pähkinät pois uunista, pirskottele päälle tilkka vettä ja sekoita vielä kertaalleen niin, että mausteet tarttuvat pähkinöiden pintaan paremmin. Laita takaisin uuniin vielä noin 15 minuutiksi tai kunnes pähkinät saavat pintaansa kauniin värin.

Pähkinäkanaa ja aasialaista salaattia

joulukuu 17, 2014

Tässä joku kerta taisinkin jo mainita, että (kieltämättä ihanien) jouluherkkujen välissä mieli ja vatsa haluavat vastapainoksi keveämpiä, raikkaita makuja. Niinpä meillä tunnutaan syövän joulukuussa ihan erityisen paljon aasialaistyylistä ruokaa, vaikka tykkäämme siitä kyllä aina muutenkin.

Tällä kertaa oli vaikeuksia päättää, tehdäkö goi ga -tyyppistä kanasalaattia vai maapähkinänuudeleita. Salaatti vei voiton, mutta koska jääkaapissa ei ollut siihen ihan täysiä aineksia, syntyikin tarjolla olevista raaka-aineista jonkinlainen hybridi, aasialaissalaattia ja maapähkinäkanaa. Yhdistelmä olikin aivan ihana, täyteläinen kana teki salaatista ruokaisan, mutta kokonaisuus oli silti kevyt ja raikas. Harmittelimme isännän kanssa ainoastaan sitä, että teimme kanaa niin vähän, olisimme varmaan pystyneet syömään tuplasti ohjeen määrän – eli jos olet kovin nälkäinen, kannattaa broilerin määrä tuplata. Joka tapauksessa, suosittelen lämpimästi, kun jouluruokaähky iskee!

Pähkinäkana ja aasialainen salaatti (kahdelle)

1/2 kiinankaali
1/4 pienestä valkokaalista
2 porkkanaa
1 kurkku
1 punasipuli
nippu korianteria

kastike

0,5 dl kalakastiketta
1-2 rkl vettä
3 limetin mehu
0,5 dl sokeria
2 valkosipulinkynttä puristettuna
1 tl hienonnettua inkivääriä
3 pientä chilipalkoa

pähkinäkana

250g broilerin fileesuikaleita
tilkka öljyä paistamiseen
2 rkl maapähkinävoita
2 rkl soijaa
2 rkl tummaa siirappia
1 valkosipulinkynsi puristettuna
1 limetin mehu

1. Suikaloi kulhoon salaatin ainekset korianteria lukuunottamatta. Sekoita kaikki salaatinkastikkeen ainekset keskenään, sekoita salaatin kanssa ja jätä maustumaan huoneenlämpöön siksi aikaa, kun valmistat broilerin.

2. Kypsennä broilerisuikaleet kuumalla pannulla. Ota pannu sitten pois levyltä, mittaa muut ainekset pannulle ja sekoita niin, että kastikeainekset notkistuvat, sekoittuvat keskenään ja tarttuvat kanan pintaan kauttaaltaan. Jos ainekset eivät tunnu sekoittuvan kunnolla, laita pannu vielä ihan pienellä lämmöllä olevalle levylle ja sekoittele koko ajan, jottei seos pääse palamaan.

3. Sekoita salaattiin korianteri, annostele, ja jaa kanat annosten päälle. Tarjoile heti.

Toukokuun ruokahaasteeseen: pinaatti-juusto-pähkinämuffinit

toukokuu 20, 2013

Blogista huolimatta suuri osa ruuanlaitosta on sellaista ihan tavallista, josta ei jää mitään kerrottavaa jälkipolville. Sitä kanasuikale-wokkivihannes-riisimössöä siis. Sitten on kokeiluja ja projekteja, joista kannattaa kirjoittaa, menivät ne syteen tai saveen. Ja toki niitä arkiruokia, joissa on joku kiva idea jaettavaksikin. Mutta joskus tulee sellaisia onnistumisia, että ei tiedä, miten päin niistä edes kertoisi. Kun kaikki vaan menee ihan totaalisen nappiin. Tänään sain sellaisen onnistumisen pinaattimuffinieni kanssa, että haluan levittää niiden ilosanomaa ihan kaikille – tehkää näitä! Muffinit olivat niin kauniita, että hihkuin innosta, kun otin niitä uunista, ja niin hyviä, että rupesin melkein itkemään ilosta, kun isäntäkin kehui ne maasta taivaaseen (tai siis ehkä en vaan melkein, mutta en tunnusta ;). Ja sanoinko vielä, että nämä olivat myös ihanan helppoja?

Olen monesti tehnyt viikonlopun aamiaiseksi kinkku-juustomuffineja, ne ovat laiskemmallekin emännälle mainio tapa saada tuoreen leivän tuoksu aamulla keittiöön. Tällä kertaa halusin varioida reseptistä lihattoman version, joten jätin kinkun pois ja laitoin tilalle pinaattia sekä saksanpähkinärouhetta. Näin parhaana villivihanneskautena pinaatin sijaan voisi käyttää myös nokkosta.

Ohjeesta tulee 16-17 normaalikokoiseen (eli pienehköön) muffinipaperiin tehtyä muffinia, mutta minä tein tällä kertaa jättiversioita pieniä annosuunivuokia käyttäen, satsi riitti neljään isoon muffiniin. Toim. huom. sen verran täyttä tavaraa muffinit ovat, etten jaksanut syödä ihan kokonaista aamiaiseksi.  Muffinit toimivat aamiaisena ihan sellaisenaankin, mutta minä halkaisin ne ja söin sämpylätyyliin, voin ja kinkkuviipaleen kera.

Pitkästä aikaa osallistun myös kuukauden ruokahaasteeseen, jonka järjestään Keittiössä, kotona ja puutarhassa -blogi aiheenaan pinaatti. Toivottavasti tästä on Minnalle apua kasvimaan pinaattisadon tuhoamiseen!

Pinaatti-juusto-pähkinämuffinit


5 dl vehnäjauhoja
1 rkl sokeria
1 1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl ruokasoodaa
1/4 tl suolaa
100g voita sulatettuna
3 dl maitoa
1 muna
3,5 dl (emmental)juustoa
100g tuoretta pinaattia
kourallinen kuorettomia saksanpähkinöitä

1. Huuhtaise pinaatti ja kuullota sitä pieni hetki öljytilkassa pannulla kasaan. Jätä jäähtymään hetkeksi. Raasta juusto ja murskaa pähkinät (esim. laittamalla ne muovipussin sisälle ja kaulitsemalla niitä hieman).

2. Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa. Vatkaa sitten sitten toisessa kulhossa maito, muna ja voisula tasaiseksi seokseksi, ja sekoita kuiviin aineisiin vähän kerrallaan. Kääntele mukaan pinaatti, juustoraaste ja pähkinät.

3. Laita uuni lämpiämään 190 asteeseen. Annostele taikina muffinipapereihin tai annosvuokiin. Kumpia tahansa käytät, ei kannata täyttää astiaa liikaa, koska muffinit turpoavat melkoisesti. Jokaisen muffinin pintaan sopii koristeeksi pähkinä tai pari. Laita muffinit pellille ja paista pieniä 15-20 minuuttia, kunnes saavat hieman kullanruskeaa väriä pintaan. Isompia annosvuoassa olleita muffineja kannattaa paistaa 30-35 min. Tarjoile heti, kun ovat jäähtyneet sen verran, ettei suu pala.

Keväisen vihreää talviruokaa

helmikuu 20, 2013

Tuntuu, että varsinaisia reseptikirjoituksia on ollut viime aikoina vähän harvakseltaan, vaikka kaikkea muuta kivaa sitäkin enemmän. Sen huomaa ruokavaliossakin, viime päivät on menty nopeasti wokatuilla broileri-vihannes-riisimössöillä; nekin ovat ihan kelpo muonaa, mutta eivät valitettavasti kovin inspiroivaa blogikamaa.

Viikonlopulta jäi kuitenkin mieleen – ja valokuvaan – kauniin vihreä kaalilisuke, joka syntyi Kunnon Lenkki -kisan ”tuotekehityksessä” yli jääneistä materiaaleista. Lisukkeesta tuli niin voimakaan vihreää, että siitä tuli mieleen kevät, vaikka muuten aika talvista settiä onkin. Pähkinät toivat kaalien lomaan lisätekstuuria. Aterian päätähtenä olleet talouskyljykset sopivat kaalilisäkkeen kanssa mainiosti! 
Keväisen vihreä kaalilisuke (kahdelle)
1 pieni parsakaali
pari kourallista lehtikaalia
pieni kourallinen saksanpähkinää
2 valkosipulinkynttä
suolaa
mustapippuria
voita ja/tai öljyä paistamiseen. 
1. Pilko parsakaali ja halkaise kukinnot suupalakokoisiksi. Hyödynnä myös varsi, mutta kuori puisinta osaa hieman pois päältä. Silppua lehtikaali ja valkosipulinkynnet, sekä rouhi pähkinät karkeaksi murskaksi. 
2. Paista parsakaalia ja valkosipulia voi-öljyseoksessa pannussa keskilämmöllä hetken, kunnes se hieman pehmenee. Lisää lehtikaali ja pähkinät, ja anna paistua vielä toisen hetken, kunnes lehtikaalikin on pehmennyt. Muhjua lisukkeesta ei tarvitse kuitenkaan tulla 🙂 Mausta suolalla ja pippurilla ja tarjoile. 

Revityt ruusukaalit

tammikuu 2, 2013

Ruusukaali on nyt suuressa huudossa. Se on kiva, koska samalla tulee esiin lukemattomia minulle uusia valmistustapoja. Olen nimittäin häpeällisesti – tosin varmaan siksi, että se on niin hyvää (saako sillä jotain anteeksi?) – tehnyt ne koko ikäni about samalla tavalla, keittäen puolikypsiksi, jonka jälkeen melkein kaikki vesi on kaadettu pois, lämpöä pienennetty ja mukaan nakattu reilu möhkäle voita, sitruunamehua, suolaa ja pippuria (sitruunapippurikin käy), joiden kanssa kaali on saanut hautua kypsäksi. Ruusukaalin sanotaan jakavan mielipiteitä, mutta onneksi meidän taloudessa asuu pelkästään ruusukaalin ystäviä (jep, myös seisoja).

Revityn ruusukaalin ajatus tuli Jamien jouluohjelmasta, idea taitaa olla jo huolella kierrätetty, mutta laitetaan vielä tännekin. Enkä enää vaivautunut etsimään saatika noudattamaan ohjetta ohjelman katsottuani, joten ehkä olen onnistunut tekemään jotain edes vähän eri tavalla. En myöskään jälkikäteen muistanut, oliko Jamien ruusukaaleissa pähkinöitä vai joku muu komponentti. Laitoin saksanpähkinää. Olisin ehkä suosinut pekonia, mutta isännän mielestä pähkinä oli juuri hyvä 🙂 Ihan onnistunut testi syödä ruusukaali muuten kuin kokonaisena tai puolikkaana, revityssä ruusukaalissa oli kiva rakenne ja wokatut maut vähän erilaiset kuin keitetyt.

Revityt ruusukaalit (reilu lisäke kahdelle)

400-500g ruusukaalia
reilu loraus öljyä
nokare voita
kourallinen saksanpähkinöitä
tilkka vettä
suolaa
pippuria
(sitruunamehua)

Surauta ruusukaalit ohueksi raasteeksi ja pähkinät rouheeksi monitomikoneessa. Lämmitä wokkipannu keskilämmölle, lorauta pannuun reilusti öljyä ja nakkaa sekaan ruusukaalihakkelus. Paista muutama minuutti sekoitellen. Lisää sitten vielä tilkka vettä sekä nokare voita, ja jatka kypsentämistä vielä muutama minuutti lisää, kunnes ruusukaalihakkelus on mehevän pehmeää, mutta rakenteessa on vielä vähän suutuntumaa. Mausta suolalla, pippurilla ja halutessasi sitruunamehulla.

Nopeat nuudelit kasviksilla ja maapähkinävoilla

lokakuu 21, 2012

Kotitoimistopäivänä viikolla olin ilman lounasta. Nuudelipäivä siis 🙂 Kaivoin jääkaapista kurkkua ja purjoa, pilkoin ne ja vähän valkosipulia nuudelin kaveriksi, ja tein nopean maapähkinävoikastikkeen. Ajatuksen tällaisesta lämpimästä nuudelisalaatista nappasin alun perin täältä, ja olen aiemmin kokannut joitain versioista. Kulinaarimurulassa hiljattain kokatut maapähkinänuudelit toivat herkun taas mieleen.

Aina se on ollut hyvää, mutta nyt oli ihan superhyvää, vaikka korianterilla olisi varmaan ollut vielä parempaa. Jotenkin kaikki maut sattuivat menemään juuri oikein tasapainoon, ja ei-mitään-lounasta muuttui sairaan hyväksi lounaaksi. Noin kymmenessä minuutissa!

Nuudelisalaatti maapähkinävoikastikkeella (yhdelle)

n. 15 cm pätkä kurkkua
n. 15 cm pätkä purjoa
1 valkosipulinkynsi
1 pkt (tai isosta paketista yksi annos) instant-munanuudelia
reilu 1 rkl maapähkinävoita
1/2 limetin mehu
1-2 rkl soijaa
1 rkl siirappia
1 rkl öljyä
ripaus kuivattuja chilihiutaleita

1. Laita vesi kiehumaan kattilaan nuudeleille. Pesaise ja viipaloi purjo ja kurkku. Kuori ja valkosipulinkynsi.

2. Sekoita wokkipannussa öljy, maapähkinävoi, soija, puolikkaan limetin mehu ja siirappi notkeaksi soosiksi (tarkoitus ei ole paistaa seosta, vain vähän ”sulattaa” maapähkinävoita). Heitä nuudelipalkki kiehuvaan veteen ja nosta kattila pariksi minuutiksi levyltä, kunnes nuudelit pehmenevät. Valuta.

3. Sekoita wokkipannuun nuudelit, kurkku, purjo ja valkosipuli. Mausta ripauksella kuivattuja chilihiutaleita. Kääntele niin, että pähkinävoikastiketta tarttuu kauttaaltaan sekä nuudeleihin että kasviksiin.