Browsing Tag

peruna

Hävikintorjuntaa: Ihanat paistetut korianteriperunat

tammikuu 6, 2013

Ihan kiva, ettei ole tarvinnut tämän joulun jälkeen miettiä, mihin survoisi viimeiset joulukinkun palat tai lanttulaatikon. Koska jotain muuta ollaan kuitenkin syöty ja melko reilustikin, piti viikolla tuhota vähemmän jouluisia potentiaalisia hävikinaiheita, mm. uudesta vuodesta jäänyttä, vähän jo nahistunutta korianteria sekä edellispäivän keitettyjä perunoita. Niistä syntyivät sairaan hyvät paistetut korianteriperunat.

Annoksen juju oli siinä, että korianteria ei sekoitettu paistovaiheessa perunaan (tai edes valmiiseen annokseen silppuna), vaan se surautettiin erilliseksi salsaksi ja lusikoitiin mukaan tarjoiluvaiheessa, jolloin maut pysyivät raikkaina ja toivat kontrastia itse perunoihin. Oikeastaan salsaan voisi tunkea muitakin yrtinjämiä, ainakin basilika ja persilja sopisivat ihan mainiosti. Savustetun paprikan, limetin, chilin ja korianterin makuyhdistelmä teki kokonaisuudesta meksikolaishenkisen ja oli tosi, tosi hyvää, vaikka itse kehunkin!

Paistetut korianteriperunat (kahdelle)

6-8 keitettyä, kuorellista perunaa
1 sipuli
suolaa
mustapippuria
savustettua paprikajauhetta
valkosipulijauhetta tai rouhetta
öljyä paistamiseen

Korianterisalsa

1-2 ruukullista korianteria (minulla oli kaksi ruukkua, joista molemmista oli jo noin puolet syöty)
1 isohko, vihreä chilipalko hienonnettuna
1-2 limetin mehu
1 puristettu valkosipulin kynsi
hyppysellinen sokeria
ripaus suolaa
hyvää oliiviöljyä

1. Kuutioi perunat sopivaan syömäkokoon ja kuori ja hienonna sipuli. Kuumenna tilkka öljyä pannulla ja lisää sitten sipuli, perunanpalat ja suola. Anna paistua hieman keskilämpöä kuumemmalla välillä käännellen, kunnes perunat saavat kauniin värin. Lisää paiston aikana tarvittaessa öljyä ja mausta loppuvaiheessa savustetulla paprikajauheella, valkosipulijauheella sekä mustapippurilla.

2. Valmista salsa perunoiden paistuessa. Pilko korianteri karkeasti isoon lasiin tai syvähköön kulhoon, ja lisää vielä muut aineet öljyä lukuunottamatta. Surauta sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi, lisäten öljyä mukaan vähän kerrallaan kunnes koostumus on makusi mukainen. Lusikoi valmiiden perunoiden päälle tarjoiluvaiheessa.

Tukka putkella, iloinen voittouutinen ja hasselbackan perunat

marraskuu 30, 2012

Olin päivän pari offline-tilassa, ja voi, mitä kaikkea täällä on tapahtunutkaan. Nöyrin kiitos ja kumarrus kaikille Kärähtäneiden nuudeliannosta marraskuun ruokahaasteessa äänestäneille, minähän siis ihan oikeasti voitin! Jee! 🙂 Olen haaveillut, mitä keksisin haasteaiheeksi jos sattuisin joskus voittamaan, mutta nyt olen tietysti ihan puulla päähän lyöty – palaan siis joulukuun haasteeseen viikonlopun aikana, kunhan ajatus vähän kirkastuu.

Muutenkin on ollut melkoisen vauhdikas loppuviikko, suunnitelmat muuttuneet lennosta ja uudet suunnitelmat vaatineet työtä ja matkustamista ilman sen suurempia varoitusaikoja. En olisi ehkä syönyt ollenkaan, jollen olisi tiistaina tehnyt alkuviikosta marinoitua paahtopaistia (siitä lisää myöhemmin), jota sai helposti veisteltyä vielä keskiviikkoiltana. Vielä kun isäntäkin riensi apuun ja valmisti paistin kaveriksi hasselbackan perunat, alkoi ruokatilanne näyttää jo hyvinkin valoisalta 🙂
Isäntä taitaa muuten olla meidän talouden perunamestari, hänen käsialaansa ovat myös nämä lempparilohkopottuni. Näihin pottuihin tuli myös juustoa, en tiedä kuuluuko perinteisesti hasselbackoihin mutta sopi ihan sairaan hyvin!

Hasselbackan perunat

2 keskikokoista perunaa per syöjä
Nokare voita per peruna
korppujauhoja
1 tl juustoraastetta per peruna

Kuori perunat ja leikkaa niihin veitsellä syvät viillot melkein läpi perunan – eli melkein viipaloi perunat, mutta älä ihan loppuun saakka vaan jätä viipaleet perunan alta yhteen. Pyöräytä perunat korppujauhossa ja nosta jokaisen päälle nokare voita ja hieman juustoraastetta. Paista 200-asteisessa uunissa noin tunnin, kunnes perunat ovat sisältä pehmeät ja päältä hieman rapsakat.

Vuohenjuusto-perunasalaatti

marraskuu 4, 2012
Tähän pottusalaattiin käytin yhtä mielimetodeistani, ”mitä siellä jääkaapissa nyt sattuukaan olemaan”. Toisinaan metodilla saa aikaan ihan hyviä katastrofeja – siinä varmaan on jotain perää, että makujen sekamelska ei välttämättä ole ihan hyvä juttu 😉 – mutta toisinaan onnistuu. Tällä kertaa oli onnistumisen vuoro, vuohenjuusto, pekoni, omena, punasipuli ja peruna olivat ihan mahtava yhdistelmä, salaatista ei jäänyt muruakaan myöhemmin syötäväksi. Lisäsin reseptiin vielä persiljan, arvelisin sen olleen mukava lisä, vaikka ihan hyvin pärjäsi ilmankin. 
Vuohenjuusto-perunasalaatti (kahdelle)

6 kiinteähkömaltoista perunaa
5 pekoniviipaletta
1 iso punasipuli
1 omena
100g vuohenjuustoa
2-3 rkl omenaviinietikkaa
0,5 dl (tai enemmän) oliiviöljyä
1 valkosipulinkynsy
2 rkl juoksevaa hunajaa
suolaa
mustapippuria
1. Keitä perunat kuorineen suolalla maustetussa vedessä. Anna jäähtyä käsiteltäväksi. 
2. Valmista vinaigrette sekoittamalla omenaviinietikka ja hunaja, ja hieman suolaa ja pippuria. Valuta joukkoon oliiviöljy samalla reippaasti sekoitellen. Kaada kastike perunasalaattikulhon pohjalle.
3. Kuori ja kuutioi omena ja punasipuli sekä keitetyt perunat (älä kuori). Sekoita kulhossa kastikkeeseen. Murusta joukkoon vuohenjuusto. Laita jääkaappiin vetäytymään n. puoleksi tunniksi.
4. Ennen tarjoilua, paahda pekoniviipaleet kuumassa pannussa rapeiksi. Valuta talouspaperin päällä ylimääräiset rasvat pois, ja murenna viipaleet perunasalaatin päälle. 

Hawksmoorin (perässähiihtäjän) paistinperunat

lokakuu 30, 2012

Säästin koipitehtailusta ylijäänyttä ankanrasvaa perunoiden paistoon. En ollut aiemmin testannut ankanrasvaa perunoiden tai minkään muunkaan paistamiseen, mutta kehuja olin lukenut senkin edestä. Muistin syövereihin oli jäänyt nimi hawksmoorin paistinperunat, ja googlaus vei minut Ankerias Vipusen julkaisemaan ohjeeseen, jonka tässäkin jaan. Mukavana sattumana vielä kaikki ainekset löytyivät puikulaperunoita myöten valmiina jääkaapista.

Olin lopputuloksesta ihan haltioissani, en ole koskaan saanut aikaan yhtä rapeaa pintaa ”tavallisiin” uunissa tehtyihin lohkoperunoihin – lienee johtunut ankanrasvan magiasta. Potut hävisivät parempiin suihin pihvin kylkiäisenä. Esikeittämisessä olisin voinut olla varovaisempi, palat ehtivät mennä vähän hajoavan puolella, ja murenivat uunissa käännellessä. Valkosipulin kanssa seurasin Ankerias Vipusen esimerkkiä, enkä nyppinyt kynsiä pois, vaan söin ne.

Nyt sitten tekisi mieli testata, miten vaikkapa silava toimisi perunoiden paistamiseen (terkkuja vaan kolesterolikontrolliin)…

Hawksmoorin paistinperunat


jauhoisia (puikula)perunoita
ankan- tai hanhenrasvaa
timjaminoksia
valkosipulia
sormisuolaa

1. Kuori ja lohko perunat. Keitä reilusti suolatussa vedessä kunnes lohkot ovat melkein kypsiä, mutta eivät vielä hajoa (tee niin kuin mä sanon, ei niin kuin mä teen ;).

2. Napsauta uuni lämpiämään 220 asteeseen. Valuta vesi pois potuista ja kippaa ne uunivuokaan. Nostele päälle ankanrasva nokareina ja paista reilun tunnin verran 220-asteisessa uunissa, välillä pöyhien. Lisää viimeiseksi varttitunniksi mukaan pari timjaminoksaa sekä vähän lättänään lyötyjä valkosipulinkynsiä makua antamaan. Timjaminoksat kannattaa ottaa ennen syömistä pois, valkosipuleja ei. Ripsauta päälle sormisuolaa.

Kitupiikin päiväkirja, osa 2: Yrttiset lyttypotut jugurtilla

elokuu 27, 2012

Ensimmäisessä säästöhenkisessä tekstissä viime viikolla mainitsin perunan yhtenä mainioista säästöraaka-aineista, ja ilokseni bongasin vielä lauantaina foodgawkeria selaillessa uuden idean perunan käyttöön, yrttiset lyttypotut, jotka saavat pehmeyttä jugurtista. Ruokaisa lisuke on melko edullinen toteuttaa, vaikka ostaisi kaikki aineet kaupastakin, mutta vielä tähän aikaan vuodesta monen pihalla tursuaa jos jonkinlaista yrttiä mukaan laitettavaksi. Minun pihallani ei, mutta onneksi on olemassa siskoja, jotka pakkaavat muovikassiin minullekin hyvinvoivat taimet 🙂 Jugurttiakin oli sopivasti tullut ostettua jääkaappiin jo reilu viikko takaperin, joten alkoi olla hyvä hetki huolehtia, ettei siitä tule hävikkiä vaan herkkua.

Oikeastaan näihin pottuihin voi laittaa mitä tahansa mieleistä yrttiä. Minulla oli persiljaa kaupasta, yksi nippusipuli varsineen sekä edellämainitulta siskoltani saatua oreganoa ja sitruunamelissaa. Vaikka yritin olla varovainen käännellessä jugurttia perunoihin, tuli niistä lopulta enemmän muussautunutta kuin lyttypottua, mutta kaiken kaikkiaan ihan mainiota! Potut hupenivat paahtopaistin kyljessä, mutta sopisivat ihan loistavasti myös monenlaiseen kalaruokaan.

Mutta mitähän säästökuurilleni muuten kuuluu? Hyvää ja huonoa. Hyvää siinä, että kauppalasku oli hyvin, hyvin maltillinen, useamman kympin alle satasen tavoitteen. Toisaalta taas, huonoa siinä, että viime ja tällä viikolla on ollut pari jo pitkään ohjelmassa ollutta ravintolaillallista, mikä nostaa ruokakuluja kauppalaskun ulkopuolella, eli on vähän niin kuin huijaamista. Mutta toisaalta, kauppalasku olisi jäänyt alle satasen, vaikka siinä olisi ollut koko viikon ruuat. Ja toisaalta myös, en yhtään valita, että olen päässyt pariin otteeseen ulkoruokintaankin 🙂

Yrttiset lyttypotut jugurtilla (neljälle)

n. 1 kg uusia perunoita
reilu nippu sekalaisia yrttejä (minulla oregano, persilja, sitruunamelissa)
1-2 nippusipulia varsineen
n. 2 dl hyvää turkkilaistyyppistä jugurttia
suolaa
mustapippuria
reilu nokare voita

1. Pese perunat, älä kuori.  Keitä tai höyrytä kypsäksi, ja silppua sillä välin yrtit sekä sipuli varsineen. Kaada perunoiden keitinvesi pois ja lisää perunat takaisin kattilaan.

2. Riko perunoiden rakenne ”lyttäämällä” ne, mutta älä muussaa. Lisää jugurtti, voi, yrtit, sipuli, suola ja pippuri, ja kääntele varovasti sekaisin.

Merellinen perunasalaatti uusista perunoista

heinäkuu 18, 2012

Perunasalaattia on tehty viime aikoina varmaan joka toisessa (blogi)tuvassa. Eikä ihme, kesä ja kotimaiset uudet perunat ovat saatavilla vain kerran vuodessa. Lieneekö laumasieluisuutta tai telepatiaa, mutta pottusalaattia tein eilen minäkin jääkaapin jämistä. En ole ihan varma, olenko koskaan tehnyt samanlaista perunasalaattia kahta kertaa ja voinko oikeastaan sikäli edes neuvoa hyviä reseptejä, niistä kun tulee aina sellaisia kuin tulee – mutta hyviä perunasalaatit ovat, kerta toisensa jälkeen. Laitoin tällä kertaa samaan kulhoon vielä katkarapuja ja tonnikalaa (purkista ja pakastepussista sellaisenaan, toisaalla näin tänään hienommankin version, jossa oli käytetty grillattuja äyriäisiä – vesi herahti kielelle siitäkin), tunkien koko aterian samaan kulhoon. Hyvää oli, ja helppoa, ja taas yksi käyttö ihanille kesävihanneksille!

Annoksesta riittää pääruuaksi kahdelle. Fenkolin paistoin pikaisesti pannussa, mutta jos haluaa päästä vieläkin helpommalla, voi sen varmasti jättää poiskin.

Merellinen perunasalaatti uusista perunoista

6 suurehkoa uutta perunaa (eilen keitetyt sopivat myös)
1 prk tonnikalaa vedessä
1 pss pakastekatkarapuja
2 nippusipulia varsineen
1/2 punasipuli
1/2 fenkoli
1/2 vihreä paprika
pieni nippu persiljaa
3 rkl kapriksia
oliiviöljyä
loraus valkoviinietikkaa
valkopippuria
kuivattua valkosipulia rouhittuna
mustapippuria
suolaa
kananmunalohkoja koristeluun

1. Pese ja keitä perunat, anna jäähtyä ja pilko kuutioiksi. Jos käytät aiemmin keitettyjä perunoita, voit vain pilkkoa ne suoraan. Sulata katkaravut.

2. Silppua punasipuli, nippusipulit, ja persilja. Pilko paprika ja fenkoli, ja kuullota halutessasi fenkolia paistinpannulla. Sekoita vihannekset ja perunat salaattikulhossa.

3. Lisää tonnikala ja katkaravut ja sekoita hyvin. Lorauta päälle hieman valkoviinietikkaa ja reilusti oliiviöljyä. Mausta suolalla, valkosipulilla ja pippureilla. Tarjoile kananmunalohkojen kanssa.

Perunasalaattia jääkaapin jämistä

toukokuu 20, 2012

Eilen en tehnyt mitään ruokaa. Sen sijaan suhasin rautakaupassa, lemmikkieläintarvikeliikkeessä, kahdessa puutarhaliikeessä, tuin ravintolapäivää  (lounastin Parsalaiturilla kelpo parsa-entrecote -setin, harmi, että kamera unohtui matkasta!), kaivelin pihamaata ja vein koiran kahdesti pitkälle lenkille. Ja tilasin pitsaa, kun en jaksanut enää lähteä etsimään ravintolapäivän puitteissa iltasyötävää keskustasta, lähiseudun pop-up ravintolat ehtivät lopettaa tarjoilunsa ennen illallisaikaani.

Toissapäivänä kannoin kuitenkin korteni kekoon hävikistä herkuksi -hengessä, ja tyhjensin jääkaapista kasan jämiä perunasalaattiin. Tällä kertaa sangen perinteiseen kermaviilipohjaiseen. Yleensä komponentit ovat peruna, omena, maustekurkku, purjo tai punasipuli ja kaprikset, sekä sinappinen kermaviilikastike. Nyt vaihdoin jääkaapin tarjonnan pohjalta maustekurkun tuorekurkkuun, ja paistoin sekaan vielä pari siivua jämäpekonia. Hauskaa oli, että kaikki käytetyt aineet olivat tähteitä (ok, kermaviili oli avaamaton, mutta olin unohtanut käyttää sen toiseen ruokaan). Kunnollista valokuvaa en salaatista valitettavasti saanut otettua, mutta voi tuollainen epämääräisen näköinen mössökin maistua ihan hyvältä!

Jämä-perunasalaatti

8 pienehköä perunaa
1 punasipuli
1 omena
n. 10 cm pätkä tuorekurkkua
2 rkl kapriksia + 2 rkl kapristen lientä
muutama viipale pekonia
1 prk kermaviiliä
sitruunapippuria
1 tl sinappia
3 rkl oliiviöljyä
2 rkl valkoviinietikkaa
(suolaa)

1. Pese perunat (älä kuori) ja keitä ne kypsiksi. Anna jäähtyä hetken.  Kuutioi perunat kulhoon ja kaada päälle oliiviöljy, viinietikka, kaprikset ja kaprisliemi. Sekoita varovasti.

2. Pilko pieneksi kuutioksi omena, kurkku ja sipuli. Sekoita perunasalaatin joukkoon.

3. Kumoa päälle kermaviili, sinappi ja sitruunapippuri, ja sekoita hyvin, mutta varovasti (muuten saat perunapuuroa.

4. Kuutioi pekoni ja paista rapsakaksi. Sekoita perunasalaattiin tai ripottele päälle. Anna maustua jääkaapissa puolisen tuntia.

Uusia perunoita odotellessa: lämmin perunasalaatti

toukokuu 15, 2012

Sain hiljattain reissussa nenäni eteen ihanan perunalisukkeen, josta juontui mieleen, että miksipä ei kotonakin tekisi samanlaista. Meillä tehdään sekä perunasalaattia että paistettuja perunoita silloin tällöin, mutta yrttiöljyllä, rucolalla ja aurinkokuivatuilla tomaateilla höystetyt uudet potut olivat kuitenkin jotain, mitä ei vaan jostain syystä ole tullut mieleen laittaa omaan pöytään.

Myönnettäköön kuitenkin, matkan alkupuolella syöty lisuke ei enää viikko kotiinpaluun jälkeen ollut ihan tarkassa muistissa. Oliko se kylmää vai lämmintä? Oliko perunat paistettu vai höyrytetty? Koska muisti ei ihan pelannut ja oli lisäksi ristiriidassa isännän muistin kanssa, tein uusintaversion eri muistikuvia yhdistellen. Lopputulokseksi sain ihan kelpo yhdistelmän paistettua perunaa ja lämmintä perunasalaattia. Kotitekoisia kuivattuja tomaatteja ei ollut tällä kertaa varastossa, joten oikaisin käyttämällä kaupan puolikuivattuja (Ridderheimin muistaakseni) tomaatteja parmesan-pestoöljyssä, sain siitä tomaatin lisäksi myös yrttiöljyn.

Kunhan uudet perunat (ne kotimaiset, koska peruna ei minusta matkusta hyvin) saadaan kauppaan, niin täytyy kokeilla vähemmän oikaistua versiota raikkaalla, tuoreella yrttiöljyllä. Uusilla perunoillahan tuollainen salaatti olisi parasta!

Lämmin perunasalaatti (kahdelle)

6 perunaa
kourallinen rucolaa
n. 150g (puolikas paketti) puolikuivattuja tomaatteja
pari rkl pestoa (vaikkapa sieltä tomaattipaketista)
oliiviöljyä
1 valkosipulinkynsi murskattuna
suolaa
mustapippuria

1. Pese perunat mutta jätä niihin kuoret. Keitä perunat kattilassa melkein kypsiksi. Anna jäähtyä hetki, ja pilko sitten mieluisiksi suupaloiksi.

2. Lämmitä öljy pannussa. Lisää perunat ja valkosipulimurska ja paista välillä käännellen kohtuullisella lämmöllä, kunnes perunat ottavat hieman väriä. Lisää pesto, tomaatit, rucola, suola ja mustapippuri, käännä muutaman kerran ja laita tarjolle.

Dornoch Castle -hotellin originaaliversio. Hotelli saa meiltä lämpimät suositukset erityisesti palvelunsa takia (terv. nimim. ”reissussa sattuu ja tapahtuu” 😉

Roskisdyykkarin tartarpihvit eli vastaukseni maaliskuun ruokahaasteeseen

maaliskuu 25, 2012

 

Kulinaarimurulan järjestämä maaliskuun ruokahaaste mielessä kävin minäkin hiljattain penkomassa lähikaupan roskiksen toivoen, että käteen osuu muuta kuin jäätelöpaperi tai syöty purkka. Kiehtova haaste jälleen kerran, ja herätti ajatuksia siitä, kuinka uteliaita me tosiaan olemme toistemme syömisistä – minä ainakin olen 😉 Ja jotkut toiset vielä uteliaampia, alkuvuodesta muistan erään miehen kaupan kassalla kommentoineen, josko meidän perheen pitäisi hankkia lehmä, kun oli niin monta maitotölkkiä. Voi hyvänen aika!

Anyway, omalla vakoilureissullani yritin tähdätä vähän pidempään kuittiin, mutta olin samalla päättänyt, että ekalla mennään, eikä kuitteja vaihdella. Vaikka kuitti oli muuten einesvoittoinen, löytyi siltä ilokseni paistia ja perunaa, jotka antoivat paljonkin vaihtoehtoja pyöriteltäväksi – en joutunut tekemään  kissanhiekka-turkinpippurisämpylöitä kuten ensivilkaisulla pelkäsin 😉 Valituista raaka-aineista päädyin tekemään tartarpihviä kahdella tavalla sekä kaveriksi perunasalaattia; bonuksena olin ajatellut heittää mukaan kuitilta kolmannen tuotteen, ruisnapit, mutta huomasinkin lukeneeni kuittia väärin, siellä puhuttiinkin saaristolaisnapeista. Niin tai näin, ruisnapit toimivat näppärinä alustoina pihveille.

Yleensä olen ollut yksinkertaisten tartarpihvien ystävä (melkeinpä tyyliin ”syö jauheliha suoraan paketista”), mutta nyt halusin testata myös versiota, missä mausteet sekoitetaan mukaan pihviin mm. Ankerias Vipusen ohjeen inspiroimana, siksi pihvit tuli tehtyä kahdella tavalla. Pihvien kanssa tarjoilin perunasalaatin lisäksi keltuaista, kapriksia, punajuuri- ja suolakurkkukuutioita sekä hienoksi hakattua punasipulia.

Tartarpihvit kahdella tapaa (yhteensä neljä pihviä)

400g naudan paistia (mieluiten mureuttamattomana eli mahdollisimman tuoreena)
suolaa
pippuria
munankeltuainen per pihvi

mausteiseen versioon:

1 rkl worcestershirekastiketta
1 rkl dijon-sinappia
1 rkl kapriksia
1 rkl punasipulisilppua

1. Rapsuta terävällä, jämäkällä veitsellä liha paistista hienoksi massaksi (itse kokeilin läpi kaikki huushollin veitset, jonka jälkeen päädyin isännän ehdotuksesta puukkoon). Sekoita joukkoon suola ja pippuri. Maustamattomaan versioon ei juuri muuta tule, mutta mausteista versiota varten ota puolet lihasta eri astiaan.

2. Sekoita worcestershirekastike, dijon, kaprikset ja punasipuli puolikkaan tartarmassan joukkoon.

3. Muotoile pihvit halutessasi muottia tai vaikkapa juomalasia apuna käyttäen. Painele pihvien päälle keltuaisen mentävä kolo.

4. Erottele keltuaiset ja nosta yksi varovaisesti jokaisen tartarpihvin päälle.

Perunasalaatti

4-5 kiinteämaltoista perunaa
1 dl kapriksia
1 punasipuli tai pätkä purjoa

kastikkeeseen:

3 rkl omenaviinietikkaa
2 rkl siirappia
suolaa
mustapippuria
oliiviöljyä

1. Kuori tai pese perunat ja keitä ne kypsiksi (tosin mieluummin vähän alle kuin yli). Anna jäähtyä käsiteltäviksi-

2. Viipaloi perunat. Pilko sipuli, ja sekoita se ja kaprikset perunaviipaleiden kanssa.

3. Valmista kastike sekoittamalla kaikki ainekset öljyä lukuunottamatta keskenään. Valuta öljy ohuena nauhana mukaan koko ajan sekoittaen. Kaada kastike perunoille, sekoita varovaisesti ja anna vetäytyä n. puoli tuntia jääkaapissa ennen tarjoilua.

Keltuaiset pysyivät melkein ehjinä valokuvaan saakka…

Lohkoperunat uunissa isännän tapaan

maaliskuu 7, 2012

Rakkauspihvien kanssa tehtiin näitä lohkoperunoita, joiden reseptin lupasin jakaa jälkikäteen. Nämä eivät mitään rakettitiedettä ole, mutta uskoisin, että isännän lisäksi on muitakin, jotka eivät jaksa syödä pottujaan  (keitettyinä) pottuina, joten ei perunamuunnelmia koskaan voi liikaa olla. Ja sattuneesta perunanirsoudesta johtuen, nämä rapsakat lohkopotut ovat perinteisesti päätyneet olemaan isännän käsialaa.

Lohkoperunat isännän tapaan (kahdelle)

6 jauhoista perunaa, esim. rosamunda

marinadi

1 rkl balsamiviinietikkaa
1 rkl kuivattua valkosipulia jauhettuna
1 rkl kuivattua oreganoa
1 tl jauhettua cayennepippuria
1/2 dl oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

1. Sekoita marinadin ainekset kulhossa. Pese ja lohko perunat (älä kuori), ja sekoita ne kulhossa marinadiin.

2. Nostele perunat marinadista uunipellille leivinpaperin päälle. Jos kulhon pohjalle jää ylimääräistä marinadia, ota talteen vaikka salaatinkastikeen pohjaksi, perunoiden ei ole tarkoitus uida pellillä öljyssä.

3. Paista 180-asteisessa uunissa 30-45 min perunalajikkeesta ja lohkojen koosta riippuen. Kokeile haarukalla kypsyys; perunat ovat valmiita, kun haarukka menee hyvin sisältä läpi ja pinta on saanut hieman väriä ja rapeutta.