Viime kesänä ei kasvimaani tuottanut oikeastaan yhtään mitään; sisällä esikasvattamani taimenalut sanoivat sopimukset irti ennen, kuin sain niitä edes siirrettyä ulos, ja ulos siemenestä istuttamani kakkospainokset joutuivat ötököiden hampaisiin. Satokauteni pelasti vasta myöhemmin kesällä saatu sitruunamelissan taimi, joka on tänäkin vuonna jaksanut ilahduttaa.
Mutta yrittänyttä ei laiteta, joten tänä vuonna kaivoin alkukeväästä taas ruukut esiin ja laitoin ensimmäiset lajit kasvamaan. Pitkin kevättä jatkoin operaatiota vielä siirtämällä taimet sisältä ulos ja istuttamalla uusia siemeniä suoraan kasvimaahan.
Miten kävi? Sisällä esikasvatetut herneentaimet ovat nyt jo elonsa ehtoopuolella, mutta tuottivat noin kuukausi takaperin kourallisen erittäin herkullisia palkoja, vaikka niissäkin ehti kiipeämään ahneita tuholaisia. Ennen palkojen muodostumista kokeilin torjua ötököitä tolulla sekä luonnonmukaiseksi mainostetulla tuholaismyrkyllä, tiedä sitten, josko siitä olisi ollut hieman apua. Härkäpavut ovat tehneet vasta muutaman palon, keräsin valmiit eilen ja laskin saldoksi huikeat yhdeksän papua (eli muistaakseni neljä palkoa) 😀
Neljästä saavillisesta perunaa inventoin ensimmäisen ”koesaavin” niinikään eilen. Mukulat oli istutettu jo vappuna, mutta ne olivat kovin, kovin pieniä. Muut saavit saavat nyt odottaa vielä pari viikkoa. Perunoista olen kuitenkin hurjan iloinen, ne ovat olleet hienoja pihakasveja koko kesän, ja muutamakin mukula on bonusta! Salaatit puolestaan eivät onnistuneet vaan jäivät ötököiden uhriksi, arvelen, että salaatista ja rucolasta saamme yhteensä ehkä yhden lisäkesalaatin loppukesän ruokapöytään. Yritin niitä esikasvattaa keväällä ruukuissa, mutta ne eivät jaksaneet kasvaa joten istutin uuden satsin suoraan kasvimaahan.
Kesän puutarhatähdiksi nousevat yrtit; hitaan startin jälkeen sileälehtinen persilja on ottanut varsinaisen kasvuspurtin, ja viime vuoden onnistuja sitruunamelissa tsemppaa tänäkin vuonna. Niistä riittänee hieman myös kuivatettavaksi. Anopilta saatu ruohosipuli on saanut uutta virtaa ulos päästyään, ja myös korianteri jaksaa kasvaa, vaikka onkin kovin, kovin hentoa. Yrttien lisäksi lupaavalta näyttävät edelleen tomaatit; varret eivät tahdo pysyä pystyssä tukiviritelmistäni huolimatta, mutta ilokseni neljässä taimessa on raakileita vaikka millä mitalla! Nyt toivotaan, että ne jaksaisivat myös kypsyä. Osaakohan kukaan sanoa, kauan kypsymisessä pitäisi kestää? Osa raakileista tuntuu roikkuneen taimissa jo juhannuksesta asti eli vähintään ikuisuuden, en jaksaisi odottaa!
Yksittäisistä lajeista ei eilisen sadonkorjuun perusteella saanut tehtyä juuri mitään, mutta yhteensä rakentelin niistä simppelin papu-perunasalaatin, josta tuli kuin tulikin ihan hyvää. Pekonilla vahvistettuna salaatista olisi luultavasti tullut erittäin hyvää. Olen muutellut määriä hieman ohjeeseen, jotta siitä riittäisi muutakin kuin suupalaksi.
Summa summarum: viherpeukalo on edelleen keskellä kämmentä, mutta onnistumisia ne ovat pienetkin onnistumiset. Ensi vuotta ajatellen jätän varmaan esikasvatukset väliin ja kylvän suoraan kasvimaahan sen, mitä kylvän. Kasvimaani ei pitäisi ketään hengissä, mutta vähän on jotain kerättävää vielä tulevillekin viikoille, ja ensi vuonna taas uusi yritys 🙂
Papu-perunasalaatti (lisukkeeksi kahdelle)
Kourallinen tuoreita, palosta perattuja härkäpapuja
litra uusia perunoita
2 tomaattia
2 kesäsipulia varsineen
nippu sileälehtistä persiljaa
(pieni nippu ruohosipulia)
1/2 sitruunan mehu
hyvää oliiviöljyä
suolaa
pippuria
1. Pesaise perunat ja kiehauta ne kypsäksi mutta varo kypsentämästä liikaa. Kiehauta myös härkäpapuja kattilassa runsaassa vedessä 3-4 minuuttia.
2. Perunoiden ja papujen kiehuessa pilko muut ainekset salaattiin ja sekoita mukaan oliiviöljy, sitruuna, yrtit, suola ja pippuri.
3. Anna kypsien perunoiden ja papujen jäähtyä hieman, pilko sitten perunat suupaloiksi ja lisää sekä ne että pavut salaattiin. Kääntele sekaisin, tarkista maku ja lisää öljyä/sitruunaa/suolaa/pippuria vielä tarvittaessa. Anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua, mutta tarjoile mieluiten huoneenlämpöisenä.
