Browsing Tag

pikaruoka

Ravintolat

Tour de Kaenkky eli pizzakierros Oulussa

helmikuu 10, 2018
da mario

Yksi parhaista asioista Ouluun muuttamisessa on ollut saada tutustua oululaisiin ruokabloggaajiin. Tämän mutkattoman, vieraanvaraisen ja kaikin puolin mahtavan ruokahörhöporukan kanssa tapaamme vähintään muutaman kuukauden välein erilaisissa ruokaan ja syömiseen liittyvissä merkeissä; viime vuodelle mahtui mm. brunssia, piknikkiä, kokkauskurssia ja syyshippoja, sekä tietysti grillikierros, joka poiki ajatuksia muistakin kierroksista. Tänä vuonna toteutimme jokunen viikko sitten ajatuksista ensimmäisen: pizzakierroksen eli tour de kaenkyn. Onko parempaa tapaa viettää lauantai-iltaa kuin vaeltaa yhdeksän hengen seurueena pizzapaikasta toiseen, tilaten aina vain kaksi pizzaa (ja vettä)? Saatat vastata tähän eri tavalla, mutta minä sanon, että ei.

Kiertueelle lähtivät allekirjoittaneen lisäksi luovat voimat Kokit ja Potit-, Pastanjauhantaa-, Aina nälkä– ja Kokkeillaan-blogien takaa. Etukäteen sovimme grillikierroksen kaltaiset speksit. Valikoimme saamiemme vinkkien sekä omien kokemustemme perusteella mukaan viisi pizzeriaa, Tarantellan Rajakylästä, Napolin Tuirasta sekä keskustasta Da Marion, Da Maxin sekä kalibrointiin taatusti standardituotetta tarjoavan Kotipizzan. Tämän kierroksen ulkopuolelle jäivät muutamat hintatasoltaankin eri luokassa olevat ns. premium-paikat, mutta niitä aiomme käydä kevätkuukausina testaamassa ihan muuten vaan.

Kaikissa paikoissa halusimme testata samat pizzat; Margheritan, joka kertoo oleelliset perusasiat (pohja-tomaattikastike-juusto) sekä Capricciosan lisätäytteenään salamia, jotta saisimme tuntumaa käytettyjen raaka-aineiden laadusta. Arviointiin käytettiin jälleen taulukkoa, johon pisteytettiin henkilökunnan asenne, ruoan ulkonäkö, maku ja muumimukit*. Lisäksi arvioitiin hinta-laatusuhdetta, kurkattiin salaattipöytää ja selvitettiin – jos muistettiin – mahdollisuus saada gluteenitonta pizzaa.

Tarantellan yhdeksään osaan leikattu Capricciosa.

Ensimmäisenä kurvasimme sympaattiseen pub-pizzeria Tarantellaan, joka oli raatimme mielestä hinta-laatusuhteeltaan paras testatuista paikoista. Tarantellan puutteet olivat samat kuin muissakin paikoissa, margherita oli turhankin juustoinen ja kinkku olisi voinut olla parempilaatuista, mutta samaan aikaan meitä vakuuttivat pizzapohjat (tai ainakin minä pidin Tarantellan pohjasta) sekä erityisesti palvelu. Pizzamme oli leikattu ruokailijoille yhdeksään (!) osaan ilman erillistä pyyntöä! Tarantellassa lätyillä oli kokoa ja tarjoilija kertoi niitä saatavan myös gluteenittomana. En ole yllättynyt, että lähtiessämme Tarantellan tiskillä oli pitkä jono pizzalistaa selaavia ruokailijoita.

Napolin Capricciosa oli kierroksen pizzoista suosikkini. Se katosi lautaselta jo ennen kuvan ottamista.

Seuraava kohde, Napoli, veti testipaikoista mielestäni pisimmän korren ruokansa puolesta. Perinteisessä ja pitkäikäisessä ravintolassa käytettiin kunnon kinkkua, ja margheritan tomaattikastikkeessakin oli makua, vaikka juustoa oli siinäkin aika paljon. Napolista voisin helposti kuvitella hakevani pizzat vaikka matkalla töistä kotiin. Palvelu oli täälläkin asiallista ja ystävällistä, ja kuulemma gluteenitontakin  on tarjolla.

Da Marion salaattipöytä näytti komealta ja tässä kohtaa kierrosta olisi salaatti jo maistunutkin.

Kolmas kohteemme oli niinikään perinteikäs Da Mario, jossa houkuttelevan näköinen ja notkuva salaattipöytä jätti oikeastaan pizzat varjoonsa. Nyt emme sieltä maistelleet, mutta Da Marioon voisin tehdä seuraavan reissun ihan vaan salaattien vuoksi. Pöytä oli kaukana raaste-italiansalaatti-jäävuorisalaattiviritelmistä, joita on tottunut pizzerioissa ja lounasravintoloissa näkemään. Plussaa viininlehtikääryleistä! Pizzoilta olisin tässä paikassa odottanut jopa hieman enemmän, mutta ehkä paikan peruslistan ulkopuoliset lätyt täytyy testata vielä toisen kerran erikseen.

Toiseksi viimeisenä marssimme – yllätys, yllätys – Kotipizzaan, joka selviytyi vertailusta mallikkaasti. Margherita oli kierroksen rasvaisin (jos ei juustoisin), mutta salamilla vahvistettu capricciosa vakuutti hyvillä täytteillään, kunnon kinkulla ja kierroksen ainoilla tuoreilla herkkusienillä. Kotipizza oli vertailupizzerioista kallein, muttei jättänyt pahaa makua suuhun.

Viimeinen kohteemme, Da Max, taisi olla myös kierroksen pizzapaikkojen kuopus, vaikka sekin on ilmeisesti ehtinyt olla jo pitkään toiminnassa. Da Maxin margherita taisi olla juustoisen kierroksen kaikkein tuhdein ja juustoisin yksilö, mutta pisteet henkilökunnalle siitä, että pizza tehtiin meille, vaikkei sitä listalla ollutkaan. Vilkuilin muihin pöytiin sen verran, että seuraavan kerran ottaisin ehkä burgerin tai ribsit pizzan sijaan.

Yhteenvetona koko kierroksesta, mietityttämään jäivät margheritat kautta linjan; olen itse ymmärtänyt klassisen margheritan olevan pizza, johon tulee tomaattikastiketta ja päälle silaus juustoa (basilika vapaaehtoinen), mutta ennen kaikkea juju on juuri tomaattikastikkeessa. Vertailussa maistellut margheritat olivat kaikki kuitenkin ennen kaikkea juusto- tai jopa tuplajuustopizzoja, mikä teki syömisestä aika tuhtia puuhaa. Kannustaisinkin pizzapaikkoja rohkeasti luottamaan tomaattikastikkeeseen, hyvät tuotteenne kestävät vertailun varmasti ilman ihan näin suurta juustopläjäystä! Juustopizzat voivat olla listalla sitten erikseen. Mutta tämän sanoo tietysti henkilö, joka haluaa aina pizzansa tomaattikastikkeella eikä ole koskaan ymmärtänyt ns. valkoisten pizzojen päälle. Toinen toivomukseni liittyy kinkkuun, kunnollinen kinkku maistuu ja tuntuu ihan erilaiselta, kuin se makkaramainen suikale.

Sen sanottuani, voisin jokaiseen vertailussa olleeseen kohteeseen mennä toisenkin kerran, vaikken ehkä juuri näitä pizzoja syömään. Hinta-laatusuhde vaihteli jonkin verran, mutta hintataso kaikkiaan oli kohtalaisen tasainen, koko setistä hieman kahden kympin molemmin puolin. Erityisen iloinen olin henkilökunnan suhtautumisesta ja siitä, miten ystävällisesti meidät otettiin vastaan joka paikassa, vaikkei yhdeksän hengen seurue, joka täyttää puolet asiakaspaikoista eikä silti tilaa kuin kaksi pizzaa, ole ehkä se kaikkein ihanteellisin asiakas. Oulun pizzoissa on asennetta!

Seuralaisten pizzakierroskertomukset (ja hieman houkuttelevammat kuvat, minä muistin yleensä ottaa kuvan vasta, kun vähintään puolet oli syöty) löydät täältä:

http://kokkeillaan.blogspot.fi/2018/01/tour-de-kaenkky-eli-pizzojen-pisteytys.html

https://kokitjapotit.blogspot.fi/2018/01/mista-saa-oulun-parhaat-pizzat.html

https://pastanjauhantaa.blogspot.fi/2018/01/pizzakierros-oulussa-tour-de-kankky.html

Muut mietteet Ravintolat

Hampurilainen kahdeksalle – grillikierros Oulussa

tammikuu 31, 2017
hampurilainen

Kun maailma tammikuussa kevensi, lähtivät oululaiset ruokabloggaajat grillikierrokselle, makkaraperunoiden ja hampurilaisten äärelle. Eikä minua tarvinnut kahdesti houkutella mukaan! Perinteiset grillikioskimätöt kurkkusalaateillaan ja ketsupeillaan eivät ole aikoihin olleet mitään trendiruokaa, mutta niillekin on paikkansa ja tilanteensa. Ja kun grillin luukulle lähtee jonottamaan tammikuussa, voi kaupan päälle odottaa saavansa annoksen – noh, sanoisinko erityistä tunnelmaa. Minulle kierros oli uudehkona oululaisena toki myös kotiseutumatkailua, osa kierroksen kohteista oli täysin uusia tuttavuuksia ja osa sellaisia, jotka olin laittanut jonnekin takaraivoon testattavien paikkojen listalleni (joo, mun ”must visit” -ravintolalistalla on grillejä), mutten vielä ehtinyt käydä.

Matkaseuraa kierrokselle sain Kokit ja Potit-, Pastanjauhantaa-, Aina Nälkä– ja Muista Syödä Välillä -blogien väestä. Näiden kokeneempien oululaisten johdolla kierrokselle valikoitui neljä grilliä; Järvigrilli eli Puokkari, Tuiran grilli Swing, Lehtogrilli sekä Höyhtyän grilli. Jokaiselta grilliltä ostettiin vertailuun kolme annosta: kalibrointiannoksina klassiset makkaraperunat sekä kokolihahampurilainen sekä ekstrana jokaisesta paikasta yksi paikan spesiaaliannos. Annokset pisteytettiin ulkonäkönsä ja makunsa perusteella ja lisäksi grillit pisteytettiin myös palvelustaan. Annoksille annettiin arvosanoja numeroiden lisäksi muumimukiasteikolla (montako muumimukillista joisit / tai tässä tapauksessa söisit), jolla on omat perinteensä oululaisten ruokabloggaajien keskuudessa. Pastanjauhajilta löydät grillivertailun tarkat tulokset ja analyysin, suosittelen tutustumaan!

IMG_0295

Mutta sitten takaisin omiin kokemuksiini. Grillikierroksen aluksi seitsemän aikuisen ja yhden superreippaan lapsen joukkomme kurvasi Puolivälinkankaan Järvigrillille. Etukäteen en tätä tiennyt, mutta Järvigrilli oli lopulta ainut varsinainen ulkogrillikokemus, muissa paikoissa saimme katon päämme päälle. Tilasimme vertailuun sovitut annokset ja saimme ne ripeästi. Raatimme antamia pisteitä rokotti mukaanpakattujen annosten ulkonäkö, joka ei varsinaisesti hivellyt silmää, mutta makujensa puolesta annokset pärjäsivät vertailussa paremmin. Kiitosta raadiltamme saivat erityisesti paikan kastikkeet sekä kokolihahampurilainen, joka oli omasta mielestäni kierroksen kokolihahampurilaisista maukkain. Toiveena Puokkarille esittäisin ehkä paikan spesiaalin muuntamista kokolihaversioksi.

IMG_0297

Järvigrillin makkaraperunat

Seuraavaksi suuntasimme Tuiran Grilli Swingiin sisätiloihin sormiamme ja kännyköitämme sulattelemaan. Jos jostain tunnistaa innostuneen hullun ruokabloggaajaseurueen, on kuvien räpsiminen joltiseenkin kaikesta se asia. Ruokiakin enemmän kuvaamisen arvoista on se hullunkurinen näky, kun lauma aikuisia kerääntyy ruoka-annoksen ympärille puhelimet tanassa. Varmaan onni, että kännykkäkamerat ovat nykyisin niinkin hyviä, kierroksemme olisi ollut huomattavasti hitaampi, jos olisimme kaikki kaivelleet järkkäreitä laukuistamme jokaisella grillillä.

IMG_0301

Swingin kreikkalainen hampurilainen tehdään talon omaan leipään

Swingin erikoisannos, kreikkalainen hampurilainen, oli kaikista kierroksen annoksista aivan omaa luokkaansa vastapaistettuine leipineen. Annos vei kauas tavanomaisista, grilleihin yhdistetyistä mielikuvista. Suosittelen lämpimästi! Vertailun kalibrointiannokset kokolihahampurilainen ja makkaraperunat eivät mielestäni nousseet erityisesti esiin verrokkiensa joukosta, mutta mitään vikaa ei niissäkään ollut ja raatimme tuloksissa ne pärjäsivät erinomaisesti. Plussaa Swing sai myös palvelustaan, erityisesti siitä, että annokset leikattiin seurueellemme valmiiksi helposti jaettavaan muotoon.

IMG_0315

Kolmas kohteemme oli Haapalehdon Lehtogrilli. Loisteputkin valaistussa, katetussa mutta kylmässä ruokailutilassa oli rehellistä grillitunnelmaa. Lehtogrillin parasta antia olivat makkaraperunat, joiden mausteita ei oltu törötetty annoksen päälle vaan ne olivat dippauskelpoisissa kasoissa. Tämä poikkesi kaikista muista testigrilleistä ja oli raadillemme mieleen, sillä varsinkin mukaanvietävissä annoksissa perunat kärsivät ja muuttuvat tylsäksi muhjuksi, jos mausteet on kaadettu jo valmiiksi perunoiden päälle. Sitäpaitsi dippaaminen on mukavaa!

IMG_0312

Lehtogrillin erikoisannoksessa oli sipulirenkaita ja pekonia

Viimeisenä parkkeerasimme Höyhtyän grillille ja pääsimme jälleen sisätiloihin. Tilasimme valmiiksi täysiin vatsoihimme lisätäytettä jo tutuista makkaraperunoista, kokolihahampurilaisesta sekä spesiaaliannoksesta. Höyhtyällä spesiaaliannos oli pekonilla, kebablihalla ja -kastikkeella jatketut makkaraperunat, ja annos oli nimensä veroisesti spesiaali. Ulkonäkö herätti hieman hilpeyttä, mutta maukkaan kastikkeen siivittämä annos hupeni kuitenkin lautaseltaan yllättävän hyvin, huomioiden jo valmiiksi kovin täydet vatsamme. Höyhtyän ranskalaiset olivat perinteistä, kiharareunaista laatua, mikä oli mukava havainto syötyämme jo kolmet tikkuranskalaiset. Paikan erikoisuutena mainittakoon vielä samassa yhteydessä sijaitseva, italialaistyylistä jäätelöä myyvä Minetti-jäätelöbaari. Grillikierroksemme aikaan Minetti oltiin jo ehditty sulkea kyseiseltä päivältä, mutta hain seuraavana viikonloppuna paikasta jäätelöt, jotka osoittautuivat herkuiksi.

IMG_0320

Höyhtyän erikoisannos ja makkaraperunat

Tiivistettynä, grilliannoksista omiksi suosikeiksini jäivät Puokkarin kokolihahampurilainen sekä Swingin kreikkalainen burgeri. Kierroksen kaikkien makkaraperuna-annosten puolesta sanottakoon, että omien suosikkieni valintaan vaikuttaa se, että olen enemmän hamppari- kuin makkaraperunanaisia. Makkaraperunoissa ei siis ollut vikaa, vaikken niistä löytänytkään lemppareitani. Kaiken kaikkiaan grilleistä jäi muutenkin positiivinen ja perusannoksiltaan tasalaatuinen kuva. Vaikkei grillikulttuuri kenties elä kulta-aikaansa juuri nyt, oli ilo huomata, etteivät grillit ole liukuneet paikoiksi, joista saa korkeintaan ruokamyrkytyksen (tai ehkä nyrkistä). Ruoka oli tuoretta mutta tuhtia ja rehellistä grillimättöä. Palvelukin pelasi kaikissa kohteissa oikein ystävällisesti, vaikka kännykkäkameroin aseistettu, kaikesta kuvia räpsivä mutta vain kolme annosta per paikka tilaava laumamme oli varmastikin vähintään hämmentävä. Mukavaa oli huomata myös, että kaikissa kohteissa oli myös muita asiakkaita, vaikkemme ajoituksemme puolesta olleetkaan ruuhka-aikaan liikkeellä.

Oletko testannut oman kotikaupunkisi grillejä? Mitä suosittelisit?