Yksi parhaista asioista Ouluun muuttamisessa on ollut saada tutustua oululaisiin ruokabloggaajiin. Tämän mutkattoman, vieraanvaraisen ja kaikin puolin mahtavan ruokahörhöporukan kanssa tapaamme vähintään muutaman kuukauden välein erilaisissa ruokaan ja syömiseen liittyvissä merkeissä; viime vuodelle mahtui mm. brunssia, piknikkiä, kokkauskurssia ja syyshippoja, sekä tietysti grillikierros, joka poiki ajatuksia muistakin kierroksista. Tänä vuonna toteutimme jokunen viikko sitten ajatuksista ensimmäisen: pizzakierroksen eli tour de kaenkyn. Onko parempaa tapaa viettää lauantai-iltaa kuin vaeltaa yhdeksän hengen seurueena pizzapaikasta toiseen, tilaten aina vain kaksi pizzaa (ja vettä)? Saatat vastata tähän eri tavalla, mutta minä sanon, että ei.
Kiertueelle lähtivät allekirjoittaneen lisäksi luovat voimat Kokit ja Potit-, Pastanjauhantaa-, Aina nälkä– ja Kokkeillaan-blogien takaa. Etukäteen sovimme grillikierroksen kaltaiset speksit. Valikoimme saamiemme vinkkien sekä omien kokemustemme perusteella mukaan viisi pizzeriaa, Tarantellan Rajakylästä, Napolin Tuirasta sekä keskustasta Da Marion, Da Maxin sekä kalibrointiin taatusti standardituotetta tarjoavan Kotipizzan. Tämän kierroksen ulkopuolelle jäivät muutamat hintatasoltaankin eri luokassa olevat ns. premium-paikat, mutta niitä aiomme käydä kevätkuukausina testaamassa ihan muuten vaan.
Kaikissa paikoissa halusimme testata samat pizzat; Margheritan, joka kertoo oleelliset perusasiat (pohja-tomaattikastike-juusto) sekä Capricciosan lisätäytteenään salamia, jotta saisimme tuntumaa käytettyjen raaka-aineiden laadusta. Arviointiin käytettiin jälleen taulukkoa, johon pisteytettiin henkilökunnan asenne, ruoan ulkonäkö, maku ja muumimukit*. Lisäksi arvioitiin hinta-laatusuhdetta, kurkattiin salaattipöytää ja selvitettiin – jos muistettiin – mahdollisuus saada gluteenitonta pizzaa.
Tarantellan yhdeksään osaan leikattu Capricciosa.
Ensimmäisenä kurvasimme sympaattiseen pub-pizzeria Tarantellaan, joka oli raatimme mielestä hinta-laatusuhteeltaan paras testatuista paikoista. Tarantellan puutteet olivat samat kuin muissakin paikoissa, margherita oli turhankin juustoinen ja kinkku olisi voinut olla parempilaatuista, mutta samaan aikaan meitä vakuuttivat pizzapohjat (tai ainakin minä pidin Tarantellan pohjasta) sekä erityisesti palvelu. Pizzamme oli leikattu ruokailijoille yhdeksään (!) osaan ilman erillistä pyyntöä! Tarantellassa lätyillä oli kokoa ja tarjoilija kertoi niitä saatavan myös gluteenittomana. En ole yllättynyt, että lähtiessämme Tarantellan tiskillä oli pitkä jono pizzalistaa selaavia ruokailijoita.
Napolin Capricciosa oli kierroksen pizzoista suosikkini. Se katosi lautaselta jo ennen kuvan ottamista.
Seuraava kohde, Napoli, veti testipaikoista mielestäni pisimmän korren ruokansa puolesta. Perinteisessä ja pitkäikäisessä ravintolassa käytettiin kunnon kinkkua, ja margheritan tomaattikastikkeessakin oli makua, vaikka juustoa oli siinäkin aika paljon. Napolista voisin helposti kuvitella hakevani pizzat vaikka matkalla töistä kotiin. Palvelu oli täälläkin asiallista ja ystävällistä, ja kuulemma gluteenitontakin on tarjolla.
Da Marion salaattipöytä näytti komealta ja tässä kohtaa kierrosta olisi salaatti jo maistunutkin.
Kolmas kohteemme oli niinikään perinteikäs Da Mario, jossa houkuttelevan näköinen ja notkuva salaattipöytä jätti oikeastaan pizzat varjoonsa. Nyt emme sieltä maistelleet, mutta Da Marioon voisin tehdä seuraavan reissun ihan vaan salaattien vuoksi. Pöytä oli kaukana raaste-italiansalaatti-jäävuorisalaattiviritelmistä, joita on tottunut pizzerioissa ja lounasravintoloissa näkemään. Plussaa viininlehtikääryleistä! Pizzoilta olisin tässä paikassa odottanut jopa hieman enemmän, mutta ehkä paikan peruslistan ulkopuoliset lätyt täytyy testata vielä toisen kerran erikseen.
Toiseksi viimeisenä marssimme – yllätys, yllätys – Kotipizzaan, joka selviytyi vertailusta mallikkaasti. Margherita oli kierroksen rasvaisin (jos ei juustoisin), mutta salamilla vahvistettu capricciosa vakuutti hyvillä täytteillään, kunnon kinkulla ja kierroksen ainoilla tuoreilla herkkusienillä. Kotipizza oli vertailupizzerioista kallein, muttei jättänyt pahaa makua suuhun.
Viimeinen kohteemme, Da Max, taisi olla myös kierroksen pizzapaikkojen kuopus, vaikka sekin on ilmeisesti ehtinyt olla jo pitkään toiminnassa. Da Maxin margherita taisi olla juustoisen kierroksen kaikkein tuhdein ja juustoisin yksilö, mutta pisteet henkilökunnalle siitä, että pizza tehtiin meille, vaikkei sitä listalla ollutkaan. Vilkuilin muihin pöytiin sen verran, että seuraavan kerran ottaisin ehkä burgerin tai ribsit pizzan sijaan.
Yhteenvetona koko kierroksesta, mietityttämään jäivät margheritat kautta linjan; olen itse ymmärtänyt klassisen margheritan olevan pizza, johon tulee tomaattikastiketta ja päälle silaus juustoa (basilika vapaaehtoinen), mutta ennen kaikkea juju on juuri tomaattikastikkeessa. Vertailussa maistellut margheritat olivat kaikki kuitenkin ennen kaikkea juusto- tai jopa tuplajuustopizzoja, mikä teki syömisestä aika tuhtia puuhaa. Kannustaisinkin pizzapaikkoja rohkeasti luottamaan tomaattikastikkeeseen, hyvät tuotteenne kestävät vertailun varmasti ilman ihan näin suurta juustopläjäystä! Juustopizzat voivat olla listalla sitten erikseen. Mutta tämän sanoo tietysti henkilö, joka haluaa aina pizzansa tomaattikastikkeella eikä ole koskaan ymmärtänyt ns. valkoisten pizzojen päälle. Toinen toivomukseni liittyy kinkkuun, kunnollinen kinkku maistuu ja tuntuu ihan erilaiselta, kuin se makkaramainen suikale.
Sen sanottuani, voisin jokaiseen vertailussa olleeseen kohteeseen mennä toisenkin kerran, vaikken ehkä juuri näitä pizzoja syömään. Hinta-laatusuhde vaihteli jonkin verran, mutta hintataso kaikkiaan oli kohtalaisen tasainen, koko setistä hieman kahden kympin molemmin puolin. Erityisen iloinen olin henkilökunnan suhtautumisesta ja siitä, miten ystävällisesti meidät otettiin vastaan joka paikassa, vaikkei yhdeksän hengen seurue, joka täyttää puolet asiakaspaikoista eikä silti tilaa kuin kaksi pizzaa, ole ehkä se kaikkein ihanteellisin asiakas. Oulun pizzoissa on asennetta!
Seuralaisten pizzakierroskertomukset (ja hieman houkuttelevammat kuvat, minä muistin yleensä ottaa kuvan vasta, kun vähintään puolet oli syöty) löydät täältä:
http://kokkeillaan.blogspot.fi/2018/01/tour-de-kaenkky-eli-pizzojen-pisteytys.html
https://kokitjapotit.blogspot.fi/2018/01/mista-saa-oulun-parhaat-pizzat.html
https://pastanjauhantaa.blogspot.fi/2018/01/pizzakierros-oulussa-tour-de-kankky.html
