Browsing Tag

valkosipuli

Ooh mikä varhaiskaalisalaatti!

heinäkuu 12, 2015

Olin aikeissa kirjoittaa otsikkoon tsatsikislaw, mutta totesin kielen menevän solmuun ajatuksestakin. Asian ydin tulee kuitenkin ilmi heti tuosta ensimmäiseltä riviltä: silputtu varhaiskaali ja tsatsiki sen kastikkeena, mikä mahtava yhdistelmä! Terveellisempi kuin tavallinen, majoneesiin tehty coleslaw ja niin täynnä makua. Ensimmäisellä kerralla tein salaatista ihan perusversion, ja sen huvettua nopeasti tein vielä toisen satsin, jota tuunasin parilla lisämaulla, omenalla ja tillillä. Vielä parempaa! Sellaisenaan. lihan kanssa, kalan kanssa, leivän päällä tai melkein missä vaan. Kenties ensi kerralla pinnalle voisi vielä murentaa fetaakin.

Mitään vaikeaa ei tässäkään salaatissa ole, mutta sen verran suosittelen harjoittamaan malttia valmistuksessa, että antaa salaatin vetäytyä hetken, maistelee ja viimeistelee maustamisen vielä tarvittaessa. Esimerkiksi omenan antama makeus kokonaisuuteen käy ilmi vasta salaatin vetäydyttyä hetken, joten voi olla, ettei sokeria tarvita ollenkaan. Samaan tapaan sopiva jugurtin, sitruunan ja suolan määrä on helpompi arvioida vasta vähän ajan päästä kastikkeen sekoittamisesta. Aloita siis maustaminen vähän varovaisemmin ja lisää aineita vielä tarvittaessa ennen tarjoilua!

Tsatsikislaw eli varhaiskaalisalaatti tsatsikikastikkeella

1 varhaiskaali (n. 500g)
1 omena (minulla yleensä granny smith)
n. 15 cm pätkä kurkkua
400-500g ruuanlaittojugurttia (n. 10% rasvaa)
1-2 valkosipulinkynttä
1/2 sitruunan mehu
muutama rouhaisu mustapippuria
pari ripausta suolaa
pieni nippu tilliä
(1-2 tl sokeria, jos omena kovin hapan)

1. Silppua kaali ohueksi suiruksi salaattikulhoon. Kuori ja raasta mukaan omena ja kurkku.

2. Purista valkosipulinkynnet jugurtin joukkoon. Lisää sitruunamehu ja mausta mustapippurilla ja suolalla. Sekoita kastike kaalisalaatin joukkoon. Silppua lopuksi mukaan tilli ja sekoita vielä kertaalleen. Anna vetäytyä puolisen tuntia jääkaapissa ennen tarjoilua, tarkista maku ja tuunaa vielä mausteilla ja jugurtilla tarvittaessa.

2 Comments

Pääsiäinen budjetilla: paahdetut ja hunajamarinoidut valkosipulinkynnet

huhtikuu 4, 2015
Vannon, että kuvan ”surullinen hymynaama”-valkosipuli oli puhdas vahinko.

Tämä on nyt ihan viimeinen, pikkuinen viime hetken resepti tarkan markan pääsiäiseen liittyen. Tämän jälkeen julkaisen enää jotain liittyen siihen, mitä meillä sitten pääsiäisenä ihan oikeasti syötiin, ja sen jälkeen lupaan vaieta aiheesta ensi vuoteen asti.

Tämänkertainen ohje ei erityisesti vaadi juhlapyhää, vaan sopii mihin tahansa hetkeen (paitsi ehkä ensitreffeihin tai työpaikkahaastattelua edeltävään iltaan). Tykkään kovasti valkosipulista, sekä mausteena muussa ruuassa että ihan sellaisenaan. Terveellistäkin se tietysti on. Uunissa paahdettuna valkosipuli on ihan älyttömän hyvää, kun kynnet pehmenevät, pinta saa hieman väriä ja sipuli makua rosmariinista, hyvästä sormisuolasta ja yrteistä. Lisämakua kynsiin saa pikaisesta marinoinnista, joka tekee kynsistä hunajaisen lempeitä. Todella yksinkertaista, sopii tarjottavaksi ihan sellaisenaan esimerkiksi sopivan lammasruuan kylkiäisenä, tai vaikka salaattiin pilkottuna lisämaun antajana.

Paahdetut ja hunajamarinoidut valkosipulinkynnet (n. 2-2,5 dl purkillinen)

3 kokonaista, suurehkoa valkosipulia
reilu loraus öljyä
ripsaus hyvää suolaa
mustapippuria rouhittuna
muutama rosmariinin oksa

marinointiin:

3 rkl hyvää balsamiviinietikkaa
2 rkl juoksevaa hunajaa
3 rkl hyvää oliiviöljyä
hyppysellinen suolaa
pari rouhaisua mustapippuria

1. Irrota ja kuori valkosipulinkynnet. Sekoita uuninkestävässä vuoassa keskenään kynnet, öljy. suola ja pippuri. Tökkäise mukaan muutama rosmariininoksa ja paahda 200-asteisessa uunissa n. 45 minuuttia, tai kunnes kynnet ovat kunnolla kypsät ja saaneet pintaansa hieman väriä. Jos pinta tuntuu tummuvan liikaa, pienennä lämpöä ja pidennä hiukan paistoaikaa, liian tummat kynnet menevät kitkeriksi.

2. Sekoita keskenään kaikki marinadin ainekset ja kaada seos vielä kuumien valkosipulinkynsien päälle. Anna marinoitua huoneenlämmössä puolisen tuntia ja käytä/tarjoile. Kynsiä voi marinoida jääkaapissa hiukan pidempäänkin ja jämät säilyvät ainakin muutaman päivän (pidemmästä säilytyksestä ei ole kokemusta), mutta suosittelen, ettei niitä tarjota ihan jääkaappikylmänä.

2 Comments

Kokkausta reseptistä: filippiiniläinen possupata adobo

maaliskuu 2, 2015

Leivontaa lukuunottamatta olen huono seuraamaan reseptejä. Etsin niitä kyllä mielelläni, saatan inspiroitua kuvasta ja lukea ohjeen, jonka jälkeen teen ulkomuistista jonkun oman sovellukseni. Eli enemmän käytän ehkä ideoita kuin reseptejä. Toisinaan reseptin käyttö taas on yksinkertaisesti liian hidasta, kun monia asioita kokkaa nopeammin selkäytimestä, puntissa (tai veitsilaatikolla…) roikkuvan taaperon kanssa ei tee mieli pysähtyä etsimään silmälaseja ja tarkistamaan, missä järjestyksessä mausteet olikaan tarkoitus lisätä.

Sen sanottuani, minun pitäisi ehdottomasti käyttää enemmän reseptejä. Tiedättehän sen tunteen, kun syö vaihteeksi jonkun toisen tekemää (koti)ruokaa, miten se maistuu niin erilaiselta vaikka ruokalaji olisi täysin sama? Ja se on niin virkistävää. Saman tunteen saan myös silloin, kun teen ruokaa reseptiä käyttäen, koska silloin kyse on jonkun toisen ruuasta, enkä mene maustamaan sitä vapaalla kädellä.

Tällaisen ahaa-elämyksen sain viimeksi, kun kokeilin tehdä filippiiniläistä adobo-possupataa; ohje oli alkujaan Hesarista ja itse bongasin sen Kulinaarimurulasta. Sen lisäksi, etten ollut kyseistä ruokaa koskaan maistanut, tykästyin ohjeen lyhyeen raaka-ainelistaan joka sattui olemaan vielä sellainen, joka ei vaatinut retkeä etno- tai mihinkään muuhunkaan kauppaan, vaan ainekset löytyivät valmiina keittiön kaapeista. Ainut muutos, jonka tein, oli käyttää kassleria vatsapalan sijaan – pakastimessa kun oli possua vaikka millä mitalla, en raaskinut ostaa sitä enää kaupasta, vaikka vatsa/kylkipalat oli pakkasesta jo käytetty. Seuraavan kerran haluaisin kyllä ehdottomasti käyttää sitä nahallista vatsaa, se kun on niin ihanan mehevää haudutettuna. Saattaisin myös ensi kerralla laittaa ruokaan enemmän lihaa, ohjeen nestemäärän saa venytettyä isommallekin setille.

Kasslerillakin padasta tuli kuitenkin todella herkullista, ja reseptin seuraamisen tuoma vaihtelu virkisti selvästi. Ihan kuin jonkun muun tekemää ruokaa!

Filippiiniläinen porsaanlihapata adobo

2 kokonaista valkosipulia
800g porsaan nahallista vatsaa (minä käytin kassleria ja isompikin pala menisi varmasti)
2 rkl öljyä
1 1/2 rkl kokonaisia mustapippureita
2 laakerinlehteä
6 rkl fariinisokeria
1 dl (kiinalaista) soijakastiketta
1 dl valkoviinietikkaa
7 1/2 dl vettä

1. Irrota valkosipulista kynnet ja riko niiden rakenne esimerkiksi veitsen lappeella. Kynsiä ei tarvitse kuoria (minä nypin helposti irtoavat kuoret pois, muut jätin). Puhdista possun nahasta mahdolliset epäpuhtaudet (minun ei tarvinnut, koska en käyttänyt sitä nahallista palaa) ja kuutioi se noin 2 x 2 cm kuutioiksi.

2. Kuumenna öljy kattilassa ja paista valkosipulinkynsiä hetki täydellä teholla samalla sekoitellen niin, että ne hieman käristyvät. Lisää mustapippurit ja laakerinlehdet. Lisää vielä porsaanliha, kääntele ja kypsennä hetki. Lisää fariinisokerista 4 rkl ja kääntele hyvin sekaisin. Sekoita keskenään soija ja viinietikka ja lisää seos pataan. Sekoita, lisää vielä vesi, tuo kiehuvaksi ja laske sitten lämpöä. Anna muhia pienellä lämmöllä kannen alla noin tunnin ajan.

3. Lisää loput (2 rkl) fariinisokerit. Anna kypsyä pienellä lämmöllä mutta ilman kantta vielä toisen tunnin ajan.

2 Comments

Ihanat chorizo-valkosipulisimpukat

lokakuu 6, 2012

Seisoja ja isäntä kotiutuivat vihdoin, ja minäkin sain aktivoiduttua. Säälittävää, mutta niin kauan  kun olin yksin kotona, en oikein osannut ryhtyä mihinkään ja haahuilin vain tuhannen eri asian välillä tekemättä lopulta juuri mitään. Kokkaamaan en myöskään ryhtynyt, vaan savulohisalaattia lukuunottamatta elin maksamakkaravoileivillä

Tänään oli kuitenkin taas kokkausinspiraatio, ja se kohdistui kauden ensimmäiseen simpukka-ateriaan. Simpukoita olen himoinnut koko kesän, mutta olen yrittänyt pysyä sanonnassa, jonka mukaan niitä tulisi ostaa vain sellaisina kuukausina, joissa on (ainakin enkuksi) r-kirjain, eli syyskuusta huhtikuuhun (joissa ei suomeksi ole kummassakaan r-kirjainta).

Kauden ekoihin simpukoihin resepti-idea tuli alun perin BBC Good Foodin reseptistä, mutta en sitten lopulta seurannut tai edes lukenut sitä, vaan apinoin pelkästään chorizolla maustamisen omaan versiooni. Ja näin jälkikäteen vilkaistuna ei siinä reseptissä edes ollut sinisimpukoita.

Chorizon lisääminen kuitenkin kannatti, vaikka itse kehunkin – simpukoita teen useamman kerran talvessa, mutta nämä olivat ehkä toistaiseksi parhaat itsetehdyistä; ihanan täyteläinen, tasapainoinen, makua puhkuva liemi joka ei kuitenkaan ajanut liikaa simpukoiden oman maun yli. Söimme isännän kanssa koko lähes kahden kilon satsin, ja moppasimme vielä liemet leivällä wokkipannun pohjalta. Ihan tolkuttoman hyvää. Minä laitoin valkosipulit vasta melko loppuvaiheessa mukaan, mutta kohtuullisemman valkosipulin ystävät voivat toki pilkkoa kynnet jo vaikka salottisipulin kanssa ruskistumaan, niin maku ehtii pehmetä paremmin.

Ensi kerralla voisi vielä tajuta käyttää tarpeeksi isoa pataa; nyt koitin änkeä simpukat wokkipannuun johon ne kyllä mahtuivat, mutta reunat alkoivat vähän tulla vastaan ja sekoittelu olisi voinut olla siistimpääkin puuhaa 😉

P.S. Ilmainen mainos vielä Ison Omenan Prismalle; kun ostin kaksi kilon pussia simpukoita ja nuori myyjäherra perkasi joukosta huonot pois, olin hieman epäluuloinen kun toisessa pussissa oli niinkin paljon kuin 940g tavaraa vielä huonojen poistamisen jälkeen. Epäluuloni osoittautuivat kuitenkin turhiksi, koska perkausvaiheessa heitin pussista korkeintaan kaksi-kolme (luultavasti matkalla) rikkoutunutta simpukkaa. Yhtään avonaista ei satsissa ollut, eikä kypsistäkään tarvinnut montaa laittaa syrjään. Eli kiitos ja anteeksi Prisma ja kalatiskin kohtelias myyjä 🙂

Simpukat chorizo-valkosipuliliemessä

(iso satsi kahdelle, enemmillä lisukkeilla riittäisi neljällekin)

1,5-1,8 kg sinisimpukoita (minulla 1,8 kg; kaksi kilon pussia, joista rääpitty huonot pois)
6 banaanisalottia
6 valkosipulinkynttä
200g chorizoa
3 rkl balsamiviinietikkaa
2,5 dl punaviiniä
1 rkl sokeria
1 tlk (400g) yrttimaustettua tomaattimurskaa
1-2 dl vettä
1 tl savustettua paprikajauhetta
1 tl rouhittua mustapippuria
1/2 tl kuivattuja chilihiutaleita
suolaa
nippu tuoretta silolehtipersiljaa silputtuna
oliiviöjyä paistamiseen

1. Hienonna salottisipuli ja chorizo, ja silppua persilja. Kuori vielä valkosipulinkynnet ja jätä odottamaan pataan pääsyä.

2. Putsaa simpukat vaikkapa täältä löytyvän käsittelyohjeen mukaan. Tässä vaiheessa avonaiset roskiin, jolleivät ne sulkeudu, kun vähän koputtelee. Rikkinäiset poistetaan myös, ja kaikista simpukoista nypitään mahdolliset ”parrat” sekä harjataan hiekat pois vaikka juuresharjalla juoksevan veden alla.

3.  Kuumenna öljy korkealaitaisessa paistinpannussa, padassa (valitse sellainen, johon on olemassa kansi) tai kattilassa. Kuullota salottisipuli keskilämmöllä pannulla, ja lisää sitten chorizo. Kääntele hetken aikaa, ja lisää balsamiviinietikka, suola, sokeri sekä kuivat mausteet. Nosta sitten pannun lämpötilaa. lisää punaviini ja anna kiehahtaa.

4. Lämmön ollessa edelleen korkea, kaada mukaan putsatut simpukat. Lisää tomaattimurska, huuhtele purkinpohja 1-2 desilitralla vettä ja kaada vielä huuhteluvesi pataan. Kääntele simpukoita hieman ja peitä kannella. Anna kypsyä kannen alla 5-10 minuuttia, kunnes kaikki simpukat ovat auenneet. Purista loppuvaiheessa vielä mukaan valkosipulinkynsi ja anna hautua pari minuttia lisää. Nakkaa päälle reilusti silputtua persiljaa ja tarjoile tuoreen leivän kera.

Kypsennetyistä simpukoista kannattaa syödä vain ne, jotka ovat aunneet, kiinni jääneet voi nakata pois.

3 Comments

Tuorejuustolla täytetty broilerin rintafile

helmikuu 27, 2012

Sunnuntai oli siivouspäivä. Isäntä ja seisoja lähtivät koirapuistoon auringonpaisteesta nauttimaan, ja minä jäin puunaamaan kaikenlaista ällöttävää keittiöstä – ei erityisen fiksu työnjako nyt, kun jälkeenpäin asiaa ajattelen 😉  Mutta olipahan mukava kokata sunnuntairuuat keittiössä, jossa ei tarvinnut raivata itselleen työskentelynurkkausta pöydillä lojuvien kippojen ja kuppien, koirankarvan ja ties minkä keskelle. Tunnustan, meillä kyllä siivotaan melko ahkerasti mutta sotketaan vielä ahkerammin!

Ohjeesta riittää kahdelle kevyen lisäkkeen (meillä linssisalaattia, jonka ohjeen laitan jakoon lähipäivinä) kera, tai kolmelle jollain tuhdimmalla lisäkkeellä, esim. valkosipuliperunat toimivat hyvin.

Tuorejuustotäytteiset broilerin rintafileet

1 pkt (3 kpl) broilerin rintafileitä
150g (3/4 pkt) Philadelphia-juustoa
muutama aurinkokuivattu tomaatti silputtuna
1 valkosipulinkynsi puristettuna
6 viipaletta pekonia
suolaa
pippuria

1. Sekoita tuorejuustoon silputut aurinkokuivatut tomaatit ja puristettu valkosipulinkynsi.

2. Leikkaa terävällä veitsellä fileisiin syvä, kapea tasku. Täytä taskut tuorejuustoseoksella kapeakärkistä lusikkaa apuna käyttäen (minä käytin greippilusikkaa). Jos maltat jäähdyttää täytteen kunnolla tai laittaa sen hetkeksi pakkaseen, on täyttäminen helpompaa. Mausta täytetyt fileet molemmin puolin suolalla ja pippurilla.

3. Kääri täytetyt fileet pekoniviipaleisiin, mieluiten niin, että pekoniviipale peittää taskun suun (minulla oli vähän vähemmän pekonia, joku oli ehtinyt putsata valtaosan paketista parempiin suihin). Paista kuumalla pannulla muutama minuutti molemmin puolin, kunnes pekoni ja näkyvissä oleva kanan pinta saavat hieman väriä.

4. Siirrä fileet uunivuokaan. Paista 180-asteisessa uunissa 30 minuuttia.

0 Comments

Kokonaisena paistettu kana ja valkosipulivaroitus

tammikuu 6, 2012

Rakastan hurjasti valkosipulia, ja kaikki jotka minut tuntevat ovat varmasti sen jossain kohtaa huomanneet hajuhaittojen kautta. Harva tosin kehtaa asiasta mitään sanoa.

Toinen, sosiaalisesti (mutta ei varmaan eettisesti) hyväksyttävämpi ruoka mistä kovasti pidän, on kokonaisena paistettu kana tai broileri, jota meillä tehdään about kerran kuussa. Tipu kypsyy uunissa vaivattomasti, ja valmistelutkin voi tehdä juuri niin helposti tai monimutkaisesti kuin haluaa.

Loppiaiseksi marketista tarttui mukaan broileri juuri vaivattomuuden vuoksi. Podimme isännän kanssa huonoa omaatuntoa: vaikka edeltävä työviikko oli päivissä mitattuna normaalia lyhyempi, oli työtunteja tullut kerättyä niin paljon, että seisojaraukka oli saanut pärjätä koko viikon melkein minimihuomiolla ja -ulkoilulla. Vapaapäivän vihdoin koittaessa halusimme maksimoida ulkoiluajan seisojan kanssa, ja antaa ruuanlaiton hoitua ilman pidempiä hellan ääressä hikoiluja.

Tämä hyvin valkosipulinen resepti on yksi helpoimmasta ja vaivattomimmasta päästä, oikeastaan valmistelujen työläin vaihe on valkosipulinkynsien kuorinta. Ja nekin voisi tietysti jättää kuorimatta. Huolellisempi tekisi maustamisen jo etukäteen, jolloin se ehtii maustua mukavasti ja myöhemmin ei tarvitse kuin laittaa lintu uuniin.

Resepti on kuoriutunut 40-clove-chicken -reseptistä, josta taitaa olla kymmeniä variaatioita, ja joka on jäänyt minunkin takaraivooni inspiraatioksi, tosin voi olla, että ”alkuperäisessä” ohjeessa käytetään kuorimattomia kynsiä. Mutta anyway, neljäkymmentä valkosipulinkynttä yhdessä ruuassa, sen täytyy olla hyvää!

Hyvin valkosipulinen broileri

1 kokonainen broileri (ehdottomasti marinoimaton)
1-2 valkosipulin kynnet (minulla oli tällä kertaa puolitoista, enkä todellakaan laskenut, oliko kynsiä 40 😉
suolaa
pippuria
reilu nippu tuoretta timjamia
tilkka oliiviöljyä
muutama voista vuoltu lastu

Aluksi pyyhkäisin linnusta turhat limat ja nesteet pinnalta (jos olisin täyttänyt sen, olisin huuhtaissut sen myös sisäpuolelta, mutta nyt en vaivautunut). Sitten kuorin ja pilkoin valkosipulinkynnet hyvin karkeaksi rouheeksi ja jätin ne odottamaan. Maustamisen aloitin aineista, jotka suurimmaksi osaksi pysyvät linnun pinnassa vaikka sitä vähän pyörittelisikin, ja etenin sitten enemmän variseviin päin. Toisin sanoen hieroin linnun pintaan ensin suolan ja pippurin, sitten timjamin ja öljyn, ja lopuksi tökin valkosipulinkynsiä linnun nahan alle ja kaikkiin sopiviin koloihin, paitsi sisäpuolelle (vaatisi pidemmän paistoajan). Timjaminoksia tökkäsin muutaman myös sisuksiin, ajattelin, että niistä saatava mahdollinen lisämaku on vain plussaa. Ennen kuin nostin linnun paistoastiaan, nakkasin vielä astian pohjalle ne valkosipulinkynnet, jotka eivät muualle mahtuneet. Uuniin mennessä broileri sai vielä muutaman voilastun pinnalle.

Broileri paistui 190-asteisessa uunissa reilun tunnin, jonka aikana valelin sitä muutaman kerran omalla paistoliemellään. Olen tavannut laittaa linnun vain suoraan vuokaan/paistoastiaan, eli linnun pohjapuoli killuu myös omassa liemessään.

Saatavuuden mukaan käytän joskus broilerin sijaan kanaa, jolloin pidän uunin lämpötilan vähän alempana ja paistoajan pidempänä. Silloin valkosipulit kypsyvät vielä pehmeämmiksi. Broilerin kylkeen tein riisiä ja papu- pekonipaistosta, josta tuli niin hyvää, että laitan reseptin pian jakoon vielä erikseen.

2 Comments