Aamupala

Hyvää alkanutta vuotta 2017! Henkilökohtainen merkkipaaluni vuodenvaihteessa on aina blogin syntymäpäivä, ja tänä vuonna Kärähtäneet täytti kokonaiset viisi vuotta. Ensimmäisen blogireseptini - hernekeiton - olen julkaissut uudenvuodenpäivänä 2012. Aluksi epäröin, jääkö blogi tyngäksi ja ehdinkö ikinä mitään julkaisemaan, mutta harrastus vei mennessään ja tänä päivänä julkaistuna on yhteensä yli 600 artikkelia. Toistakymmentä roikkuu jatkuvasti myös luonnoksissa odottamassa idean tasolla tai puolivalmiina odottamassa sopivaa julkaisuhetkeä. Jokaiselle ruokablogeja lukeneelle on varmaan tullut selväksi, että blogimaailma on muuttunut hurjasti viimeisen puolen vuosikymmenen aikana. Päällimmäisenä kentän muutoksessa käsitellään usein blogien kaupallistumista, mutta koen, että blogeista on tullut monipuolisempia: yksi on sekasyöjä, toinen kasvissyöjä, kolmas gluteeniton. Yksi perheellinen arkiruoan tuunaaja, toinen ravintoloita ahkeraan koluava. Joku tuottaa runsaasti kaupallista sisältöä ja toinen välttää sitä viimeiseen asti. Mikään edellämainituista ei mielestäni ole kuitenkaan laadullinen mittari bloggaamiselle, vaan se on upea harrastus - tai nykyisin joillekin taitaville jopa ammatti - jota jokainen voi toteuttaa omista lähtökohdistaan. Samoin omia suosikkiblogeja miettiessäni huomaan, että päällisin puolin yhdistäviä tekijöitä on näissä blogeissa yllättävän vähän. Jonkun viehätys minun silmissäni on reseptiikka, toisen inspiroivat kuvat, kolmannen naseva teksti, neljännen arkinen rehellisyys ja viidennen ehkä joku muu ominaisuus tai blogin teema. Osa omista suosikeistani toteuttaa paljon yhteistyökumppaneiden kampanjoita ja osa ei ollenkaan. Ajattelen siis, että hyviä tapoja tehdä blogia on yhtä monta kuin bloggaajiakin. Toivottavasti vanhat suosikit jatkavat julkaisujaan ja joukkoon saadaan edelleen lisää myös uusia! ...

Irlantilaisen soodaleivän makumuisto nuorentaa minua kymmenen-viisitoista vuotta ja vie mielen saarella vietettyihin vuosiin. Leivässä on ihan omanlaisensa maku ja rakenne, ja se on mielestäni myös yksi parhaita vaihtoehtoja suosikkileipääni BLT:hen. Monesti sitä on ollut tarkoitus kokeilla kotona ja muistan äitini napanneen jo vuosia sitten talteen yhden reseptin jostain suomalaisestakin ruokalehdestä. Aina on vaatimaton soodaleipä kuitenkin unohtunut listaltani. Nyt leipä putkahti taas jostain mieleen - kenties loogisena (?) jatkumona edellisviikonlopun verimakkaroista, ja päätin hetken mielijohteesta kokeilla sitä. Ennakkoymmärrykseni oli, että soodaleipä on helppo valmistaa, mutta olin yllättynyt, kun selvisi, kuinka helppo: ei vaivausta, ei kohotusta, ei muotoilua, ainekset vaan sekaisin ja uuniin puoleksi tunniksi. Tällainen pikaleipä saattaa olla leivontahifistelijän kauhistus, jopa epäleipä, mutta minä voin erittäin hyvin elää sen kanssa. Leipä on alkujaan nimenomaan joka päiväksi leivottu arkileipä, joten silloin se saa ollakin yksinkertainen. Ja tuollaisen leivänhän voi pyöräyttää vaikka aamiaispöytään ilman, että tarvitsee herätä jo aamuyöstä, se on minusta ihan mahtavaa. ...

Ei varmaan ole eka kerta, kun tämän sanon, mutta mielestäni kananmuna on yksi maailman parhaista keksinnöistä. Onko mikään muu raaka-aine niin monikäyttöinen sekä statistin roolissa että annoksen päätähtenä? Ja kulkee tarvittaessa vielä kypsennettynäkin omassa pakkauksessaan. Aamiaispannun idean otin Luci’s Morsels -blogista lähinnä kuvan perusteella, ihastuin nimittäin ajatukseen uunissa kypsennetyistä munista, joiden päällä on leipäkuutioita. Ihan eri ruokahan siitä tuli (epäilemättä, jos ei viitsi lukea ohjetta), omani valmistui sen pohjalta, mitä jääkaapissa oli eli kasviksista ja pienestä palasta hyvää cheddaria. Päälle pudottelin parhaat päivänsä nähnyttä täysjyväpaahtoleipää sekä muutaman voilastun makua tuomaan. Tämä(kin) on siitä kiva ruoka, että mukaan voi hyvin heittää juuri sitä, mistä itse pitää - ilmeinen kumppani kananmunalle olisi pekoni, mutta joskus voi ruokaa tehdä ilmankin. Kunhan ei tule tavaksi. ...

Minä tykkään puurosta. Useimmiten syön sitä ihan tavallista kaurahiutalepuuroa mitä keittelen ihmispoikasellekin, mutta ryynikaapin sisällön ja mieliteon mukaan tulee keiteltyä paljon muutakin. Kun on aikaa (odottaa, valmistukseenhan aikaa ei edes kulu), teen uunipuuroja. Viimeisin uunipuuroviritys oli jälleen ihan yliyksinkertainen, mutta siitä tuli niin hyvää, että halusin sen laittaa tännekin. Tuunasin normiuunipuuroa raastamalla sinne pari omenaa ja maustamalla hieman, jolloin puuroon tuli ihanan jouluinen tuntu. Tämä sopi hyvin hitaan viikonloppuaamun aamiaispuuroksi, mutta myös arkijälkkäriksi, varsinkin, jos päälle ripsauttaa vähän sokeria. Päärynä sopii tähän puuroon mainiosti myös, samoin ohran voisi vaihtaa riisiin. Jos puuron haluaa syödä aikaisin aamulla, sen voi laittaa uuniin jo edellisenä iltana ja antaa hautua pienemmissä asteissa (laittaisin noin 100-asteiseen uuniin) yön yli. ...

Lauantaina nautittiin brunssia siskoni perheen kanssa. Kiireetön viikonloppubrunssi on suosikkiaterioitani sekä kotona että ulkoruokinnassa, mutta tällä kertaa helteet ja kaikenlaiset aikasyöpöt asettivat vähän haasteita tarjottaville. Menua mietittäessä yritin valita mahdollisimman paljon sellaista, mitä voisi tehdä suureksi osaksi etukäteen, mihin ei tarvittaisi uunia ja mikä kestäisi hellelukemia ruokailun ajan. Suosin myös tuotteita, jotka selviäisivät brunssipäivänä vähällä vaivalla (viipaloimalla tai paketin avaamalla) jääkaapista pöytään. Mitään suuria kompromisseja ei tarvinnut silti tehdä, ainoastaan uunimunakas muuntui samoista aineista tehdyksi perunasalaatiksi, kun halusin välttää uunin käyttöä. Mitään erityistä reseptiä ei salaattiin ollut, mutta käytin siihen siis mm. perunaa, kananmunaa, sipulia, oliiveja, paprikaa, fetaa ja basilikaa, oliiviöljy-balsamicopohjaisella kastikkeella. Muffinit ja croissantit paistoin aikaisin samana aamuna, niin asunto ehti jäähtyä ennen vieraiden saapumista. ...

Ja samalla kysymys, MITEN mä en ole ennen tehnyt puuroa uunissa? Onneksi tämä aukko sivistyksessä tuli täytettyä, sillä uunipuuro on ihanan pehmeän makuista. Ja kun usein hehkutan helppojen juttujen perään, niin eivätpä ne jutut tästä enää helpotu. Anteeksi nyt siis teille, joille tällainen puuro on ihan peruskauraa ja resepti liian yksinkertainen jakoon, en vaan voi olla levittämättä uunipuuron ilosanomaa - olkoonkin, että resepti on napattu ohrasuurimopaketin kyljestä :) Kolmen tunnin kypsennys tarkoitti minulla sitä, että puuro valmistui aamiaisen sijaan lounaaksi, mutta aamupalaksi puuro valmistuu hauduttamalla sitä vaikka yön yli 100-asteisessa uunissa. Puurolisukkeina käytin ihanaa äidin tekemää vadelmahilloa sekä maitoa, ja toisella syönnillä voita, kanelia, sokeria ja maitoa. ...

Pekoni sopii kaikkeen ja tekee kaikesta parempaa, ja aamiaiseen se sopii ihan erityisen hyvin. Kuten sopii myös muna. Avokado taas tykkää pekonin seurasta, ja sen kaveriksi haluavat sipuli ja tomaatti. Onko mitään syytä, miksei näitä kaikkia yhdistäisi ruokaisaksi aamiaisleiväksi? En sellaista keksi, koska leivistä tuli herkkuja, juuri sopivaa piristystä harmaaseen kurakelikauden aamuun. Viikonlopun kunniaksi kokeilin tehdä leiville uppomunat, mutta paistettu kävisi yhtä hyvin. Jos muuten saatte avokado-ostoksilla käsiinne hedelmiä, joita ei ole esikypsytetty vaan jotka ovat ehtineet kypsyä “luonnostaan”, ottakaa niitä. Monesti olen harmitellut esikypsytetyissä avokadoissa sitä, että ne ovat maultaan samanlaisia kuin raa’at, mutta koostumukseltaan lähes pilaantuneita. Ainakin itselläni on käynyt parempi tuuri silloin, kun on onnistunut löytämään ei-esikypsytettyjä yksilöitä, niissä ovat maku ja väri olleet paremmin kohdallaan. ...

Blogista huolimatta suuri osa ruuanlaitosta on sellaista ihan tavallista, josta ei jää mitään kerrottavaa jälkipolville. Sitä kanasuikale-wokkivihannes-riisimössöä siis. Sitten on kokeiluja ja projekteja, joista kannattaa kirjoittaa, menivät ne syteen tai saveen. Ja toki niitä arkiruokia, joissa on joku kiva idea jaettavaksikin. Mutta joskus tulee sellaisia onnistumisia, että ei tiedä, miten päin niistä edes kertoisi. Kun kaikki vaan menee ihan totaalisen nappiin. Tänään sain sellaisen onnistumisen pinaattimuffinieni kanssa, että haluan levittää niiden ilosanomaa ihan kaikille - tehkää näitä! Muffinit olivat niin kauniita, että hihkuin innosta, kun otin niitä uunista, ja niin hyviä, että rupesin melkein itkemään ilosta, kun isäntäkin kehui ne maasta taivaaseen (tai siis ehkä en vaan melkein, mutta en tunnusta ;). Ja sanoinko vielä, että nämä olivat myös ihanan helppoja? ...

“Mikään ei ole parempaa kuin tuoreen leivän tuoksu aamulla” tai “mikään ei ole parempaa kuin vastaleivottu leipä aamiaispöydässä”. Tottahan se on, mutta otan siitä vähän kodinhengetärpaineita. Ei minusta ole heräämään riittävän aikaisin, että vaivaisin, kohottaisin ja paistaisin ennen kuin muu talon väki edes herää! Ilokseni muffinit - tai muffinsit, kumpia ovatkaan - pystyy tekemään melko vikkelään “sekoita ja paista” -periaatteella, eli ne sopivat myös tällaiselle laiskemmallekin emännälle. Lisäksi niihin saa ujutettua yhteen pakettiin suuren osan aamiaisesta, kun mukaan lisää juustoa, porkkanaa, pekonia, kinkkua, paprikaa… you name it. Brunssit ja ensi kesän piknikit, täältä tullaan! ...

Aamiaismoothie muuttui syksyiseksi, kun käytin siihen purkinpohjat pakastepuolukoita ja yhden jo vähän nahistuvan omenan. Maapähkinävoi ja hunaja makeuttajana toivat smoothieen vielä ihanaa täyteläisyyttä. Mukavaa vaihtelua tavalliseen mustikkasmoothieeni! Kaurahiutaleet tai -lese täydentäisivät smoothien “kokonaiseksi” aamupalaksi, mutta tällä kertaa aamupalalla oli myös leipää, joten en kaivannut enää smoothieen. Syksyinen puolukka-omenasmoothie (yksi iso tai kaksi pienempää annosta) 1 dl jäisiä puolukoita 1 omena 2 dl maitorahkaa 2 dl maitoa loraus hunajaa (maun mukaan) 1 rkl maapähkinävoita ...