Aasialainen

Käsi ylös, muistatko vielä opiskelijanuudelit? Minä söin niitä kausiluontoisesti hyvinkin paljon, ja nuudelikausia tulee silloin tällöin edelleen. Sellainen on tälläkin hetkellä meneillään, tuntuu, että arkiruossani vuorottelevat lähinnä nuudelit ja laab gai. Sen verran ovat kuitenkin nuudelikulhot jalostuneet opiskeluajoistani, että nykyisin ne ovat arki-iltoinakin tuoreilla vihanneksilla ja yrteillä höystettyjä, mausteisia keittoja. Viimeaikainen vakkarikeittoni on ollut jonkin sortin seka-aasialainen versio: kananmuna muistuttaa ramenista, lime, sriracha ja kalakastike puolestaan pho-keitosta. Muita sattumia, esimerkiksi tähteeksi jääneitä lihoja, voi lisätä tarjonnan mukaan. Maukas liemi taas taitaa kuulua keittoon kuin keittoon. ...

Reilut pari kuukautta sitten, kiinalaisen uudenvuoden kieppeillä, silmiini sattui tämä hesarin kalaruokaresepti. Tulisen ruuan ystävänä innostuin siitä kovasti, mutta meni pitkään, ennen kuin lopulta tulin ruokaa valmistaneeksi ja vielä pidempään, ennen kuin resepti ehti blogiin saakka. Tässä se nyt kuitenkin on, kalaa Shuizu Yu eli “puuduttava kala”. Arvaatte varmaan, mistä kutsumanimi tulee? Itselläni oli pieniä vastoinkäymisiä matkassa ohjeen toteutuksen kanssa, vaikkei se vaikea olekaan. En ehtinyt aasialaisia elintarvikkeita myyvään kauppaan fermentoidun papu-chilitahnan perässä, vaan korvasin sen korealaisella fermentoidulla gochujang-chilitahnalla. Arvelen tahnanvaihdoksen olleen syynä siihen, että kastikkeen maku meinasikin jäädä hieman valjuksi. Tulisuutta löytyi toki, mutta kaipasin makuihin tasapainoa - yksinkertainen soijakastike ja pieni määrä fariinisokeria paikkasivat tilannetta hyvin. Myöhemmin selvisi, että reseptiin alkujaan tarkoitettu tahna olisikin huomattavasti gochujangia suolaisempi. Tarinan opetus lienee, että ruuan saa tehtyä tavallisesta kaupasta löytyvällä korvaavalla tuotteella, mutta silloin se vaatii hieman omaa tuunausta. ...

Ylämaankarjan yllätyskassi? Hetken ajatukselle hihiteltyäni halusin ehdottomasti sellaisen, kun niitä paikallisen REKO-ryhmän kautta oli muutama tarjolla. Ennakkotietona oli vain luettelo paloista ja tuotteista, joista osa löytyisi kassista, mutta lista kuulosti niin hyvältä, ettei kovin huono tuuri ollut edes mahdollinen. Niinpä kiikutin innoissani kotiin muovikassin, josta löytyi ainakin maksaa, suikalelihaa, ydinluukiekkoja, osso buccoa ja naudanlihasäilykettä. Listan viimeisen tuotteen viipaloin ruisleivän päälle, muut pääsivät pakastimeen odottamaan jatkokäsittelyä. Ensimmäisenä kaivoin pakkasesta osso buccon. Jostain syystä sitä tulee tehtyä harmillisen harvoin, rinta- ja häntäpalojen pitäessä meillä lihapatasuosikin asemia. Nyt lähdin hakemaan lihaan mausteisuutta ja käänsin ajatukset aasialaisia keittiöitä kohden. Mielessäni oli sellainen etäinen “olen joskus jossain maistanut jotain sentapaista” -makuhaihattelu kastikkeesta, jota söin vuosituhannen vaihteen kieppeellä eräässä ainakin siihen aikaan hyvässä kiinalaisessa ravintolassa setsuanilaisen kastikkeen nimikkeellä. Silloin sen kanssa tarjoiltiin rapuja, mutta arvelin naudanlihan sopivan samantyylisen kastikkeen kaveriksi myös, tai ainakin voivani taittaa makumaailman myös naudalle sopivaksi. Sitäpaitsi makumuistoni oli sen verran kaukaa ja lihani valmistumassa kastikkeella hitaasti hauduttamalla, että tuskin ihan samasta kastikkeesta puhuttaisiin kuitenkaan. ...

Muutama kuukausi takaperin ostin pari munakoisoa aikeenani tehdä jotain aasialaista, ehkä tähtianiksella maustettua ruokaa, kun silmiini sattuikin tosi sopivasti vähän erityyppinen, edelleen aasialaishenkinen munakoiso-ohje. Se oli menoa sitten, laskin eilen tekeväni samaa ruokaa viidettä tai kuudetta kertaa kahden ja puolen kuukauden sisään. Vasta viime yrittämällä sain napattua annoksesta kuvan, aiemmat vedokset ovat suoraan hävinneet parempiin suihin. Resepti on Silläsipulilasta bongattu, ja sinne kulkeutunut Appelsiineja ja Hunajaa -blogista. Itse olen tehnyt siihen vain hyvin pieniä muokkauksia. ...

Sekoitellessani hirvi-phon lisukkeita tulin ajatelleeksi, että yrtti-ituseoksesta saisi myös aivan ihanan salaattipohjan jollekin kevyenraikkaalle, aasialaishenkiselle viritykselle. Sellaiselle, jossa yrtit eivät olisikaan “vain” mausteena vaan esittäisivät salaatin pääosaa. Tuumasta toimeen, ja syntyi tämä lihaisuudestaan huolimatta kevyt mutta makuja pursuava kanasalaatti. Kaupasta olivat mung-pavunidut loppuneet, mutta sinimailasen idut (eli alfalfa-idut?) sopivat salaattiin myös, vaikkeivät antaneetkaan yhtä rouskuvaa suutuntumaa kuin tukevammat serkkunsa. Olin ilmeisesti hieman huonona päivänä liikkeellä, koska myös etsimäni kokonaiset broilerit olivat kaupasta lopussa, mutta korvasin ne maustamattomilla koipireisillä, jotka luullisena palana sopivat yhtä hyvin keiteltäviksi. ...

Meillä kävi onni saada tänä syksynä pakastimeen muutama pala hirven niskaa. Paloista riittää pariksikin kokkauskerraksi, joten päätin heittäytyä hulluttelemaan ja kokeilla parilla palalla, miten hirvi taipuisi hieman vietnamilaisen pho-keiton tyyliseen soppaan. Tykkäsin kovasti joskus alkuvuodesta tekemästäni samantyylisestä naudanhäntäkeitosta, joten ajattelin, että tumma, luullinen hirvenliha voisi sopia keittoon myös. Sitäpaitsi palana hirvenniska jopa muistutti jättimäistä naudanhäntäkiekkoa, joten en voinut vastustaa kiusausta. Tällä kertaa valmistin liemen kokonaan kattilassa aiemman uunissa hauduttelun sijaan. Vaikka hirvenliha on huomattavasti nautaa vähärasvaisempaa, tuli liemeen mukavasti makua ja lihakin muuttui erittäin mureaksi hauduttuaan kannen alla noin kuusi tuntia (vaikka vähemmälläkin varmasti pärjäisi). Jos aikaa on, keiton voi tehdä yhdellä istumalla mutta minä jaoin tekemisen kahtia; liemen, siivilöinnin ja lihan riipimisen tein syömistä edeltävänä iltana, ja seuraavana päivänä vain lämmitin ne sekä valmistelin lisukkeet ennen tarjoilua. Hirvenlihan tilalle keittoon voi ihan yhtä hyvin käyttää sitä nautaakin, sehän se oikea pho-keiton raaka-aine on. Mainitsemieni häntäpalojen lisäksi ainakin luullinen rinta on erinomaista tällaisissa keitoissa. ...

Varma syksyn merkki on se, kun pataruuat alkavat maistua pitkän tauon jälkeen. Syvät, muhevat maut ja pitkään kypsyttämisen helppous houkuttavat kerta toisensa jälkeen, eikä ainakaan itseäni haittaa myöskään se, että padassa kypsentämiseen sopivat yleensä hieman edullisemmat ruhonosat, kuten tällä kertaa testaamani limousin-naudan etuselkä. Pala oli vähärasvaisempi kuin odotin, mutta muuttui siitä huolimatta pitkän haudutuksen aikana mureaksi ja suussasulavaksi. Vaikka patojen kypsennys on kaukana rakettitieteestä, voi mausteilla leikitellä mielin määrin. Nyt inspiroiduin Pohjois-Thaimaan makumuistoista ja maustoin padan currytahnalla, inkiväärillä ja sipuleilla, jolloin mausta tuli mausteinen muttei varsinaisesti tulinen. Tuore thaibasilika ja minttu valmiin padan päälle silputtuna raikastivat kokonaisuutta mukavasti. Tervetuloa viileät syyskelit, tätä pataa syödessä ei ihan heti ala paleltaa. ...

Grillaus on ihan mahtava tapa valmistaa kalaa ja muita mereneläviä, hieman tylsänä pidetyt lohet ja kirjolohetkin saavat siten ihan uutta eloa! Moni valittelee kalan grillaamisen olevan vaikeaa, mutta pelko pois, ei se ole, jos vaan muistaa valita nahallisia paloja tai kokonaisia kaloja, ja käyttää kääntämiseen leveää lastaa. Halsteri on myös hyvä apuväline. Itse myös laitan kalan yleensä aluksi hyvin kuumalle ritilälle ja pienennän sitten lämpöä, ehkä olen vain taikauskoinen mutta mielestäni kala tarttuu silloin vähemmän, kuin jos grilliritilä olisi suoraan keskilämmöllä. ...

Korealainen gochujang-chilitahna taitaa olla tämän vuoden sriracha, niin paljon sitä näkyy nyt ruokaohjeissa. Eikä ihme, fermentoidussa tahnassa on ihan omanlaisensa maku ja se taisi meillä rantautua isoihin marketteihin alkuvuodesta. Meidänkin jääkaappiin on eksynyt (nyt ahkerassa käytössä) oleva purkillinen, vaikken aiemmin ole blogissa asti tahnaa käyttänytkään. Taannoin kokeilin sekoittaa tahnaa majoneesiin ja sain siitä onnistuneen makulisän lohen ja kurkun kaveriksi makirulliin, nyt savustin raakapakasteena ostamiani tiikerirapuja ja valmistin tahnasta samantyyppisen, erittäin yksinkertaisen dipin. ...

Siitä taitaa olla jo puolisentoista vuotta, kun olimme isännän kanssa viimeksi helsinkiläisessä thairavintola Lemon Grassissa. Tuolloin tilasimme yhden annoksen, omenasalaatin, jota on siitä lähtien pitänyt testata myös kotikeittiössä, niin mieluisa tuo variaatio perinteisestä papaijasalaatista oli. On minulla toki muitakin, vielä pidempään to-do -listalla olleita projekteja, mutta puolitoista vuotta yhden salaatin tekemiseen on jo aika saavutus minultakin. Viikonlopun grillaushommia miettiessäni muistui tuo salaatti onneksi taas mieleen, ja hetken mielijohteesta vaihdoin suunnittelemani aasialaistyylisen slawin omenasalaattiin. Onneksi, sillä aika ei ollut mitenkään kullannut muistoja; ihan yllättävää, miten vaatimaton omena taipuukin hienosti thaimakumaailmaan suolaisen kalakastikkeen ja happaman limen saattelemana. Kaikkihan myös tietävät, miten omena ja pähkinät (jotka unohdin valokuvasta) sopivat yhteen - ihan sairaan hyvin. Ja parasta on, että toisin kuin oikeaan som tamiin käytettävän vihreän papaijan kohdalla, granny smitheja tai muita arkisia omppuja saa ihan joka puodista ja vieläpä edullisesti ympäri vuoden, meilläkin majailee jääkaapissa lähes aina muutama yksilö. Jos thaityyliset salaatit kiinnostavat mutta niitä ei ole aiemmin tehnyt, tämä on hyvä, matalan kynnyksen versio! ...