Aasialainen

Jos syön muutaman päivän liian yksipuolisesti tai raskaasti, alkaa kroppani yleensä huutamaan tuoreiden, raikkaiden makujen perään. Sama kaava toistui myös muutaman päivän sairaalaruokailujen jälkeen, heti kotiinpäästyä niin mieli jotain omannäköistä ruokaa, mieluiten salaattia. Ja ehdottomasti jotain aasialaisvivahteista! Ruokaisaa oli salaatin kuitenkin oltava - pelkällä pupunruualla en elä eikä syömismahdollisuuksia ole ihan alvariinsa, joten sekoitin salaattini riisinuudeleista, kanasta ja maapähkinöistä tuoreiden vihannesten ja yrttien ohella. Täyttävää mutta samalla kesäisen kepeää. ...

Intialainen ruoka ei kuulu vahvuusalueisiini (jollei vahvuudeksi lasketa sitä, että syö sitä verrattain usein ja mielellään?). Sitä tulee siis harvemmin tehtyä, vaikka en oikeastaan keksi ihan suoraa syytä, miksi - olen perustellut asiaa itselleni sillä, että pitäisi hankkia arsenaali mausteita, joita ei muuten tule niin käytettyä, mutta ei sekään nyt ihan totta ole. Suurin osa jutuista löytyy mauste- ja jääkaapin perusvalikoimasta jo nykyisellään, eikä loppujakaan tarvitse ihan kuusta asti etsiä. Ja olenhan minä hankkinut kaappiin valmiiksi sopivat mausteet myös thairuokien tai Lähi-idän makujen loihtimiseen, joten miksi intialainen olisi jotenkin poikkeus? No, en oikeastaan tiedä, mutta kunnon herätys intialaiseen kokkaamiseen kotioloissa odottaa vielä tulemistaan. ...

Ruokatrendien viuhuessa yksi juttu on ja pysyy meidän keittiössä, nimittäin thaimaalainen ruoka. Niin kuin varmasti monessa muussakin asiassa, mitä enemmän aiheeseen tutustuu niin sitä enemmän uutta tutkittavaa ja kokeiltavaa löytyy. Ketään ei varmaan yllätä, että meillä menee kalakastiketta useampi litra vuodessa ja limettejäkin ostetaan kelpo pussillinen melkein joka viikko. Monesti tulee myös tehtyä ihan vain jotain thai_tyylistä_, meikäläisiä raaka-aineita soveltaen mutta thaimaalaisia mausteita vapaalla kädellä hyödyntäen. Toisinaan tekee kuitenkin mieli tehdä ruokaa myös vähän enemmän pieteetillä, reseptiä seuraten ja hakien niitä ahaa-elämyksiä siitä, mistä joku tietty ruoka saa sille leimalliset ominaisuutensa. ...

Tämä mangokana syntyi pienenä kompromissina, kun yritin sovittaa kokonaisen kananpojan valmistusta sekä omiini että taaperon ruokamieltymyksiin. Lisäksi ruuan piti valmistua ilman, että keittiössä kuluisi kovinkaan paljon aikaa. Itse haaveilin tulisesta, mangolla höystetystä kanasta mutta lapselle ruuan piti olla hiukan lempeämpää. Niinpä päädyin hauduttamaan kanan miedosti maustetussa kookosliemessä ja maustamaan sen mangososeella, jättäen kuitenkin itselleni tilaa lisätä chiliä valmiiseen annokseen mielin määrin. Kompromissi terminä saattaa kuulostaa vähän negatiiviselta ja siltä, että loppujen lopuksi kukaan ei saa mitä haluaa, mutta tällä kertaa tilanne meni juuri toisin päin, minä ja lapsi saimme molemmat juuri sellaista ruokaa, mistä pidämme. ...

Jos jonkinlaista nuudelisoppaa on vuosien varrella tullut sekä syötyä että tehtyä, mutta myönnän, että tietämykseni vietnamilaisesta pho-keitosta on perustunut täysin omiin mielikuviini. Kuvaani on kuulunut lähinnä riisinuudeleita ja kasviksia, joiden päälle kauhotaan maukasta lientä ja mahdollisesti lihaa. Viimeisen vuoden-parin aikana on pho-keittoa kuitenkin tehty vähän joka suunnalla, joten väkisinkin on takaraivoon jäänyt ajatus ainakin siitä, että soppa on nimenomaan naudanlihasta tehtyä ja hyvistä, luuta sisältävistä paloista pitkään haudutettua, supermaistuvaa lientä. Ja tähän se kuvani pho-keitosta onkin sitten jäänyt. ...

Tässä joku kerta taisinkin jo mainita, että (kieltämättä ihanien) jouluherkkujen välissä mieli ja vatsa haluavat vastapainoksi keveämpiä, raikkaita makuja. Niinpä meillä tunnutaan syövän joulukuussa ihan erityisen paljon aasialaistyylistä ruokaa, vaikka tykkäämme siitä kyllä aina muutenkin. Tällä kertaa oli vaikeuksia päättää, tehdäkö goi ga -tyyppistä kanasalaattia vai maapähkinänuudeleita. Salaatti vei voiton, mutta koska jääkaapissa ei ollut siihen ihan täysiä aineksia, syntyikin tarjolla olevista raaka-aineista jonkinlainen hybridi, aasialaissalaattia ja maapähkinäkanaa. Yhdistelmä olikin aivan ihana, täyteläinen kana teki salaatista ruokaisan, mutta kokonaisuus oli silti kevyt ja raikas. Harmittelimme isännän kanssa ainoastaan sitä, että teimme kanaa niin vähän, olisimme varmaan pystyneet syömään tuplasti ohjeen määrän - eli jos olet kovin nälkäinen, kannattaa broilerin määrä tuplata. Joka tapauksessa, suosittelen lämpimästi, kun jouluruokaähky iskee! ...

Jokunen kuukausi sitten kirjoitin vanhemman ja vauvan syömisten optimoinnista. No, aika kuluu nopeasti ja meillä aletaan olla siinä onnellisessa pisteessä, että koko perhe pystyy syömään joltiseenkin samaa ruokaa. Toki joitain rajoituksia vajaan vuoden ikäiselle vielä suositellaan, mutta sallittu repertuaari on jo niin laaja, ettei tarvitse miettiä päätään puhki seuraavaa lounasta keksiessään. Esimerkiksi tällainen lempeä curry menee nykyisin myös perheen pienimmälle. Ruoka syntyi vähän vahingossa, niinkuin nykyisin aika moni asia meidän keittiössä. Vaikka lapsi syö jo melkein kaikkea, ei oma pääni taaskaan ollut kaupassa niin mukana, että olisin sen huomioinut vaan keräsin kärryyn autopilotilla yhden bataatin lapsen ruokkimista varten. Yhden. Eikä se edes ollut kovin suuri. En parhaallakaan pihistelyllä saisi yhtä bataattia riittämään koko porukalle sellaisenaan, mutta keksin pilkkoa sen lempeään, massaman-curryn tyyppiseen, kookosmaitopohjaiseen kastikkeeseen. Samaan kastikkeeseen meni myös pala (sanottakoon taas, että ihan mahtavaa Kiven Säästöpossun) kassleria, jota oli jäänyt edellispäivältä yli. Vähän sipulia, porkkanaa, inkivääriä ja muita mausteita, ja kas, meillä oli maukas, syksyn väreissä hehkuva curry. ...

Olen joskus ennenkin kertonut, että kun ruokahimo iskee johonkin tiettyyn juttuun, sitä tulee tehtyä tosi monta kertaa lyhyen ajan sisällä, kunnes himotus menee ohi ja seuraava juttu astuu tilalle. Jotkut näistä himotuksista toistuvat toki uudestaan ja uudestaan. Välillä ne kohdistuvat lämpimiin voileipiin, välillä riisipuuroon, välillä tiettyihin salaatteihin ja niin edelleen. Tämänhetkinen kohteeni on thaityylinen kalakastike-chilidippi melkein minkä tahansa kanssa. Homma alkoi täysin viattomasti, kun isäntä sattui löytämään - kaikista paikoista - Kuusamon Prismasta irtomyynnistä tuoreita jalapenoja. Emme olleet niitä tuoreena ennen käyttäneet, joten keräsimme muutaman koriimme. Lomareissulla ne jäivät kuitenkin käyttämättä, kun mieli teki enemmän metsän antimia ja perinteistä suomalaistyylistä ruokaa, mutta kotiin palattua ne alkoivatkin huudella minulle jääkaapista, ja muutenkin teki mieli taas jotain mausteista ja ehkä vähän keveämpää parin tuhdisti eletyn lomaviikon jälkeen. Niinpä tein niistä thaityylistä chilidippiä yksinkertaisen uunikanan pariksi, ja jäin tulistekoukkuun saman tien. Eiväthän ne jalapenot mitään periaasialaisia chilejä ole, mutta hirmu hyvää tulistetta niistä tuli silti. Hauskaa oli myös, että jalapenon happamahko maku, joka oli minulle tuttu lähinnä niistä suolaliemeen säilötyistä viipaleista, tuli selvästi myös tuoreessa chilissä esiin. Minä olen nimittäin luullut maun olevan sen säilöntäliemen ominaisuus… no, näin se junttikin sivistyy. ...

Olen tainnut jaksaa huomautella, että pulled porkista eli nyhtöpossusta on nykyisin jo lähes ylitarjontaa. Sitä saa lounasruokaloista, ketjuravintoloista, pop-upeista, food truckeista ja valmiiksi pakattuna jopa kaupan kylmätiskistä. Silti, minäkin olen pulled porkin suuri fani ja teen sitä verrattain usein, eihän tarjonta itse ruokaa pahenna yhtään. Kyseessä on sangen vaivaton ja edullinen, mutta monikäyttöinen ja suussasulava herkku, eli juuri sellainen ruoka, jota tykkään itse tehdä. Viimeksi pulled pork kutsuttiin hätiin, kun tein pitkästä aikaa kimchiä. Minusta hapan, tulinen ja suolainen kimchi kaipaa parikseen mauiltaan vähän makeaan taittuvaa, kohtalaisen rasvaista lihaa, mieluiten possua. Ykkösvalintani olisi ollut luullinen paahtokylki, mutta koska pakastimessa oli useampi pala lapaa, päädyin tekemään nyhtöpossua aasialaishenkisellä marinadilla. En voi nimittäin sanoa possua korealaiseksi, koska tuntemukseni korealaisesta ruuasta alkaa ja päättyy kimchiin ja muutamiin ravintolareissuihin. Mielikuvitukseeni piirtyi kuitenkin kuva seesaminsiemenillä höystetystä, makeassa marinadissa muhineesta lihasta, ja sitä kuvaa seuraten syntyi enemmän tai vähemmän korea possuni. Jotta sekasorto olisi täydellinen, söimme possun ja osan kimchistä riisipaperirullien sisällä. Maistui se tosi hyvältä niinkin, vaikkei suoritus mikään tyylipuhdas ollutkaan. ...

Aina välillä isäntä yllättää minut tuomalla kaupasta jotain odottamatonta, mistä olisi mukava saada ruokaa. Onneksi yllätykset eivät yleensä ole kaljaa ja salmiakkia, kuten erään sarjakuvan porsaalla, vaan niistä saa ihan oikeasti tehtyäkin kaikenlaista. Vaikka toki kaljasta ja salmiakistakin riittäisi kokkaushaastetta. Vapaaehtoisia? ;) No mutta asiaan ennen kuin lähtee enemmän lapasesta, tällä kertaa sain siis kaupasta pari pussia lehtikaalia. Toinen pussillinen on vielä käyttämättä, mutta ensimmäisen käytimme aasialaishenkisesti udon-nuudeleiden ja maapähkinöiden kanssa. Melkoista pikaruokaa, kun udonitkin olivat valmiiksi pehmeitä ja vaativat vain hieman pannun näkemistä. Ihan tavallisista munanuudeleistakin tämä onnistuisi helposti, käyttää nuudelit vain pikaisesti kattilassa ennen pannuun lisäämistä. Arkista, mausteista ja hyvää! ...