Aasialainen

Olen nykyisin tosi ronkeli lähtemään iltarientoihin, mutta silloin kun lähden, on yleensä kyseessä joku pitkään ja hartaasti odotettu meno. Tähän aikaan vuodesta niitä saattaa olla jopa useampia :)Viime viikonloppuna kokoonnuimme vanhojen ystävien - ja vanhojen vain siis siinä mielessä, että olemme tunteneet toisemme parisenkymmentä vuotta - kanssa tuopin äärelle, kuten meillä kerran vuodessa tapana on. Ilta venähti sen verran, että sunnuntaina teki mieli jotain mausteista ja helppoa syötävää; päädyin tekemään mausteisia aasialaishenkisiä possupullia, jotka saivat makua samoista aineista kuin aiemmat dumplingit. Pullat pääsivät tarjolle yhtäläisen mausteisella nuudelipedillä. Helppoa ja voimistavaa dagen efter -ruokaa ;) ...

Työpaikan lähelle nousi dumplingeihin erikoistunut lounasravintola, ja parissa muussakin paikassa olen niitä hiljattain syönyt. Nyt kokeilin niitä kotikeittiössä ensimmäistä kertaa. Dumplingeilla tarkoitan niitä raviolin vastikkeita, höyrytettyjä taikinanyyttejä, jotka kätkevät sisäänsä liha-, kala-, tai kasvistäytettä. Eri nyyttilaaduilla ja niiden valmistustavoilla on paljon tarkempiakin nimiä, mutta koska en ole ihan varma mitä minun tekemäni ovat, kutsun niitä nyt vaan dumplingeiksi. Ainakin Campasimpukalta ja Kaikki äitini reseptit -blogin Nannalta löytyy aiempia ohjeita samantapaisista jutuista. ...

Manskulle on muutama kuukausi sitten avattu uusi thai-ruokapaikka Prikthai, johon suuntasimme testikierrokselle vapaapäivän kunniaksi samalla reissulla, kun lähdimme varta vasten Espoosta Hakaniemen torille ja halliin. Melkein ulkomaille siis. Prikthai on saanut loistavan sijainnin kisahallia vastapäätä ja ilmeisesti lähiseudun asukkaatkin ovat jo paikan löytäneet, mutta lieko syynä ollut kaunis ilma tai joku muu, me söimme lähestulkoon tyhjässä ravintolassa. Miljöö oli mukava, siisti ja ehkä keskivertothaimaalaista hieman yksinkertaisempi, vaikkei epäselväksi jäänyt, minkä maan ruokakulttuuria paikka edustaa. Olin etukäteen silmäillyt arvostelua, jossa kehuttiin ravintolan listaa hieman tavanomaisesta thaimaalaisesta poikkeavaksi, mutta en valitettavasti keksinyt, miten, vaan valitsimme perusvarmat annoksemme tuttujen suosikkien niinikään perusvarmasta joukosta. Tilaukset otettiin reippaasti, mutta ruokia odottelimme tovin - ei haitannut, koska keittiöstä kuului mukavaa kokkaamisen ääntä, luvaten tuoreeltaan tehtyä, hyvää ruokaa. ...

Oho, nyt on jo heinäkuu. Ja Kärähtäneiden olemassaoloa on ehtinyt kulua puoli vuotta! Helppo muistaa, koska ensimmäisen tekstin hernekeitosta nakuttelin kasaan uudenvuodenpäivänä, kamalan rumalla (sinänsä herkullisen sopan) kuvalla varustettuna :D Muutenkin sormet ovat jo alkaneet syyhytä päästä vähän siistimään ulkoasua, ottaa rakeinen valokuva pois taustalta ja niin edelleen. Ja kategorisointikin voisi olla loogisempi… Mutta ne ovat varmasti ikuisuusprojekteja, innostun sitten jonain päivänä :) Tämänpäiväisestä tekstistä tulee ihan eka kirjoitus sikäli mieleen, että lopputuotos on esteettisyydeltään vähän samaa luokkaa kuin hernekeitto tai vaikkapa raparperikiisseli ;) Kummastakaan ei ole kuitenkaan kyse, vaan vihreästä thai-dipistä, jota muutaman vuoden takaisella Thaimaan-reissulla sai aina grillattujen merenelävien, sekä usein myös hot potien kaverina. Samaa soosia ei ole tullut kotimaassa vastaan, joten ostin tuliaisiksi pullollisen - se ei kuitenkaan yhtään vastannut ravintoloissa saatua tuoretta dippiä, joten käyttämättä jäi. Kaikessa yksinkertaisuudessaan ei reseptikään ole tullut aiemmin vastaan, mutta nyt siihen vihdoin törmäsin foodgawkerin kautta She Simmers -blogissa. ...

Ostosreissu ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Isännän piti mennä parturiin, minun samalla kyydillä halliin ribsejä ostamaan. Herätysteknisten ongelmien vuoksi minä en selvinnytkään samalla ovenavauksella liikkeelle, joten sovimme, että isäntä tuo ribsit tullessaan. Mutta kuinkas kävikään, kauppias pakkasi ei-niin-kovin-lihapalasavvylle isännälle mukaan paksua grillikylkeä kylkiluiden sijaan. Ja tiukkapipoinen emäntä päästi muutaman huokauksen kotona, kun piti nyt ihan ruveta tekemään uusia suunnitelmia. Muuttuva tilanne, tuo suuren henkilökohtaisen kriisin paikka ;) Onni onnettomuudessa, hallista oli tarttunut mukaan myös kanansiipiä, jotka sai vikkelästi grilliin. Kanansiivet ovat (ainakin meidän) perusruokakaupoissa lähes poikkeuksetta marinoituja, joten oli kiva päästä tekemään marinadi itse. Paitsi siinä kohdassa, kun marinadi alkoi kiehua ja jakaa hyvin tulisia chilihöyryjä, ja minä pääsin kuvittelemaan, millaista olisi olla pippurikaasun kanssa tekemisissä. Tai no, en yhtään tiedä millaista se olisi - enkä haluakaan tietää, kiitos vaan - mutta chilihöyryni saivat vedet valumaan silmistä ja nenästä, ja kunnon yskänkohtaukset ilmoille. Maltillistin chilin määrää tähän ohjeeseen, vaikkei minunkaan lopullinen marinadini ollut yhtään tulinen; ilmeisesti kaikki tulisuudet kaikkosivat höyryjen mukana :) ...

Missasin huhtikuun kurkkuhaasteen, mutta inkiväärihaasteen ohi en kulje. Inkivääri on vakiovieras wokeissa ja salaateissa, mutta nyt halusin keksiä haasteeseen jotain muuta kuin wokkiin pilkotun inkiväärin. Lopulta taivuin kuitenkin tähän inkiväärivinaigretteen, se kun vaan maistui niin hyvältä aasialaishenkisessä salaatissa grillatun lohen ja fenkolin kaverina. Lohi ehti hieman kypsähtää kuumassa grillissä yli, mausteet ja inkiväärisoosi pelastivat sen. Annoksesta riittää kahdelle, mutta meillä olisi kyllä syöty enemmänkin. :) Grillilohisalaatti ja inkiväärivinaigrette 300g lohifilettä 1 fenkoli 1/2 kurkku nippu kevätsipulia tai 2-3 uuden sadon sipulia varsineen 1/2 paprika nippu korianteria silputtuna ...

Hävikintorjuntakampanja mielessä tyhjensin naama punaisena jääkaapin sisältöä loman jäljiltä - olkoonkin, että osa pöperöistä olisi varmasti mennyt kaupaksi jos emme olisi lomilla olleet, kuusi purkkia rahkaa, yksi melkein kokonainen salaatinkerä, sekä kokonaiset maito- ja piimätölkilliset olivat hieman turhan paljon. Vaikka en “virallisiin” kampanjablogeihin lukeudu, olen niin kitupiikki, että inhoan aina tuhlata ruokaa roskiin. Ehkä nyt sitten uusin voimin ja puhtaalta pöydältä, toivottavasti :) Onneksi joistain jämistä kuitenkin tulee tehtyä ruokaa, ja onneksi jotkut jämät säilyvät puoli elämää, vaikkei niitä jatkuvasti käyttäisikään. Campasimpukka kyseli taannoin blogissaan jämämaapähkinävoin käyttötapojen perään, ja meilläkin toisinaan lojuu avattu purkillinen jääkaapissa, tällä kertaa laskujeni mukaan viime vuoden puolella ostettu. Tähän nuudelireseptiin saa mukavasti tuhottua muutaman ruokalusikallisen maapähkinävoita, ja ruokakin valmistuu alta aikayksikön. Alkuperäinen inspiraatio on Noble Pigiltä, mutta en ole oikeastaan tehnyt samaa ruokalajia, vaan tarjoillut nuudelit lämpimänä ruokalajina. ...

Otsikon oli tarkoitus kuulua “banaaninlehdessä höyrytetyt kanankoivet”, vähän samaan tyyliin kuin aiemmin tekemäni kuha, mutta kuinkas kävikään, pakastimesta kaivamani banaaninlehdet eivät enää tehneet yhteistyötä. Viikattua, jäistä lehdenjämää ei saanut avattua, vaan se hajosi liian pieniksi palasiksi minkään muun kuin herneen paketointiin. Onneksi lähimuistissa oli ihanan Siskot kokkaa -blogin paperiin kääritty kala, jonka innostamana paketoin koivet mausteineen leivinpaperiin banaaninlehden puutteessa :) Vaikka lehti vaihtui paperiksi, makumaailma pysyi Aasiassa alkuperäisen suunnitelman mukaan. Harmillisesti Santa Marian extra creamy -kookosmaito ei ollut minun suuhuni kermaista, vaan maistui normaalia pliisummalle kookosmaidolle, jota on teollisesti saostettu. Lisäksi se juoksettui klönttiseksi uunissa, mitä en muista aiemmin tapahtuneen muiden merkkien kanssa. Jostain syystä kookosmaito on muutenkin sellainen tuote, että kalliimmat brändit ovat olleet minun makuuni melkein järjestäin kehnompia, ja parhaat tuotteet ovat löytyneet kaupan halpisbrändeistä tai - vähemmän yllättäen - aasialaiskauppojen hyllyistä. Mutta makuasioitahan nämä ovat, vika voi hyvin olla tässäkin kitupiikissä ;) ...

Olen pitkään jo hingunnut järjestelmäkameraa, ja vihdoin saimme sellaisen hankittua, ihanaa! Se ei tietenkään valokuvaajaa paranna, mutta mahdollistaa kuvien ottamisen vähän hankalammissa olosuhteissa. Jokainen digipokkarin käyttäjä tietää esimerkiksi, miten hankalaa on talviaikaan saada riittäviä valo-olosuhteita ruokakuviin. Ruuan lisäksi kuvaan paljon seisojaa touhuissaan, jolloin mukana on paljon vauhtia, liikettä ja pitkiä etäisyyksiä, tehden pokkarikuvaamisen melko hankalaksi. Kameraksi valikoitui Canon EOS 600D, joka jäi mieleeni ainakin Sitruunaruohon kehuista alkuvuodesta. Minua veti Canonissa puoleensa lisäksi sen tuttuus (olen digipokkareissakin ollut canonisti), sekä se, että kuulemani mukaan Canoniin pystyy (ilmeisesti) yhdistelemään geneerisiä filttereitä sun muita kikkuloita melko helposti, mikä sopii kitupiikin kukkarolle, kun lisärompetta pitää varmaan jossain kohtaa hankkia. Objektiiveja ei ole kuin vasta kamerapaketin mukana tullut 18-55 IS II, mutta jo sen kanssa on niiiin kiva kuvata! ...

Salaatti ennen nuijimista. Toivon asiaan paremmin paneutuneita hifistelijöitä sulkemaan nyt joko silmänsä tai ainakin katsomaan ohjetta sormien läpi, tässä reseptissä oiotaan sekä pää-raaka-aineen että vähän muunkin kanssa. Tämän varoituksen jaettuani haluan aloittaa kertomalla, että enemmän tai vähemmän autenttinen thairuoka on yksi taloutemme heikkouksista (olen kyllä varmaan jakanut tämän breaking newsin monesti ennenkin ;). Pakottava himo thairavintolaan iskee säännöllisin väliajoin, ja monesti kyseistä himoa lääkitään kotioloissakin. Erilaisten curryjen lisäksi olemme hurahtaneet thai-tyyppisiin keittoihin ja salaatteihin, joita nähdään joko aterian päätähtenä tai milloin minkäkin proteiinin lisäkkeenä. Papaijasalaatin löysin vuosia sitten thairuokakurssilla, mutta salaatin ongelmana kotioloissa on vihreän papaijan hankala saatavuus muualta kuin aasialaiseen ruokaan erikoistuneista kaupoista. Silloin tällöin teemme raaka-aine retken Hakaniemen ja Kallion puoteihin, mutta niistäkään ei aina tärppää, joten pääosin salaattia tehdään niin, että papaijan tilalle vaihdetaan iki-ihana supisuomalainen raaka-aine: kaali. Muista korvike-som tameista eri pääraaka-aineilla ovat bloganneet ainakin Ankerias Vipunen ja Pieni Vispiläkauppa. Mainioita ja minun versiotani huolellisempia ohjeita! ...