Alkupalat

Ihana, aromikas hirvenliha ei läheskään aina kaipaa kypsennystä. Eläimen arvostetuimmista paloista syntyvä riimiliha on lautasella kuin punaisena hohtava jalokivi, joka kantaa itsensä hienommassakin juhlapöydässä. Suussasulavan herkun valmistuminen ottaa aikansa maustuessaan, mutta aktiivista työtä ei juurikaan ole. Resepti on alkujaan hesarin ja olen sitä hieman muokannut omana suuhun sopivammaksi. Vastaava riimiliha on keittiössäni syntynyt jouluherkuksi myös porosta. Jos lihan haluaa tehdä etukäteen, sen voi pakastaa yrteissä käyttämisen jälkeen ja sulattaa leikkauskohmeiseksi vasta ennen käyttöä. ...

Tänä viikonloppuna ruokamedia täyttyy halloweenin tavaramerkkikasviksista kurpitsoista. Pyhäinpäivää vietetään meillä vasta marraskuun ensimmäisenä lauantaina, mutta monessa maassa halloween on aina lokakuun viimeisenä päivänä ja pyhäinpäivä marraskuun ensimmäisenä. Tämä vaihtelu antaa hyvän tilaisuuden juhlia vaikka molempina ajankohtina. Minäkin hyppäsin kurpitsakelkkaan ja valmistin syysväreissä hehkuvan keiton myskikurpitsasta. Totta puhuen muiden toiveesta, koska 1) yrityksistäni huolimatta en ole mikään kurpitsafani (käännytystyö jatkuu), 2) en ole myöskään suuri sosekeittofani, enkä ylipäänsä sosefani - jauhelihan ohella olen valmistanut viime vuosina niin paljon eri soseita ja pyyhkinyt niiden rippeitä esimerkiksi ikkunaverhoista ja seiniltä, että tulen aika monta vuotta toimeen ilman. Ja sokerina pohjalla, 3) parin vuoden takaisissa raskauden alkupahoinvoinneissa erehdyin tekemään (sinänsä erittäin hyvää) kurpitsapiirakkaa, jonka pääraaka-aineesta tietyt kuvotuksen tunteet tulevat edelleen voimakkaasti mieleen. Tosi kummallista, koska itse piirakka suinkaan ei jäänyt syömättä. ...

Olemme tulleet siihen kohtaan syksyä, kun sitrukset alkavat vallata alaa kauppojen hedelmätiskeissä. Nyt ostoskärryyn pakattiin satsumoiden ja greippien lisäksi pari paksukuorista pomeloa, jotka ovat mielestäni parhaimmillaan salaatissa. Inspiraationa salaattiin on thaimaalainen pomelosalaatti yum som o, josta tein kotikaappien sisältöön sopivan version. Omasta mielestäni autenttiseen salaattiin kuuluvat ehdottomasti pikkuiset, kuivatut katkaravut, mutta niitä ei itselläni ollut joten paistoin salaatin päälle tavallisia pakastekatkarapuja. Yksinkertaistin salaattia myös hieman jättämällä usein käytetyn kookoksen kokonaisuudesta pois. ...

Nyt se on taas, paras satokausi. Juoksen kaupassa lähes maanisena ja tuskailen, kun aika ja vatsa eivät millään anna myöten syödä kaikkea, mitä kärryihini haluaisin kerätä. Moni talvella valjulta maistuva kasvis herää henkiin aivan eri tavalla, kun siitä saa nauttia mahdollisimman tuoreena, parhaan satokauden aikana. Edellämainittuun kategoriaan kuuluu myös perinteinen jäävuorisalaatti, jota jokainen lienee nähnyt nahistumassa lounasruokaloiden salaattilaareissa aivan riittämiin. Nyt kesällä, kun kotimaista jäävuorisalaattia on saatavilla ja se oikeasti on parhaimmillaan, kannattaa sille kuitenkin antaa tilaisuus. Hyvä jäävuorisalaattikerä on paitsi rapea, myös kevyt ja ilmava, toisin kuin saattaisi kuvitella. Jäävuorisalaatti rakastaa majoneesia ja on ehkä parhaimmillaan silputtuna majoneesilla höystetyn leivän väliin; ajatelkaapa vaikka klassista BLT:tä. ...

Kanansiivet maistuvat meillä naposteltavana tai iltapalana lähes milloin vain. Kelpuutan mukisematta myös tietyt teolliset variaatiot, mutta mielelläni teen siipiä itsekin. Siinä missä valmissiivet syödään yleensä salaa lasten käytyä nukkumaan, kestävät kotitekoiset hieman paremmin päivänvaloa. Nyt tein niitä viikonloppulounaaksi korealaisella gochujang-chilitahnalla maustettuna. Mukaan vihannestikkuja sekä pari dippiä, ja kasassa oli sormiruokaa koko perheelle! Gochujangia on viime aikoina näkynyt resepteissä melkein kyllästymiseen saakka, mutta hyvin koukuttava tuo happaman ja tulisen yhdistävä tahna on. Sen ilmestyttyä suomalaistenkin markettien hyllyihin on sitä löytynyt myös minun jääkaapistani. Viikolla jäi valokuvausteknisten haasteiden vuoksi julkaisematta toinenkin resepti, jossa gochujang on oleellisessa osassa. Erityisen ihanaa tahnassa on mielestäni se, että se tarjoaa oikomismahdollisuuksia, kun vaikkapa mieliteko saada kimchiä iskee (täysin mahdollinen skenaario). Tulisuus ei ole ylenpalttinen, mutta lapsille sekoitin pikaisesti kuitenkin oman, lempeämmän marinadiversion, johon tuli mm. hunajaa ja seesamiöljyä. Yllätyksekseni kaksi kolmasosaa talouden lapsista söi kuitenkin myös mausteisempia siipiä hyvällä ruokahalulla. Se on onnistuminen, sanon minä. ...

Kesään, varsinkin hellesäihin, sopivat kaikenlaiset kylmät keitot. Ikisuosikkini gazpachon lisäksi tulee välillä tehtyä muitakin kokeiluja, nyt sain loputtomalta tekemättömien ruokien listaltani ruksittua yli ajo blanco -mantelikeiton. Koska kylmät keitot eivät varsinaisesti herätä ihastusta muussa perheessä, valitsin koekaniinijoukokseni bloggaajia ja tein ämpärillisen soppaa oululaisten ruokabloggaajien perinteiselle piknikille, jolle minun oli ilo osallistua ensimmäistä kertaa. Tällä kertaa piknik oli muuntunut puutarhajuhlaksi, jota emännöi Kokit ja Potit -blogin Hannele kauniilla pihamaallaan. Kiitokset emännälle sekä kanssabloggaajille Pastanjauhantaa-, Kokkeillaan-, Makuja kotoa, Muista syödä välillä sekä Aina nälkä -blogeista, seura oli hilpeää ja ruoka herkullista (kyllä, söin liikaa)! ...

Kesäaikana meillä syödään paljon ikisuosikkeja, perinteisiä kausiherkkuja kuten uusia perunoita ja silliä, herneitä ja mansikoita tai varhaiskaalista tehtyä pataa, jonka resepti löytyy täältäkin. Niistä ei valitettavasti kerry kovin paljon uutta blogattavaa, mutta kesä on lyhyt ja haluan nauttia siitä täysin siemauksin. Usein katamme kesällä myös meze-pöydän. Muiden maiden makumuistot lämmittävät talvellakin, mutta kesällä auringon paistaessa ne pääsevät minusta parhaimmilleen. Toivoisin niiden myös lievittävän matkakuumetta, mutta usein ainakin itselleni käy kyllä toisin päin, koska viime vuosina emme ole juuri ulkomaanreissuja tehneet. Makuja saa onneksi toistettua myös kotioloissa. ...

Viimeaikaisista ruokatrendeistä kulhoruoka ei ole oikein iskenyt minuun. Ei kulho tietenkään ruokaa pahenna, mutta sen kohoaminen tai kohottaminen trendiksi tuntuu jotenkin väkisin väännetyltä. Niinpä kun yhdessä jos toisessa lähteessä alkoi näkyä havaijilaista pokea kulhoversiona, se meni minulta aluksi täysin ohi. Kunnes hiljattain Silläsipulilan artikkelista koin ahaa-elämyksen: eihän sillä ole kulhoruoan kanssa varsinaisesti mitään tekemistä. Äkkiä kokeilemaan! Jos joku muu itseni lisäksi on jäänyt pokesta paitsi, kerrataan lyhyesti, mistä on kyse. Havaijilaisesta, sipulein maustetusta ja soijalla ja seesamiöljyllä marinoidusta kalasta, oikeaoppisimmin ymmärtääkseni tuoreesta tonnikalasta. Tämän eräänlaisen kalatartarin aasialaisia vaikutteita sisältävä makumaailma tarjoaa sushin ja muun raa’an kalan ystävälle herkullisen ja nopean vaihtoehdon, mitään isompaa väkertämistä ei pokeen nimittäin liity. Maustamisenkin kanssa voi ottaa reilusti vapauksia, netin syövereistä löysin lukuisia ja taas lukuisia versioita, joiden ainoat yhdistävät tekijät olivat soija, sipulit ja seesamiöljy. Itse seurailin löyhästi lähinnä Silläsipulilan ohjetta tehden muutamia omia lisäyksiä. ...

Kirjoitin jo aiemmin munakoisotahnasta, jota tein pääsiäisenä. Samaan pöytään valmistin toisenkin tahnan, vihreän paprikatahnan, josta tuli mielestäni todella onnistunut. Ajatuksissani oli jotain muhammara-tahnan tai paprika-fetatahnan kaltaista, mutta en kumpaankaan ehtinyt vilkaista erikseen reseptiä, joten säveltelin tämänkin ruoan sitten ulkomuistin ja senhetkisten mielitekojen mukaan. Jonkinlainen välimallin ratkaisu siis; paahdettua paprikaa, hunajaa, kanelia, fetaa, saksanpähkinöitä ja lehtipersiljaa. Ja reippaasti oliiviöljyä ja sitruunaa. Yleensä välimallin ratkaisut eivät oikein ota tuulta alleen, mutta tämä tahna hupeni viimeiseen pisaraan. ...

Vajaat kymmenen vuotta sitten carpacciota löytyi paljon ravintoloiden alkupalalistoilta. Sittemmin trendit lienevät pyyhkäisseen sen ohitse, mutta laadukas, viipaloitu raaka liha on minusta edelleen kaikessa yksinkertaisuudessaan ylevä alkupala. Meillä syötiin hiljattain hirvenlihasta tehtyä carpacciota, koska olimme onnekkaita ja saimme tänä vuonna pakastimeen myös hieman hirven sisäfilettä, jota en millään raaskinut kypsentää. Hirvi sopi minusta hyvin carpaccioon eikä riistaliha sotinut italialaistyylisten komponenttien kanssa. Silti, ehkä naudan hieman rasvaisempi liha on edelleen suosikkini tässä ruokalajissa ja hirvi pääsisi parhaimmilleen riimilihana. Vaikka oli se hyvää näinkin. Nyt mentiin hyvin perinteisellä versiolla ja liha sai kumppanikseen vain hieman parmesania ja rucolaa, mutta annokseen voisi hyvin laittaa myös pohjoisempia sävyjä, vaikkapa marinoituja suppilovahveroita ja västerbotten-juustoa. ...