Arkiruoka

Lomaruokailuista jäi lievästi sanoen täysi olo, mökkioloissa syötiin aika raskaasti ulkoilupäivien päälle ja muutenkin mentiiin tekeminen edellä niin, että ruoka oli aina jotain nopeaa, helppoa ja aivotonta, kuten jauheliha-makaroonimössöä. Suklaatakin saattoi upota ihan muutama patukka. Ulkoruokintaa harrastettiin sen verran, että matkan kulinaarinen tavoite oli käydä muutaman kilometrin päässä olevalla, sympaattisen näköisellä grillillä. Ja käytiinkin, hyvin maistui. Toki välillä syötiin hyvinkin ja nautittiin esimerkiksi paikan päältä saaduista marjoista, sienistä ja linnuista, mutta joka tapauksessa, kotiin tullessa mieli teki taas vähän keveämpiä, raikkaita makuja. Ja paljon kasviksia. Siinä hengessä tein avokado-lohisalaatin, tuoreeltaan savustettua kalaa, limettiä, chiliä ja paljon kaikkea ihanaa vihreää. Kastikkeen olisi voinut tehdä erikseenkin, mutta halusin käyttää osan salaatista uuniperunan täytteenä, joten sekoitin kastikeaineet suoraan kalaan ja kasviksiin. Käytin tällä kertaa jugurttia, jotta kokonaisuus pysyisi kevyen raikkaana, ja se toimikin hyvin. Sitä tosin lorahti vähän liikaa, joten ohjeeseen olen pienentänyt määrää. Sekoittamisessa kannattaa olla varovainen, jottei käy niin kuin minulle ja kala muhjaannu liikaa. Tai ei muhjussa sinänsä ole vikaa, mutta olisin halunnut ennemmin paloja kuin tahnaa. Maussa ei silti ollut moittimista, varsinkin tuoreet jalapenot koukuttivat ottamaan lisää pariinkin otteeseen. ...

Kukkakaaliohjeet jatkuvat, vaikka sakkokierroksilla reilusti heinäkuun puolella mennään jo. Tämä ohje tuli vastaan Glorian Ruoka & Viinissä (4/2014) ja tarttui kokeiluun, koska siinä yhdistettiin kukkakaali niihin makuihin, joiden kanssa itse tykkään siitä eniten, nimittäin voihin ja curryyn. Tykkäsin myös ruuan arkisesta luonteesta, raaka-aineet ovat edulliset ja melkein kaikki löytyvät valmiina kotikaapeista. Olen kopioinut reseptin alle ulkomuistista, muutamin pienin muutoksin alkuperäiseen. Esimerkiksi sipulia laitoin enemmän ja kahta eri sorttia, kun salottisipulia ei kaapissa ollut ja kovasti sipulista pidän. Maukas arkicurry syntyi näinkin! ...

Viime kesänä olin Marttojen kalakurssilla, jolla tehtiin hurjan hyviä haukipullia. Ohje on minulla kotona paperilla, jossain keskellä suurta tärkeiden paperin kasaa, jonka järjestän “ihan tässä joku päivä” (hmm). Ja kuinkas kävikään, kalaonni kävi mökkireissulla tänä kesänä eikä haukipullareseptiä nyt ollutkaan käsillä. Ulkomuistista ja saatavilla olevia aineksia käyttäen askartelin hauestani pullat joka tapauksessa, ja ihan kelvot niistä tuli reseptittäkin. Hauki on viime vuodet nostanut profiiliaan ruokakalana, mutta jos ennakkoluuloisia vielä löytyy, niin mainittakoon, ettei tuollainen reilun kilon kala maistunut vielä yhtään puulta eikä mudalta. Helppojakin nämä pullat olivat, kummallisempia välineitäkään ei tarvita vaan lihan saa silputtua sauvasekoittimellakin. Tarkkana tarvitsee olla ainoastaan siinä, ettei pullia kypsennä liikaa, ne kuivahtavat herkästi. ...

Jos käytte kaupassa vain kerran viikossa, tiedätte luultavasti, miltä jääkaappi näyttää kauppareissua edeltävänä päivänä. Se ei ihan ammota tyhjyyttään, vaan pitää sisällään kokoelman eripariraaka-aineita. Todennäköistä on myös, että tuotteet on ostettu johonkin tiettyyn kokonaisuuteen, joka on sitten syystä tai toisesta jäänyt tekemättä, ja johon jäljellä olevat raaka-aineet eivät enää riittäisikään. Jos vielä taloudessasi asuu isännän kaltainen henkilö, joka toisinaan yllättää tuomalla kaupasta jotain tuotetta, josta hän on joko itse innostunut tai arvellut minun innostuvan, saattaa jääkaapissa tai hedelmäkorissa olla vielä bonuksena jotain ihan muuta. Minulle harvemmin tuodaan kukkakimppuja saati timantteja, mutta pelkästään viimeisen parin viikon aikana minut on yllätetty jo lehtikaalilla ja hassuilla tomaateilla. Ei tuohon voi todeta muuta, kuin että mieheni tuntee minut (vaikka en minä kukkakimppuihinkaan sylje, ihan vihjeenä vain ;). ...

Ilmeisesti joskus voi käydä niinkin katalasti, että pekonipaketti uhkaa vanhentua jääkaapissa. Koska sellainen ei tule kuuloonkaan, oli alun perin pinaatti-vuohenjuustopastaksi aiottuun tekeleeseen ihan pakko ujuttaa myös se paketillinen pekonia. Se ei kuitenkaan mitenkään huonontanut pastaa, päinvastoin, turhaan ei sanota, että pekoni tekee kaikesta parempaa. Vuoasta tuli muutenkin aika hyvää, ja myös hyvin tuhtia, kunnon lohturuokaa kepeän vihreästä väristä huolimatta. Olisin mieluusti käyttänyt vuokaani tuoretta pinaattia, mutta sellaista ei ollut kaupassa saatavilla tällä kertaa. Nyt sekoitin pakastepinaattikuutiot suoraan kastikkeeseen, mutta tuoreen olisin käyttänyt pannussa pekonin ja sipulin kanssa ja sekoittanut pastaan sellaisenaan, ja tehnyt kastikkeen ilman pinaattia. Kokeilin tällä kertaa tehdä kastikkeen ihan vaan paistinpannulla, jotta säästäisin vähän tiskissä. Onnistui hyvin, joskin helpommalla olisin päässyt kunnolla korkealaitaisella pannulla ;) ...

Paahtopaisti-pastasalaatti. Tosi passelia hävikintorjuntaruokaa, josta ei kuitenkaan riittänyt jutunjuurta blogitekstiksi asti. Ruokabloggaajan ruokapäiväkirja. Melkoista metaa, kun miettii, että ruokablogi on kyseessä ja blogithan alun alkaen olivat nettipäiväkirjoja, tai ainakin joskus vuonna 2005 - jolloin olin vielä noin viiden vuoden päässä ensimmäisen blogini aloittamisesta - niitä sellaisiksi määriteltiin. Päiväkirjaan eivät kuitenkaan ihan kaikki ruuat päädy ainakaan meillä, vaikka olenkin yrittänyt ylläpitää Kärähtäneissä jonkinasteista realismia: kaikkien ruokien ei blogissakaan tarvitse onnistua tai olla kokin suurimpia taidonnäytteitä, arjen perussapuskat ja inhimilliset kömmähdykset kuuluvat minusta asiaan ja tykkään lukea (ja köh, saan lohtua) sellaisista myös toisten blogeista. Samaan aikaan teen kuitenkin niin usein niitä samoja, vanhoja juttuja tai tilaan pitsaa, ettei joka ateriasta vaan ole mitään kirjoitettavaa. Koska jonkin verran valikointia tapahtuu, saattaa blogin välittämä mielikuva elämästä ja bloggaajan syömisestä olla hieman erilainen kuin ruokailujemme kirjo. Siksi halusin kasata nyt ruokapäiväkirjan, joka avaa vähän tarkemmin (myös itselleni), mitä meillä ihan kokonaisuudessaan syödään, ja samalla kertoo skandaalinkäryistä totuutta ruokabloggaajan syömisistä kulissien takana ;) ...

Meillä ei ollut herneitä, joten laskiaisen kunniaksi ei tehty hernekeittoa. Sen sijaan linssejä oli, joten linssisopan saatoin tehdä. Joskus muinoin tein linssikeittoja enemmänkin, mutta viime vuosina ne ovat jääneet, ilmeisesti elämä on yltäkylläisempää kuin opiskeluaikoina ;) Tykkään kuitenkin tietystä askeettisuudesta, mitä linssikeitossa on, se maistuu erityisesti silloin, kun kaipaa vastapainoa tukevammalle herkuttelulle. Paitsi ehkä tällä kertaa, koska jotenkin keittoon eksyi jääkaapista myös pekonia… P.S. Hyvään liemeen kannattaa investoida, se antaa keitolle maun, joka ei hirveästi kaipaa lisämaustoa; minä käytin häränhäntien keittelystä saatua, paksua lientä, sekä vanhempaa possulientä sekaisin. ...

En ollut ajatellut ottaa tomaattikuukauden teemaresepteihin mukaan sellaisia ohjeita, joissa käytetään tomaattisosetta. Mieli kuitenkin muuttui, koska olen viime aikoina miettinyt arkisia luottoruokiani ja sitä, että ne pari meidän perheelle tyypillisintä - vihreä kanacurry ja spagetti ja jauhelihakastike - ovat jääneet kokonaan tämän blogin ulkopuolelle. Mitään suurempaa syytä siihen ei ole, paitsi se, etten ole vain saanut aikaiseksi blogata jostain, mitä syön varmaan kerran viikossa. Ja ehkä ihan pikkuisen se, että yleensä jommankumman ruuan valmistuessa on niin kova väsymys ja nälkä, ettei kameran esiin kaivaminen tule kuuloonkaan. ...

Kyselin kavereilta reseptejä 48 tomaattini tuhoamiseksi, ja sain vinkin tehdä tomaattista chorizo-papusoppaa, jonka liemeen tulisi omppusiideriä. Siideriliemi kuulosti sikäli mielenkiintoiselta, että tottahan tuota soppaa oli tehtävä. Hyvää siitä tulikin ja kokkaus hoitui yhdessä kattilassa, suuri kiitos vinkin antajalle! Kohtasin myös pieniä haasteita tarveaineiden hankinnassa, kuten kuvastakin ehkä näkyy; olisin halunnut tuorechorizoa, mutta sitä ei peruskaupoista näin grillikauden ulkopuolella löytynyt. Seuraava vaihtoehtoni oli kestochorizo ja siskonmakkara, mutta kas, eipä löytynyt siskonmakkaroitakaan. Bratwurstia sentään löytyi, joten sillä mentiin chorizon kaverina. ...

Olen vielä kaksi porkkanareseptiä tammikuun aikana “velkaa”, ja tässä niistä ensimmäinen. Pinaattiletuista tykkäävät (varmaan) kaikki, mutta porkkanalettuja tulee harvemmin syötyä, vaikka hyviä ovat nekin. Valitsin porkkanaletut kuitenkin kuukauden kasvis -kamppiksen reseptiksi ensisijaisesti siksi, että historiani lettujen kanssa on kehno ja kaipaan kipeästi harjoitusta. Isäntä onkin meillä lettumestari, minä yritin normiräiskäleitä paistaa viimeksi noin kymmenen vuotta sitten ja sain aikaan lähinnä raivarit. Onneksi tutustuin sittemmin isäntään niin en ole jäänyt kokonaan letuitta. Isoja räiskäleitä en kuitenkaan tälläkään kertaa paistanut, vaan otin blinipannun avuksi, sillä sai mukavan kokoisia lettusia. ...