Arkiruoka

Nopeiden mutta hyvien arkiruokien perään itkemme monet verrattain usein; meidänkin keittiössä kaivataan jatkuvasti vaihtelua broilerisuikale-wokkivihanneslinjaan tai luottoarkiruokaani vihreään curryyn. Jotain nopeaa on kuitenkin saatava lautaselle, koska vatsan kurniessa pinna on lyhimmillään ja motivaatio pidemmän kaavan kokkailuun häviksissä. Maijan Makia innostui järjestämään marraskuun ruokahaasteen aiheen tiimoilta: nyt kokataan pikaruokaa arki-iltojen tarpeisiin. Teema menee mainiosti yhteen myös Liemessä -blogin Jennin järjestämän blogi reality -haasteen kanssa, jossa bloggaajat kertovat yhdestä tavallisesta päivästään tiskivuorineen ja pussikeittoineen. Eläköön tylsän tavallinen elämä! ...

Kuten moni muukin arkiresepti, tämä kala-ateria syntyi muutaman sattuman kautta. Olin ostanut pakastimeen pussin ahvenfileitä pahan päivän varalle, ja mielessä oli seesaminsiementen käyttö leivitteenä parin hyvän viimeaikaisen kokeilun jäljiltä. Viikonloppuna taas tein lohipastramin kaveriksi hernesosetta, jossa oli paljon sattumia ja jota jatkoin reilulla nokareella voita ja turauksella wasabia. Se osoittautui niin hyväksi, että oli pakko päästä pian tekemään uusi satsi. Hyvää kuvaa en saanut, mutta itse ruoka onnistui mainiosti, ja aikaa ei oikeasti mennyt kuin 10 minuuttia plus ahventen sulatusaika. Raaka-aineet tarjosi tärkeimmiltä osin pakastin. Juuri sitä helppoutta, mitä arkena monesti tarvitaan! Kauppaan meno on tietysti vapaaehtoista, hyvät (lue: vielä paremmat) seesamiahvenet saa varmasti myös tuoreeltaan kalatiskistä löytyvistä fileistä. ...

En saanut kaupasta etsimääni tuoretta kalaa (grrr), joten illan ateriaksi päätyivät purkkitonnarista tehdyt kalakakkuset. Ihan näppärää arkiruokaa tuli siitäkin. Kakkumassaan olisi mukavasti saanut upotettua myös perunamuusin jämät, mutta minä käytin jääkaapissa lojuvia vanhoja perunoita. Koska kakkusissa oli valmiiksi sekä hiilihydraatit että proteiinit, tein lisukkeeksi ainoastaan raikasta salaattia. Hyvää! Aiempia kalakakkusia löytyy täältä, ja mielessäni varioin jo uusia versioita… :) Tonnikalakakkuset 2 prk tonnikalaa öljyssä perunamuusin jämät tai n. 3-4 keskikokoista perunaa 1 sipuli 3 valkosipulinkynttä 1 kananmuna 2 rkl makeaa chilikastiketta tuoretta chiliä silputtuna (mä käytin kolme pientä vihreää) 1 rkl soijaa 1 pieni tölkki maissia 1 limetin mehu (suolaa) pähkinäöljyä tai voita paistamiseen ...

Isäntä söisi pastaa useamminkin, mutta minä en ole niin fani. Poisluettakoon tomaattiset mereneläviä sisältävät pastat, niitä voisin syödä joka päivä. Jääkaapissa ei tänään ollut kuitenkaan simpukoita, vaan paketti broilerin rintafileitä ja käyttämättä jäänyt puolen litran kuohukerma, joten niillä mentiin. Makua toi ruokalusikallinen dijon-sinappia, ja pastan kypsensin ensin lihaliemessä ja lopuksi kastikkeen kanssa pannussa, antaen sen imaista maut kermaisesta kastikkeesta. Syntyi ihan tuikitavallinen, ei erityisen esteettinen (kuten kuvasta näkyy) ja ihan ähkytuhti kanapasta, joka ei vieläkään noussut mieliruuaksi, mutta oli kuitenkin oikein kelpo arkiruoka. Kermamäärän vuoksi ei ehkä ihan joka päiväksi. ...

Syyskuu päätti räväyttää heti alkaessaan ja toi mukanaan kunnon sadepäivän. Ihanan tunnelmallista olla kotona neljän seinän sisällä, erityisesti kun tietää, ettei tarvitse lähteä mihinkään :) Tämä lämmittävä - joskaan ei kovin kaunis - maissikeitto tuli tehtyä jo edellisellä viikolla, mutta sopisi hyvin juuri tällaiseen, koleansateiseen iltaan. Tai miksei flunssapotilaallekin, koska sekin kausi on taas pian edessä. Idea on Kartanomaissilta mukaan nappaamastani monisteesta hieman muunneltuna. Hyvältä sopassa maistuisi varmasti myös kana. ...

Joskus käy niin hyvä tuuri, että vaikka jääkaapissa on eri raaka-aineet, kuin mitä siellä piti olla, ja vaikka joutuu muuttamaan suunnitelmia lennossa, niin ruuasta tulee silti aika hyvää. Eilen kävi juurikin niin: tarkoitus oli tehdä nopeahko kalaruoka, johon kala oli vielä ostamatta. Vietimme aurinkoisen ja seisojalle erityisen mieluisen rantapäivän anopin mökillä, mutta lähtiessämme huomasimme, että kello oli ehtinyt vierähtää emmekä varmaan enää ehtisi kaupan kautta kalaa hakemaan. Tiesin jääkaapista löytyvän paketin erehdyksessä ostettuja, marinoituja broilerinkoipia, mutta ajatus niistä sellaisenaan ei houkuttanut. Pienellä tuunauksella koivista saatiin kuitenkin oikein maistuvia, sellaisia, mitä voi tehdä uudestaankin. ...

Tällä kaalikeitolla ei ole mitään tekemistä dieettien kanssa, laihdutuskeitoista en tiedä tuon taivaallista. Sen sijaan riisillä ryyditetty keitto, tai teknisesti ottaen varmaan pata, on täyttävä arkiruoka, johon aina välillä tulee himo. Äiti teki (ja tekee edelleen) kantakodissa vastaavaa, lapsena - ja oikeastaan aikuisenakin - ruoka kulki nimellä kaalimössö. Omaan kotiin muutettua samainen soppa oli kullanarvoinen pelastus, tarvikkeisiin oli varaa köyhimmälläkin opiskelijalla, ja yhdestä satsista söi monta kertaa. Nykyisin kaalisoppa ei ole onneksi enää budjetin välttämättömyys (vaikken vieläkään kitise edullisesta ruuasta), mutta sitä tulee tehtyä muuten vaan, ihan vaan siksi, että se on hyvää. Kaunista ruuasta ei saa kyllä tekemälläkään, vaikka kuinka yritin tunkea sen söpöön Kesä-sarjan kattilaan ;) ...

Sain kauppareissulla olevalta isännältä tekstarin: “Ei ole donitsipersikoita”. Harmi, ajattelin, koska olin niitä jo aiemmin räplännyt luettuani, että ne ovat enemmänkin kuin erikoisen näköisiä persikoita, ja halusin tietysti päästä testaamaan. Hetken päästä tuli kuitenkin toinen tekstari: “Mutta mulla on sulle yllätys”. Iik - ja mikä se yllätys oli? Tomaatteja :) Vähän omituista ehkä, joo, mutta näin meillä. Tomaatit olivat kuitenkin tavallista hienompia, sellaisia hauskannäköisiä poimuisia pihvitomaatteja, kuten kuvasta näkyy. Ne suorastaan kutsuivat täyttämään itseään. Helpon arki-illan ruuan täydensivät tuore minttu ja kaneli, jotka antoivat makumaailmalle mukavan säväyksen. ...

Ruokahulluudenkohteitani osa tuhatseitsemänsataajotain: herneet. Viime aikoina olen tunkenut niitä vähän joka ruokaan pakastepussista, ja nyt niitä saa taas tuoreenakin, jipii! Tuoreissa herneissä on joku minua täysin addiktoiva komponentti, ihan sama paljon niitä ostan, jatkan niiden syömistä kunnes pussi on tyhjä. Ja koska kotimaisten tuoreiden herneiden kausi ei ole kuin pari hassua kuukautta, täytyy herneitä tankata varastoon, ja ostaa vielä jokaisesta herneitä myyvästä kioskista täydennystä. Ihan vaan varoiksi. Viimeksi laitoin herneitä, pakastettuja sellaisia, possun kaveriksi pari päivää sitten. Possuateria syntyi perinteiseen arkitapaan jääkapin sisällön inventoinnin tuloksena. Lopputuloksena oli olutta ottanut sika, jonka kaverina lautasella oli porkkanaa, sipulia, kukkakaalia, herneitä, kesäsipulin varsia ja persiljaa. Tutut vihannekset kesäkeitosta, mutta sopivat maitoliemen sijaan hyvin myös olutliemeen. Olut toi myös kivan lisän sinänsä hyvin simppeliin arkiruokaan. Ohjeesta riittää yhdelle suurateriaksi ilman muuta lisuketta, ja muutaman perunan tai riisiä keittämällä satsista syö kaksi. Lisäsin sipulinvarret ja persiljan vasta ihan lopuksi suoraan lautaselle, siksi ne unohtuivat kuvasta! ;) ...

Sain hiljattain Millibaarilta 11 kysymyksen haasteen, kiitokset siitä! Täältä pesee vastauksia: 1. Oletko valittaja vai se positiivisen hengen luoja? Toivottavasti en ainakaan se valittaja! Toisinaan tunnustan muuttuvani sarkasmin sanansaattajaksi, mutta yleensä jos jotain valittamista on, yritän ennemmin tehdä asialle jotain kuin märistä. 2. Ikähaitarisi? <20 / 20-25 / lähempänä kolmeakymppiä / yli kolmikymppinen / vuosia ei enää lasketa? Luultavasti yli kolmekymppinen, en ole laskenut kovin tarkasti :) 3. Lähi- vai kaukomatkailu? Miksi? Tykkään matkailla sekä lähelle että kauas, mutta nykyään painotus taitaa olla lähimatkailussa seisojan saavuttua perheeseen reilu vuosi sitten. Lähimatkailun ihana puoli on ex-tempore -matkustus, suunnitelmia ei tarvitse aina päättää etukäteen vaan voi lähteä reissuun päiväseltään sopivan aurinkoisen kelin sattuessa. 4. Mikä on lempiarkiruokasi? Vihreä curry. Siinä täytyy olla jotain addiktiivisia aineosia. ...