Arkiruoka

Miksi lopettaa, kun kerran vauhtiin pääsee? Täytettyäni ensin kanankoipia couscousilla, piti seuraavana päivänä päästä täyttämään myös paprikaa. Ajattelin, että tässäkin couscous toimisi mukavasti kerma- tai riisipitoisen täytteen vaihtoehtona, ja olisi ainakin hieman kermaversiota kevyempää. Loput täytteestä tein “mitä nyt jääkaapissa on” -periaatteella, jauhelihaa, raastettu juustonkannikka, tomaattipyrettä, sipulia ja valkosipulia. Paprikat maistuivat, ja yllättivät täyttävyydellään - unohdin jopa kaveriksi tehdyn tsatsikin jääkaappiin ja söimme sen vasta seuraavan päivän grillausten kanssa. ...

Arkkupakastimesta toistaiseksi haaveillessa, meidän jääkaappipakastimen pakastinpuoli (tai pitäisi varmaan sanoa “osa”, koska ei se mikään puolikas ole) on melko turvoksissa. Viime viikkoina olen ottanut projektiksi syödä vanhoja pakasteita mahdollisimman paljon pois, kyytiä ovat mm. saaneet pakastemarjat vispipuuron muodossa, sekä banaaninlehdet ihan muuten vaan. Tällä kertaa oli pakasteseitin vuoro. En oikeastaan edes tykkää ko. tuotteesta, mutta aina välillä uskottelen itselleni, että saan siitä tehtyä jotain hyvää, ja että kannattaahan sitä nyt ostaa kun on niin edullistakin, ja kun valkoinen kala on tunnetusti korkeaproteiinista ja vähärasvaista. Ja sitten se paketti muhjuuntuu pakastimessa puoli vuotta. ...

Otsikon oli tarkoitus kuulua “banaaninlehdessä höyrytetyt kanankoivet”, vähän samaan tyyliin kuin aiemmin tekemäni kuha, mutta kuinkas kävikään, pakastimesta kaivamani banaaninlehdet eivät enää tehneet yhteistyötä. Viikattua, jäistä lehdenjämää ei saanut avattua, vaan se hajosi liian pieniksi palasiksi minkään muun kuin herneen paketointiin. Onneksi lähimuistissa oli ihanan Siskot kokkaa -blogin paperiin kääritty kala, jonka innostamana paketoin koivet mausteineen leivinpaperiin banaaninlehden puutteessa :) Vaikka lehti vaihtui paperiksi, makumaailma pysyi Aasiassa alkuperäisen suunnitelman mukaan. Harmillisesti Santa Marian extra creamy -kookosmaito ei ollut minun suuhuni kermaista, vaan maistui normaalia pliisummalle kookosmaidolle, jota on teollisesti saostettu. Lisäksi se juoksettui klönttiseksi uunissa, mitä en muista aiemmin tapahtuneen muiden merkkien kanssa. Jostain syystä kookosmaito on muutenkin sellainen tuote, että kalliimmat brändit ovat olleet minun makuuni melkein järjestäin kehnompia, ja parhaat tuotteet ovat löytyneet kaupan halpisbrändeistä tai - vähemmän yllättäen - aasialaiskauppojen hyllyistä. Mutta makuasioitahan nämä ovat, vika voi hyvin olla tässäkin kitupiikissä ;) ...

Makaronilaatikko ei ole aikoihin ollut mikään suuri suosikki, koska yhteen aikaan sitä tuli tehtyä melkein joka viikko hillitön satsi, jotan sitten syötiin monta päivää. Alkaahan se maistua vähän puulta jossain kohtaa. Viikonloppuna tuli kuitenkin pitkästä aikaa ihan perinteisen, twistittömän makaronilaatikon himo. Koska aineet ovat melkein aina jääkaapissa, pääsin samoin tein antamaan mieliteolle periksi (ei, mulla ei ole selkärankaa ;). Ainut poikkeama ns. perusversiosta oli se, että laitoin mukaan pekonia, koska jääkaapissa ei ollut sikanautaa, vaan pelkästään naudan paistijauhelihaa. Pitää makaronilaatikossa possua ja rasvaa olla. ...

Tulevan viikonlopun ruokatoivomuksia kysellessäni isäntä kiteytti tänään hyvin sen, mikä on ilmeisesti meillä molemmilla ollut ainakin alitajuisesti mielessä: “ei tekis mieli sellaisia raskaita makuja, voitaisko tehdä jotain vähän raikkaampaa?” Kyllähän meillä muutenkin syödään aika tuhdisti ja voi olla, että sikapainotteinen edellisviikonloppukin vaikutti asiaan, mutta jotenkin tuntuu, että haudutettua lihaa ja erilaisia keittoja alkaa tulla välillä korvistakin - olisikohan kohta jo kevään ja uuden ruokasesongin aika saapua? Kevättä odotellessa tein nopeaksi arki-illalliseksi lämpimän salaatin, johon tuli vihreän salaattipohjan lisäksi paistettuja vihanneksia ja juureksia, kanaa (siis broileria) ja hunajalla sipaistua vuohenjuustoa. Talvella salaattien ongelmana ovat usein olleet kelmeät, mauttomat vihannekset, mutta paistoksen muodossa maku piristyi kummasti. Sitruunainen salaatinkastike ja suolaisen vuohenjuuston ja makean hunajan yhdistelmä toivat vielä lisää pirteyttä ja makua kokonaisuuteen. Jälleen hieman kesää talven keskelle, puhumattakaan päivän kasvisannoksista! ...

…Eli kotitekoinen pizza. Tämän ruokalajin oikea valmistustapa tuntuu jakavan vahvasti mielipiteitä: minä olen sitä koulukuntaa, jonka mielestä tämän ruokalajin ei edes kuulu muistuttaa pizzeriasta saatavia lättyjä. Vaikken muista, että kantakodissani olisi juurikaan tehty pizzaa, on tämä herkku minulle silti vahvasti mukavien, kodikkaiden makumuistojen edustama. Näihin sangen pinttyneisiin muistoihin ja tottumuksiin kuuluu, että pohja on pullava ja paksuhko - usein vahingossa, täytettä on runsaasti ja täytteenä vaihtelevat pääosin himispitsaklassikot jauheliha ja tonnikala, höystettynä perinteisillä oliiveilla, herkkusienillä ja paprikalla. ...

Lisään tämän reseptin myötä tunnisteisiin oman kategorian “tähteet”, koska viime aikoina niistä on raavittu kasaan muitakin juttuja monenlaisiin tilanteisiin. Tämä päivä oli kokonaisuudessaan yhtä tilannetta: ensin nukuin makeasti pommiin, minkä seurauksena päätin säästää työmatkoihin kuluvan ajan ja jäädä kotitoimistolle. Aamiainen jäi väliin kuroessa kiinni asioita, joita olin kuvitellut ehtiväni tehdä heti aamun alkajaisiksi (kuuluisia viimeisiä sanoja…). Työpäivä osoittautui kakofoniseksi, ja venähti vielä liian pitkäksikin. Ja mikä pahinta, en ollut etukäteen osannut varata mitään lounasta jääkaappiin! ...

Blogi on ehtinyt olla jo kuukauden pystyssä! Hassua, miten paljon havaintoja ja ja metaa uuteen harrastukseen liittyen onkin jo ehtinyt kertyä. Säästän kuitenkin lukijoita (moi isäntä) sen verran, etten huutele ruokabloggaamisen syvimmästä olemuksesta huikealla kuukauden kokemuksellani. Päivän ruoka liittyy tosin blogimetaani sikäli, että yksi parhaita juttuja uudessa harrastuksessa tuntuu olevan toisten reseptien bongailu. Mieliteko valkosipulikeittoon syntyi nimenomaan toisten blogipostauksista, joissa kyseinen ruoka on vieraillut ahkerasti parina viime vuotena. Pohjana omaan versiooni käytin mm. Pippurimyllyn käyttämää ja hehkuttamaa Pirkka-reseptiä, josta oma versioni muotoutui kokkaamisen edetessä, suurimpana erona alkuperäiseen ehkä valkosipulin paahtaminen kuullottamisen sijaan, sekä valkoviinin lisääminen. Hassu sattuma on, että hyvästä tarjonnasta huolimatta en ole koskaan ennen syönyt valkosipulikeittoa, vaikka kärsinkin vakavasta valkosipulihulluudesta. Tänään sitä kuitenkin sattui olemaan työpaikan läheisessä lounasruokalassa, joten en tietenkään voinut kävellä vertailuversion ohi. Hyvää oli, mutta omassa sopassa oli kyllä reilusti enemmän makua :) ...

Uuniperunat ja savukalatäyte kuuluisivat oikeastaan kategoriaan “niin helppoa ja niin epäkekseliästä, ettei niistä mitään kehtaa kirjoittaa”, mutta kylläpäs vaan kehtaan. Liian monet broilerisuikale-pakastevihanneswokit (jotka eivät maistu pahalle nekään, mutta meillä vaan toisinaan tehdään niitä vähän liiankin usein) nähneenä en vaan voi mitään ajatukselle, ettei arki-iltojen syömiseen ole koskaan liikaa vinkkejä. Uunipotut taistelevat sikäli arkiruuan kriteerejä vastaan, että ne ottavat uunissa aikansa, tunnista puoleentoista. Ne saavat kuitenkin paljon anteeksi sillä, että sekä pottujen että täytteen valmistelut hoituvat todella nopeasti ja paistumiseen kuluvan ajan voi sitten jokainen käyttää itselleen sopivalla tavalla. Minun piti viedä seisoja lenkille, mutta isäntä vapaaehtoistikin itsensä, joten viikkasin pyykkipinon ja ehdin vielä möllöttää sohvallakin kuolaamassa läppärin ääressä toisten reseptejä :) ...

Mitä pidemmälle viikko etenee, sitä enemmän yleensä muistutan raatoa, joka laahustaa työmaan ja kodin väliä, ja joka iltaisin ei jaksa pitää silmiä auki enää kymmenen jälkeen. Koska perjantaisin väsyttää, pitää myös ruuan olla mahdollisimman nopeaa ja helppoa, muuten nälkä ja väsymys pääsevät ainakin minulla yltymään tulenaraksi yhdistelmäksi. Haastavaa on tietysti, että ruuan pitää olla myös hyvää, tai muuten alkaa kiukuttamaan kuin kolmevuotiasta konsanaan. Kalatiskistä napattu savukala on perjantairuokaa parhaimmillaan, erinomainen pelastus, jonka kylkiäiseksi riittää keitetyt perunat tai hyvä leipä, sekä raikas kermaviilikastike tai vastaava alle kymmenessä minuutissa valmistettava kylkiäinen. ...