Ayriaiset

Meillä ei ole tänä keväänä mitään omia juhlia vietettäväksi, mutta nyt kun monessa paikassa näkyy ajankohtaisia voileipäkakku- ja juhlatarjoiluvinkkejä, minullekin on iskenyt voileipäkakun himo. Niinpä innostuin muutama ilta sitten tekemään kakun ihan muuten vaan, ja nyt se alkaa olla jo syötykin :) Kakun resepti taitaa alun perin olla erään sukulaisrouvan, ja äitini on tehnyt sitä meidän perheemme juhliin jo varmasti viimeiset parikymmentä vuotta. Resepti on niin yksinkertainen, että kakku saattaa tuntua jopa liian arkiselta, mutta samalla se on kuitenkin todella herkullinen ja toiminut joka ikisissä juhlissa, missä sitä on tarjoiltu. Tämä kakku on ollut se, joka hupenee juhlapöydästä ensimmäisenä, riippumatta porukasta tai siitä, mitä muuta on tarjolla. Suosittelen erityisesti voileipäkakkunoviiseille! ...

Kovin vähän on tullut kirjoitettua simpukoista tällä kaudella, johtuen luultavasti siitä, että olen niin tykästynyt chorizosimpukoihin, että syön niitä vaan uudestaan ja uudestaan. Viikonloppuna, kun saimme ystäväperheen kivoiksi päivällisvieraiksi, sain aikaiseksi tehdä toisenlaistakin simpukkaa. Tällä kertaa mentiin enemmän klassiseen kerma-valkoviinisuuntaan, lisämakua toivat kokojyväsinappi ja purjo. Simpukoiden osalta täytyy valitettavasti kuitenkin antaa pyyhkeitä Ison Omenan cittarin kalatiskille. Noin puolet jo kertaalleen tarkastetuista ja vain lyhyen kotimatkan paketissa viipyneistä simpukoista meni hävikkiin. Epäilen joukkokuoleman johtuneen liian tiiviistä paketista, muovipussi oli tiukasti solmussa eikä siihen oltu tökitty ilmareikiä. Harmillista erityisesti, koska kauppa veloittaa muutaman ylimääräisen euron kilolta simpukoiden tarkastuksesta (ja se hinta tuli myös pulitettua). Toisaalta, oma vikani kun en ollut heihin yhteydessä jälkikäteen, koska varmasti kunnon kauppana he olisivat tällaisen kämmin hyvittäneet. Simpukkatilanne saatiin onneksi pelastettua hakemalla toisen kaupan kalatiskistä vielä yksi lisäpussi. Ja cittarinkin simpukoista käyttökelpoiset olivat oikein herkullisia :) ...

Koska käymme yleensä vain kerran viikossa kaupassa, painottuu kalaruokien syöminen viikonloppuun, koska tuoretta kalaa ei oikein perjantaina osta seuraavalle keskiviikolle. Silloin tällöin pakastealtaasta tarttuu kuitenkin jotain merellistä mukaan, tällä kertaa paketti tiikerirapuja (joiden pakkausmerkinnästä olen hieman epäilevä, koska en nähnyt elukoissa mitään eroa tavalliseen jättikatkarapuun). Ravuista syntyi nopea - jos marinointiaikaa ei lasketa mukaan - iltapala loppuviikkoon. Ja oikeastaan vähän vahingossa, tarkoitukseni oli tehdä ravuista nuudelisalaatti, mutta lopulta söimme ravut ja kasvisipitoiset nuudelit erikseen. Hyvää oli näinkin, tosin parempaa olisi ollut, jos rapuja olisi ollut ämpärillinen ihan sellaisenaan naposteltaviksi ;) ...

Seisoja ja isäntä kotiutuivat vihdoin, ja minäkin sain aktivoiduttua. Säälittävää, mutta niin kauan kun olin yksin kotona, en oikein osannut ryhtyä mihinkään ja haahuilin vain tuhannen eri asian välillä tekemättä lopulta juuri mitään. Kokkaamaan en myöskään ryhtynyt, vaan savulohisalaattia lukuunottamatta elin maksamakkaravoileivillä Tänään oli kuitenkin taas kokkausinspiraatio, ja se kohdistui kauden ensimmäiseen simpukka-ateriaan. Simpukoita olen himoinnut koko kesän, mutta olen yrittänyt pysyä sanonnassa, jonka mukaan niitä tulisi ostaa vain sellaisina kuukausina, joissa on (ainakin enkuksi) r-kirjain, eli syyskuusta huhtikuuhun (joissa ei suomeksi ole kummassakaan r-kirjainta). ...

Perunasalaattia on tehty viime aikoina varmaan joka toisessa (blogi)tuvassa. Eikä ihme, kesä ja kotimaiset uudet perunat ovat saatavilla vain kerran vuodessa. Lieneekö laumasieluisuutta tai telepatiaa, mutta pottusalaattia tein eilen minäkin jääkaapin jämistä. En ole ihan varma, olenko koskaan tehnyt samanlaista perunasalaattia kahta kertaa ja voinko oikeastaan sikäli edes neuvoa hyviä reseptejä, niistä kun tulee aina sellaisia kuin tulee - mutta hyviä perunasalaatit ovat, kerta toisensa jälkeen. Laitoin tällä kertaa samaan kulhoon vielä katkarapuja ja tonnikalaa (purkista ja pakastepussista sellaisenaan, toisaalla näin tänään hienommankin version, jossa oli käytetty grillattuja äyriäisiä - vesi herahti kielelle siitäkin), tunkien koko aterian samaan kulhoon. Hyvää oli, ja helppoa, ja taas yksi käyttö ihanille kesävihanneksille! ...

Home sweet home. Skotlannissa reissaaminen oli antoisaa, mutta on kyllä kiva olla taas kotonakin, vaikken sinänsä loman loppumista kiiruhdakaan. Ennen kuin ryhdyn tänään taas itse kokkailemaan, (eilen ei yksinkertaisesti ollut virtaa), vielä yksi päivitys lomareissun ruuista. Meriherkkuloihin vinkkasin jo aiemmin Edinburghin syömisistä kertoessani, mutta paneudutaan niihin nyt vielä ihan oman tekstinsä verran; niin hyviä (ja tuoreita!) olivat simpukat, ravut ja kalat, varsinkin länsirannikolla. Fine dining -paikat jäivät testaamatta, mutta rentoja, kohtuuhintaisia kalapaikkojakin oli tarjolla aika mukavasti. ...

Simpukoita meillä tehdään nykyisin verrattain usein niiden ollessa sesongissa, eli niinä kuukausina, joiden nimessä on r-kirjain. Enkuksi siis, suomeksi laskiessa kausi olisi ihan liian lyhyt ;) Konseptitasolla ihastuin tuoreisiin simpukoihin reilu kymmenen vuotta sitten Irlannissa, missä kiinnitin kaupassa huomion tämän hienompana pitämäni herkun edulliseen kilohintaan; 1 kg pussin hinnaksi tuli vaivaiset 3-4 euroa. En kuitenkaan tuolloin uskaltautunut/innostunut simpukoita kokkaamaan, vaan tein ensimmäiset omat simpukkakokeiluni vasta vuosia myöhemmin Suomessa. Suomessa hinta on tänä vuonna ollut n. kympin kieppeillä kilolta, eli ei mitään älyttömän edullista huomioiden, että painossa on paljon kuorta mukana. Toisaalta, ei niin hirveän kallistakaan koska 800g riittää reilusti ruokkimaan kaksi henkeä, ja simpukoiden ostamiseen kuuluu palveluna se, että myyjä käy pyytämäsi satsin läpi ja poistaa kuolleet yksilöt, jotta niistä ei joutuisi maksamaan ja sitten heittämään kotona pois. Joissain kaupoissa on näkynyt kahta hinnoittelua niin, että simpukkansa saa edullisemmin ilman tätä palvelua, mutta itselleni se tuntuu hieman huijaukselta, en halua maksaa yhtäkkiä ylimääräistä jostain, mikä on aina kuulunut palveluun. Toisin sanoen, tämä kitupiikki on jättänyt simpukat tiskiin kahden hinnan kaupoissa ;) ...

Isännällä on ihmeellinen kyky elää hyvin monotonisella syömisellä. Joka päivä sama aamiainen, lounas, välipala ja päivällinen. Minulla ei ole vastaavaa kykyä. Kun syöminen uhkaa lähteä lapasesta, isäntä tukeutuu suunniteltuun, päivästä toiseen samanlaisena toistuvaan (vaikka ravintoteknisesti ottaen hyvinkin monipuoliseen) ruokavalioon, ja minä säntäilen erityyppisten, vastakohtaisten makujen perässä. Tämä rapu-nuudelisalaatti syntyi tällaisesta säntäilystä, kun mieleni teki raikkaan sitruksista, arki-iltaan sopivan nopeaa salaattia edellisviikkojen ylensyönnin jälkeen. Lisäksi jääkaapissa oleva purkillinen jokiravunpyrstöjä piti käyttää pois. Thairuokahulluna (noh, mihin ruokaan mä nyt en olisi hulluna) kalakastiketta, limettiä ja korianteria kuluu paljon, ja niitä upotin tähänkin annokseen. Jokiravun tilalle voisi hyvin laittaa myös katkarapua, simpukkaa tai miksei vaikka molempia :) ...