Edulliset

Suhteeni bataattiin on vähän ristiriitainen. En nyt mitenkään sitä inhoa, mutta kyse ei ole suosikkikasviksestakaan. Lisäksi nykyisin saan bataatista välittömän vauvanruoka-assosiaation. Silti, aika ajoin yritän sitä käyttää, jotta ruokapöytään tulisi vaihtelua, ja esimerkiksi grillatuista bataattilohkoista olen tykännytkin ihan tosi paljon. Tällä kertaa olin ostanut muutaman bataatin jääkaappiin ja ennen kun ne itse kävelisivät ulos, halusin tehdä niistä jotain lisuketta possun ribseille. Ja kun joulunaikakin alkaa olla käsillä, niin päätin kokeilla jouluisen mausteista bataattilaatikkoa. Monellehan se on noussut joulupöydän suosikiksi perinteisten laatikoiden ohi, mutta minun pöytääni se ei ole jotenkin mahtunut, kun niissä vanhoissa suosikeissakin on niin paljon syötävää :) Tämän kokeilun perusteella uskallan kuitenkin suositella bataattilaatikkoa minäkin, sekä joulupöytään että tällaisen bbq-maustetun possunlihan kaveriksi. Valitettavasti ribsini eivät onnistuneet niin hyvin tällä kertaa, maut olivat kohdillaan mutta lihasta ei tullut sellaista luusta putoavaa kuten yleensä, vaikka ihan tutulla ohjeella teinkin. ...

Maalaispossu? Sadonkorjuupotka? Dekonstruoitu (onkohan se edes oikea sana) hernekeitto? Aika monella nimellä voisi tätä ruokaa kutsua. Jotta lukija kuitenkin saisi helposti käsityksen siitä, mitä on kokattu, kutsuttakoon hitaasti kypsytettyä potkaa tässä yhteydessä nyt ihan vain hitaasti kypsytetyksi potkaksi. Sellaisia valmistin viime loppuviikosta, kun pakastimesta löytyi ilokseni vielä yksi potkapaketti. Potka on suosikkiosiani possusta. Kypsennysaika on pitkä melkeinpä valmistustavasta riippumatta, mutta lopputulos lähes takuuvarmasti herkullinen hyvin minimaalisella vaivalla. Ja kitupiikki kiittää, kun kilohinta on kohdillaan. Tällä kertaa tein koko aterian samassa uunivuoassa, joten tiskiäkään ei juuri tullut. Possun kaveriksi lisäilin astiaan paiston aikana perunaa, porkkanaa, sipulia, valkosipulia ja linssejä, jotka saivat kaikki imaista itseensä herkullista lientä ja olivat uunista tullessaan ihan kirjaimellisesti täynnä makua. Etäisesti tuli ruuasta mieleen hernekeitto, linssit toivat siihen sitä samaa, muhevaa täyteläisyyttä. Jos jotain olisin lisännyt, olisi se ollut ruusukaali, ne olisivat mielestäni sopineet possun rinnalle samaan astiaan kuin nenä päähän. Mitään en kuitenkaan varsinaisesti jäänyt kaipaamaan, tämä oli aivan ihanaa juuri tällaisenaan, vaikka itse kehunkin. ...

Kuukauden kasviksia ei ole pariin kuukauteen näkynyt, parhaasta satokaudesta huolimatta. Siihen on olemassa ihan yksinkertainen syykin, en vaan ole onnistunut inspiroitumaan yksittäisestä raaka-aineesta niin paljon, että neljän reseptin kehittely pysyisi mukavana. Ja sitä minusta bloggaamisen pitää olla, mukavaa, jotta rakkaasta harrastuksesta ei mene maku. Nyt lokakuulle haluan kuitenkin taas tuoda kuukauden kasviksen, ja vielä sellaisen, joka oikeastaan on ajankohtainen ympäri vuoden, nimittäin kaalin. Kaali on yksi suosikkiraaka-aineistani: kesällä siitä saa ihanat, herkät salaatit ja grillattavat (joita erityisesti tänä kesänä näkyi blogeissa), talvella sopat, piirakat, kääryleet ja laatikot. Sitä voi säilöä monella tapaa, se taipuu jos jonkinmaalaiseen keittiöön, on terveellistä ja kaiken huipuksi edullistakin. Ja nyt puhun vain valkokaalista, joka myös tavallisen keräkaalin nimellä tunnetaan. Voisiko olla parempaa? ...

Samaa ruokaa koko perheelle -ajatuksella tein tällä kertaa merimiespihviä. Yksinkertaisten ainestensa puolesta se sopii melkein kenelle tahansa eivätkä mausteetkaan hirvitä päätä, maku tulee suurimmaksi osaksi paistoliemestä sekä haudutuksesta. Olutta merimiespihvissä on, mutta alkoholi haihtuu siitä kypsennettäessä, tai sitten voi käyttää ihan alkoholitontakin vaihtoehtoa, kuten minä tällä kertaa tein. Tai siis, meillä oli jääkaapissa sekä alkoholiton olut että joku normaali, holillinen tuontiolut, ja kun ehdotin tuontioluen käyttöä merimiespihviin, isäntä aika napakasti sanoi, että ei. Hän sai pitää pullonsa. ...

Kukkakaaliohjeet jatkuvat, vaikka sakkokierroksilla reilusti heinäkuun puolella mennään jo. Tämä ohje tuli vastaan Glorian Ruoka & Viinissä (4/2014) ja tarttui kokeiluun, koska siinä yhdistettiin kukkakaali niihin makuihin, joiden kanssa itse tykkään siitä eniten, nimittäin voihin ja curryyn. Tykkäsin myös ruuan arkisesta luonteesta, raaka-aineet ovat edulliset ja melkein kaikki löytyvät valmiina kotikaapeista. Olen kopioinut reseptin alle ulkomuistista, muutamin pienin muutoksin alkuperäiseen. Esimerkiksi sipulia laitoin enemmän ja kahta eri sorttia, kun salottisipulia ei kaapissa ollut ja kovasti sipulista pidän. Maukas arkicurry syntyi näinkin! ...

Viime kesänä olin Marttojen kalakurssilla, jolla tehtiin hurjan hyviä haukipullia. Ohje on minulla kotona paperilla, jossain keskellä suurta tärkeiden paperin kasaa, jonka järjestän “ihan tässä joku päivä” (hmm). Ja kuinkas kävikään, kalaonni kävi mökkireissulla tänä kesänä eikä haukipullareseptiä nyt ollutkaan käsillä. Ulkomuistista ja saatavilla olevia aineksia käyttäen askartelin hauestani pullat joka tapauksessa, ja ihan kelvot niistä tuli reseptittäkin. Hauki on viime vuodet nostanut profiiliaan ruokakalana, mutta jos ennakkoluuloisia vielä löytyy, niin mainittakoon, ettei tuollainen reilun kilon kala maistunut vielä yhtään puulta eikä mudalta. Helppojakin nämä pullat olivat, kummallisempia välineitäkään ei tarvita vaan lihan saa silputtua sauvasekoittimellakin. Tarkkana tarvitsee olla ainoastaan siinä, ettei pullia kypsennä liikaa, ne kuivahtavat herkästi. ...

Ah, niin perinteistä. Jostain syystä intoni tehdä ns. koti- tai kouluruokaklassikoita sen kuin jatkuu. Itselleni tuli hiljattain ihan yllätyksenä, että kanaviillokki on kovasti mielipiteitä jakava ruoka; minusta se oli hyvää jopa koulussa ja muistelen, ettei sitä meidän koulussa yleisemminkään inhokkina pidetty. Toki ymmärrän, jos eineskanaviillokki lähinnä kääntää vatsaa siipikarjanlihajalosteineen (taimitäsenytolikaan), ajatus ei juuri houkuttele. Koska edellinen viillokkikokemukseni on kuitenkin noin viidentoista vuoden takaa, halusin kokeilla tehdä sitä ihan itse. ...

Mitä ruokaa ei ehkä kannata ruveta tekemään - ainakaan ensimmäistä kertaa - kun neljän kuukauden ikäinen pojankoltiainen on ruvennut tekemään hampaita, eikä puuhasta hieman ärtyneenä viihdy hetkeäkään itsekseen? Kaalikääryleitä. Ja mitä minä tein? No tietysti kaalikääryleitä, täytyyhän elämässä olla haasteita! Tai ihmisen typerä. Mutta kun olen niin haaveillut kääryleiden tekemisestä - mummojeni bravuureista - jo ikuisuuden ja ihana karitsan jauhelihakin on huudellut minulle pakkasesta vaikka miten pitkään, pakkohan se on joskus niitä saada tehdä. Eipä sillä, eiväthän kääryleet erityisen vaikeita ole, mutta jonkun verran aktiivista läsnäoloa ne vaativat. Tiesin sen etukäteen, mutta silti piti kokeilla. Ja näin siinä kävi. ...

Meillä ei ollut herneitä, joten laskiaisen kunniaksi ei tehty hernekeittoa. Sen sijaan linssejä oli, joten linssisopan saatoin tehdä. Joskus muinoin tein linssikeittoja enemmänkin, mutta viime vuosina ne ovat jääneet, ilmeisesti elämä on yltäkylläisempää kuin opiskeluaikoina ;) Tykkään kuitenkin tietystä askeettisuudesta, mitä linssikeitossa on, se maistuu erityisesti silloin, kun kaipaa vastapainoa tukevammalle herkuttelulle. Paitsi ehkä tällä kertaa, koska jotenkin keittoon eksyi jääkaapista myös pekonia… P.S. Hyvään liemeen kannattaa investoida, se antaa keitolle maun, joka ei hirveästi kaipaa lisämaustoa; minä käytin häränhäntien keittelystä saatua, paksua lientä, sekä vanhempaa possulientä sekaisin. ...

En ollut ajatellut ottaa tomaattikuukauden teemaresepteihin mukaan sellaisia ohjeita, joissa käytetään tomaattisosetta. Mieli kuitenkin muuttui, koska olen viime aikoina miettinyt arkisia luottoruokiani ja sitä, että ne pari meidän perheelle tyypillisintä - vihreä kanacurry ja spagetti ja jauhelihakastike - ovat jääneet kokonaan tämän blogin ulkopuolelle. Mitään suurempaa syytä siihen ei ole, paitsi se, etten ole vain saanut aikaiseksi blogata jostain, mitä syön varmaan kerran viikossa. Ja ehkä ihan pikkuisen se, että yleensä jommankumman ruuan valmistuessa on niin kova väsymys ja nälkä, ettei kameran esiin kaivaminen tule kuuloonkaan. ...