Edulliset

Tiedetään - kaikki ja niiden kaverit ovat jo tehneet nyhtöpossupurilaisia ja kirjoittaneet niistä blogissaan, olen niin jälkijunassa! Mutta en voi vastustaa kiusausta, koska ensinnäkin, purilaiset olivat erittäin edulliset eli täydellistä säästökuuriruokaa, ja toiseksi, koska ne olivat niin hyviä, että pidimme niitä isännän kanssa ihan erityisen onnistuneena ruokana. Ei siis hyvänä eikä onnistuneena ruokana, vaan sellaisena, jota syödessään on ihan haltioissaan ja kokee ylittäneensä itsensä Edullisuus tuli kolmesta asiasta: tein sämpylät itse (käytin pakastimesta punajuuripurilaisesta ylijääneet sämpylät), possun luullisissa paloissa oli hinta kohdillaan, ja kaali oli niinikään kohtuuhintainen pääraaka-aine hampurilaisen väliin tulleeseen salaattiin. Ja se salaatti oli HYVÄÄ! Jätin perinteisen coleslawin tekemättä ja tein slawistani nyt aasialaistyyppisen, inkiväärillä ja chilillä höystetyn majoneesittoman version. Majoneesia turautin sämpylän väliin sitten ihan muuten vaan, ja ylläpidin aasialaislinjaa myös turauksella sriracha-kastiketta. Muuta ei hamppari väliinsä kaivannut! ...

…eli tee niin kuin minä sanon, ei niin kuin itse teen :D Klassinen, ranskalainen sipulikeitto on kummitellut mielessäni syksystä saakka, kun Glorian ruoka & viini julkaisi hurjan herkullisen kuuloisen reseptinsä. Muutamassa blogissakin on näkynyt sipulikeitto-ohjeita hiljattain. Viime kauppareissun yhteydessä päätin sitten vihdoin tehdä sitä perjantairuuaksi, mikä olisi lämmittävämpää kylmänä talvi-iltana, ja vielä sniiduilulinjaankin sopivaa. Ihan käsikirjoituksen mukaan ei homma ei kuitenkaan mennyt. Oppitunti numero 1: Jos tiedät, että ruoka kestää parisen tuntia valmistaa, älä kokeile sitä silloin, kun tulet töistä kaupan kautta iltakahdeksalta perjantaina, väsyneenä ja verensokeri jo hieman alhaalla. ...

Loppukesästä pidin parin-kolmen viikon kitupiikkikuurin, kun kaipasin talouteemme vähän enemmän kontrollia ja vähän vähemmän ihmettelyä siitä, mihin rahat hupenevat. Nyt vuodenvaihteen juhlien ja lomailujen jälkeen mieli tekee taas olla vähän tarkemman markan nainen. Perustelut säästämiselle ovat aika samantapaiset kuin edelliselläkin kertaa; haalin ruokakaupasta aika paljon tarpeetonta, ja hävikki harmittaa. Lisäksi huomaan vuosi vuodelta olevani tarkempi siitä, että saan rahoilleni vastinetta. Edullisistakin raaka-aineista löytyy hyviä, tuoreita ja eettisiä vaihtoehtoja, ja toisaalta taas näennäisesti arvokkaiden tuotteiden hinta-laatusuhde ei ole aina ihan kohdallaan. Ja on taustalla tietysti sekin, että vaikka taloudellista hätää ei sinänsä ole, löytyisi rahalle muutakin käyttöä, ja säästökohteisiin olisi mukava kerryttää kassaa nykyistä nopeammin. ...

Possunpuolikkaan ensimmäinen lapapala pääsi käyttöön, kun jääkaapista löytyi yksi sellerinvarsi, puolikas kaali, muutama porkkana ja neljännes lanttua, jotka alkoivat kaikki näyttää siltä, että toivoivat pikaista pataan pääsyä, tai muuten kävelisivät itse ulos. Olen vähän pantannut lapa- ja etuselkäpaloja tehtyäni lukuisia pulled porkeja pitkin vuotta, ja toisaalta myös siksi, että tykkään kovasti pitkään haudutetusta possusta ja halusin säästää näitä ihanuuksia. Nyt oli kuitenkin lavan vuoro tulla syödyksi osana lempeän talvista, pitkään haudutettua possu-kaalispataa :) ...

Kevättalvella tein hurjan herkullista kattilaleipää ja vannoin, että tulen sitä tekemään useasti jatkossakin. Vannomatta paras, sain vasta nyt tehtyä toisen otoksen samaisesta ihanasta leivästä. Resepti oli sama kuin edelliselläkin kierroksella, mutta lopputulos ihan erilainen, siksi oikeastaan siitä nyt kirjoittelen. Ehkä joku muukin on ihmetellyt samoja asioita, tai ehkä joku osaa kommentoida siihen, mitä tein tietämättäni eri tavalla kuin viimeksi. Edellisellä kierroksella käytin 10 dl vehnä- ja 4,5 dl grahamjauhoja, nyt taas koko 14,5 dl hiivaleipäjauhoja. Lisäksi nakkasin sekaan jämät pussillisesta auringonkukansiemen. Lieneekö johtunut jauhoista, kohotuslämpötilasta tai jostain muusta, mutta taikina olisi ilmeisesti koriin kohotukseen siirrettäessä kaivannut enemmän jauhoja, kohotusliinana käytetty astiapyyhe imaisi itseensä niin paljon märkää taikinaa, että en enää edes yrittänyt pestä sitä vaan leipäni koitui pyyhkeen kohtaloksi. Myös lopputuloksesta näkee, että jauhottaa olisi voinut enemmänkin - jotenkin se leipä vaan imaisi kaiken jauhon. Hyvää leivästä tuli kuitenkin, ja ehkä vähän ensiversiota kauniimpaakin, huolimatta kaikesta säädöstä märän taikinan kanssa, sekä siitä, että lämmitin kattilaani vahingossa tunnin. Hups :)

Pää on ollut ihmeellisen jumissa viime päivinä. Paperille (tai siis bloggeriin) on hankala saada koherenttia lausetta, ja muutenkin ajatus harhailee. Loppuviikosta valittelin yhden odottamani sähköpostin perään, kunnes huomasin, että se oli odottanut inboxissani jo useamman päivän. Asiakin oli jo ehtinyt vanhentua, mutta ehkä ensi kerralla sitten… Onneksi ruokahuolto oli viikonloppuna harvinaisen helppoa. Puuhastelu possunpuolikkaan parissa jatkui taas viikonloppuna, nyt estradille pääsi potka. Se tuli meille puoliksi sahattuna, annospalaksi juuri sopivana kimpaleena. Olen viime aikoina usein haudutellut ylikypsät possunlihat liedellä kattilassa, joten vaihtelun vuoksi potkat pääsivät uuniin olut-tomaattiliemessä - ilahduttavan suurpiirteistä ruokaa! Laitoin potkat heti aamupäivästä uuniin, ja lähdimme sitten seisojan kanssa muutamaksi tunniksi lumihankeen peuhaamaan. Kotiin tultua oli vielä aikaa kotihommillekin, yhteensä ruoka viihtyi uunissa kuutisen tuntia. Liha oli suussasulavan pehmeää ja irtosi luusta melkein pelkän katseen voimasta. Ja edullistakin vielä! ...

Etikkaan säilötyt asiat jakavat vähän mielipiteitä, mutta minusta ne ovat sairaan hyviä. Kurkut, sekavihannekset, sillit, sipulit, punajuuret - you name it, minä tykkään. Viime viikonlopun sienisaaliista toteutin himoani etikkaliemessä säilöttyihin sieniin. Kunhan sieniä ei osta kaupasta, resepti sopii hyvin myös kitupiikkiteemaani, joka jatkuu tällä erää vielä pari päivää. Etikkasieniksi sopivat mielestäni parhaiten erilaiset tatit, haperot sekä pienehköt, vielä rapsakat kantarellit, jotka voi vaan tuoreeltaan viipaloida liemeen. Isommatkin käyvät, mutta ne ovat koostumukseltaan hieman sitkeämpiä ja maultaan pippurisempia. Kaveriksi sipulia, josta tulee liemessä muhiessaan melkein yhtä hyvää kuin itse sienistä. ...

Syyskuu päätti räväyttää heti alkaessaan ja toi mukanaan kunnon sadepäivän. Ihanan tunnelmallista olla kotona neljän seinän sisällä, erityisesti kun tietää, ettei tarvitse lähteä mihinkään :) Tämä lämmittävä - joskaan ei kovin kaunis - maissikeitto tuli tehtyä jo edellisellä viikolla, mutta sopisi hyvin juuri tällaiseen, koleansateiseen iltaan. Tai miksei flunssapotilaallekin, koska sekin kausi on taas pian edessä. Idea on Kartanomaissilta mukaan nappaamastani monisteesta hieman muunneltuna. Hyvältä sopassa maistuisi varmasti myös kana. ...

Ensimmäisessä säästöhenkisessä tekstissä viime viikolla mainitsin perunan yhtenä mainioista säästöraaka-aineista, ja ilokseni bongasin vielä lauantaina foodgawkeria selaillessa uuden idean perunan käyttöön, yrttiset lyttypotut, jotka saavat pehmeyttä jugurtista. Ruokaisa lisuke on melko edullinen toteuttaa, vaikka ostaisi kaikki aineet kaupastakin, mutta vielä tähän aikaan vuodesta monen pihalla tursuaa jos jonkinlaista yrttiä mukaan laitettavaksi. Minun pihallani ei, mutta onneksi on olemassa siskoja, jotka pakkaavat muovikassiin minullekin hyvinvoivat taimet :) Jugurttiakin oli sopivasti tullut ostettua jääkaappiin jo reilu viikko takaperin, joten alkoi olla hyvä hetki huolehtia, ettei siitä tule hävikkiä vaan herkkua. ...

Ihmeteltiin isännän kanssa, miten rahaa oli taas mennyt ilman, että mitään ihmeellistä oli hankittu. Eikä siinä, ei kahdella työssäkäyvällä ole hätää, mutta jotenkin tuntui, että omaan talouteen kaipaisi taas vähän enemmän kontrollia. Ynnäsimme vähän ns. kiinteitä menoja, ja totesimme sen pohjalta, että jäljelle jäävästä summasta olisi muiden menojen saralla varaa säästääkin. Myös ruokakulut joutuivat säästölistalle, ensinnäkin siksi, että helposti tulee ostettua hinta/laatusuhteeltaan vähän kyseenalaista pöperöä, ja toisekseen siksi, että usein tulee tehtyä turhan monen raaka-aineen ruokia, jolloin pääraaka-aine jää helposti turhan vähälle huomiolle (olkoonkin, että pekoni on hyvää ihan kaikessa ;). Ja kolmanneksi siksi, että häpeäkseni heitän roskiin edelleen vaikka kuinka paljon ruokaa. Aikeet ovat hyvät ja luulisi esim. hävikistä herkuksi -kampanjasta jääneen enemmänkin käteen, mutta kummasti vaan nytkin jääkaapissa lymyää pari jo nahistunutta salaattia sekä paljon muuta, jonka pelkään päätyvän roskikseen eikä pataan. ...