Edulliset

Blogi on ehtinyt olla jo kuukauden pystyssä! Hassua, miten paljon havaintoja ja ja metaa uuteen harrastukseen liittyen onkin jo ehtinyt kertyä. Säästän kuitenkin lukijoita (moi isäntä) sen verran, etten huutele ruokabloggaamisen syvimmästä olemuksesta huikealla kuukauden kokemuksellani. Päivän ruoka liittyy tosin blogimetaani sikäli, että yksi parhaita juttuja uudessa harrastuksessa tuntuu olevan toisten reseptien bongailu. Mieliteko valkosipulikeittoon syntyi nimenomaan toisten blogipostauksista, joissa kyseinen ruoka on vieraillut ahkerasti parina viime vuotena. Pohjana omaan versiooni käytin mm. Pippurimyllyn käyttämää ja hehkuttamaa Pirkka-reseptiä, josta oma versioni muotoutui kokkaamisen edetessä, suurimpana erona alkuperäiseen ehkä valkosipulin paahtaminen kuullottamisen sijaan, sekä valkoviinin lisääminen. Hassu sattuma on, että hyvästä tarjonnasta huolimatta en ole koskaan ennen syönyt valkosipulikeittoa, vaikka kärsinkin vakavasta valkosipulihulluudesta. Tänään sitä kuitenkin sattui olemaan työpaikan läheisessä lounasruokalassa, joten en tietenkään voinut kävellä vertailuversion ohi. Hyvää oli, mutta omassa sopassa oli kyllä reilusti enemmän makua :) ...

Tämä voisi taas olla ote jostain kitupiikin päiväkirjasta. Sovittiin perjantain kauppareissulla, että otetaan kassler tai joku edullinen lihanpala ja syödään sen kanssa viimeinen joululta pakastimeen jäänyt perunalaatikonjämä. Palasin lihatiskiltä kuitenkin kasslerin sijaan naudankielen ja koottujen selitysten kanssa. “No kassleria ei ollut ja sitäpaitsi tää oli vielä halvempaa”… Sinänsä iloinen sattuma, että kassler oli loppu, koska kieli on ollut täytyy-yrittää-tätä-kotona -listalla jo pidempään. Ostan kieltä usein leikkeletiskiltä (vaikka hinta on sikamainen tuoreeseen kieleen verrattuna), mutta sen keittely kotioloissa on toistaiseksi jäänyt tekemättä, vaikka saatavuuskin on nykyisin hyvä ja tykkään sisäelimistä ja lihan “cheap cutseista” muutenkin. Ja kieli todellakin oli ilahduttavan hintaista lähtiessään kaupasta alle kuuden euron kilohintaan. ...

Apua, arkisen pastaruuankin saa riittävän tumpelo tärvättyä! En tiedä, miten se on edes mahdollista, mutta olen jostain syystä sössinyt tällä viikolla kaksi pastaa, joiden vaativin valmistusprosessi oli spagetin keitto. Suorituksesta voisi ehkä antaa jonkun palkinnon :) Alkuperäinen ajatus oli kuitenkin hyvä, siksi laitan reseptin jakoon, jos joku on helppoa ruokaideaa vailla. Ja tietysti myös siksi, että olen niin tyhmän rehellinen, etten edes tajua väittää kokkailujeni aina onnistuvan ;D Tarkoitus oli tehdä mahdollisimman yksinkertainen pasta: spagettia, uunissa kuivattuja tomaatteja, tuoreyrttiä, parmesania ja oliiviöljyä - mikä voisi mennä vikaan? Ensimmäisellä kerralla ainakin yrtti, jääkaapissa oli tillinjämä, jonka innostuin laittamaan kokeeksi kasvispastaan. En suosittele, pysyköön tilli pois pastastani jatkossa! Toisella kerralla meni makujen kanssa paremmin, pysyin kaukana tillistä ja laitoin persiljaa sen sijaan. Mehevyyttä pasta jäi kuitenkin hieman kaipaamaan, ensi kerralla ehkä vaihtaisin täysjyväspagetin perinteiseen valkoiseen ja lorottaisin päälle vielä vähän reilummin oliiviöljyä. ...

Tämä epäonninen ruoka onnistui olemaan blogin nimen veroinen. Käyttämäni paistinpannu oli “tavallista” maksakastikepannuani ärhäkämpi, käräytin maksapalat heti alkuunsa, ja sen jälkeen kaikki muu otti maksasta kauniin hiilenharmaan sävyn ja maun, jota tasoittelin sitten lorottamalla kastikkeeseen runsaalla kädellä kermaa. Onneksi isäntä on kiitollinen kohdeyleisö, johon uppoaa vähemmänkin onnistunut sapuska. Seisoja on vielä kiitollisempi, joten tämän emännän ei ilokseen tarvitse huolehtia minkään liharuuan päätymisestä roskikseen. Maksakastike jäi kuitenkin kaivelemaan, koska tykkään maksasta, resepti on äidiltä opittu ja olen vuosien varrella löytänyt oman tapani tehdä soosista hyvää. Siksi en voi olla laittamatta tätäkin reseptiä, niin perusruokaa kuin se onkin, jakoon. ...

Koska ruisleipä on onnistunut jo muutamaan otteeseen, testasin nyt myös vaaleamman leivän tekoa. Kaltaiseni jauhopeukalottoman näkökulmasta leivän leipomiseen liittyy vähintäänkin mystisiä voimia ja jonkin sortin magiaa. Kun sitten vihdoin 1) saa aikaiseksi leipoa ja 2) onnistuu siinä, on koukku valmis ja täytyy päästä yrittämään uudestaan jotain muutakin. Sitäkin suurempi syy leipomisintooni on kuitenkin, että leipä kaupassa on mielestäni ihan hiivatin kallista. Vaikka mopo lähteekin marketissa säännöllisesti käsistä, vanha kitupiikki sisälläni herää kassalla kiroilemaan, kun maksan moninkertaisen hinnan jostain, mitä voi kohtuupienellä vaivalla tehdä itse ja paljon edullisemmin. ...

Leipähulluutta näyttää olevan nyt bloggaajien keskuudessa liikkeellä. Itse kärsin totaalisesta jauhopeukalon puutteesta, joten isäntä hoitaa meillä yleensä leipomispuuhat. Loppuvuodesta päähäni iskostui kuitenkin romanttinen ajatus itsetehdystä ruislimpuista ja kenties jopa sellaisten antamisesta pahaa-aavistamattomille sukulaisille lahjaksi vuoden lahjontasesongin ollessa käsillä. Olihan siksi ruislimpun tekoa lopulta kokeiltava. Yllätyksekseni puuha olikin yllättävän helppoa, ja lopputulokset sangen palkitsevia! Hapanleivän kaksi osaa, taikinajuuren teko ja varsinainen leipominen, ovat molemmat sinänsä nopeita toimituksia, mutta taikinajuuren valmistumiseen menee vuorokaudesta kahteen. Ensimmäisen kerran tein limput vuorokauden odottaneella taikinajuurella, jolloin lopputuloksena oli oikein hyviä ja hapanlimpuksi tunnistettavia, mutta ei erityisen happamia limppuja. Toisen kokeilujuuren annoin olla kahden yön yli, ja lopputuloksena oli selvästi happamampi leipä. Suosin jatkossa jälkimmäistä vaihtoehtoa. ...

Keitto valmistui jo muutama päivä sitten mutta blogin saamisessa kirjoituskuntoon vierähti tämän vuoden puolelle (minullako kesti? Ei kai… :) Haluan kuitenkin aloittaa kirjoittamiseni tällä perinteisellä kinkunjämien käyttöruualla, joka sopii hyvin kitupiikin arkibudjettiini ja venyy useamman päivän ruuaksi ja vielä pakastimeenkin. Tähteiden ulkopuolelta tämän keittosatsin hinnaksi taisi tulla korkeintaan kaksi euroa, kun sipulit, porkkanat ja maustepippuritkin köllöttivät jo valmiina keittiössä ja ainut tarvittava ostos olivat kuivatut herneet. Minun taidoillani ei hernekeitosta vielä saa kaunista kuvaa, ehkä ensi vuonna sitten… Mutta hyvältä se maistui, oikeesti! ...