Siemennäkkäri, vihdoinkin!

Tiesin, että se on helppoa. Tiesin, että se on hyvää. Tiesin, että se on olemassa. Miten ihmeessä en ole valmistanut sitä aiemmin? Siemennäkkäri on ollut kokattavien ruokien listallani iät ja ajat, enkä ihan rehellisesti keksi yhtään hyvää tekosyytä sille, että ensimmäisen kerran tein sitä toissapäivänä. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, se on juuri niin koukuttavaa kuin miltä kuulostaakin; ensimmäisen pellillisen kadottua parempiin suihin piti ripeästi tehdä toinenkin annos, jotta saisin näkkärit myös kuvattua. Koekierroksista inspiroituneena mieleen tuli heti tuhat erilaista variaatiota, nyt menin siitä, missä aita on matalin ja valitsin Glorian Ruoka & Viinissä (3/2016) esiintyneen, hyvin yksinkertaisen reseptin. Sitäkin voisi helposti tuunata esimerkiksi tuoreella rosmariinilla. Jos olet ollut siemennäkkärin kanssa yhtä aikaansaamaton kuin minä, nyt on korkea aika ottaa itseäsi niskasta kiinni! ...

5. heinäkuuta 2016 · 2 minuutin lukuaika · Heidi

Vaniljavanukas ja mausteinen raparperi-omenapaistos

Kesä 2015 ei tule jäämään historiankirjoihin kesänä, jolloin hyötykasvit tekivät ennätyssatoa pihallamme. Ainut muutossa mukana kulkenut taimi, anopin aikanaan antama raparperi, on kyllä juurtunut mutta sekin halunnee levätä talven yli, ennen kuin toivottavasti ryhtyy kasvamaan samalla tarmolla kuin edelliskesänä. Muutaman varren se on kuitenkin jaksanut kasvattaa nytkin, ja parhaan raparperisesongin jo hiivuttua minulla on ollut tarve päästä käyttämään ne pois. Nyt meillä sattui sopivasti olemaan jääkaapissa tölkki punaista maitoa, joka piti niin ikään hyödyntää ennemmin kuin myöhemmin. Mieleen juolahti tehdä perinteistä mutta jotenkin aika kesäistä vaniljavanukasta ja Omenamintulta löytyi siihen todella helppo ohjekin, jota muokkasin aivan minimaalisesti allaolevan mukaiseksi. Ohjeessa käytetään maissijauhoja ja kananmunaa vanukkaan sakeuttamiseen, mikä tekee siitä sopivan sekä gluteenittomaan että lihattomaan ruokavalioon. Valmistus taas on niin yksinkertaista, että ohje piti tavata kahdesti läpi, jotta uskoin, että ainekset tosiaan vain sekoitetaan kattilassa ja kiehautetaan, vanukas on joltiseenkin siinä. Raparperinvarret puolestaan paistoin omenalla jatkettuna pannulla mausteiseksi paistokseksi, josta tuli parempaa kuin osasin odottaakaan. Viileän pehmeä vaniljavanukas ja mausteista potkua tuova paistos ovat vaan ihan ylihyviä yhdessä! ...

8. elokuuta 2015 · 2 minuutin lukuaika · Heidi

Perusasioiden äärellä: suklaavanukas

Suklaavanukas on melko arkinen jälkkäri, mutta minusta juuri siinä piileekin sen salaisuus: se on helppo valmistaa, ei suorastaan terveellinen muttei jälkiruuaksi mitenkään syntisimmästä päästä, ei vaadi mitään erityistä syytä tai juhlaa tarjoiluunsa, ja tykötarpeetkin löytyvät useimmiten kotoa valmiina. Viimeinen on toki myös vähän vaarallista. Ja siinä missä tuntisin oloni todella kummalliseksi, jos nostaisin tarjolle muovipikarilliset kaupassa valmiina myytävää teollista tavaraa , uskaltaa kotitekoista suklaavanukasta tarjota vieraillekin, se on jotenkin ihan eri juttu. ...

5. heinäkuuta 2015 · 2 minuutin lukuaika · Heidi

Kausiherkkua: blinit (gluteeniton)

Ikivanhat mummola-astiat kaivettu kaapista - check. Ylimääräinen kauppareissu tehty, koska smetana ei saa loppua kesken - check. Kolesterolimittaus peruttu maanantailta - check. Blinien aika! Blinit kuuluvat meillä jokatalvisiin perinteisiin, mutta en ole moneen vuoteen paistanut niitä omassa kodissani. Nyt saatiin kuitenkin useampi syöjä kylään, joten sain vihdoin aikaiseksi ryhtyä puuhaan. Mutta kun tekee jotain pitkästä aikaa, eivät prosessit ole välttämättä ihan loppuun saakka hiottuja, ja muitakin yllätyksiä voi tulla vastaan. Blinipäivää edeltävänä iltana olin jo käynyt nukkumaan, kun tajusin yhtäkkiä jättäneeni kalangraavauksen puolitiehen. Kala valmiiksi ja takaisin nukkumaan. Muutamaa tuntia myöhemmin heräsimme koirien äänekkääseen vahtihaukkuun. Hetken päästä kuistilta kuului kolinaa ja selvisi, että ilmeisesti joku naapureista oli palaamassa yöriennoilta eikä juuri sillä hetkellä muistanut, mikä on hänen kotiovensa. Toivottavasti löytyi. Normaalisti pihassamme on superhiljaista, joten ehkä hyvä puoli ylimääräisessä yöherätyksessä oli, että tiedämme vihdoin kolmipäisen murtohälyttimemme toimivan. Ja pari tuntia tämän välikohtauksen jälkeen ihmispoikanen olikin jo valmis uuteen päivään. Isäntä otti hänet hoitaakseen, joten minä sain vielä torkkua tovin, Vajaan tunnin päästä lopulta nousin, en erityisen levänneenä mutta auttamattomasti myöhässä siihen nähden, mitä kaikkea olin suunnitellut tekeväni ennen vieraiden saapumista. ...

2. helmikuuta 2015 · 3 minuutin lukuaika · Heidi