Grillaus

Viime viikon menin aika lailla tukka putkella, ja vietin töissä aikaa kellon ympäri. Väliaikainen tilanne, mutta aiheutti sen, ettei ruuanlaitolle jäänyt kovin montaa ajatusta, eikä tietokoneenkaan edessä huvittanut suuremmin enää istua, kun kotiin asti selvisi. Minä se tiedän, kuinka viettää kesää… ;) Viikonlopun kunniaksi sentään taas lauantaina grillattiin (sateessa, mutta grillattiin kuitenkin). Ei mitään uutta tai ihmeellistä, vaan lohifilettä. Lisukkeita miettiessä tulin ajatelleeksi, että ne ovat oikeastaan se osa grillausta, johon ainakin itse kaipaan välillä (usein) ideoita. Erityisesti, koska me grillataan vähintään viikoittain huhtikuusta syyskuuhun, eikä ihan joka kerta halua laittaa lautasen reunalle niitä samoja juttuja. ...

Valittelin aiemmin, että isäntä toi kotiin väärän palan possua, paksua kylkeä kun pyysin ribsejä. En valita enää, sain kylkipalasta ihan huippua grillipossua - kyllä, oma kehu haisee, mutta haiskoon, koska ihan pirun hyvää se sika oli ;) Vedettyäni pari kertaa syvään henkeä “väärää” lihanpalaa tutkien - eikä se nyt sentään eka kerta ollut, kun grillikylkeä teen, mutta en ole jotenkin koskaan onnistunut saamaan siitä kovin hyvää - turvauduin Googleen, joka ohjasi minut Hans Välimäen grillikyljen reseptiin Ilta-sanomien sivuille. Lainasin reseptistä metodin, mausteet ja marinadit sävelsin omasta päästäni. Tein kolapohjaisen marinadin muutaman muun viimeaikaisen grillailun tapaan. Loppujen lopuksi, toimin melko lailla samaan tapaan kuin pelkkien kylkiluidenkin kanssa, mutta keittoaika oli nyt pidempi. Lopputulosta voisi kuvailla suurinpiirtein grillattuna pulled porkina; ihana, grillattu pinta ja suussasulavaa, luistaputoavaa lihaa, jonka irtoaa kylkipalasta haarukalla mehevinä suikaleina. Ihan huippua! Bonuksena possun keitinliemestä sai taas hyvän lihaliemen, ja seuraavaksi uuniin menee nahka, katsotaan, tuleeko siitä koiran vai ihmisten namia ;) ...

Ostosreissu ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Isännän piti mennä parturiin, minun samalla kyydillä halliin ribsejä ostamaan. Herätysteknisten ongelmien vuoksi minä en selvinnytkään samalla ovenavauksella liikkeelle, joten sovimme, että isäntä tuo ribsit tullessaan. Mutta kuinkas kävikään, kauppias pakkasi ei-niin-kovin-lihapalasavvylle isännälle mukaan paksua grillikylkeä kylkiluiden sijaan. Ja tiukkapipoinen emäntä päästi muutaman huokauksen kotona, kun piti nyt ihan ruveta tekemään uusia suunnitelmia. Muuttuva tilanne, tuo suuren henkilökohtaisen kriisin paikka ;) Onni onnettomuudessa, hallista oli tarttunut mukaan myös kanansiipiä, jotka sai vikkelästi grilliin. Kanansiivet ovat (ainakin meidän) perusruokakaupoissa lähes poikkeuksetta marinoituja, joten oli kiva päästä tekemään marinadi itse. Paitsi siinä kohdassa, kun marinadi alkoi kiehua ja jakaa hyvin tulisia chilihöyryjä, ja minä pääsin kuvittelemaan, millaista olisi olla pippurikaasun kanssa tekemisissä. Tai no, en yhtään tiedä millaista se olisi - enkä haluakaan tietää, kiitos vaan - mutta chilihöyryni saivat vedet valumaan silmistä ja nenästä, ja kunnon yskänkohtaukset ilmoille. Maltillistin chilin määrää tähän ohjeeseen, vaikkei minunkaan lopullinen marinadini ollut yhtään tulinen; ilmeisesti kaikki tulisuudet kaikkosivat höyryjen mukana :) ...

Tällä kertaa en ottanut ribsejä kaupasta, enkä edes kassleria (ihan oikeesti!). Kasslerpaketti oli jo kädessä, kun isäntä sattui kysäisemään, miten possun sisäfile toimisi grillissä. En osannut vastata ihan suoraan, joten otimme fileen mukaan. Possulle tein cokispohjaisen marinadin. Katselin jo talvella Kotona tehtyä -blogin kolapohjaista barbecuekastikereseptiä, ja nyt oli tarkoitus sitä kokeilla, mutta laiskempi minäni iski jälleen enkä lopulta sitten seurannutkaan reseptiä, tai edes keittänyt marinadia kokoon. Vähän plitkuahan se oli, mutta ihan hyvin toimi kuitenkin. Grillasimme filepötkäleen kokonaisena, mutta jos olisi leikannut fileestä jonkinlaisia pihvejä, kypsyyden arviointi olisi ollut helpompaa - ja silloin myös grillattua, makeaa marinadipintaa olisi saanut enemmän :) ...

Välillä tulee olo, että voisin tehdä blogia varten tekstitemplaten, johon jättää vaan tyhjät kohdat muuttujille. Sitten vaan kirjoittaessani täyttäisin päivän ruokalajiin sopivat sanat. Template alkaisi: “maistoin (täytä paikan/ravintolan nimi) joku aika sitten (täytä ruokalajin nimi), ja olihan sitä pakko päästä kokeilemaan kotonakin”. No ei nyt sentään :) Mutta kuinkas kävikään, maistoin seisojan pentutapaamisessa viime syksynä mainiota savustettua poron sydäntä, ja yllätys, yllätys, olihan mun päästävä jotain sydänjuttua tekemään kotonakin, olkoonkin, että aikaa ehti vierähtää toinenkin tovi. Kun vihdoin ryhdyin tuumasta toimeen, tein sen niin hetken mielijohteesta, että jouduin tyytymään lähimarketin antimiin. Poron sydäntä en edes kuvitellut löytäväni, mutta ajattelin, että testataan possua, sen sydämiä löytyy yleensä vakuumistakin - jos ei muuta yhteistä poron kanssa, niin ainakin molemmat alkavat p:llä ;) ...

Olen varmaan jo maininnut useaan otteeseen, että 1) kun grillikausi on aluillaan, on pakko päästä grillaamaan koko ajan, ja 2) grillimme ei ole sellainen hieno kaasulla toimiva kesäkeittiö, vaan ihan tavallinen peruspallo. Haluan kuitenkin ajatella, ettei se rajoita ruuanlaittoa, vaan päinvastoin antaa uusia haasteita kekseliäisyydelle, jos mahdollisimman suuri osa ateriasta halutaan saada tehtyä takapihalla. Tämä helppo lisäkesalaatti syntyi grillauksen sivutuotteena, kun kanankoipien lisäksi ritilälle päätyi myös kasvisviipaleita. Munat voi myös keittää jo aiemmin, ja tuoresalaattipohjan voi tehdä jo pikaisesti etukäteen tai sekoittaa ulkosalla grillattavien valmistuessa. Loppusalaatin kasaaminen onnistuu vaikka ruokapöydässä. Ei ehkä mikään kekseliäisyyden riemuvoitto (ja sellaisia meikäläiseltä ehkä turha odottaakin ;), mutta nopea, helppo ja herkullinen lisuke, joka on samalla tarpeeksi täyttävä perunankeiton poisjättämiseksi. Ja ihan yllättävän nättikin siitä tuli. ...

Tuppaan jämähtämään asioihin, kun saan ajatuksen jostain, mitä haluaisin syödä. Näin hiljattain erään ravintolan ruokalistalla täytettyjä kanansiipiä, ja vaikka kyseiseen ravintolaan ei tullutkaan mentyä, enkä edes muista millä olivat siipensä täyttäneet, jäi ajatus kytemään jonnekin takaraivoni ruokamuistilokeroihin. Sieltä se taas pulpahti esiin, kun eilen mietin, mitä jääkaapin antimista valikoisin grilliin. Siipiä ei ollut, mutta päätin testata broilerinkoiven täyttämistä, jotain oli saatava täyttää meni syteen tai saveen ;) Täytteeksi valikoitui couscous, koska ajattelin sen pysyvän turvallisesti koiven sisällä kuumassa grillissä. Couscousin sekaan nakkelin jämiä mehevöittämään lopullista täytettä; maapähkinävoilla höystetyistä nuudeleista yli jääneitä kevätsipulinvarsia sekä omenaa. Koipien ulkopinnalle sudin grillauksen aikana yksinkertaista barbecue-tyyppistä kastiketta, mutta niihin sopisi melkein millainen soosi tahansa, vaikkapa hyvän oliiviöljyn, sitruunan ja hunajan sekoitus. ...

Heti alkuun on sanottava, että jos reseptiikkaa etsii, tämä on väärä kirjoitus - kuten otsikko sanoo, tämä on ihan vaan fiilistelyä grillikauden avaamisen kunniaksi :) Vaikka grillikamat odottivat valmiina jääkaapissa, räntäsateisen lauantain jälkeen oli vaikea uskoa sunnuntaiaamuna, että aurinko oikeasti paistoi. Mutta niin se vaan teki, ja pääsimme avaamaan grillikauden, parhaan vuodenajoista! Olimme isännän kanssa pohtineet syksystä asti, millaisen grillin hankkisimme, kunnes pari viikkoa sitten kaiken tuon harkinnan jälkeen ostimme - tittididii - pallon. Mietimme ensin ulkokeittiötyyppistä kaasugrilliä, mutta hiilillä grillaamisessa on vaan oma fiiliksensä. Ja kevään hankintalistan näyttäessä kovin pitkältä, pallo oli juuri sopiva valinta myös taloudellisesti - jos se tuntuu jatkossa kotikokkailuun liian rajalliselta, saa kaasugrillejä marketeista varmaan tulevaisuudessakin. ...