Hitaat

Varma syksyn merkki on se, kun pataruuat alkavat maistua pitkän tauon jälkeen. Syvät, muhevat maut ja pitkään kypsyttämisen helppous houkuttavat kerta toisensa jälkeen, eikä ainakaan itseäni haittaa myöskään se, että padassa kypsentämiseen sopivat yleensä hieman edullisemmat ruhonosat, kuten tällä kertaa testaamani limousin-naudan etuselkä. Pala oli vähärasvaisempi kuin odotin, mutta muuttui siitä huolimatta pitkän haudutuksen aikana mureaksi ja suussasulavaksi. Vaikka patojen kypsennys on kaukana rakettitieteestä, voi mausteilla leikitellä mielin määrin. Nyt inspiroiduin Pohjois-Thaimaan makumuistoista ja maustoin padan currytahnalla, inkiväärillä ja sipuleilla, jolloin mausta tuli mausteinen muttei varsinaisesti tulinen. Tuore thaibasilika ja minttu valmiin padan päälle silputtuna raikastivat kokonaisuutta mukavasti. Tervetuloa viileät syyskelit, tätä pataa syödessä ei ihan heti ala paleltaa. ...

Täydellisen pizzapohjan metsästys tuntuu monessa taloudessa olevan ikuisuusprojekti. Ja kuulostaahan se kieltämättä paradoksilta, että pohjan pitäisi samaan aikaan tulla ohut ja kuohkea, rapea ja hieman sitkeä. Mutta sellainen hyvä pizzapohja on, ainakin minusta. Eikä varmaan ole yllätys, että meilläkin sitä täydellistä pohjaa etsitään ja etsitään. Tämä pizzakokeilu on jo varhaiselta keväältä, mutta Glorian Ruoka & Viinistä (1/2015) löytynyt Jouni Toivasen ohje jäi aikanaan julkaisematta, vaikka se olikin yksi parhaista pizzakokeiluista pitkään aikaan. Huolimatta siitä, että paiston h-hetkellä roikuin toisella kädellä puhelimessa ja toisella uuninluukussa, voinette arvata, kuinka siinä kävi… Sittemmin ohjeen sisältänyt lehti päätyi muuttolaatikkoon, hävisi - vaikka ihan varmasti laitoin sen juuri yhteen tiettyyn lootaan - ja putkahti esiin vasta viime viikolla, kun purin jäljelläolevia muuttolaatikoita. Vastahan muutosta on reilut kolme kuukautta, mikään kiire vielä ole. ...

Nykyään tulee useimmiten tehtyä liharuuat joko jossain määrin raakana tai vaihtoehtoisesti ylikypsänä, sellaiset perinteiset, “normikypsät” lihat ovat jääneet vähän paitsioon. Jokin aika sitten oli kuitenkin hetki, jolloin ylikypsät, revityt lihat tulivat jo korvista ulos ja samaan aikaan pakastimesta ottamani kassler ei ymmärrettävistä syistä oikein sopinut raakanakaan syötäväksi. Tajusin, ettei blogissakaan ollut yhtään ihan perinteisen kasslerpaistin ohjetta (okei, yksi epäonnistunut nyhtöliha josta tuli kuitenkin oikein hyvä paisti), joten päätin tehdä vaihteeksi sellaisen. Paisto-ohjetta googlatessa oli jännä huomata, että lihatalojen reseptejä lukuunottamatta hittejä oli ensimmäisillä sivuilla yllättävän vähän, suurin osa tämän hetken ohjeista todella keskittyy ylikypsään ja usein revittyyn lihaan. ...

En ole aikoihin julkaissut yhtään reseptiä ribseille. Ja syykin siihen on: jostain syystä olen onnistunut ne sössimään kerta toisensa jälkeen, vaikka kyseessä on ruoka, jota olen tehnyt vuosikaudet ja jonka pitäisi valmistua selkäytimestä, yhdellä kädellä ja silmät kiinni. Rehellisyyden nimissä on toki tunnustettava, että vikaa saattaa olla myös minussa (voiko se olla mahdollista?!), kun ruuanlaitto niin usein on moniajoa useamman muun homman kanssa, tai sitä, että asiat vaan jäävät viime tinkaan. ...

Jos aikoo tehdä mämmiä täksi pääsiäiseksi kotona, nyt kannattaa kipaista tarveaineet kaupasta ja valmistaa mämmi keskiviikon tai viimeistään torstain kieppeillä, jotta se olisi pyhinä parhaimmillaan. Vaikkei mämmi ole kaupassakaan erityisen kallista, on kotitekoinen versio annoshinnaltaan vielä edullisempaa eikä raaka-aineita tarvita kuin muutama. Itse en ole edes mämmin ystävä, mutta luettuani viime vuosina useista eri ruokablogeista kotitekoisesta mämmistä, oli hauska kokeilla tekemistä. Ja ihan hauska oli syödäkin, kun kerran on ihan itse tehnyt. ...

Leipää en ole leiponut aikoihin, jollei nopeita sämpylöitä tai vastaavia lasketa. Inspiraatio iski kuitenkin Mama Gastron pähkinäisestä ruisleivästä, ja innostuin tekemään leipäjuuren hänen ohjeellaan, aiemmat ruisleipäni olen tehnyt sellaiseen parin päivän “pikajuureen”, jonka pohjana on ollut muutama hapanleipäviipale. Itse pähkinäleipää en kuitenkaan (vielä) leiponut vaan halusin kokeilla ihan perinteistä ruisreikäleipää, joka on ollut isännän toivomuslistalla jo pitkään. Itseäni kiinnosti, miten leipätaikina kohoaisi pelkän hapatusprosessin kautta ilman hiivaa, isäntä taas vaan sattuu kovasti tykkäämään länsisuomalaiseen tyyliin tehdystä ruisleivästä. Opin prosessissa, että ruisreikäleivät ovat länsisuomalainen tapa, kun taas limput ovat tyypillisemmin itäsuomalaista tavaraa. ...

Nyt ollaan sellaisen aiheen äärellä, etten ollut ihan varma uskallanko kajota siihen ollenkaan. Janssonin kiusaus on nimittäin anoppini bravuuri. Hänelle se on vaivattomasti syntyvää luottoruokaa, jonka hän saa poikkeuksetta maistumaan hyvältä. Minä taas en koskaan onnistu tekemään janssonin kiusauksesta vaivattomasti hyvää sitten millään. Siksi meillä tehdään janssonia aika harvoin, mutta silloin kun teen, teen sen sitten pidemmän kaavan kautta, jolloin onnistumista ei tarvitse jännittää. Pidemmän kaavan mukaan tehtynä homman jujuna on kullankeltaiseksi ja ihanan makeaksi kuullotettava sipuli, josta on vaikea olla tykkäämättä. Ja nesteenä käytän kuohukermaa. Kolmas juttu on kiinteän perunalajikkeen käyttäminen, mutta se taitaa aika lailla päteä kaikkiin kiusauksiin. Aktiivista työtä tulee pilkkomisen myötä mukaan aika paljon, joten tuplasatsin tekeminen on harkitsemisen arvoista, kun työn kerran aloittaa. Mutta vaivannäkö ei sinänsä haittaa, kun ei niitä perunoita ja sipuleita tarvitse joka päivä pilkkoa yhtä paljon, ja lopputuloskin palkitsee. Siskot Kokkaa -blogista bongasin muuten vielä yhden jansson-vinkin, possunkylkisiivujen lisäämisen kiusauksen pintaan. En ole kokeillut, mutta rapeaksi paahtuneet viipaleet paistovuoan päällä kuulostavat todella, todella herkullisilta! ...

Naudanrinnan sivuprofiili Kaikenlaiset, suussasulavilta vaikuttavat Texas BBQ brisket -reseptit ovat vilisseet netissä taajaan viime vuosina, mutta minun on kestänyt ryhtyä tuumasta toimeen. Taannoin ostin palan luullista naudanrintaa ajatuksena kypsentää se hitaasti grillissä ja/tai savustimessa. Luullinen naudanrinta ei teknisesti ottaen ole sama asia kuin brisket, joka ymmärtääkseni tarkoittaa naudanrinnan palaa, joka on leikattu luun yläpuolelta ja jossa yleensä kai tulisi olla mukava rasvakerros päällä (köh, minähän alkujaan luulin, että brisket viittaa ruokalajiin, mutta se viittaakin siis siihen lihanpalaan). Joka tapauksessa, ajattelin, että kokeillaan luullista rintapalaa, kun sellaista sattui tulemaan vastaan. ...

Ikivanhat mummola-astiat kaivettu kaapista - check. Ylimääräinen kauppareissu tehty, koska smetana ei saa loppua kesken - check. Kolesterolimittaus peruttu maanantailta - check. Blinien aika! Blinit kuuluvat meillä jokatalvisiin perinteisiin, mutta en ole moneen vuoteen paistanut niitä omassa kodissani. Nyt saatiin kuitenkin useampi syöjä kylään, joten sain vihdoin aikaiseksi ryhtyä puuhaan. Mutta kun tekee jotain pitkästä aikaa, eivät prosessit ole välttämättä ihan loppuun saakka hiottuja, ja muitakin yllätyksiä voi tulla vastaan. Blinipäivää edeltävänä iltana olin jo käynyt nukkumaan, kun tajusin yhtäkkiä jättäneeni kalangraavauksen puolitiehen. Kala valmiiksi ja takaisin nukkumaan. Muutamaa tuntia myöhemmin heräsimme koirien äänekkääseen vahtihaukkuun. Hetken päästä kuistilta kuului kolinaa ja selvisi, että ilmeisesti joku naapureista oli palaamassa yöriennoilta eikä juuri sillä hetkellä muistanut, mikä on hänen kotiovensa. Toivottavasti löytyi. Normaalisti pihassamme on superhiljaista, joten ehkä hyvä puoli ylimääräisessä yöherätyksessä oli, että tiedämme vihdoin kolmipäisen murtohälyttimemme toimivan. Ja pari tuntia tämän välikohtauksen jälkeen ihmispoikanen olikin jo valmis uuteen päivään. Isäntä otti hänet hoitaakseen, joten minä sain vielä torkkua tovin, Vajaan tunnin päästä lopulta nousin, en erityisen levänneenä mutta auttamattomasti myöhässä siihen nähden, mitä kaikkea olin suunnitellut tekeväni ennen vieraiden saapumista. ...

Pari päivää ovat olleet jotenkin hässäkkäpitoisia ilman, että mitään olisi varsinaisesti tullut edes tehtyä. Eilen juostiin aamulla asioille, sitten suoraan leikkipuistoon, hölkäten kotiin samalla toivoen, ettei lapsi nukahtaisi ennen kotiinpääsyä ja lounasta (ei onnistunut), sitten pikaiset ja pakolliset kotihommat ja omat syömiset (lapsi kenties nukahti mutta äidillä oli sudennälkä), lapsi herää, syö lounaansa, lähdetään koiria ulkoiluttamaan, tullaan kotiin, kas onkin taas ruoka-aika, syödään, puetaan päälle ja lähdetään kauppaan. Kotona ollaan puolisen tuntia ennen mukulan iltapuuroa. Sarkastisesti voi toki todeta, että yhyy, onpa hoitovapaalla rankkaa, kun piti selvitä sekä leikkipuistoon että kauppaan, mutta kyse ei oikeastaan ole siitä. Enemmän vaan hämmentää, että johonkin tyhjiöön se päivä hävisi, ja muistikuvat siitä sisältävät enimmäkseen ulkovaatteiden pukemista ja riisumista. ...