Jalkiruoka

Edellisvapun alla halusin kokeilla churrojen tekemistä. Kaivelin jostain netin syövereistä ohjeen, jossa vinkattiin taikinan pursottamisesta voidellun leivinpaperin päälle pellille sen sijaan, että se pursotettaisiin normaaliin tapaan suoraan paistokattilaan. En tiedä, oliko syynä samaan ajankohtaan osuneet muuttovalmistelut, silloisen äitiyslomalaisen väsymys vai se, ettei pitäisi uskoa kaikkea lukemaansa, mutta kokeilu epäonnistui täydellisesti (kuvatodiste löytyy tästä tekstistä). Churrot eivät koskaan päässeet edes paistoon saakka, mutta niin paljon jäi asiasta hampaankoloon, että vannoin ottavani pötkylöistä vielä revanssin. Mikä olisikaan parempi ajankohta kuin seuraava vappu? ...

Joulumieleni on tänä vuonna kaivannut hiukan virittelyä, vaikka yleensä rakastan joulujuttuja. Se, että suunnittelen valmisteluja ja ruokia excelissä, on normaalisti ilon eikä ahdistuksen aihe, eikä minua haittaa edes väsymys ja kiire joulun alla. Mitä enemmän tulee tehtyä, sitä mukavampaa on yleensä köllähtää aatonaaton iltana sohvalle viinilasi kädessä joulukuusta tuijottamaan. Ja valmistelut ovat osaltaan juuri sitä, mikä pidentää muuten niin nopeasti ohi vilahtavaa kautta! Tämän vuoden penseys joulunaikaa kohtaan lienee viime vuoden peruja, emme silloin nimittäin juurikaan päässeet joulunvietosta nauttimaan. Koko perheen läpikäynyt, harvinaisen hankala flunssaputki alkoi noin viikon ennen joulua, huipentui aattoillan sairaalareissuun ja jatkui kaikkinensa loppiaisen kieppeille. Siinä välissä uudenvuodenaattona, juuri kun alkoi tuntua, että edes osa porukasta alkaa olla lähes normaalikunnossa, joutui vielä yksi koiristakin akuutisti leikkaukseen ja suunnitelmat menivät taas osaltaan vähän uusiksi. Tällaiset vastoinkäymiset kuuluvat tietysti elämään, mutta hieman se saa jarruja tavalliseen innostukseeni. Entä jos tänä vuonna on sama tilanne? Osaan toki järkeillä ajatuksen syrjemmälle, mutta pelkojen huono puoli on se, etteivät ne yleensä kuuntele järkeilyä. ...

Ihan sattumalta, jotain aivan muuta hakiessani, törmäsin tähän mehevään sitruunapalaohjeeseen. Pidän leipomuksissa eniten raikkaista, jopa happamista mauista ja suosikkitäytekakkuni on sitruunakakku, joten halusin kokeilla ohjetta, vaikken olekaan kova leipomaan. Kyseessä on eräänlainen keikausleivonnainen, jonka jujuna on kostuttaa ensin koko kakku mehevällä sitruunatahnalla, antaa sen jäähtyä ja hieman jähmettyä, ja sitten kääntää kakku tarjoiltavaksi, jolloin kakun läpi pohjalle valunut tahna muuttuukin päällikerrokseksi. Minä toteutin sitruunapalat pyöreänä kakkuna, mutta alkuperäisohjeessa se on tehty levynä mokkapalojen tapaan. ...

Jokunen päivä sitten päädyin korvieni välissä nostalgiatripille vaihto-opiskeluaikoihini Ruotsiin. Ei liene kuitenkaan yllätys, etten varsinaisesti miettinyt opintojani vaan ajatukseni keskittyivät ruokaan, tarkemmin ottaen kookospalloihin, jotka ovat tuttuja meillä Suomessakin mutta joita erityisesti länsinaapurissa on hyvinkin runsaasti tarjolla sekä kaupoissa että kahviloissa. Meidänkin opiskelijasolussamme kookospalloja ostettiin aina silloin tällöin makeanhimon yllättäessä. Nyt en ole niitä syönyt vuosikausiin, mutta nostalgisoinnista innostuneena päätinkin kokeilla valmistaa niitä itse. Netti on pullollaan kookospalloreseptejä, mutta löytämäni ohjeet olivat kaikki täyssuklaisten pallosten valmistukseen, kun taas itse halusin sellaisia, joiden sisällä olisi pehmeänmakea marenkitäyte. Lopulta tulin ajatelleeksi, että suomalaiset klassikot, suukot, ovat hyvin samantyyppisiä tuotteita ja suukkoreseptejä hakemalla löysinkin vinon pinon ohjeita. Tekemistäni saneli kuitenkin pieni kiire sekä raaka-aineiden rajautuminen siihen, mitä kaapista juuri tuolla hetkellä sattui löytymään. Pikaversion täyte on melko höttöinen, joten suklaassa ja kookoksessa pyörittely vaatii varovaisuutta, mutta onnistuu kyllä (jopa minulta) ja kookoshiutaleet peittävät kauneusvirheet. Oikeiden suukkojen valmistus saa vielä odottaa, mutta laitanpa tämän helpon pikaversion ohjeen teillekin vinkiksi. Tarjottava on myös gluteeniton, kunhan varmistat asian myös käyttämäsi suklaan osalta. ...

Viikonlopun ruokateema oli retroilu, kuten kellansävyisestä kuvastakin näkyy. Epämuodikasta sisäfilepihviä, konjakki-viherpippurikastiketta, hasselbackan perunoita ja ruusukaaleja, sekä jälkkäriksi uunijäätelöä. Retroudestaan huolimatta ateria oli kuitenkin herkullinen ja toimisi miehisine annoksineen hyvin isänpäivänäkin. Pieniä nykyaikaistuksia teimme kokonaisuuteen. File oli naudan sijaan hirveä, pippurikastike ei tullut pussista ja uunijäätelö valmistettiin annosvuoissa keksinmurupohjaan. Olen aina kuvitellut uunijäätelön olevan hidasta ja vaikeaa tehdä, mutta ei se tällä vähän oiotulla metodilla ollut. Pääasia, eli kuuman kuoren alta löytyvä jäätelösydän onnistui näinkin. ...

Perinteisen “mummolajälkkärin” appelsiiniriisin sesonki on oikeastaan talvella, mutta miksei sitä tekisi muulloinkin, jos sitruksia ja kermaa lojuu jääkaapissa hävikkiuhan alla. Lapsuudenkodissani ja omissa mummoloissani en muista appelsiiniriisiä tehdyn eikä minulla ole sen suhteen ollut suurempia ennakkoluuloja tai -odotuksia, mutta ilmeisesti sekin on niitä ruokia, jotka jakavat mielipiteitä. Toisille se on kermansekaista riisipuuromössöä. toisille taas happamanraikas mutta täyteläinen jälkkäri. Itse muistin sitä joskus syöneeni ja tykänneeni, ja nyt itse tehdessäni katsoin valmistusvinkit Siskot Kokkaa -blogista, jossa on perehdytty kunnolla appelsiiniriisin syvimpään olemukseen. Allekirjoitan täysin näkemyksen siitä, että suolalla maustettu ja appelsiinimehua itseensä imaissut riisi ei ole millään tapaa tunkkaista - kun riisi marinoituu ensin mehussa ja kerman sekoittaa vasta lopuksi mukaan, jälkkäri on kaikessa yksinkertaisuudessaan ihan mainion hyvää! ...

Syksyisten jälkiruokien helppoihin klassikoihin kuuluvat uuniomenat ja vaniljakastike, niitä tulee tehtyä joka vuosi. Nyt varioin ajatusta hieman laittamalla uuniin omenoiden sijasta päärynöitä ja vaihtamalla vaniljan kinuskikastikkeeseen. Lopputuloksena syntyi edelleen ihan yhtä helppo, mutta piirun verran hienostuneempi jälkiruoka. Kotimaisia päärynöitä ei nyt ollut saatavilla, joten käytin conference-lajiketta, joka taitaa olla se tavallisin ja joka kaupasta löytyvä vaihtoehto. Arpoessani omenoiden ja päärynöiden välillä mietin, riittääkö päärynän hapokkuus tasapainottamaan makeaa kinuskikastiketta, mutta makeus-happamuussuhde osui epäilyksistäni huolimatta juuri nappiin. Päärynän mieto hapokkuus oli riittävä, mutta samaan aikaan hedelmä oli sen verran mieto ja makea, ettei tällaisen ei-niin-makeiden-jälkkäreiden ystävän tarvinnut lisätä siihen alkuunkaan sokeria. Ihan tosi hyvää sen kinuskikastikkeen kanssa siis, parhaimmillaan lämpimänä mutta maistui jäähtyneenäkin. ...

Kesä 2015 ei tule jäämään historiankirjoihin kesänä, jolloin hyötykasvit tekivät ennätyssatoa pihallamme. Ainut muutossa mukana kulkenut taimi, anopin aikanaan antama raparperi, on kyllä juurtunut mutta sekin halunnee levätä talven yli, ennen kuin toivottavasti ryhtyy kasvamaan samalla tarmolla kuin edelliskesänä. Muutaman varren se on kuitenkin jaksanut kasvattaa nytkin, ja parhaan raparperisesongin jo hiivuttua minulla on ollut tarve päästä käyttämään ne pois. Nyt meillä sattui sopivasti olemaan jääkaapissa tölkki punaista maitoa, joka piti niin ikään hyödyntää ennemmin kuin myöhemmin. Mieleen juolahti tehdä perinteistä mutta jotenkin aika kesäistä vaniljavanukasta ja Omenamintulta löytyi siihen todella helppo ohjekin, jota muokkasin aivan minimaalisesti allaolevan mukaiseksi. Ohjeessa käytetään maissijauhoja ja kananmunaa vanukkaan sakeuttamiseen, mikä tekee siitä sopivan sekä gluteenittomaan että lihattomaan ruokavalioon. Valmistus taas on niin yksinkertaista, että ohje piti tavata kahdesti läpi, jotta uskoin, että ainekset tosiaan vain sekoitetaan kattilassa ja kiehautetaan, vanukas on joltiseenkin siinä. Raparperinvarret puolestaan paistoin omenalla jatkettuna pannulla mausteiseksi paistokseksi, josta tuli parempaa kuin osasin odottaakaan. Viileän pehmeä vaniljavanukas ja mausteista potkua tuova paistos ovat vaan ihan ylihyviä yhdessä! ...

Suklaavanukas on melko arkinen jälkkäri, mutta minusta juuri siinä piileekin sen salaisuus: se on helppo valmistaa, ei suorastaan terveellinen muttei jälkiruuaksi mitenkään syntisimmästä päästä, ei vaadi mitään erityistä syytä tai juhlaa tarjoiluunsa, ja tykötarpeetkin löytyvät useimmiten kotoa valmiina. Viimeinen on toki myös vähän vaarallista. Ja siinä missä tuntisin oloni todella kummalliseksi, jos nostaisin tarjolle muovipikarilliset kaupassa valmiina myytävää teollista tavaraa , uskaltaa kotitekoista suklaavanukasta tarjota vieraillekin, se on jotenkin ihan eri juttu. ...

Yksi ehdottomista loppukevään ja alkukesän suosikkikasveistani on raparperi, ja tänä vuonna sitä kasvaa omallakin pihalla. Nyt, kun vähän varjoisassa nurkassa kasvava yksilöni on vihdoin tehnyt riittävän suuret varret muutaman kokkausjutun toteuttamiseen, laitan tänne blogiinkin vielä myöhäisenä äitienpäivän jälkkärivinkkinä raparperimoussen - raikasta ja hyvin helppoa, vaikka koko homman tekisi ihan alusta asti itse! Muutama kippo sotkeutuu, mutta mitään hankalaa tässä ei todellakaan ole. Päälle voi laittaa paahdettuja mantelilastuja (jos et unohda niitä uuniin, kuten minä tein), jotka tuovat kokonaisuuteen vähän tekstuuria ja täyteläisyyttä. Mousseannoksen alle taas voi kätkeä nökäreen raparperisosetta tai hilloa, jos sellaista jää yli. ...