Jalkiruoka

Viime keväänä Skotlannissa saimme tutustua jälkkäriin, joka kaikesta tuhtiudesta huolimatta vei kielen mennessään: sticky toffee pudding, mitä se suomeksi lieneekään - pehmeä karamelli-taatelikakku? Terveiset vaan Dornoch Castle -hotellin tarjoilijalle, joka sitä tajusi mainostaa :) Muutenkin Dornochista ja hotellistamme jäi aivan ihanat muistot. Dornochin kylässä sinänsä ei ollut suuresti tekemistä, jollet ole golf- tai viskituristi, tai satu pitämään rantaelämästä muutaman asteen plusasteessa myrskytuulen puhaltaessa melkein pääsi irti. Mutta se hotelli. Jos joku sattuu eksymään Invernessistä reilun tunnin ajomatkan verran pohjoiseen, suosittelen lämpimästi kodikasta linnahotellia, missään muualla en ole saanut niin osaavaa mutta samalla lämminhenkistä palvelua. Vaikka hotelli oli tasokas, saivat asiakkaat olla siellä ihan omana hienona tai epähienona itsenään, ja jokaisen olo tehtiin hyvin kotoisaksi ilman, että ketään katsottiin nenänvartta pitkin. Juuri sellaista vieraanvaraisuutta arvostan! ...

Minulle tuli jostain visio lämpimästä jälkkäristä, johon tulisi briejuustoa ja päärynää. Pikku suuruudenhulluuskohtauksessa päärynät siinsivät silmissäni vielä hienoina torneina niin, että ne olisi ensin viipaloitu ja sitten kasattu vuoroin päärynä-, vuoroin brieviipaleista uudestaan “kokonaisiksi” päärynöiksi. Mopo ja lapaset ja niin edelleen… Ihan kelpo jälkkäri ajatuksesta kehkeytyi, joskin tornit vaativat vähän uudelleenkasaamista uunista tullessa ;) Sen saa kyllä seuraavan kerran korjattua pujottamalla vaikkapa tikun päärynän läpi pystysuunnassa ennen uuniin laittamista. Maku muistutti jo mieleen syksyn tummista illoista - ehkä näin elokuussa voi vielä hetkeksi laittaa reseptin kesäteloille, ja ottaa sen uudestaan esille ennen pikkujouluaikaa. Ennen kokkaamista ajatus kehittyi vielä sen verran, että lisäsin mukaan puolukoita ja kauramurua. Puolukan ajattelin tuovan vähän pirteyttä ja kontrastia, ja muutenkin puolukka on minusta ihanaa päärynän kanssa. Voin ja sokerin kanssa pannulla pyöräytetyt kaurahiutaleet toivat vähän tekstuuria jälkkäriin, jonka suutuntuma voisi muuten olla vähän niljakas. Ja kaurakin sopii minusta melkein mihin makeaan juttuun vaan. ...

Oho, tämähän on Kärähtäneiden sadas kirjoitus! Merkkipaalu tuli vastaan ihan yllättäen, joten en nyt ole keksinyt mitään erityisen juhlavaa tai hienoa kirjoitettavaa. Sen sijaan kerron vähän pannukakuksi menneistä Ahvenanmaan pannukakuistani ja niistä saaduista oppimiskokemuksista. Jos nyt oikeasti yhtään mitään opin, tai jos pannukakku edes on asia, jonka parissa kannattaa ruveta hifistelemään ;) Tein ensimmäisen pannariyrityksen hiljattain ajatuksella, että eihän se voi mennä pieleen; tätä jälkkäriähän väännettiin jo esiteininä postikortin ohjeen perusteella, ja hyvää oli silloinkin. Nyt käytin ensimmäisellä kerralla pannariin mannapuuroa ja seurasin puuroa lukuunottamatta Visit Åland -sivuilta löytynyttä ohjetta. Pannari jäi vähän ohueksi ja mannaryynit pehmenivät koostumukseltaan turhan huomaamattomaksi, mutta mauiltaan pannari oli aivan loistavaa. ...

…Jos sitäkään. Siskoni perhe toi tuliaisiksi pienen munajuustokiekon (ruska-juustoa), jota säästelin jääkaapissa pari viikkoa odottamassa sopivaa käyttöä. Olen joskus syönyt leipäjuustoa kanelikermassa paistettuna, joten halusin testata sitä myös munajuustoon. Tämä jälkkäri on varmasti kiireisen emännän toiseksi nopein vaihtoehto jäätelöpaketin avaamisen jälkeen, ja vaiva-palkintosuhde vielä paljon parempi (ooh, ihan itse tehtyä jälkkäriä ;) Valehtelematta, paistettu juusto valmistui alusta loppuun alle kymmenessä minuutissa. Ja oli myös ihan sairaan hyvää. Ja mainitsinko, että juuston paistamisessa ei oikeastaan voi mitenkään edes epäonnistua? :) ...

Haluaisin kamalasti tykätä mämmistä, mutta kun en oikein tykkää. Enkä edes ihan tajua miksi, koska tykkään melkein kaikesta muusta maltaisesta, leivästä, oluesta ja niin edelleen. Ja ylipäänsä en juurikaan keksi ruokia, joista en välittäisi. Mämmistäkin tykkäsin aiemmin, mutta jossain kohtaa siihen on ilmeisesti tullut kyllästys, koska enää se ei uppoa. Mämmin sijaan valitsimmekin pääsiäiseen sitten toisen ruskean jälkiruuan (en ole enää varma, kuulostaako tämä kauhean hyvältä ;), suklaamoussen. Ohje on Yhteishyvän, ja siitä riittää jälkiruuaksi kuudelle pienellä santsivaralla. Mousse oli helppo ja onnistui mielestäni hyvin, ainut hankala kohta oli, että jäähdytin keltuais-voi-suklaaseosta hieman liian kylmäksi ennen vaahtoihin sekottamista, tankeaa massaa piti vähän lämmitellä uudestaan ennen kuin se suostui sekoittumaan. Vatkaamalla olisi tietysti sekoittunut kylmempänäkin, mutta muistelen, että valkuaisvaahto vaan käännellään suklaan sekaan, eikä sitä saisi enää lopussa vatkailla. Niin, ja kehuinko jo, että mousse maistui ihan pirun hyvälle? :) ...

.JPG) Eilisille vieraille (nyt pääsimme viettämään seisojan synttäreiden jatko-osaa) tein kahvin kanssa guinness-suklaakakkua, jonka reseptiä olen kuolannut Viivin ja Wagnerin keittokirjasta jo pidemmän aikaa. Vieraita meillä nimittäin käy aika harvoin ja ihan niin ahne en vielä ole, että kehtaisin leipoa kakkuja vaan minulle ja isännälle, jolleivät tekosyyt ole kunnossa ;) Kakku oli helppo, mutta ohjeeseen oli tainnut iskeä painovirhepaholainen. Sokeri puuttui ohjeen raaka-ainelistalta kokonaan, mutta löytyi kyllä valmistusohjeesta, joten lisäsin sitä summamutikassa desin verran itse. Lisäksi kuuden desin jauhomäärä teki kakusta hieman turhan jauhoisen, neljällä-viidellä desillä lopputulos olisi varmaan aika passeli. Jälkiviisaanan googlasin vielä, miten guinness-kakkua on muualla leivottu; ainakin Amalfin sitruunojen ohjeessa jauhoa tosiaan oli vähemmän. Niin tai näin, ei lopputulos nytkään maistunut pahalta. ...

Sovimme isännän kanssa jo ennen viime viikonloppua, että lauantain vieraskoreilun päälle emme sunnuntaina tee mitään hyödyllistä. Ja hyvin valitsimmekin ei-minkään-tekemispäivän, oli mukava ulkoilla seisojan kanssa auringonpaisteessa ja mennä sen jälkeen ulkoruokintalounaalle. Kävimme Lönnrotinkadun Emmyssä, joka on sinänsä ihan sympaattinen paikka ja listallakin on kaikkea mielenkiintoista moneen muuhun kiinalaiseen verrattuna, mutta joka kyllä jätti toisellakin käyntikerralla vähän kylmäksi. Ajatus hyvä, toteutus ontuu. Anyway, illemmalla teki vielä jotain syötävää mieli, joten päätin pitkästä aikaa tehdä vispipuuroa. Pieni kriisi pukkasi kyllä siinä kohtaa, kun huomasin pakastimessa olevan vain puolisen desiä puolukoita. Idea oli kuitenkin jo iskostunut päähäni, joten vispipuuroa tein, muutamasta puolukasta sekä hieman useammasta mustikasta :) Ohjeen nappasin Kädenvääntöä -blogista, ja tein pari pientä muutosta reseptiin: lisäsin marjojen määrää, sekoitin jämäpuolukat mukaan (antoivat mukavan puolukan happamuuden) sekä laitoin vaniljasokerin jo puuroon, en maitoon. Helppoa kuin mikä ja hävisi nopeasti välipalana ja aamiaisena, mutta suosittelen seuraamaan mannaryynipaketin ohjetta - vatkaa ryynit ripotellen, älä lapa niitä kahtena könttänä desimitasta kattilaan ja palaa vatkaamiseen vasta, kun olet puuhannut jotain muutakin välissä ;) ...

Seisoja täyttää ensi viikolla vuoden, ja parin viikon päästä viikonloppuna juhlitaan synttärikahveilla. Myönnetään, olemme niitä höperöperheitä, joissa vietetään koirien synttäreitä, ihmisten ei niinkään :) Ihmisvieraiden tarjoilujen suhteen halusin jo viime lauantaina tehdä vähän etukäteistestailuja, koska juhlijoiden joukossa on gluteenitonta ruokavaliota, ja gluteenittomien jauhojen käyttö ei ole mennyt minulla aina ihan - köh - sujuvasti. Sitäpaitsi ostin elämäni ensimmäisen kakkuvuoan, joten nyt leivotaan, meni syteen tai saveen! Testattavaksi valikoitui sitruuna-marenkitorttu. Ainakin Tee ite parempaa -blogin ja Kinuskikissan reseptit toimivat vakoilukierroksella inspiraation lähteinä, mutta lopullinen versio oli hybridi Pirkan piirakkaohjetta kopioituna ja isoäitini sitruunatahnaohjetta. Tahna kuuluu alun perin ehkä parhaaseen maistamaani täytekakkuun. Mikään selaamistani ohjeista ei ollut gluteeniton isoäidin sitruunatahnaa lukuunottamatta, mutta koska kyseessä oli ihan vain testikierros, päätin katsoa mitä tapahtuu, jos vain korvaan ohjeen torttupohjan vehnäjauhon gluteenittomalla. ...

Jälkkärit - joita meillä tehdään aika vähän - herättävät minussa pelonsekaista ihailua, ja niiden valmistamiseen tuntuu liittyvän samanlaista magiaa kuin leipomiseenkin. Oli rima sitten henkinen tai todellinen, niin joku hinku on se kuitenkin ylittää ja kokeilla silloin tällöin. Ja täytyyhän jälkkäreitä treenata jos joskus vaikka tulisi vieraita - jos nyt vaan ensin saataisiin uusittua meidän ruokailuryhmä ja kasvatettua ehjien tuolien määrää yli kahden ;) Suklaafondant on ollut kokeilulistalla jo pidempään. Resepti on Gordon Ramsayn ja napattu BBC Good Food -sivustolta. Meillä on vain neljä annosvuokaa, joten puolitin määrän ja säädin lisäksi mittoja osittain grammoista desilitroiksi - vaikka kaiken voi punnita, on kuitenkin vähän helpompaa vaan nakella sokeria ja jauhoja desimitasta taikinakulhoon ilman, että tarvitsee kytätä vaakaa välissä. ...